Hassu kysymys teille 80-luvulla syntyneille

10-20 vuotta sitten?Aika iso aikahaarukka;)

Ville Valo oli rock, toisin kuin Antti Tuisku. Valo oli kansainvälisesti kovan bändin keulamies, joten vaikka jollain homottelulla ei ollut mitään merkitystä, toisin kuin Tuiskulla, joka nyt tuntuu lähinnä joltain laulukilpailun voittajalta. Ville Valo meni samaan sarjaan kuin Mick Jagger, Jim Morrison, Kurt Cobain, Motörheadin Lemmy tai suomalaisista puheen ollen  Mike Monroe, kaikki mitä he tekevät vain lisää karismaa.

Tuisku taas tuntuu tämän päivän Kirkalta, osaavalta tyypiltä kyllä, mutta siltä että hän esittää sitä mitä tuottajat tuovat eteen.

Hei! Olen syntynyt vuonna 1982 joten täytin 18 vuonna 2000.

HIM soitti mm. Provinssirockin (joka silloin oli suurin ja paras festari Suomessa) pääesiintyjien joukossa, olisko ollut just 2000 tai 2001. Pääesiintyjäksi ylsi aika harva suomalainen, koska yleensä ne olivat sarjaa Rage Against the Machine, Suede jne. eli aikansa huippuyhtyeitä.

Ville Valoa pidettiin vähän semmoisena romanttisena renttuna. Poltti tupakkaa ja joi punaviiniä lavalla. Siihen aikaan myös sellaista laihaa miesvartaloa pidettiin seksikkäänä. En tiedä missä vaiheessa päihdeongelmat olivat tuolloin. En muista, että niistä olisi hirveästi puhuttu. Semmoista ei paheksuttu (tai säälitty) silloin samalla tavalla kuin nykyään.

Itse en ollut mikään varsinainen fani, mutta en vihannutkaan. Siinähän se meni kaiken muun ohessa mitä RadioMafia soitti. :)

Joo, enpä paljon HIMistä perustanut. Kuuntelin tuohon aikaan enemmänkin metallicaa, megadethiä tai iron maidenia. HIM vaikutti melkolailla emo-meiningiltä. Eri genressähän se bändi oli, mutta tavallaan sen verran lähellä, että olisi saattanutkin kolahtaa. Ei vaan ikinä kiinnostanut. Osaltaan tähän varmasti vaikutti nimenomaan Ville, jonka olemuksesta en juuri perustanut. Meikit yms vaikutti liian teennäiseltä touhulta.

Vierailija kirjoitti:

10-20 vuotta sitten?Aika iso aikahaarukka;)

Tarkoitin bändin kymmentä ensimmäistä vuotta. Tuskin oli koko kansan tietoisuudessa silloin heti aloitettuaan. ap

En ole 80-luvulla syntynyt, mutta muistan kun HIM alkoi soida radiossa ja Villestä oli juttuja kaikissa lehdissä. Monessa nostettiin esille se, että hänen isällään oli pornokauppa, se oli silloin jotenkin erikoista. Ja joissakin yhteyksissä paheksuttiin sitä, että hän poltti tupakkaa, vaikka sairasti astmaa. Villen tatuointeja esiteltiin myös paljon, ne eivät olleet silloin vielä niin tavallisia kuin nykyään. Mutta yhdyn edelliseen, että Ville käsitettiin heti alkuun jotenkin elämää suurempana hahmona ja "vientituotteena", ja jos hän herätti ahdistusta tavisheteroissa, niin he pitivät sen omana tietonaan.

Ei ollut emoja vielä silloin kun His Infernal Majesty löi läpi. Ville ole rokkikukko ja koskaan en törmännyt mihinkään Antti Tuisku vertauksiin. Vähän eri luokan muusikot kuitenkin kyseessä ihan taidoista lähtien. Seksijumalana tuota kai yleisemmin oman ikäisten nuorten parissa pidettiin (-82).

HIM tuli omaan tietoisuuteeni pitkälti Jyrki-ohjelman ansiosta, kun juontaja ja ilmeisesti joku esimies tms. Micaela fanitti ja hypetti bändiä kovasti. Oli ekan levyn aikoihin 90-l lopulla... Ville oli pieni tähti jo tuolloin. Suuri mainstream läpilyönti tapahtui vasta kakkoslevyn aikoihin. Silloin HIM ja Ville olivat esim. Saksassa TODELLA suosittuja. Sen myötä yhtyeen soundi ja imago muuttuivat aika paljon. Esim. Ville ei ollut mikään läpeensä tatskattu, vahvasti meikattu glämmäri vaan sellanen söpö luonnonlapsi.

Meijjän ikäsille Antti Tuisku on hinttimusaa. No joo, valo soi aika paljon joka paikassa.

Asuin vuosituhannen vaihteessa Kalliossa ja se Villen isän pornokauppa oli jonkin sortin pyhiinvaelluskohde HIM-faneille. Olihan Ville itsekin siellä joskus ollut myymässä.

Olen syntynyt 1983, ja HIM oli ihan ok vuosina 98-99. Ville oli mielestäni androgyyni ja tyylikäs hahmo, joka kittasi punaviiniä lavalla. Bändissä oli tuolloin teinitytön silmin sellaista Doors-tyylistä mystisyyttä. Tuolloin kävin keikoilla useamman kerran ja diggasin.

Omaan silmääni kaikki lässähti v. 2000 kun julkaistiin se pinkki levy (en muista enää nimeä), Ville leikkasi hiuksensa ja bändistä tuli koko lailla isompi. Tuntui, että Villeä ja HIMiä oli kaikki lehdet ja telkkarit täynnä.

Samoihin aikoihin bändistä tuli iso muualla maailmassa. Viimeisen kerran näin livenä Provinssissa 2000, olivat tosiaan tuolloin lauantain pääesiintyjä, ja muistaakseni taisi olla heiltä ainut kesän Suomen keikka. Tuolloin huomasin, että itselleni ei oikein enää lähtenyt.

HIMin lyödessä kunnolla läpi vuosituhannen vaihteessa HIM oli varmaan joka toisen teinin suosikki. Indiemmästä tai metallimmasta musiikista tykkäävät toki pitivät bändiä nolona ja kaupallisena.

Villeä pidettiin seksikkäänä ja jotenkin mystisenä tyyppinä. Vaikka hän oli minunkin mielestäni kuuma, ärsytti silti miten joku/jotkut lehdet mainitsivat Ville-artikeleissaan jatkuvasti naisten kastuvat pikkuhousut. D:

Muistan vieläkin sen hetken kun 1997 Ankkarockissa osuin alkupäivän tunteina sen pienimmän sivulavan ääreen ja nauliuduin paikoilleni hurmioituneena tuijottamaan, että kuka ja mikä tää on. Punaviinilasi toisessa kädessä ja rööki toisessa lavalla laulava Ville hurmasi täysin silloin 14-vuotiaan minut. 

Alkuun kaverit naureskeli, että ei tosta koskaan mitään tule, mutta pian osoittautui vääräksi, ja HIM alkoi tosissaan keräämään mainetta.

Ville oli tosi androgyyni ja nousi tietyntyyppiselle porukalle ihan seksijumalaksi, minulle myös.  Se punaviini ja rööki oli must. En tiedä näinkö noina aikoina yhtäkään kuvaa tai haastattelua jossa toinen tai molemmat ei olisi ollut esillä :D

Oma fanitus loppui tokan levyn jälkeen, ja siitä eteenpäin en bändiä enää ole seuraillut. 2 ekaa levyä kyllä on kuuntelussa edelleen säännöllisesti.

Kerron mitä muistan, siitä hypetyksestä on tosiaan pitkä aika...

Itse pidin kyllä niistä kappaleista, joita radiosta kuulin, mutten varsinaisesti fanittanut enkä edes aktiivisesti kuunnellut. HIM:iltä ei kyllä tosiaan voinut välttyä!

Olihan se Ville tosiaan sellainen monen tytön päiväuni, joka nähtiin mystisenä, komeana, superseksikkäänä ja jollain lailla romanttisenakin. Luultavasti sellainen mystinen kuoleman ja romantiikan sekoittaminen lauluissa vetosi varsinkin nuoriin, joilla oli masennusta tms ongelmia. Myös sellaiset pohdiskelija- ja taiteilijatyypit tuntuivat hullaantuneen HIM:istä. Toki fanikunnassa oli ihan kaikenlaista porukkaa.

Silloiset nuortenlehdet (Sinä&Minä, MeKaks ja varsinkin Suosikki) kirjoittivat Villestä vähintään joka toisessa numerossa. Oli kuvia, erilaisia galluppeja ja kilpailuja häneen ja bändiin liittyen. Kerran jossain lehdessä pyydettiin kirjoittamaan Villelle rakkauskirjeitä lehden toimitukseen. Ville luki kaikki kirjeet itse ja valitsi parhaan. Arvaa vain, millainen kirjetulva häntä odotti... Villeä haastateltiin vähän väliä toki muissakin lehdissä. Sanomalehtiä, naistenlehtiä tai muitakaan ei voinut lukea törmäämättä häneen :) Suurimmat hitit soivat radiossa jatkuvasti, ja TV:ssäkin bändiä näki tai kuuli aika usein.

En muista, että Villeä olisi varsinaisesti vihattu. Jotkut nuoret pojat olivat kyllä vähän epävarmoja siitä, huolivatko tytöt ihan tavallista poikaa, kun Ville tuntui olevan monelle se ihannemies.

Enemmänkin oli sellaista, että "kiltit ja kunnolliset" ihmiset (niin nuoret kuin aikuisetkin) pitivät Villeä kauheana pahiksena ja huonona esikuvana. Häntä siis enemmänkin paheksuttiin ja ehkä vähän pelättiinkin, kuin että olisi vihattu. Pitkään puhuttiin, että kaikki bändin jäsenet olisivat saatananpalvojia. Muistaakseni Seiska-lehti taisi aloittaa nämä väitteet, eikä yhtään auttanut, vaikka Ville monessa haastattelussa kumosi väitteen.

En tiedä tarinan todenperäisyydestä, mutta jossain vaiheessa puhuttiin, että USA:ssa kaksi tyttöä olisivat tehneet yhdessä itsemurhan jostain HIM:in biisistä inspiroituneina. Ja taas oli uusi syy kauhistella ja paheksua...

En tiedä vastasinko kunnolla kysymyksiisi, mutta toivottavasti sait tästä jotain tarvitsemaasi tietoa HIM:stä :)

Terveisin v. -85 syntynyt.

Mun jenkkitutut kommentoivat kummissaan join me in death -biisin läpilyöntiä, kun kieli ja ääntämys oli niin tönkköä. Huvitti kuulemma suosio samaan tapaan kuin se jonkun tyttösen i'm a big big girl in a big big world it's not a big big thing if you leave me -rallatus... Naiivina pitivät.

Vierailija kirjoitti:

Mun jenkkitutut kommentoivat kummissaan join me in death -biisin läpilyöntiä, kun kieli ja ääntämys oli niin tönkköä. Huvitti kuulemma suosio samaan tapaan kuin se jonkun tyttösen i'm a big big girl in a big big world it's not a big big thing if you leave me -rallatus... Naiivina pitivät.

Villen englannin ääntäminen ei kyllä ole koskaan ollut tönkköä, edes alkuaikoina. Puhuu suomalaiseksi ihan poikkeuksellisen hyvää englantia.

Tää oli eka him oma biisi

Olen syntynyt 1987, ja tykkäsin bändistä ekan levyn aikoihin tosi paljon. Muistan, että koulussa mun musiikkimakua haukuttiin, mutta sitten tuli se toka levy ja Join Me, joista tuli tosi kuuluisia ja suosittuja. Siinä vaiheessa haukkujatkin alkoivat tykätä bändistä.

Silloin 2000-luvun vaihteessa oli kauhea polemiikki bändin lyriikoista, jotka kuulemma yllyttivät nuoria vahingoittamaan itseään ja jopa itsemurhiin. Itse pidin tätä hysteriaa aivan naurettavana, mutta kyllä aiheesta kirjoitettiin monissa lehdissä. Saatananpalvontakin taisi olla esillä, heh.

Jyrkissä oli kokonainen jakso omistettu bändille. Se oli siellä studiossa esiintymässä, ja teinit olivat ihan fiiliksissä. Muistan myös, että Ville nolasi pari stalkkaajafaniaan suorassa lähetyksessä.

82 syntyneenä näin Himin ensimmäistä kertaa telkkarissa joskus 15-vuotiaana ja ajattelin Valosta, että on kyllä suomalaiseksi bändiksi harvinaisen karismaattisen oloinen ja kuuloinen keulakuva. Ostin ensimmäisen levyn mutta en enää toista, koska sen sinkkubiiseissä ei enää instrumentaaliosuuksissa ollut vetäviä melodioita ja tyyli alkoi olla enemmän perusrokkia, kuin omaa näkemystä.

Olen 84 syntynyt ja muistan kun Join me in death-biisi oli iso hitti. Yläasteen uskonnonope ottibjostain syystä ko. biisin puheeksi (oliskohan se soinut oppilaiden tekemän aamunavauksen yhteydessä) ja oli huolissaan tämmöisestä musiikista ja sen sanomasta. Taisi mainita että jotkut jenkkitytöt(?) olisivat tehneet itsarinkin kuunneltuaan biisiä...