Lapsi kuulee "ääniä pään sisällä"?

Skitsofrenia.

Alkava mt- häiriö. Hoitoon. Nopeasti.

Minkä ikäinen lapsi? Itsellä oli tuota alakouluikäisenä. Ensin sitä ei uskottu, sitten totuin siihen ja murrosiän alkaessa se loppui. Äänet olivat ihan tavallista puhetta eikä ne häirinneet kuin esim. kokeissa tai muuten hiljaisissa tilanteissa missä piti keskittyä. Silloin tuntui että yrittää tehdä jotain Helsingin rautatieasemalla pahimpaan ruuhka-aikaan.

Minkä ikäinen lapsi? Onko suvussa paljon mielen kanssa ongelmia, kuten 2 suuntaista? Kannattaa ottaa tosissaan ja kysyä lapselta enemmän. Ja tosissaan lääkäriin puheille tai sitten ottaa ihan psykiatriseen yhteyttä.

Omat ajatukset tietysti ovat sanoina tai kuvina pään sisällä.

Ero on siinä, ovatko ajatukset omia vai tuntuuko siltä, että päässä kuuluu jotain muuta ääntä.

Lapsellekin voi tulla psyykkinen sairaus. Käsittämättömän moni ei halua uskoa tätä. Ole kiltti ja vie lapsesi hoitoon.

Kuuleeko siis vain omat ajatuksensa, vai jonkun muunkin ajatuksia? Jos omiaan vaan, niin ihan normaaliahan tuo on. Itsekin kuulen. Ajattelen aina "ääneen pään sisällä" jos nyt noin voi sanoa, olen luullut että se on ihan normaalia :O

Itselläni ne äänet oli siis omia ajatuksia huutona, eli kun ajattelin "hauki on kala" päässäni sen huusi sata ihmistä yhtä aikaa ja jäi välillä toistamaan sitä samaa lausetta. Kukaan vieras siellä ei siis ollu vaan ajatukset ihan omia, päivittäisiä juttuja. Siksi tuo "tavallista puhetta" ilmaus vaikka eihän se tavallista ole, että ajatukset huutaa. /3

Vierailija kirjoitti:

Kuuleeko siis vain omat ajatuksensa, vai jonkun muunkin ajatuksia? Jos omiaan vaan, niin ihan normaaliahan tuo on. Itsekin kuulen. Ajattelen aina "ääneen pään sisällä" jos nyt noin voi sanoa, olen luullut että se on ihan normaalia :O

Ääneen ajattelu on täysin eri asia kuin oikeasti äänten kuuleminen pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuleeko siis vain omat ajatuksensa, vai jonkun muunkin ajatuksia? Jos omiaan vaan, niin ihan normaaliahan tuo on. Itsekin kuulen. Ajattelen aina "ääneen pään sisällä" jos nyt noin voi sanoa, olen luullut että se on ihan normaalia :O

Minäkin ajattelen ja jopa luen ääneen pään sisällä.

Onko tuo jotenkin epänormaalia? Itsekin kuulen ajatukseni päässä. Joskus jopa pidän monologia pääni sisällä, kun teen jotain. Esimerkiksi

"Jos nyt ensiksi pyykkäisin ja sitten tiskaisin. Ei sittenkään niin vaan toisinpäin. Silloin voin tiskatessa pitää likaista paitaa ja heittää sen aitten pyykin sekaan. Joo näin teen. Ja sen jälkeen voisinkin käydä ulkona. Hyvä idea!"

Ihan täysipäinen olen :)

Aamulla lähtiessään tästä sanoi.

Kuvasi sitä juuri tuollaiseksi "hauki on kala"-tyyppiseksi. Kuulee omat ajatukset päässään.

Miten tuon asian kanssa elit / elät, voiko sitä mitenkään helpottaa? Tuleeko stressi-tilanteissa voimakkaammin tvs.?

Olen soittanut terveydenhoitajalle ja koulupsykologille, mutta kukaan ei ole vastannut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuleeko siis vain omat ajatuksensa, vai jonkun muunkin ajatuksia? Jos omiaan vaan, niin ihan normaaliahan tuo on. Itsekin kuulen. Ajattelen aina "ääneen pään sisällä" jos nyt noin voi sanoa, olen luullut että se on ihan normaalia :O

Ääneen ajattelu on täysin eri asia kuin oikeasti äänten kuuleminen pään sisällä.

Voi olla, tai sitten ei. Lapset eivät kuvaile asioita samoilla sanoilla kuin aikuiset.

Itse käyn pitkiä vuoropuheluita itseni ja kuvitteellisten "toisten" kanssa pääni sisällä. Kuulen muitakin ääniä, esimerkiksi tietynlaista huilun ja kellojen soittoa. Olen nelikymppinen, näin on ollut niin kauan kuin muistan, eikä kukaan vielä ole tullut sanomaan, että olen hullu. Luulen, että kyse on introvertin, mielikuvitusrikkaan ja musikaalisen ihmisen luonnollisesta tavasta kokea maailma ja tehdä siihen järjestystä.

Vierailija kirjoitti:

 

Aamulla lähtiessään tästä sanoi.

Kuvasi sitä juuri tuollaiseksi "hauki on kala"-tyyppiseksi. Kuulee omat ajatukset päässään.

Miten tuon asian kanssa elit / elät, voiko sitä mitenkään helpottaa? Tuleeko stressi-tilanteissa voimakkaammin tvs.?

 

Olen soittanut terveydenhoitajalle ja koulupsykologille, mutta kukaan ei ole vastannut..

 

No enää ei sitä minulla ole (ja olen ihan täyspäinen siis), mutta olisin kyllä lapsena toivonut että siihen olisi puututtu koska kun ne huudot alkoi, kyllähän se lasta pelotti. Kerran kävin jollain kouluterveydenhoitajalla mutta ehkä hän ei ymmärtänyt asiaa, tai sitten 80-luvulla ei noita asioita niin vakavasti otettu, en muista kunnolla. Jälkikäteen ajateltuna se oli itselläni varmaan joku stressireaktio, olin kova suorittaja ja ns. kympin tyttö. Mutta kyllä niiden kanssa pystyi elämään, totuin niihin niin hyvin että kun ne loppuivat, olin hetken huolissani miksi pääni on niin hiljainen kunnes tajusin muiden kanssa juteltuani, että ajatusten kuuluukin olla sellaisia normaaleja, hiljaisia, puheen kaltaisia ja itse hallittavissa. Silloin kun omat päänsisäiset huutoni oli kovimmillaan, koitin vaan pärjätä niiden kanssa ja ns. "huutaa kilpaa" eli koittaa siirtää se yksi juuttunut lause pois päästä seuraavaan. Joskus se onnistui paremmin, joskus huonommin. Alkuun varsinkin ruokin varmasti niitä myös itse, kun säikähdin ja pelkäsin niitä ja aloin siis jännittämään enemmän tilanteita, missä tiesin että niiden ajatusten huuto alkaa kuulumaan kovimmin. Mutta ehdottomasti kannattaa jutella asiasta paljon lapsen kanssa ja varsinkin kertoa, että ei tässä ole nyt vältämättä mitään skitsofreniaa (jos lapsi on jo google-ikäinen, pelästyy varmaan todella paljon kun menee laittamaan sinne lauseen "kuulen ääniä päässäni"). Juttelu ammattilaisen kanssa varmasti myös auttaa, joten hyvä että olet jo soitellut eteenpäin. Tsemppiä lapselle, voit kertoa että kyllä mustakin tuli ihan normaali, vaikka se ei 12-vuotiaana aina siltä tuntunut :)

Kiitos paljon vastauksista ja etenkin sinulle kun kerroit kokemuksistasi!

Hänellä on varmasti juurikin parhaillaan stressi päällä, isoja ongelmia kavereiden kanssa.

Hyvää jatkoa ja mukavaa joulua!

 

Niin ja ajatuksethan ovat tietysti aivotoiminnan tekemiä asioita, joten kyllä niissä kuuluukin olla hajuja, ääniä, puhetta, makuja ja tuntoja. Eli ajatukset saa ja pitääkin kokea joka aistilla. On ihan tavallista puhua omassa päässään keskusteluja tai kuulla musiikkia, mutta jos sen kokee häiritsevänä (eli se musiikki on vaikka liian kovalla tai puhe huutoa) siihen kannattaa puuttua. /3,8 ja 14

Vierailija kirjoitti:

 

Kiitos paljon vastauksista ja etenkin sinulle kun kerroit kokemuksistasi!

Hänellä on varmasti juurikin parhaillaan stressi päällä, isoja ongelmia kavereiden kanssa.

Hyvää jatkoa ja mukavaa joulua!

 

 

No stressi selittää varmasti asiaa, kaikki me reagoimme siihen niin eri tavalla. Hienoa että otit lapsesi sanat heti vakavasti, kumpa minullakin olisi ollut tuollainen äiti! Hyvää Joulua ja lapselle hiljaisempaa jatkoa :)

Minä kans kuulin lapsena ajatuksia, nimenomaan voimakkaana huutomaisena puheena. Oli vaihe joka kesti ehkä puoli vuotta-vuoden erityisesti? Muistan myös yrittäneeni selittää aikuisille, että kuulen omat ajatukseni jotenkin "liian nopeasti". Sen lisäksi että just tuollaiset haukionkala-ajatukset kuuluivat kovana toitotuksena, tuntui että jotenkin oma ajatus juoksi liian nopeasti ja luuppaili päässä.

Luulen näin jälkikäteen ajateltuna, että kyseessä oli jonkinlainen nopea kehitysvaihe, näin kansankielisesti sanottuna jonkunlainen aivojen kasvupyrähdys. :) Ihan täysjärkisenä aikuisena pidän itseäni, vieläkin tosin välillä ajatukset laukkaa tuskastuttavan lujaa.

Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä lääkäriin/terapeutille tms. Lapsi kuitenkin on ihan asiakseen kertonut tuosta sinulle, joten voisi olettaa että tuo asia vaivaa ja häiritsee lasta. Jos tuo tosiaan johtuu stressistä tms. muusta ahdistuksesta, niin jonkunlainen keskusteluapu olisi varmasti tarpeen, jotta pystyy näitä asioita paremmin käsittelemään, ja toivottavasti nuo äänetkin sitten loppuisivat.

Saatiin ensi viikolle aika koulupsykologille, ihanaa että järjestyi näin nopeasti!

On tosiaan luonteeltaan avoin, mutta nämä kipeät asiat "kätkee itseensä" eikä niistä oikein halua puhua.