Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kuulee "ääniä pään sisällä"?
15.12.2015 |
Ulospäin ei näy mitään, sanoi vaan että kuulee "omat ajatukset tosi kovaa pään sisällä".
Onko kenelläkään kokemusta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen vielä ns. korvamato, kun joku hirveä renkutus jää soimaan päähän eikä lähde millään... Ettei sen tyyppistä voisi tarkoittaa?
Tälläisessä tilanteessa olettaisi että lasta korvat vaivaisivat lasta ja lapset kyllä tulevat kertomaan jos heillä on jotakin kipua tai muuta. Heistä voi myös nähdä jos heillä on epämukavaa oloa tai vaikuttavat huonovointisilta joten en usko että tästä olisi tässä kysymys. Tinnitus on kyllä inhottava monesti mutta menee myös nopeasti ohitsekin yleensä ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten tyhmänä lapsia pidetäänkään :/ Onneksi ap ei pidä. Nämä jotkut taitaa olla niitä tyyppejä, jotka vastaa kyselyikäiselle lapselle joka toiseen kysymykseen "älä kysele, ei sun vielä tarvitse tollasia tietää"
Juurikin tämä!
Vierailija kirjoitti:
Minuta tuo on ihan normali vaihe lapsen ajattelun kehityksessä. Ensin lapsen sisäinen puhe on konkreettista, lapsi höpöttää koko ajan sitä puhetta mitä aivot hänelle tuottavat. Eli "tää tässä meni tänne tälla lailla näin hups siihen istuu tämä tässä näin". Sitten lapsi alkaa sisäistää puhettaan, lakkaa puhumasta sitä ulospäin mutta ei vielä tunnista sitä ääntä omaksi sisäiseksi äänekseen. Se tuntuu hänestä vieraalta, aivan kuin joku puhuisi hänen päässään.
En olisi yhtään huolissani.
Hyvää pohdintaa, tässä on tuttuja elementtejä jo tutkittuihin asioihin. Muistan lukeneeni näistäkn joskus. Monet asiat ovat vuosien saatossa menneet unholaan ja täytyisikin keskittyä uudelleen tutkimaan enemmän sitä kuinka on opetettu ennen ihmisen kehitystä ja kuinka siitä on kerrottu. Ihan hävettää jopa että perhana enhän minä tätäkään ole muistanut. Olen opiskellut eri aloja ja keskittynyt niin tähän oravanpyörään. Kiitos tästä kommentistasi, tässä on perää kyllä jonkun verran ainakin. Mielenkiintoisia asioita ja tiedän että itsekin olen ihmetellyt miksi en ole opiskellut mitään näihin liittyvääkään muuten kuin itsekseni vain mielenkiinnostani.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsella oli joku ääni "päässä" ja sitä tutkittiin ja kyllä välillä minua syytettiin kun en osaa kasvattaa, no oli noin 10 vuotias ja se ääni oli tinnitus. On siis ihan kunnolla tutkittu ja ilmeisesti on joko synnynnäinen tai johtuu korvatulehdus kierteistä.
Ei voi olla tinnitus koska se on fysiologista. Toki tätäkin on saattanut esiintyä. Mitä kaikkea tutkitte häneltä ja mitä muuta tuli esille? Kiinnostaisi hyvin paljon. Lapset ovat välillä haastavia kasvattaa ja meissä aikuisissakin on eroja, emme ole kaikki niin luonnollisia kasvattajia joten asioihin tulee suhtautua ja hyväksyä asiat kuten ne ovat menneet. Joskus keskustelu turvallisesti saattaisi parantaa haavojakin. Toisinaan lääkäritkin osaavat olla hieman ilkeitä sanoissaan sillä hekin ovat omia persoonallisuuksiansa, onneksi ja valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmästyttävää, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä dialogia. Minulla nauha on ihan koko ajan päällä, jopa nukkuessa. Kun herään, niin se ajatus mikä unessa on ollut, niin jatkuu suoraan hereillä ollessa.
Joo meillä kaikilla ei ole, olen elävä todiste tästäkin asiasta. Onko tämä siis sinulla jatkuvaa vai kausittaista kenties? Tuntuu oudolta että elämäsi olisi aina tällaista nauhan kuuntelua ja unimaailman jatkumoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla lähtiessään tästä sanoi.
Kuvasi sitä juuri tuollaiseksi "hauki on kala"-tyyppiseksi. Kuulee omat ajatukset päässään.
Miten tuon asian kanssa elit / elät, voiko sitä mitenkään helpottaa? Tuleeko stressi-tilanteissa voimakkaammin tvs.?
Olen soittanut terveydenhoitajalle ja koulupsykologille, mutta kukaan ei ole vastannut..
No enää ei sitä minulla ole (ja olen ihan täyspäinen siis), mutta olisin kyllä lapsena toivonut että siihen olisi puututtu koska kun ne huudot alkoi, kyllähän se lasta pelotti. Kerran kävin jollain kouluterveydenhoitajalla mutta ehkä hän ei ymmärtänyt asiaa, tai sitten 80-luvulla ei noita asioita niin vakavasti otettu, en muista kunnolla. Jälkikäteen ajateltuna se oli itselläni varmaan joku stressireaktio, olin kova suorittaja ja ns. kympin tyttö. Mutta kyllä niiden ka
Mielenkiintoinen tarina, näin rehellisesti voisi kuvailla näitä kaikkia mielenkin asioita ja sekin toisi kaikille sitä turvallisuudentunnetta. Jos ihmistä katsellaan ja kohdellaan kuin jotakin ruttoa niin tuohan se turvattomuutta ja häpeää. En vain pysty ymmärtämään miksi kaikesta pitää tehdä pahaa ja sairasta vaikka ihminen ei olisi pahantahtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ajatuksethan ovat tietysti aivotoiminnan tekemiä asioita, joten kyllä niissä kuuluukin olla hajuja, ääniä, puhetta, makuja ja tuntoja. Eli ajatukset saa ja pitääkin kokea joka aistilla. On ihan tavallista puhua omassa päässään keskusteluja tai kuulla musiikkia, mutta jos sen kokee häiritsevänä (eli se musiikki on vaikka liian kovalla tai puhe huutoa) siihen kannattaa puuttua. /3,8 ja 14
Ei kaikilla ole välttämättä mitään ääniä mielessä koskaan eikä se ole yhtään epänormaalia. Musiikinkin voi kuulla ilman ääntä, se voida mielessä myös ilman ääntä. Sne kuulee kyllä. Mitään keskustelujakaan en ole itseni kanssa käynyt mutta pyrin ymmärtämään jokaista. Olemme erilaisia joten jokaisen tulee muistaa että kaikki on mahdollista välillämme eikä kannata nostaa itseänsä toisten yläpuolelle suotta. Aivotoiminta ja mieli eivät ole täysin sama asia. Aistiminen myös vaikuttaa aivoihin eikä vain toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kans kuulin lapsena ajatuksia, nimenomaan voimakkaana huutomaisena puheena. Oli vaihe joka kesti ehkä puoli vuotta-vuoden erityisesti? Muistan myös yrittäneeni selittää aikuisille, että kuulen omat ajatukseni jotenkin "liian nopeasti". Sen lisäksi että just tuollaiset haukionkala-ajatukset kuuluivat kovana toitotuksena, tuntui että jotenkin oma ajatus juoksi liian nopeasti ja luuppaili päässä.
Luulen näin jälkikäteen ajateltuna, että kyseessä oli jonkinlainen nopea kehitysvaihe, näin kansankielisesti sanottuna jonkunlainen aivojen kasvupyrähdys. :) Ihan täysjärkisenä aikuisena pidän itseäni, vieläkin tosin välillä ajatukset laukkaa tuskastuttavan lujaa.
Mielenkiintoista luettavaa. Jos näistäkin haluatte avata lisää niin lukisin mielelläni. Lapsille ja nuorille tulee erilaisia kehitysvaiheita ja kasvukausia ihan kokonaisvaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä lääkäriin/terapeutille tms. Lapsi kuitenkin on ihan asiakseen kertonut tuosta sinulle, joten voisi olettaa että tuo asia vaivaa ja häiritsee lasta. Jos tuo tosiaan johtuu stressistä tms. muusta ahdistuksesta, niin jonkunlainen keskusteluapu olisi varmasti tarpeen, jotta pystyy näitä asioita paremmin käsittelemään, ja toivottavasti nuo äänetkin sitten loppuisivat.
Lasten kanssa voi keskustella ihan kotonakin, monesti oma perhe ymmärtää parhaiten koska tuntevat lapsen ja lapsi turvautuu omiin perheenjäseniin luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmästyttävää, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä dialogia. Minulla nauha on ihan koko ajan päällä, jopa nukkuessa. Kun herään, niin se ajatus mikä unessa on ollut, niin jatkuu suoraan hereillä ollessa.
Joo meillä kaikilla ei ole, olen elävä todiste tästäkin asiasta. Onko tämä siis sinulla jatkuvaa vai kausittaista kenties? Tuntuu oudolta että elämäsi olisi aina tällaista nauhan kuuntelua ja unimaailman jatkumoa.
Tämä on ollut minulla aina. Olin pitkään siinä uskossa, että kaikilla on tämä sama. Joskus sisäinen nauha on tauolla, jos esim kuuntelen musiikkia. Jos sitten taas laitan musiikin tauolle kesken kappaleen, niin voin jatkaa sen kuuntelua omassa päässä loppuun.
Kun keskustelen muiden kanssa, niin nauha on myös tauolla. Sitten kun keskustelu loppuu, se jatkuu. Pystyn myös erittäin hyvin keskittymään omaan työhön, vaikka ympärillä on paljon hälinää, uppoudun helposti omaan kuplaan.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin ensi viikolle aika koulupsykologille, ihanaa että järjestyi näin nopeasti!
On tosiaan luonteeltaan avoin, mutta nämä kipeät asiat "kätkee itseensä" eikä niistä oikein halua puhua.
Jos lapsi haluaa niin silloin asia on ok mutta pakottaa ei kannata. Kipeät asiat ovat joskus sellaisia että kuitenkin ne haluaa pitää jopa täysinkin itsellänsä. Ketään ei saa koskaan missään tapauksessa pakottaa puhumaan kenellekään, ei edes omille perheenjäsenille. Tukea voi muutenkin jos lapsi ei halua puhua, rakkautta ja huolenpitoa sekä kaikkea muuta mitä lapsi tarvitsee. Lapselta voi kysellä kaikenlaista ja kertoa rohkeasti myös lapselle omatkin tuntemukset. Lapsikin pitää siitä tunteesta että hänestä välitetään mutta joskus lapsetkin saattavat työntää aikuisia pois jos näyttää siltä että heille tulee liikaa huolta ja surua joten muistakaa kertoa lapselle että teidän tunteenne ovat omianne eikä lapsen syytä ja että pärjäätte aina eikä lapsen tarvitse olla huolissaan eikä kantaa huolta aikuisista missään tilanteessa. Voi lisätä vielä että kiitos kun puhut ja kerrot ja kuuntelet. Rakastan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmästyttävää, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä dialogia. Minulla nauha on ihan koko ajan päällä, jopa nukkuessa. Kun herään, niin se ajatus mikä unessa on ollut, niin jatkuu suoraan hereillä ollessa.
Joo meillä kaikilla ei ole, olen elävä todiste tästäkin asiasta. Onko tämä siis sinulla jatkuvaa vai kausittaista kenties? Tuntuu oudolta että elämäsi olisi aina tällaista nauhan kuuntelua ja unimaailman jatkumoa.
Tämä on ollut minulla aina. Olin pitkään siinä uskossa, että kaikilla on tämä sama. Joskus sisäinen nauha on tauolla, jos esim kuuntelen musiikkia. Jos sitten taas laitan musiikin tauolle kesken kappaleen, niin voin jatkaa sen kuuntelua omassa päässä loppuun.
Kun keskustelen muiden kanssa, niin nauha on myös tauolla. Sitten kun keskustelu loppuu
Okei, ymmärrän jotenkin mutta mitä on tämä sisäinen nauhasi jota sinä kuuntelet tai kuulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmästyttävää, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä dialogia. Minulla nauha on ihan koko ajan päällä, jopa nukkuessa. Kun herään, niin se ajatus mikä unessa on ollut, niin jatkuu suoraan hereillä ollessa.
Joo meillä kaikilla ei ole, olen elävä todiste tästäkin asiasta. Onko tämä siis sinulla jatkuvaa vai kausittaista kenties? Tuntuu oudolta että elämäsi olisi aina tällaista nauhan kuuntelua ja unimaailman jatkumoa.
Tämä on ollut minulla aina. Olin pitkään siinä uskossa, että kaikilla on tämä sama. Joskus sisäinen nauha on tauolla, jos esim kuuntelen musiikkia. Jos sitten taas laitan musiikin tauolle kesken kappaleen, niin voin jatkaa sen kuuntelua omassa päässä loppuun.
Kun keskustelen muiden kanssa, niin nauha on myös tauolla. Sitten kun keskustelu loppuu
Miten tuo musiikkikappale siis voi jatkua mielessäsi loppuun? Miksi sinä sitten edes kuuntelet sitä musiikkia muualta? Jotenkin en aivan ymmärrä kaikkia näitä asioita. Oletko sinä yksinäinen ihminen? Onko sinulla työsi lisäksi harrastuksia tai perhettä, ystäviä? Kerro jotakin itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanavoi kurkkuchakralla. Henkipossessio. Liikaa elektronisia laitteita päällä koko ajan, niissä on ääntä ja valoa. Esim. puhelin, tietokone, pelit. Lääkkeen tai piikin ns. haittavaikutus ollut "avaava"? Ellei unihäiriö tai stressi. Älä valittaja tule tähän taas valittamaan ylimielisesti, tee oma viesti ja sano siinä asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Kanavoi kurkkuchakralla. Henkipossessio. Liikaa elektronisia laitteita päällä koko ajan, niissä on ääntä ja valoa. Esim. puhelin, tietokone, pelit. Lääkkeen tai piikin ns. haittavaikutus ollut "avaava"? Ellei unihäiriö tai stressi. Älä valittaja tule tähän taas valittamaan ylimielisesti, tee oma viesti ja sano siinä asiasi.
Sinä vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Mikä sinua ottaa näin paljon aivoon nytten? Mitä sinä ammennat tämän kaiken hienon tarinointisi? Kerro lisää näistä asioista. Kirjoititko tämän kaiken suoraan tähän mielestäsi automaattisesti vai onko tässä jokin muu tarkoitus taustalla ja mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
ADHD voi myös olla.
ADHD ja aiemminkin mainittu omana puheena kuuluva ajattelu/ jatkuva sisäinen dialogi voi olla ajoittain todella häiritsevä yhdistelmä, kokemusta on.
Kuvittele, että kuulet omat ajatuksesi ääneen mielessäsi, mutta niitä ajatuksia on yhtä aikaa lähes yhtä paljon kuin televisiossa kanavia. Samalla kaukosäädin on jonkun toisen kädessä, joka vaihtelee tv-kanavia mielivaltaisesti, ilman että voit itse juurikaan vaikuttaa asiaan. Yritä siinä sitten samalla keskittyä esim. koulussa kuuntelemaan opetusta.
Tilastomielessäkin on todennäköisintä, että lapsi on joko "normaali", tai sitten hänellä on joko ADHD tai joitain piirteitä siitä, kuin että kyse olisi mistään mielisairaudesta.
Vastaan kommentille 54
Jos osaan musiikkikappaleet, niin pystyn niitä kuuntelemaan mielessäni milloin vaan. Useimmat laulaa itse lauluja? Itse vaan tavallaan laulan sisäisesti. Kyllä silti tykkään kuunnella myös musiikkia.
Minulla on työ, harrastuksia ja lapsia. Viihdyn myös yksikseni, olen introvertti. Sisäinen nauha on sekä dialogista, että monologista. Sanoitan mitä teen, tai suunnittelen tekeväni. Joskus käyn läpi keskusteluita mitä olen käynyt aiemmin, ja tavallaan tarkistan oliko siinä asioita mitä täytyy toteuttaa, tai oliko ihan höpöhöötä. Jos esim joku päivämäärä pitää muistaa laitan sen kalenteriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD voi myös olla.
ADHD ja aiemminkin mainittu omana puheena kuuluva ajattelu/ jatkuva sisäinen dialogi voi olla ajoittain todella häiritsevä yhdistelmä, kokemusta on.
Kuvittele, että kuulet omat ajatuksesi ääneen mielessäsi, mutta niitä ajatuksia on yhtä aikaa lähes yhtä paljon kuin televisiossa kanavia. Samalla kaukosäädin on jonkun toisen kädessä, joka vaihtelee tv-kanavia mielivaltaisesti, ilman että voit itse juurikaan vaikuttaa asiaan. Yritä siinä sitten samalla keskittyä esim. koulussa kuuntelemaan opetusta.
Tilastomielessäkin on todennäköisintä, että lapsi on joko "normaali", tai sitten hänellä on joko ADHD tai joitain piirteitä siitä, kuin että kyse olisi mistään mielisairaudesta.
Hemmetin hyvä viesti ja nyt kun mietit mitä on ADHD oikeasti niin ymmärrätkö paremmin? Ajatukset ovat ajatuksia.
Entäpä aikuisten stressitilanteet ja kaikki kuormitustekijät?
Lisäksi omat mahdolliset psyykkiset haasteet?
Elämän asiat joita prosessoi tai traumojen käsittely?
Kuvat ja äänet sekä tunteet?
Tilannehuone ja katsaus nykyhetkeen; Mistä on kysymys juuri nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kommentille 54
Jos osaan musiikkikappaleet, niin pystyn niitä kuuntelemaan mielessäni milloin vaan. Useimmat laulaa itse lauluja? Itse vaan tavallaan laulan sisäisesti. Kyllä silti tykkään kuunnella myös musiikkia.
Minulla on työ, harrastuksia ja lapsia. Viihdyn myös yksikseni, olen introvertti. Sisäinen nauha on sekä dialogista, että monologista. Sanoitan mitä teen, tai suunnittelen tekeväni. Joskus käyn läpi keskusteluita mitä olen käynyt aiemmin, ja tavallaan tarkistan oliko siinä asioita mitä täytyy toteuttaa, tai oliko ihan höpöhöötä. Jos esim joku päivämäärä pitää muistaa laitan sen kalenteriin.
Okei, ymmärrän. Musiikki liittyy siis erityisellä tavalla sinuun ja elämääsi. Kiitos kun jaoit, erittäin mielenkiintoista.
Kiinnostaa erityisesti siksi koska ymmärrän hyvin paljon mielen asioista ja ymmärrän monia erilaisia tapoja mm. kuulla asioita mielessäkin.
Miksi pitää aina ensimmäisenä alentaa muita ihmisiä. Aloittajakaan ei tunnu olevan huolissaan mistään pahasta. Lääkärit eivät Suomessa ymmärrä näistä asioista yhtään mitään eikä heitä kyllä edes kiinnosta. Jos lapsi on terve ja hyvinvoiva, hän ei tarvitse mitään helvetin lääkäreitä muutenkaan. Lääkäriin mennään kun sairastuu tai on muita huolia sekä murheita ajatuksissa.