Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaajat - kadutteko nyt aikuisiällä?
13.12.2015 |
Ketään syyllistämättä haluaisin kysellä onko täällä ketään entisiä koulukiusaajia. Luin äsken tuossa erään äidin kirjoituksen lapsensa koulukiusaamisesta ja jäin miettimään, että oletteko te entiset koulukiusaajat aikuisiälänne katuneet koulukiusaamista? Vai oletteko pistäneet sen nuoruuden tyhmyyden ja ymmärtämättömyyden piikkiin? Itse en ole koskaan ollut koulukiusaaja enkä liioin koulukiusattu. Alkoi vaan kiinnostamaan tällainen. Oletteko yrittäneet ottaa yhteyttä "uhreihinne" nyt myöhemmällä iällä pahoitellaksenne tai muuten?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän ketjun kiusaajat, jotka oikeuttavat tekonsa uhrinsa ärsyttävyydellä, niitä joiden mielestä naisenkin saa raiskata, jos nainen on väärin pukeutunut tai muuten omalla käytöksellään "kerjää" sitä?
En oikeuta kiusaamistani millään uhrin ärsyttävyydellä.
Pidän kuitenkin sen, että kyseessä vuorovaikutuksen häiriintyminen. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.
Mitä tulee raiskauksiin, niin joissain tilanteissa uhri itse toki on vaikuttanut tapahtumien kulkuun provosoivasti. Kyllähän te samaiset sanotte sillekin, joka on kännipäissään jättänyt käsilaukkunsa ravintolapöytään, että vähän oma vika, kun varastettiin..., eikö vain? Harvoin tälle tyypille satelee myötätuntoa kauheasti.
Ketkä "samaiset"? Tavaran jättäminen julkiselle paikalle ei oikeuta sen ottamista, ei ole siis edelleenkään uhrin vika. Enkä pysty näkemään miten esittämäsi tapaus on verrannollinen myöskään siihen, että jotakuta kiusataan koko peruskouluaika, tavarat rikotaan koulussa, haukutaan ja levittään juttuja. Uhri ei ole mitenkään voinut aiheuttaa sitä käytöksellään, paitsi sinun logiikallasi varmaan tulemalla koulun alueelle ja tuomalla vaikka polkupyöränsä sinne.
Kyllä sinä itse olet syyllinen ja vastuussa omista valinnoistasi. Jos joku ärsyttää tai "vuorovaikutus on häiriintynyt", ei ole pakko olla tekemisissä. Ota etäisyyttä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on ihan helppoa koululuokassakin. Normaali ihminen osaa peruskohteliaisuuden. Se, että aktiivisesti kiusaa, on valinta ja valitsemalla sen olet siitä myös itse vastuussa.
Olet todella ikävä ihminen, ja karmassa saat kaiken tekemäsi pahan takaisin.
Tavaran jättäminen julkiselle paikalle todellakin oikeuttaa sen ottamisen. Tietysti pidän sen viemistä poliisille suositeltavana, jos on jotain tuntomerkkejä, mutta en tuomitse myöskään sen ottamista.
Ja tosiaan, jos joku tyyppi tuntuu niin kovin ärsyttävältä, niin mikä oikeus sinulla on ruveta häntä "ojentamaan"? EI MIKÄÄN.
Jos et pidä hänestä, älä ole tekemisissä hänen kanssaan.
Katsos, kun tämäkin on nykyään kiusaamista. Jos ei paskiaista kutsu synttäreille on jo kiusaaja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun, ja haluan kyllä uskoa että suurin osa ihmisistä katuu aikuisena tällaisia tekoja. En ollut ikinä ns. pääkiusaaja, mutta mukana olin kyllä. Tosin lapsena roolit vaihtui nopeaa, ja välillä saattoi olla niinkin että esim. kiusattu haukkui minua ja minä puolustauduin ja haukuin takaisin. Itseasiassa mitä enemmän lapsuutta tarkastalee, niin sitä enemmän huomaa, että pahuus ja hyvyys ovat harvoin hyvin mustavalkoisia käsitteitä. Toki onhan niitä psykopaatin/narsistin alkujakin, jotka aidosti nauttivat siitä että toinen kärsii. Muille se kiusaaminen on lähinnä sosiaalinen ilmiö, jossa turvataan oma (sosiaalinen) olemassaolo. Mutta asiaan: olen monesti miettinyt, että haluaisin pyytää anteeksikin tätä nyt aikuisiällä, kun ymmärtää kuinka syvästi se on voinut vaikuttaa ihmiseen. Mutta sitten toisaalta ajattelen, että tuskinpa kiusatut oikeasti haluavat edes kuulla sitä anteeksi sanaa esim. entisiltä luokkalaisiltaan. Meidän luokan varsinaista kiusattua enemmän minulla joskus mietityttää yksi syrjääntynyt ujompi tyttö, jota kukaan ei kiusannut, mutta kukaan ei oikein ollut hänen kaverikaan. Haluaisin että hänellä menisi aikuisena nyt oikein hyvin (samoin kuin varsinaisesti kiusatulla), itse en silloin tajunnut mikä merkitys omallakin käytöksellä voisi olla.
Osaan kyllä olla armollinen itselleni, sillä ymmärrän itse omista lähtökohdista miksi toimin niin, ja tiedostan myös nyt aikuisena että lapset ovat hyvin epäkypsiä. Jos me aikuisetkaan ei osata käyttäytyä työpaikoilla ym., niin ei ne lapsetkaan osaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut.
Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen".
Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.
Eli mitkä typeryydet?
Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut.
Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?
Tuo juuri on yksi kiusaamisen ongelmista. Uhri rupeaa ajattelemaan että hän on sen itse aiheuttanut. Tämä taas vaikuttaa musertavasti itsetuntoon.
Tottakai on joitain yksittäistapauksia, joissa uhri on tätä kiusausta itse aiheuttanut, mutta suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja vain valitsee satunnaisesti jonkun jota on helppo kiusata, ja rupeaa kiusaamaan.
Tiedä itse esimerkkejä, joissa kiusaajalla on vain tylsää esim. tunnilla, ja siksi ruvetaan heittelääm kuminpaloilla yms. niin saadaan jotain tekemistä. Sitten kun joku muu liittyy mukaan, touhusta tulee seurallista.
Ei tuollainen satunnainen toiminta ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun se on jatkuvaa, systemaattista ja uhria häiritsevää.
Minua on heitelty kumipaloilla tunnilla ja en koe olevani "kiusattu". Lasten elämään nyt kuuluu tietty toisten koettelu ja hierarkian hakeminen. Se, joka sai hirveen ragekohtauksen tästä, niin tietysti oli sitten tulevaisuudessa se, johon kannatti kumipaloja heitellä. Sitten hänestä tuli ihan oikeasti kiusattu.
Sinä et voi määritellä sitä, mikä jonkun toisen mielestä on kiusaamista. Jokainen määrittelee sen itse.
Tunnilla toisten silmätikuksi joutuminen vaikka niiden kuminpalojen muodossa on todellakin useimmille kiusaamista. Etenkin, jos olet muutenkin se, jota ei koskaan oteta porukoihin. Jostain kiusaaminenkin aina lähtee, ja kuten itsekin sanoit, kuminpalat voi olla se startti. Logiikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut.
Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen".
Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.
Eli mitkä typeryydet?
Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut.
Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?
Tuo juuri on yksi kiusaamisen ongelmista. Uhri rupeaa ajattelemaan että hän on sen itse aiheuttanut. Tämä taas vaikuttaa musertavasti itsetuntoon.
Tottakai on joitain yksittäistapauksia, joissa uhri on tätä kiusausta itse aiheuttanut, mutta suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja vain valitsee satunnaisesti jonkun jota on helppo kiusata, ja rupeaa kiusaamaan.
Tiedä itse esimerkkejä, joissa kiusaajalla on vain tylsää esim. tunnilla, ja siksi ruvetaan heittelääm kuminpaloilla yms. niin saadaan jotain tekemistä. Sitten kun joku muu liittyy mukaan, touhusta tulee seurallista.
Ei tuollainen satunnainen toiminta ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun se on jatkuvaa, systemaattista ja uhria häiritsevää.
Minua on heitelty kumipaloilla tunnilla ja en koe olevani "kiusattu". Lasten elämään nyt kuuluu tietty toisten koettelu ja hierarkian hakeminen. Se, joka sai hirveen ragekohtauksen tästä, niin tietysti oli sitten tulevaisuudessa se, johon kannatti kumipaloja heitellä. Sitten hänestä tuli ihan oikeasti kiusattu.
Sallinet olla eri mieltä. Yksittäinen kuminpalasten heittely ei vielä ole kiusaamista, mutta kun sitä alkaa tapahtumaan jatkuvasti, useilla eri tunneilla ja aina kohdistetaan samaan henkilöön, niin sitten se on jo kiusaamista.
Eikä tuo ragekohtaus aina ole se joka saa sen jatkumaan. Myöskin jos heittelyn kohde ei reagoi mitenkään, vaan yrittää olla kuin ei mitään, niin sekin voi kyllä aiheuttaa heittelyn jatkumisen.
Joistakin idiooteista kun on hauska "testata" toisten sietokykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut.
Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen".
Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.
Eli mitkä typeryydet?
Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut.
Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?
Tuo juuri on yksi kiusaamisen ongelmista. Uhri rupeaa ajattelemaan että hän on sen itse aiheuttanut. Tämä taas vaikuttaa musertavasti itsetuntoon.
Tottakai on joitain yksittäistapauksia, joissa uhri on tätä kiusausta itse aiheuttanut, mutta suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja vain valitsee satunnaisesti jonkun jota on helppo kiusata, ja rupeaa kiusaamaan.
Tiedä itse esimerkkejä, joissa kiusaajalla on vain tylsää esim. tunnilla, ja siksi ruvetaan heittelääm kuminpaloilla yms. niin saadaan jotain tekemistä. Sitten kun joku muu liittyy mukaan, touhusta tulee seurallista.
Ei tuollainen satunnainen toiminta ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun se on jatkuvaa, systemaattista ja uhria häiritsevää.
Minua on heitelty kumipaloilla tunnilla ja en koe olevani "kiusattu". Lasten elämään nyt kuuluu tietty toisten koettelu ja hierarkian hakeminen. Se, joka sai hirveen ragekohtauksen tästä, niin tietysti oli sitten tulevaisuudessa se, johon kannatti kumipaloja heitellä. Sitten hänestä tuli ihan oikeasti kiusattu.
Ei se nyt noinkaan ole. Kiusaamista se on yksittäiskiusaaminenkin. Systemaattinen vaino on tietenkin paljon pahempaa, mutta jo yksikin kerta voi olla uhrin mielestä kauhea kokemus. Siinä olen samaa mieltä, että uhrin tulkinta on olennainen, kiusaaja ei sitä voi päättää, mikä on kiusaamista ja mikä ei.
25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin verran tuli sorruttua kiusaamiseen, kaiken lisäksi tämä kiusattu kuoli tapaturmaisesti vain 15 vuotiaana ja hänellä oli muutenkin todella kova elämä olosuhteiden pakosta :(.
Olen rukoillut, että hänen olisi nyt hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän ketjun kiusaajat, jotka oikeuttavat tekonsa uhrinsa ärsyttävyydellä, niitä joiden mielestä naisenkin saa raiskata, jos nainen on väärin pukeutunut tai muuten omalla käytöksellään "kerjää" sitä?
En oikeuta kiusaamistani millään uhrin ärsyttävyydellä.
Pidän kuitenkin sen, että kyseessä vuorovaikutuksen häiriintyminen. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.
Mitä tulee raiskauksiin, niin joissain tilanteissa uhri itse toki on vaikuttanut tapahtumien kulkuun provosoivasti. Kyllähän te samaiset sanotte sillekin, joka on kännipäissään jättänyt käsilaukkunsa ravintolapöytään, että vähän oma vika, kun varastettiin..., eikö vain? Harvoin tälle tyypille satelee myötätuntoa kauheasti.
Ketkä "samaiset"? Tavaran jättäminen julkiselle paikalle ei oikeuta sen ottamista, ei ole siis edelleenkään uhrin vika. Enkä pysty näkemään miten esittämäsi tapaus on verrannollinen myöskään siihen, että jotakuta kiusataan koko peruskouluaika, tavarat rikotaan koulussa, haukutaan ja levittään juttuja. Uhri ei ole mitenkään voinut aiheuttaa sitä käytöksellään, paitsi sinun logiikallasi varmaan tulemalla koulun alueelle ja tuomalla vaikka polkupyöränsä sinne.
Kyllä sinä itse olet syyllinen ja vastuussa omista valinnoistasi. Jos joku ärsyttää tai "vuorovaikutus on häiriintynyt", ei ole pakko olla tekemisissä. Ota etäisyyttä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on ihan helppoa koululuokassakin. Normaali ihminen osaa peruskohteliaisuuden. Se, että aktiivisesti kiusaa, on valinta ja valitsemalla sen olet siitä myös itse vastuussa.
Olet todella ikävä ihminen, ja karmassa saat kaiken tekemäsi pahan takaisin.
Eikös tuo ole jonkin sortin "kiusaamista" manata toiselle pahaa? Mutta osaan jättää omaan arvoonsa tällaiset karman lain toivottelut...
En ole törmännyt kivaan, avoimeen, reiluun tyyppiin, jota kiusattaisiin. Eli kyllä hän tavalla tai toisella on aina "syyllinen". Tietenkään mitään tavaroita ei saa rikkoa, mutta esim. syrjintä ja tietty vehkeily on ymmärrettävää usein.
En manannut pahaa, kerroin vain että karma toimii tehokkaasti. Koska olet selvästi hyvin perehtynyt pahuuteen, tiedät kyllä miten homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiahan joskus kiusataan.. se on ihan kasvattavakin kokemus. Helvetiksi se vasta muuttuu jos se on jatkuvaa ja kiusauksen vastapuoleksi ei ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avisevis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut.
Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen".
Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.
Eli mitkä typeryydet?
Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut.
Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?
Tuo juuri on yksi kiusaamisen ongelmista. Uhri rupeaa ajattelemaan että hän on sen itse aiheuttanut. Tämä taas vaikuttaa musertavasti itsetuntoon.
Tottakai on joitain yksittäistapauksia, joissa uhri on tätä kiusausta itse aiheuttanut, mutta suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja vain valitsee satunnaisesti jonkun jota on helppo kiusata, ja rupeaa kiusaamaan.
Tiedä itse esimerkkejä, joissa kiusaajalla on vain tylsää esim. tunnilla, ja siksi ruvetaan heittelääm kuminpaloilla yms. niin saadaan jotain tekemistä. Sitten kun joku muu liittyy mukaan, touhusta tulee seurallista.
Ei tuollainen satunnainen toiminta ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun se on jatkuvaa, systemaattista ja uhria häiritsevää.
Minua on heitelty kumipaloilla tunnilla ja en koe olevani "kiusattu". Lasten elämään nyt kuuluu tietty toisten koettelu ja hierarkian hakeminen. Se, joka sai hirveen ragekohtauksen tästä, niin tietysti oli sitten tulevaisuudessa se, johon kannatti kumipaloja heitellä. Sitten hänestä tuli ihan oikeasti kiusattu.
Sinä et voi määritellä sitä, mikä jonkun toisen mielestä on kiusaamista. Jokainen määrittelee sen itse.
Tunnilla toisten silmätikuksi joutuminen vaikka niiden kuminpalojen muodossa on todellakin useimmille kiusaamista. Etenkin, jos olet muutenkin se, jota ei koskaan oteta porukoihin. Jostain kiusaaminenkin aina lähtee, ja kuten itsekin sanoit, kuminpalat voi olla se startti. Logiikka?
Pakko kyllä sanoa, että kyllä kiusaamisellakin on ihan määritelmät, ja yksi on jatkuvuus ja systemaattisuus. Toki sitten on tärkeää, että riidoista ja satunnaisesta kiusanteosta pitää pystyä myös puhumaan ja siihenkin puuttumaan, jotta tilanne ei kärjisty. Mutta kiusaamisen ainoa tunnusmerkki ei voi olla kiusatun oma kokemus siitä, jokaista riitaa ja kärhämää ei voi tulkita kiusaamiseksi ulkopuolisena, sillä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyy paljon muutakin negatiivista tapahtumaa kuin kiusaaminen. Ja juurikin niiden systemaattisesti kiusattujen kannalta on tärkeää, että kiusaamisella sanana on vakava ja iso paino, eikä jokaista pienintäkin tekoa tulkita siksi. Ihan jotta ne todella otettaisiin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän ketjun kiusaajat, jotka oikeuttavat tekonsa uhrinsa ärsyttävyydellä, niitä joiden mielestä naisenkin saa raiskata, jos nainen on väärin pukeutunut tai muuten omalla käytöksellään "kerjää" sitä?
En oikeuta kiusaamistani millään uhrin ärsyttävyydellä.
Pidän kuitenkin sen, että kyseessä vuorovaikutuksen häiriintyminen. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.
Mitä tulee raiskauksiin, niin joissain tilanteissa uhri itse toki on vaikuttanut tapahtumien kulkuun provosoivasti. Kyllähän te samaiset sanotte sillekin, joka on kännipäissään jättänyt käsilaukkunsa ravintolapöytään, että vähän oma vika, kun varastettiin..., eikö vain? Harvoin tälle tyypille satelee myötätuntoa kauheasti.
Ketkä "samaiset"? Tavaran jättäminen julkiselle paikalle ei oikeuta sen ottamista, ei ole siis edelleenkään uhrin vika. Enkä pysty näkemään miten esittämäsi tapaus on verrannollinen myöskään siihen, että jotakuta kiusataan koko peruskouluaika, tavarat rikotaan koulussa, haukutaan ja levittään juttuja. Uhri ei ole mitenkään voinut aiheuttaa sitä käytöksellään, paitsi sinun logiikallasi varmaan tulemalla koulun alueelle ja tuomalla vaikka polkupyöränsä sinne.
Kyllä sinä itse olet syyllinen ja vastuussa omista valinnoistasi. Jos joku ärsyttää tai "vuorovaikutus on häiriintynyt", ei ole pakko olla tekemisissä. Ota etäisyyttä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on ihan helppoa koululuokassakin. Normaali ihminen osaa peruskohteliaisuuden. Se, että aktiivisesti kiusaa, on valinta ja valitsemalla sen olet siitä myös itse vastuussa.
Olet todella ikävä ihminen, ja karmassa saat kaiken tekemäsi pahan takaisin.
Eikös tuo ole jonkin sortin "kiusaamista" manata toiselle pahaa? Mutta osaan jättää omaan arvoonsa tällaiset karman lain toivottelut...
En ole törmännyt kivaan, avoimeen, reiluun tyyppiin, jota kiusattaisiin. Eli kyllä hän tavalla tai toisella on aina "syyllinen". Tietenkään mitään tavaroita ei saa rikkoa, mutta esim. syrjintä ja tietty vehkeily on ymmärrettävää usein.
En ole koskaan törmännyt kivaan, avoimeen, reiluun tyyppiin, joka kiusaisi ja/tai pitäisi kiusaamista oikeutettuna. Kiusaaja on aina näiden vastakohta, ihminen joka nauttii tuottamastaan pahasta olosta, joka valitsee tehdä pahaa hyvän tekemisen sijasta . Kiusaaja on aina syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän ketjun kiusaajat, jotka oikeuttavat tekonsa uhrinsa ärsyttävyydellä, niitä joiden mielestä naisenkin saa raiskata, jos nainen on väärin pukeutunut tai muuten omalla käytöksellään "kerjää" sitä?
En oikeuta kiusaamistani millään uhrin ärsyttävyydellä.
Pidän kuitenkin sen, että kyseessä vuorovaikutuksen häiriintyminen. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.
Mitä tulee raiskauksiin, niin joissain tilanteissa uhri itse toki on vaikuttanut tapahtumien kulkuun provosoivasti. Kyllähän te samaiset sanotte sillekin, joka on kännipäissään jättänyt käsilaukkunsa ravintolapöytään, että vähän oma vika, kun varastettiin..., eikö vain? Harvoin tälle tyypille satelee myötätuntoa kauheasti.
Ketkä "samaiset"? Tavaran jättäminen julkiselle paikalle ei oikeuta sen ottamista, ei ole siis edelleenkään uhrin vika. Enkä pysty näkemään miten esittämäsi tapaus on verrannollinen myöskään siihen, että jotakuta kiusataan koko peruskouluaika, tavarat rikotaan koulussa, haukutaan ja levittään juttuja. Uhri ei ole mitenkään voinut aiheuttaa sitä käytöksellään, paitsi sinun logiikallasi varmaan tulemalla koulun alueelle ja tuomalla vaikka polkupyöränsä sinne.
Kyllä sinä itse olet syyllinen ja vastuussa omista valinnoistasi. Jos joku ärsyttää tai "vuorovaikutus on häiriintynyt", ei ole pakko olla tekemisissä. Ota etäisyyttä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on ihan helppoa koululuokassakin. Normaali ihminen osaa peruskohteliaisuuden. Se, että aktiivisesti kiusaa, on valinta ja valitsemalla sen olet siitä myös itse vastuussa.
Olet todella ikävä ihminen, ja karmassa saat kaiken tekemäsi pahan takaisin.
Tavaran jättäminen julkiselle paikalle todellakin oikeuttaa sen ottamisen. Tietysti pidän sen viemistä poliisille suositeltavana, jos on jotain tuntomerkkejä, mutta en tuomitse myöskään sen ottamista.
Ja tosiaan, jos joku tyyppi tuntuu niin kovin ärsyttävältä, niin mikä oikeus sinulla on ruveta häntä "ojentamaan"? EI MIKÄÄN.
Jos et pidä hänestä, älä ole tekemisissä hänen kanssaan.
Katsos, kun tämäkin on nykyään kiusaamista. Jos ei paskiaista kutsu synttäreille on jo kiusaaja..
????
Jos tarkoitukseni jäi epäselväksi niin tarkennan että kiusaajalla ei ole mitään oikeutta kiusata jotakuta joka häntä ärsyttää, eli ns. "ojentaa", vaikka hän niin sen itse perustelisikin.
Synttäreille jättämättä kutsuminen ei toki ole kiusaamista
Nämä keskustelut vahvistavat aina käsitystäni siitä, että koulukiusaajat ovat aitoja psykopaatteja. Heidät olisi siis jo lapsena mahdollista seuloa porukasta ja pistää parempaan talteen, ennen kuin he ehtivät aiheuttaa enempää pahaa, koska sen he tulevat tekemään ollessaan täydellisen kyvyttömiä näkemään omaa käytöstään, tuntemaan empatiaa tai katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ole katunut.
Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen".
Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.
Eli mitkä typeryydet?
Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut.
Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?
Niinhän se Trumpkin pilkkasi lievästi kehitysvammaista toimittajaa. Varmaankin ansaitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän ketjun kiusaajat, jotka oikeuttavat tekonsa uhrinsa ärsyttävyydellä, niitä joiden mielestä naisenkin saa raiskata, jos nainen on väärin pukeutunut tai muuten omalla käytöksellään "kerjää" sitä?
En oikeuta kiusaamistani millään uhrin ärsyttävyydellä.
Pidän kuitenkin sen, että kyseessä vuorovaikutuksen häiriintyminen. Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.
Mitä tulee raiskauksiin, niin joissain tilanteissa uhri itse toki on vaikuttanut tapahtumien kulkuun provosoivasti. Kyllähän te samaiset sanotte sillekin, joka on kännipäissään jättänyt käsilaukkunsa ravintolapöytään, että vähän oma vika, kun varastettiin..., eikö vain? Harvoin tälle tyypille satelee myötätuntoa kauheasti.
Ketkä "samaiset"? Tavaran jättäminen julkiselle paikalle ei oikeuta sen ottamista, ei ole siis edelleenkään uhrin vika. Enkä pysty näkemään miten esittämäsi tapaus on verrannollinen myöskään siihen, että jotakuta kiusataan koko peruskouluaika, tavarat rikotaan koulussa, haukutaan ja levittään juttuja. Uhri ei ole mitenkään voinut aiheuttaa sitä käytöksellään, paitsi sinun logiikallasi varmaan tulemalla koulun alueelle ja tuomalla vaikka polkupyöränsä sinne.
Kyllä sinä itse olet syyllinen ja vastuussa omista valinnoistasi. Jos joku ärsyttää tai "vuorovaikutus on häiriintynyt", ei ole pakko olla tekemisissä. Ota etäisyyttä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Se on ihan helppoa koululuokassakin. Normaali ihminen osaa peruskohteliaisuuden. Se, että aktiivisesti kiusaa, on valinta ja valitsemalla sen olet siitä myös itse vastuussa.
Olet todella ikävä ihminen, ja karmassa saat kaiken tekemäsi pahan takaisin.
Eikös tuo ole jonkin sortin "kiusaamista" manata toiselle pahaa? Mutta osaan jättää omaan arvoonsa tällaiset karman lain toivottelut...
En ole törmännyt kivaan, avoimeen, reiluun tyyppiin, jota kiusattaisiin. Eli kyllä hän tavalla tai toisella on aina "syyllinen". Tietenkään mitään tavaroita ei saa rikkoa, mutta esim. syrjintä ja tietty vehkeily on ymmärrettävää usein.
En ole koskaan törmännyt kivaan, avoimeen, reiluun tyyppiin, joka kiusaisi ja/tai pitäisi kiusaamista oikeutettuna. Kiusaaja on aina näiden vastakohta, ihminen joka nauttii tuottamastaan pahasta olosta, joka valitsee tehdä pahaa hyvän tekemisen sijasta . Kiusaaja on aina syyllinen.
Näin juuri. Kavereilleni olen aina hyvällä tavalla piikittelevä mutta en sano ikinä niin että kukaan heistä mieltään pahottaisi tai loukkaantuisi. Sitten on eri asia kun asiat sanotaan niin että toinen aidosti loukkaantuu.
Minua ei koskaan koulussa kiusattu ja pyrin olemaan näiden kiusattujen puolella. Voin väittää että minulla on ollut parempi elämä kuin näillä kiusaajilla vaikka olisivatkin päässeet pitkällekkin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut vahvistavat aina käsitystäni siitä, että koulukiusaajat ovat aitoja psykopaatteja. Heidät olisi siis jo lapsena mahdollista seuloa porukasta ja pistää parempaan talteen, ennen kuin he ehtivät aiheuttaa enempää pahaa, koska sen he tulevat tekemään ollessaan täydellisen kyvyttömiä näkemään omaa käytöstään, tuntemaan empatiaa tai katumaan.
Eiköhän tuo ole yksi ja sama joka noita kirjoittelee. Ei tämä nyt taida ihan ketjun tarkoitusta ajaa, että tullaan haukkumaan (lapsena, kehittymättömänä ihmisenä) kiusanneet psykopaateiksi.
T. Yksi ketjuun katumuksesta kertonut (niiden parin muun lisäksi jotka ketjuun vastasivat, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan kuin yksi hullu)
Kiusaajat kiusaa, koska pystyvät niin tekemään. He tuskin kykenevät katumaan - ne jotka ehkä katuvat, ovat niitä kiusaajien hännystelijöitä, niitä lampaita, jotka naureskelevat laumassa kiusatulle, suostuvat kiusaajan pillin mukaan yleisöksi, antavat kiusaajalla legitimaation kiusaamiselle.
Ja hirveän iso tabuhan on, mutta jo varhaisessa vaiheessa voitaisiin ottaa talteen tällaiset kiusaamisesta nauttivat narsistit ja psykopaattisesti persoonallisuudet, mutta tietysti heitä vain paapotaan ja hyysätään ja uhri joutuu vaihtamaan maisemaa. Nämä kiusaajat tulevat koko elämänsä ajan aiheuttamaan vahinkoa ja kuluja yhteiskunnalle - työpaikoilla, harrastuspiireissä, naapurustoissa.
Jaksoin lukea noin puoleen väliin asti, sitten alkoi nyppimään ihmisten sairas, kieroutunut sekä todella säälittävä ajatuksen kulku.
Kiusaajat ovat häiriintyneitä ihmisiä! Kiusaajat eivät koskaan pysty normaaliin ja toista kunnioittavaan vuorovaikutukseen. Kiusaajat eivät voi kunnioittaa muita, sillä he eivät kunnioita edes itseään. Lopulta kyseessä on vain häiriintynyt ja heikko ihminen, joka saa ainoan hupinsa heikompien kiusaamisesta, jotka eivät kuitenkaan koskaan tule olemaan yhtä heikkoja kuin kiusaaja itse, sillä eivät sorru kiusaamiseen.
Säälin ja halveksin toisia sortavia ihmisiä. En voi muuta kuin kysyä; mitä sinulle on oikein tapahtunut lapsena? Kuka sinua on kiusannut elämäsi alkuaikoina?
Alue: Aihe vapaa
Olen katunut.
Olin ala- ja yläasteen ajan koulukiusattu. Luokalla oli 8.-9. -luokilla yksi koulukiusattu poikakin, ja on pakko myöntää, että joskus menin mukaan häneen kohdistuvaan lällättelyyn, ihan vaan siitä helpotuksesta, että kerrankin pääsi itse pälkäästä.
Ei se selitys silti ole legitiimi. Olisi ilman muuta pitänyt olla fiksumpi.
Häneen en koskaan ottanut yhteyttä, ja mitä se olisi edes auttanutkaan, en ollut mitenkään pääpukari, joten hän olisi varmaan ollut aika hämmentynyt ja ihmetellyt, miksi se "luokan sivuun suljettu likka" häneen ottaa yhteyttä.
Tuosta on jo yli 30 vuotta, kuulin sitten parisenkymmentä vuotta sitten, että poika oli tehnyt armeija-aikana itsemurhan, kun tyttöystävä oli jättänyt. Epäilemättä koulukiusaaminen ei ainakaan edesauttanut asiaa.