Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vain jaksaisi tätä poissulkemista
13.12.2015 |
Pitkästä aikaa oltiin taas kahden pitkäaikaisen ystäväni kanssa kaupungilla kahvilla, edellisestä kerrasta olikin jo kuukausia. Olen itse lapseton ja aina aloitteentekijä näissä tapaamisissa, mutta ymmärrän kyllä, että heillä on kiireitä perheensä kanssa. Sitä aina valittavatkin syyksi.
Mutta jälleen kerran sivulauseista ja illalla erotessamme tuli ilmi, että kyllähän he tapaavat toisiaan paljon useammin, nytkin jo sopivat seuraavasta tapaamisestaan. He kun löysivät miehet samoihin aikoihin ja näistä tuli heti hyviä kavereita. Tämä vain tarkoittaa sitten sitä, että tavataan lapset mukana pariskuntina toistensa kodeissa ja mökeillä harva se viikonloppu. Sen sijaan minä, vaikka asun samassa kaupungissa, en näe heitä pitkiin aikoihin. Missään mökillä en ole käynyt kertaakaan, en myöskään toisen pariskunnan uudessa kodissa.
Ei tämä valittamisesta parane ja yritän nyt pitää edes jonkinlaista ystävyyttä yllä. Mutta harmittaa vain ja heidän käytöksensä tuntuu niin käsittämättömältä. Todellakaan kummallakaan ei ole mitään syytä esim. tuntea minua uhaksi. Heidän miehiinsä minulla on asialliset välit, ei sen enempää eikä vähempää, lapsiin harvoin nähdessäni hyvätkin.
Kertokaa siis: Mitä ihmettä ajattelee ihminen, joka ensin valittelee kolmen naisen porukassa, miten onkin niin harvoin aikaa tavata, ja sitten siinä kääntyy toisen äiti-ihmisen puoleen ja sopii jo seuraavasta kyläilyreissusta?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tulee taas hyvin vahvasti ilmi se, kuinka lapset ovat helvetin rasittavia omien vanhempiensakin mielestä. Kaiken ajan nieleviä tuholaisia, joilta ei saa hetken rauhaa ja joilta vanhemmat pakenevat kun vain voivat. Huh, ei todellakaan käy lapsiperhe-elämää kateeksi näin lapsettoman näkökulmasta!
Mä en ole lapseton mutta jo teini-ikäisen yh-äiti eli ihan eri elämäntilanteessa kavereideni kanssa, jotka vasta saavat lapsia miehineen. Lähden silti mukaan mielelläni milloin minnekin lastentapahtumaan (ilman teiniäni siis, häntä ei enää kiinnosta), joku Hoplop kuulostaa myös mukavalta. Kylään mennessäni pelaan paljon lasten kanssa, ja katson että puheenaiheeni ovat sellaisia että lastenkin kuullen sellaisia voi puhua. Tulee mieleen että ehkä sinkut eivät ole kovin luonnollisia lasten kanssa ja siksi heitä ei haluta kuvioon? Tuo vamppausajatus voisi myös olla kyseessä, mutta eniten löisin rahaa sen puolesta että puhelee usein ohi suunsa sellaisia juttuja joita ei soisi lastensa korville? Yksi ikisinkkuystäväni on oman lapseni kuullen tehnyt joskus vastaavaa...
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lapseton mutta jo teini-ikäisen yh-äiti eli ihan eri elämäntilanteessa kavereideni kanssa, jotka vasta saavat lapsia miehineen. Lähden silti mukaan mielelläni milloin minnekin lastentapahtumaan (ilman teiniäni siis, häntä ei enää kiinnosta), joku Hoplop kuulostaa myös mukavalta. Kylään mennessäni pelaan paljon lasten kanssa, ja katson että puheenaiheeni ovat sellaisia että lastenkin kuullen sellaisia voi puhua. Tulee mieleen että ehkä sinkut eivät ole kovin luonnollisia lasten kanssa ja siksi heitä ei haluta kuvioon? Tuo vamppausajatus voisi myös olla kyseessä, mutta eniten löisin rahaa sen puolesta että puhelee usein ohi suunsa sellaisia juttuja joita ei soisi lastensa korville? Yksi ikisinkkuystäväni on oman lapseni kuullen tehnyt joskus vastaavaa...
Eli sinkut puhelee jotain ihan kauheaa lasten kuullen?! No huh, huh. Eiköhän me tosiaan olla ihan samoja ihmisiä kuin tekin olitte vielä ennen lasten hankkimista. Olisitteko itse puhelleet jotain seksi- tai väkivaltajuttuja jonkun parivuotiaan piltin korviin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lapseton mutta jo teini-ikäisen yh-äiti eli ihan eri elämäntilanteessa kavereideni kanssa, jotka vasta saavat lapsia miehineen. Lähden silti mukaan mielelläni milloin minnekin lastentapahtumaan (ilman teiniäni siis, häntä ei enää kiinnosta), joku Hoplop kuulostaa myös mukavalta. Kylään mennessäni pelaan paljon lasten kanssa, ja katson että puheenaiheeni ovat sellaisia että lastenkin kuullen sellaisia voi puhua. Tulee mieleen että ehkä sinkut eivät ole kovin luonnollisia lasten kanssa ja siksi heitä ei haluta kuvioon? Tuo vamppausajatus voisi myös olla kyseessä, mutta eniten löisin rahaa sen puolesta että puhelee usein ohi suunsa sellaisia juttuja joita ei soisi lastensa korville? Yksi ikisinkkuystäväni on oman lapseni kuullen tehnyt joskus vastaavaa...
Eli sinkut puhelee jotain ihan kauheaa lasten kuullen?! No huh, huh. Eiköhän me tosiaan olla ihan samoja ihmisiä kuin tekin olitte vielä ennen lasten hankkimista. Olisitteko itse puhelleet jotain seksi- tai väkivaltajuttuja jonkun parivuotiaan piltin korviin?
Tämä oli esimerkki ihan elävästä elämästä, omalta kohdaltani noin 10 vuoden takaa. Eikä ollut edes seksijutuista kyse vaan muusta sellaisesta aiheesta, joka ei minun mielestäni sovi oman lapseni korville. Ja minä tosiaan oman lapseni vanhempana vastaan siitä millaisia juttuja lapseni kuulee, ei lapseton ystäväni. Ketjussa kysyttiin syitä sinkkuystävien dissaamiseen ja tässä yksi sellainen omalta kohdaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut ja yh-äitinä jo vuosia. Myös minut eristettiin heti eron jälkeen. Ilmeisesti lapsiperheissä parisuhde on niin heikoissa kantimissa, että jokainen nainen on uhka. Nähdään sitten, kun sinulla on mies, totesi eräskin. Ikävää käytöstä. Olen aika lailla erakoitunut. Nyt eräs tällainen haluaisi tavata, mutta ei enää paljon kiinnosta.
Olen lapseton ja sinkku. Nähtiin vähän aikaa sitten ystäväporukan kanssa, joiden kanssa olemme tutustuneet yliopistossa opiskellessamme. Kyllä tuli suru puseroon, kun yhdellä jos toisellakin oli vauvauutisia kerrottavaan. Tiesin asian tarkoittavan lopun alkua meidän ystävyydellemme ja siksi olo oli haikea, iloisista uutisista huolimatta. Tiedän mammojen pitävän yhtä ja lapsettomien jäävän taka-alalle. Eikä minua suoraan sanottuna kiinnosta puida heidän vauva-arkeaan ja parisuhteitaan, joita keskustelut tuntuvan useimmiten käsittelevän. Kuulumisten sijaan minultakin kysytään aina miesasioista. Eihän ihminen voi heidän mielestään elää täysipainoista elämää ilman miestä ;)
Toisaalta en usko vauvauutisten kaatavan ystävyyttä parhaimpien ystävien kohdalla, koska olemme hitsautuneet yhteen muillakin tavoilla kuin yhteisien opiskeluvuosien ja ammatin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa, kun pelkkiä pariskuntia kutsuvat luulevat näin turvaavansa parisuhteensa. Tiedän kuitenkin lähipiiristä parikin esimerkkiä, joissa suhde on kaatunut juurikin näissä pariskuntaillanvietoissa syttyneeseen rakkauteen. Sinkku ei aina olekaan se suurin uhka.
Alue: Aihe vapaa
Eli tiivistäen nämä lapsellisten puolustelut: Pidätte jostain kumman syystä itse omia lapsianne niin rasittavina tapauksina, että mieluummin sitten jätätte sinkkuystävänne jopa kokonaan tapaamatta, kun ihan varmaanhan he nyt ainakin lastenne läsnäolosta rasittuisivat...
Olen ap ja haluan vain kertoa, että mieluummin todellakin näkisin näistä kahtaa (ennen) hyvää ystävääni useammin - vaikka niiden lasten kanssakin - kuin en juuri ollenkaan.
Lapset ovat minusta ihan mukavia ja minulla on hauskaa sen yhden kolmannen ystävän lapsen synttäreilläkin, joilla aikuiset ilman muuta kannustavat pikkutytön prinsessatanssiesityksiä, auttavat palapelin kokoamisessa jne.
Ottakaa nyt lapselliset huomioon, että emme me useimmat sinkut ole sen kummempia ihmisiä kuin te itse vielä muutama vuosi sitten, ennen kuin päätitte yrittää lasta. Emme me joudu päivästä toiseen "rasittumaan" lapsistanne, joten useimmille meistä tilanne on vain virkistävää vaihtelua.
Sitä en sano, etteikö joskus olisi mukavaa olla ihan vain aikuisten kesken jossain. Mutta pitääkö meidät sinkut eristää ja tiputtaa elämästään kokonaan pois silloin, kun lapseton tapaaminen ei ole mahdollinen?
Eikö sen sinkun voisi antaa ihan itse päättää, haluaako tulla teille "rasittumaan" lapsistanne vai ei? Ainakin minä pystyisin totta tosiaan keksimään vaikka tekosyyn, jos en haluaisi tulla.