avisevis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan ole katunut. 

Se oli sen hetkistä elämää ja minun tapani toimia yhteisössä. Ovatko kiusatut pyytäneet ärsyttyvyyttään anteeksi keneltäkään. Kiusaaminen on oikeasti vastavuoroinen prosessi. En edes käyttäisi kiusaamis-sanaa. Häiriintyneet vuorovaikutustaidot kummaltakin puolelta. Yksikään kiusattu ei ole "syytön" eikä yksikään lapsena kiusannut "syyllinen". 

Aikuiselta voi jo odottaa kypsyyttä tarkastella asiaa itsensä ulkopuolelta ja kontrolloida käytöstään toisin. Työpaikalla en ole koskaan ketään kiusannut enkä muutenkaan alakoulun jälkeen. 

Toivottavasti sinäkin joudut kunnolla kiusatuksi, niin sinusta karisee tuollaiset typeryydet.

Eli mitkä typeryydet? 

Jos joudun kiusatuksi, niin ajattelen, että olen sen ansainnut. 

Etkö sinäkin juuri ajattele niin minun kohdallani? Logiikka?

 

Tuo juuri on yksi kiusaamisen ongelmista. Uhri rupeaa ajattelemaan että hän on sen itse aiheuttanut. Tämä taas vaikuttaa musertavasti itsetuntoon.

Tottakai on joitain yksittäistapauksia, joissa uhri on tätä kiusausta itse aiheuttanut, mutta suurimmassa osassa tapauksista kiusaaja vain valitsee satunnaisesti jonkun jota on helppo kiusata, ja rupeaa kiusaamaan.

Tiedä itse esimerkkejä, joissa kiusaajalla on vain tylsää esim. tunnilla, ja siksi ruvetaan heittelääm kuminpaloilla yms. niin saadaan jotain tekemistä. Sitten kun joku muu liittyy mukaan, touhusta tulee seurallista.

Ei tuollainen satunnainen toiminta ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kiusaamisen tunnusmerkistö täyttyy, kun se on jatkuvaa, systemaattista ja uhria häiritsevää. 

Minua on heitelty kumipaloilla tunnilla ja en koe olevani "kiusattu". Lasten elämään nyt kuuluu tietty toisten koettelu ja hierarkian hakeminen. Se, joka sai hirveen ragekohtauksen tästä, niin tietysti oli sitten tulevaisuudessa se, johon kannatti kumipaloja heitellä. Sitten hänestä tuli ihan oikeasti kiusattu. 

Sinä et voi määritellä sitä, mikä jonkun toisen mielestä on kiusaamista. Jokainen määrittelee sen itse.

Tunnilla toisten silmätikuksi joutuminen vaikka niiden kuminpalojen muodossa on todellakin useimmille kiusaamista. Etenkin, jos olet muutenkin se, jota ei koskaan oteta porukoihin. Jostain kiusaaminenkin aina lähtee, ja kuten itsekin sanoit, kuminpalat voi olla se startti. Logiikka?

Vierailija kirjoitti:

avisevis kirjoitti:

Kaverini (40-v, perheellinen) käyttää ruoanlaitossa kuumaa vettä suoraan hanasta. Hän siis esim. keittää pastat siinä, ja saattaa joskus juoda teetä suoraan kuumaan hanaveteen tehtynä. Kävimme tästä joskus kiivaan väittelyn, eikä kaverini uskonut minua, kun sanoin kuuman hanaveden olevan ruoaksi sopimatonta. KVG. Hyi helvetti.

Jos kaverisi asunnossa on muoviputket, on kuuman veden ottaminen hanasta ihan ok. En kyllä ole ikinä kuullut, että kenenkään hanasta tulisi kiehuvaa vettä, eli en ihan usko, että pasta kypsyisi hanavedessä ja teekin voi jäädä hieman haaleaksi.

Totta kai hän siis laittaa pastakattilan hellalle kiehumaan, mutta käyttää tähän siis kuumaa hanavettä, koska se on nopeampaa. Teet sen sijaan saattaa juoda suoraan ilman lisäkuumennuksia. Kyseessä on 70-luvun rivari, joten en todellakaan käyttäisi kuumaa hanavettä ruuanvalmistuksessa etenkään säännöllisesti. Silloin muinoin googlailin hänelle tuosta lisätietoa, enkä muista enää kaikkea, mutta ongelmana on esim. raskasmetallien irtoaminen putkistosta kuuman veden vuoksi, ja säännöllisessä käytössä metallit kertyvät myös elimistöön. Bakteerikasvusto on myös mahdollinen.

Olen pitänyt ihan itsestäänselvänä asiana, ettei kuuma hanavesi ole sama asia kuin kuumennettu vesi, eikä kuumaa hanavettä vain kertakaikkiaan käytetä ruuanvalmistuksessa! Nyt ällöttää: kuinkahan moni muukin tekee tätä ja monetko kuumavesikahvit olenkaan tietämättäni juonut...

Kaverini (40-v, perheellinen) käyttää ruoanlaitossa kuumaa vettä suoraan hanasta. Hän siis esim. keittää pastat siinä, ja saattaa joskus juoda teetä suoraan kuumaan hanaveteen tehtynä. Kävimme tästä joskus kiivaan väittelyn, eikä kaverini uskonut minua, kun sanoin kuuman hanaveden olevan ruoaksi sopimatonta. KVG. Hyi helvetti.

Kuulostaa siltä, että Ap on miettinyt koiran hankintaa jo pitkään, ja tosi moni asia on kunnossa. Oma koira onkin siis vain ajan kysymys! <3 Kannattaa kuitenkin erottaa "koiraelämähaaveilut" siitä oikeasta todellisuudesta, ja tehdä päätös vasta sitten.

Lapset eivät todellakaan halua lenkittää koiraa ainakaan alkuun, sillä tottelemattoman ja arvaamattoman pennun lenkitys on aikuisellekin haastavaa. Kokemuksesta voin myös todeta, että voi hyvinkin olla, ettei lapset edes alkuun pidä koirasta (vaikka olisikin toivottu perheenjäsen), sillä pentu puree, pissaa sisälle ja ilman valvontaa syö kaiken ylimääräisen sähköjohdoista kukkamultiin, eikä todellakaan ole yhtään sellainen mielikuvien ymmärtäväinen sydänkäpynen. Pentukoira on muutenkin kuin uusi vauva: yöherätykset ja tunnintarkka ruokailu pitää alkuvaiheessa hoitaa.

Oletteko miettineet aikuista koiraa? Esim. apula.fi kautta saattaisi löytyä kodinvaihtaja, joka olisi jo sisäsiisti ja perustottelevaisuuskoulutuksen saanut, mutta muuten uutta kotia vailla.

Joka tapauksessa lämmittää Ap:n ajatus siitä, että perheeseen vain jotenkin kuuluu koira. Niin se oikeasti on. Kaikki yllä mainittu huomioon ottaen, joskus on vain selvää, että perhe on ikään kuin vajaa ilman sitä koirakumppania. "Miksi" on silloin jo selvää. "Millainen", "milloin" ja "mistä" on enää ne avainkysymykset. :)