En vain jaksaisi tätä poissulkemista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että teidän elämäntilanteenne on vaan tällä hetkellä niin erilainen. Ovatko heidän lapsensa kuinka samanikäisiä eli leikkivätkö lapset keskenään? Sekin voi olla syy tavata toisiaan perheenä. Omalla kohdalla muistan, että oli kiva kun tuttavapariskunnalla oli samanikäisiä lapsia. Lapset viihtyivät keskenään ja aikuiset saivat myös rauhassa seurustella ja puhua "aikuisten juttuja". Usein myös lapset pyysivät päästä näiden tuttavien lasten luokse. Nyt, kun lapset ovat isoja, on yhteydenpito näihin tuttaviin huomattavasti vähäisempää. 

 

En nyt kyllä ymmärrä, mikä estää kolmea ystävää puhumassa "aikuisten juttuja" keskenään, kun ne lapset leikkivät keskenään, vaikka yksi aikuisista olisikin sinkku?

Kommenttina noihin "aikuisten juttuihin".

Olen myös lapseton ja tavataan toisinaan parin äidiksi tulleen kaverin kanssa. Monesti nämä pari äidiksi tullutta kutsuvat itsensä mun luo kylään ja toinen heistä on silloin luonani yökylässä.

Kyllä se vaan menee niin, että kun paikalla on myös lapset, niin jutut pyörivät lasten ympärillä. Tai sitten setvitään lasten nahisteluja, kiukkuamista tai muuta huomionhakuisuutta. J

Minusta ainakin on erittäin mukava tavata kavereita myös ilman lapsiaan.

Itseasiassa kun aloin miettimään ei minua kutsuta edes kahville kavereille jos miehensä on kotona. En ymmärrä mikä tämä juttu on? Mun luona on kyllä tyttöjen iltoja ollut.. Mut miksi mut pitää eristää miehistä?[/quote]

.

Vaikuttaa siltä, että nämä ystäväsi alkukantasesti ajattelevat sinkun olevan uhka. Eivät taida olla kovin fiksuja, ovatko korkeastikoulutettuja?

Onpa kurja tilanne. Sinun varmaan kannattaisi sanoa ystävillesi suoraan ja todella selvästi, ettei sinua haittaisi tavata niin että lapsetkin ovat mukana. Eikä minusta olisi ollenkaan hullua, että kertoisit suoraan kokevasi olosi syrjityksi.

Mulla on itselläni kaksi pientä lasta ja olen joskus miettinyt, että mitähän lapsettomat kaverini miettivät siitä, etten oikein ehdi nähdä heitä mutta kuitenkin tapaan aika usein muita mammoja. Mun kohdalla tilanteeseen on seuraavia syitä:

1) Silloin kun lapset ovat paikalla, on huomioni lähes kokonaan heissä. En oikein pysty käymään mitään syvällisiä keskusteluja, kun koko ajan pitää joko auttaa tai ohjeistaa lapsia. Mulla on itselläni kiusaantunut olo, kun koen tuhlaavani lapsettoman kaverini aikaa lasten kanssa häseltämiseen.

2) Lapsettomat kaverini ovat hyviä ystäviäni, joiden kanssa haluaisin itsekin puhua jostain muusta kuin vaipoista. Lasten ollessa mukana se on hankalaa, koska juttu keskeytyy koko ajan. Lisäksi lasten kuullen on jo oltava puheenaiheista aika tarkkana, koska vanhempi lapsi poimii sieltä aina ne kiusallisimmat lauseet joita sitten toistelee kuin pieni papukaija.

3) En jaksa mennä lasten kanssa kylään ihmiselle, jolla ei ole lapsia. Vaikka kaveri kuinka väittäisi, ettei sotkeminen haittaa, mulla on jatkuvasti kylmä hiki otsalla. Kaikki energiani menee vahtimiseen, ettei kumpikaan lapsi tunge jotain pientä koriste-esinettä suuhunsa tai riko ainakaan mitään arvokasta.

4) Mä en myöskään lähde lasten kanssa mihinkään "kivaan kahvilaan". Lapset jaksaa olla siellä tasan oman ruokailunsa ajan, joka on siis mulle täyttä työtä, ja heti sen jälkeen ne haluaisi puuhata muuta. Ja sitten mun energia meneekin taas siihen, että saan lapset käyttäytymään jokseenkin siististi.

5) Arki lasten kanssa on aika raskasta ja välillä seinät tuntuu kaatuvan niskaan. Silloin sitä haluaa lähteä johonkin ja lasten kanssa helpoin vaihtoehto on mennä kylään toiseen lapsiperheeseen. Siellä saa hyvällä tuurilla hetken hengähtää, kun lapset leikkivät keskenään tai uusilla leluilla.

6) Aika usein tapaan toisia äitejä leikkipuistossa. Mä en todellakaan pyytäisi lapsetonta kaveria sinne tapaamiseen, koska olisin itsekin tuhat kertaa mieluummin lämpimissä sisätiloissa.

7) Lähes joka kerta kun ehdotan lapsettomalle kaverille jotain sellaista, missä lapsetkin ovat mukana, mietin kiroaako kaveri hiljaa mielessään. Mä en siis todellakaan tiedä toivooko kaveri tulevansa kutsutuksi vai eikö vain kehtaa kieltäytyä.

Totean vielä tähän loppuun, etten ollut ennen omien lasten saamista mitenkään lapsirakas. Ehkä sen takia tuntuu, ettei lapseton kaveri haluaisi lähteä vaikka mökkeilemään yhdessä. Pitääkin ilmeisesti korjata omaa asennetta :)

Ai no nyt luin, että olette samaa alaa opiskelleet. No koulutus ei takaa fiksuutta, älykkyyttä on monenlaista, sosiaalinen älykkyys, tunneäly, pikkusieluisuus... Jollaisia nämä kaveris mitä ilmeisimmin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olisin loukkaantunut, jos vielä kehtaavat sun kuullen sopia keskinäisiä treffejä. Todella törkeää! Vaikka heillä on yhteistä puhuttavaa lasten kautta yms niin sanoisin suoraan että tuntuu pahalta :(

Voi että, teitä mielensäpahoittajia. Miten kukaan teitä jaksaa katsella?

Ongelmana on se, että en halua lapsettoman kokevan, että hän on ilmainen lapsenpiika tai että yritän hyötyä seurastaan. Jos mennään tuttavapariskunnan kanssa mökille, on meitä 4 aikuista ja 4 lasta. Jokainen aikuinen on vanhempi ja mökkeily menee pitkälti lasten ehdoilla eli kun minä ja mies menemme saunaan, katsoo tuttavaperhe lastemme perään ja päinvastoin. Kun mukana on lapseton ystävämme, saunovat miehet keskenään ja naiset keskenään, jolloin "naisten lastenhoitovuoro" osuu myös sille lapsettomalle naiselle. Joka ei oikein ymmärrä sitä, että lapset menevät viininlipityksen ja mukavienpuhumisen edelle. Samalla yleensä tehdään salaattia tms. iltapalaa ja syötetään lapsia (että aikuiset saavat pienen hetken rauhallista aikaa), jolloin se lapseton usein kokee olevansa yksin vastuussa ruuanlaitosta, kun äidit syöttävät lapsiaan. Jos taas lapseton ryhtyy syöttämään puuroa, saa usein kuulla, että "ei tää syö", koska lapseton ei osaa tulkita pikkulapsen ilmeitä ja eleitä.

En pidä lapsetonta ystävääni uhkana parisuhteelleni, mutta pidän häntä uhkana kivalle mökkiviikonlopulle, koska en pysty vastaamaan sekä lasteni tarpeisiin että ystäväni tarpeisiin samaan aikaan. Kun miehet ottavat lastenhoitovastuun, on lapseton ystävä yleensä niin täynnä hylkäämiskokemuksia, että parituntinen jutustelu menee puolin ja toisin syyttelyksi ja selittelyksi.

Siksi tapaan mieluummin jossain kahvilassa. Ja aika harvoin, koska en jaksa sitä narinaa, että "ennen sinulla oli enemmän aikaa".

Tämä on vähän törkeää yleistämistä, mutta mulla on lapsettomista tällainen kokemus, että he useasti jaksavat olla paaaljon kiinnostuneempia lapsista kuin sellaiset joilla lapsia jo on. Lapselliset ovat leikkineet omiensa kanssa jo kaikki leikit moneen kertaan, mutta lapsettomat jaksavat innolla leikkiä ja olla kiinnostuneita lasten jutuista. Oman lapseni paras kaveri on juuri yksi lapseton ystäväni.

En siis voi ymmärtää, miksi et ole tervetullut ystävillesi. Todella inhottavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän törkeää yleistämistä, mutta mulla on lapsettomista tällainen kokemus, että he useasti jaksavat olla paaaljon kiinnostuneempia lapsista kuin sellaiset joilla lapsia jo on. Lapselliset ovat leikkineet omiensa kanssa jo kaikki leikit moneen kertaan, mutta lapsettomat jaksavat innolla leikkiä ja olla kiinnostuneita lasten jutuista. Oman lapseni paras kaveri on juuri yksi lapseton ystäväni.

En siis voi ymmärtää, miksi et ole tervetullut ystävillesi. Todella inhottavaa käytöstä.

Minusta olisi kamalaa, jos oman 9v:ni paras kaveri olisi aikuinen lapseton ystäväni. Minusta lasten kavereiden tulisi olla kutakuinkin lapsia itsekin.

Lapseni kummi ja minun vanhin ystäväni jaksaa tavata minua vain noin kerran vuodessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Lasta hän ei ole nähnyt muutamaan vuoteen. Hän on niin kovin masentunut. Tosin sitten tavatessamme kuitenkin käy ilmi, että käy kaikenlaisissa miehensä opiskelukavereiden juhlissa, kutsuu heitä mökilleen, missä minä en ome vielä ikinä käynyt. On vähän huijattu olo. Ehkä hän ei enää haluakssn olla ystäväni ja katuu kummiuttaankin. Kouluikäinen lapsi osaa jo itse kysellä miksi kummi ei koskaan käy. Toki lähettää jouluna ja synttärinä jonkun lahjan, mutta lahjaa mieluummin tapaisin ystävääni.

Lapsiperheet tapaavat usein lasten takia, koska lapsille pitää olla leikkikavereita, vaikka itseä ei huvittaisi niitä aikuisia nähdä yhtä usein vaan harvempikin tapaaminen itselle riittäisi. En ole tajunnut, että lapsitapaamisille pitäisi kutsua lapsettomat mukaan.

Naiset nyt tuntuvat suhtautuvan sinkkuystäviinsä hieman varautuen. Syytä en tiedä, mutta välit aina viilenevät jos ei ole samaa parisuhdestatusta mitä muilla naisystävillä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt tuntuvat suhtautuvan sinkkuystäviinsä hieman varautuen. Syytä en tiedä, mutta välit aina viilenevät jos ei ole samaa parisuhdestatusta mitä muilla naisystävillä.

Alapeukuttajanaiset valaiskaa toki miksi näin asia on?

Tämä on ikävä asia, mutta todennäköisesti he eivät välitä olla sun ystäviä enää.

Helpointa itsellesi olisi päästää suosiolla irti ja etsiä ystäviä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän törkeää yleistämistä, mutta mulla on lapsettomista tällainen kokemus, että he useasti jaksavat olla paaaljon kiinnostuneempia lapsista kuin sellaiset joilla lapsia jo on. Lapselliset ovat leikkineet omiensa kanssa jo kaikki leikit moneen kertaan, mutta lapsettomat jaksavat innolla leikkiä ja olla kiinnostuneita lasten jutuista. Oman lapseni paras kaveri on juuri yksi lapseton ystäväni.

En siis voi ymmärtää, miksi et ole tervetullut ystävillesi. Todella inhottavaa käytöstä.

Minusta olisi kamalaa, jos oman 9v:ni paras kaveri olisi aikuinen lapseton ystäväni. Minusta lasten kavereiden tulisi olla kutakuinkin lapsia itsekin.

Oma lapseni on 3-vuotias, joten ehkä sinun ja minun lapsiani ei ihan voi keskenään verrata.

T. Tuo kenelle vastasit

Jos minä olen tästä ketjusta jotain oppinut niin se on se, että ei kannata olla lapsellinen. Muutenkin kaiken maailman akkautuminen ja ukkoutuminen näyttäisi tulevan todellisten ystävyyssuhteiden väliin. Perverssiä että niinkin moni ihminen on sitä mieltä, että parisuhdestatuksen kuuluisi määrittää ystävyyden taso. Ja tuo neuvo niiden lapsellisten ystävien hylkäämisestä on typerä; näin saataisiin kuva että se sinkku on laittanut välit poikki ystäviinsä, vaikka asia ei näin ole. Jos tässä kuviossa jollain on peiliinkatsomisen paikka, on se niillä lapsellisilla ystävillä.

Lapsellinen on parempi kuin lapseton, seurusteleva on parempi kuin sinkku...

Minä olen varmaan todella outolintu, mutta olen lapsettomana sinkkuna onnistunut pitämään välini loistavina myös perheellisiin ystäviini. Mökille en tosin heidän kanssa edes lähde, vaikka ovat kutsuneet, sillä tiedän hyvin jääväni sellaisissa tilanteissa vähän ulkopuolelle. Mutta muuten vierailen lapsellisten ihmisten luona ja tapaan heitä ilman lapsia (aina heidän tahdosta). Muksut on kivoja, enkä ole kenenkään miestä viemässä 😊

Minun ystävät menivät avio- ja avoliitoihin nuorina, sitten tulivat mukaan myös lapset. Minua ei kutsuttu mihinkään perhejuhliin eikä mökille, tunsin itsen ulkopuoliseksi. Matkustelin yksin pitkin maailmaa, ja pidin kutsuja ystäville, sanoin aina, että miehet ja lapset eivät saa tulla. Oikea ystävät tulivat ja ne jotka eivät tulleet ovat ex -ystäviä vieläkin. Aikoinaan sitten joillekin ex- ystäville tuli ero, niin sitten olisin kyllä kelvannut, mutta sanoin, että se "juna" meni jo. Nyt on kyllä paljon sinkkuystäviä.

24 on 22, tuli viesti väliin, vaikka koitin nopeesti.

Minä olen pyrkinyt tapaamaan lapsettomia ystäviäni silloin, kun pääsen ilman lapsia jonnekin. Ihan juuri siksi, että kun lapset ovat mukana niin rauhallisesta lattehetkestä on ihan turha haaveilla. Enkä odota, että lapsettomat jaksaisivat loputtomasti suhtautua lämmöllä ja rakkaudella minun jälkeläisiini, jotka kuitenkin vaativat merkittävästi huomiotani vaikka käyttäytyvätkin ihan hyvin.

Perheellisen ystävän tapaaminen on hirveän paljon helpompaa, koska ensinnäkin sekä meillä että heillä on asunto sisustettu yleensä niin ettei joka sekunti tarvitse kulkea lasten perässä vahtimassa. Lapset viihtyvät keskenään eikä tarvitse stressata toisen mielipidettä  siitä, että tapaaminen sujuu lasten ehdoilla. Jos mennään jonnekin, paikka valitaan muitta mutkitta niin että se on lasten kannalta optimaalinen -en tunne yhtäkään lapsetonta, joka mielellään lähtisi kanssani rupattelemaan esim. hoplopiin (vaikka siellä nimenomaan ne lapset on poissa jaloista).

Jos tämän nyt koittaa tiivistää, niin en ole koskaan saanut sellaista vaikutelmaa, että kukaan lapsettomista ystävistäni haluaisi viettää aikaansa minun ja lasteni kanssa. Siksi en sellaista juuri edes ehdottele.

Vaihda seuraa.

Löydät varmasti parempiakin ystäviä.