Lue keskustelun säännöt.
Onko pettämistä?
11.12.2015 |
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos ottaisit miehesi mukaan näihin tapaamisiin?
Mies ei halua tavata tätä ystävääni, ei suostu. Ei sen puoleen, tämä ystävänikään ei ole innostunut mieheni kanssa kaveeraamisesta. Molemmat miehet ovat mustasukkaisia toisilleen.
APJoko tai. Kai itsekin ymmärrät, että tilanne ei tyydytä ketään. Tee valintasi ja elä sen kanssa. Kumpi sinulle on tärkeämpi: ystävä, joka on sinuun ihastunut vai miehesi? Kaikkea ei voi saada.
No kyllä voi pitää ystävän ja miehen yleensä. Olisi aika raakaa, että ystävistä joutuisi luopumaan jos on parisuhteessa. Tietenkään pettää ei saa, mutta sitähän ap ei ole käsittääkseni tekemässäkään.
Mikäs siinä, jos ollaan oikeasti ystäviä, mutta tämä kaveri on mustista miehestä ja mies ap:sta, joten ei ole tervettä kaverihommaa. Pikittyneissä tilanteissa ei yleensä auta kuin joko-tai. Et mahda ymmärtää, että tuo voi olla aika stressaavaa kaikille osapuolille?
Toki voi olla stressaavaa. Ap:n pitää tehdä selväksi kaverimiehelle, että mitään muuta kuin kaveruutta ei tule olemaan ja omalle miehelleen tehdä selväksi, että suhde on kaverisuhde. Siltikään puoliso ei saisi rajoittaa ystävien tapaamista. En katselisi päivääkään miestä, joka vaatisi katkaisemaan tärkeitä ihmissuhteita.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä itsestäsi tuntuisi olla miehesi tilanteessa?
Itse en kyllä hyväksyisi jos mieheni hengailisi naispuolisen ystävänsä kanssa, joka on kiinnostunut hänestä. Enkä olettaisi myöskään mieheni hyväksyvän vastaavaa käytöstä minulta...
Se, että teidän kaverisuhde on (useiden) kumppaneiden mielestä sopimaton, viittaa, että tuossa välillä on todennäköisesti muutakin kuin pelkkä kaverisi ihastus. Osittain kyseessä on varmasti eroavaisuudet arvoissa ja sitä mukaa ehkä kohtelet kaveria läheisemmin kuin kumppanit olettavat olevan soveliasta kaverisuhteelle. Tämä voi vaikuttaa siten, että kaveri helpommin ihastuu ja myös ylläpitää ihastusta sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos ottaisit miehesi mukaan näihin tapaamisiin?
Mies ei halua tavata tätä ystävääni, ei suostu. Ei sen puoleen, tämä ystävänikään ei ole innostunut mieheni kanssa kaveeraamisesta. Molemmat miehet ovat mustasukkaisia toisilleen.
APJoko tai. Kai itsekin ymmärrät, että tilanne ei tyydytä ketään. Tee valintasi ja elä sen kanssa. Kumpi sinulle on tärkeämpi: ystävä, joka on sinuun ihastunut vai miehesi? Kaikkea ei voi saada.
No kyllä voi pitää ystävän ja miehen yleensä. Olisi aika raakaa, että ystävistä joutuisi luopumaan jos on parisuhteessa. Tietenkään pettää ei saa, mutta sitähän ap ei ole käsittääkseni tekemässäkään.
Mikäs siinä, jos ollaan oikeasti ystäviä, mutta tämä kaveri on mustista miehestä ja mies ap:sta, joten ei ole tervettä kaverihommaa. Pikittyneissä tilanteissa ei yleensä auta kuin joko-tai. Et mahda ymmärtää, että tuo voi olla aika stressaavaa kaikille osapuolille?
Toki voi olla stressaavaa. Ap:n pitää tehdä selväksi kaverimiehelle, että mitään muuta kuin kaveruutta ei tule olemaan ja omalle miehelleen tehdä selväksi, että suhde on kaverisuhde. Siltikään puoliso ei saisi rajoittaa ystävien tapaamista. En katselisi päivääkään miestä, joka vaatisi katkaisemaan tärkeitä ihmissuhteita.
Sitten pari ei sovi yhteen tällaisten perustavien mielipide-erojen vuoksi ja parin pitäisi erota. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos ottaisit miehesi mukaan näihin tapaamisiin?
Mies ei halua tavata tätä ystävääni, ei suostu. Ei sen puoleen, tämä ystävänikään ei ole innostunut mieheni kanssa kaveeraamisesta. Molemmat miehet ovat mustasukkaisia toisilleen.
APJoko tai. Kai itsekin ymmärrät, että tilanne ei tyydytä ketään. Tee valintasi ja elä sen kanssa. Kumpi sinulle on tärkeämpi: ystävä, joka on sinuun ihastunut vai miehesi? Kaikkea ei voi saada.
No kyllä voi pitää ystävän ja miehen yleensä. Olisi aika raakaa, että ystävistä joutuisi luopumaan jos on parisuhteessa. Tietenkään pettää ei saa, mutta sitähän ap ei ole käsittääkseni tekemässäkään.
Mikäs siinä, jos ollaan oikeasti ystäviä, mutta tämä kaveri on mustista miehestä ja mies ap:sta, joten ei ole tervettä kaverihommaa. Pikittyneissä tilanteissa ei yleensä auta kuin joko-tai. Et mahda ymmärtää, että tuo voi olla aika stressaavaa kaikille osapuolille?
Toki voi olla stressaavaa. Ap:n pitää tehdä selväksi kaverimiehelle, että mitään muuta kuin kaveruutta ei tule olemaan ja omalle miehelleen tehdä selväksi, että suhde on kaverisuhde. Siltikään puoliso ei saisi rajoittaa ystävien tapaamista. En katselisi päivääkään miestä, joka vaatisi katkaisemaan tärkeitä ihmissuhteita.
Sitten pari ei sovi yhteen tällaisten perustavien mielipide-erojen vuoksi ja parin pitäisi erota. Piste.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän vasta kirjoitit täällä, että sillä on vaimo ja että ihan vasta tämän ihastumisen sulle kertoi ja kaikille tuntui olevan ok se teidän ystävyys.
En ole kirjoittanut tästä aiheesta AV:lle aikaisemmin. Ystäväni ex-tyttöystävä ei muuten ystävyyttämme sulattanut, ts. ei halunnut miehen tapaavan minua. Ero tuli heille osittain tästä syystä (ihastumisen vuoksi, en tavannut ystävääni tämän suhteen aikana, yritin olla oikein hienotunteinen). Toivoin että tilanne olisi normalisoitunut kaikin puolin heidän suhteensa myötä.
AP
No et varmaan joo, sattumoisin vain samalainen keissi. :D
Kohta varmaan paljastatkin, että tämä ystävä on sun ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos ottaisit miehesi mukaan näihin tapaamisiin?
Mies ei halua tavata tätä ystävääni, ei suostu. Ei sen puoleen, tämä ystävänikään ei ole innostunut mieheni kanssa kaveeraamisesta. Molemmat miehet ovat mustasukkaisia toisilleen.
APJoko tai. Kai itsekin ymmärrät, että tilanne ei tyydytä ketään. Tee valintasi ja elä sen kanssa. Kumpi sinulle on tärkeämpi: ystävä, joka on sinuun ihastunut vai miehesi? Kaikkea ei voi saada.
No kyllä voi pitää ystävän ja miehen yleensä. Olisi aika raakaa, että ystävistä joutuisi luopumaan jos on parisuhteessa. Tietenkään pettää ei saa, mutta sitähän ap ei ole käsittääkseni tekemässäkään.
Nimenomaan ystävän ja miehen voi kyllä pitää elämässään, mutta tämä ystävä on nyt sekoittanut pakkaa kertomalla AP:lle tunteistaan. Kenties kokee itsensä potentiaaliseksi kumppaniksi AP:lle, kun on kerta mustasukkainenkin. Onko sellainen ystävän käytöstä? Ei minusta.
Onhan monet ystäviä entisten seurustelukumppaniensakin kanssa ja näitäkin ystäviä tavataan ilman nykyistä puolisoa. Aikuiset ihmiset osaavat nämä asiat käsitellä. Omasta epävarmuudesta kumpuaa omistushalu yms.
Niin, entisten seurustelukumppaneiden kanssa. Siihen eroon on ollut syy ja usein erot on käsitellään jne. AP:n ystävä ei näköjään osaa käsitellä ihastumistaan, koska on AP:sta mustasukkainen. Se taas vaikuttaa väistämättä ystävyyssuhteeseen. Tällöin tuollainen "ystävyys" ei ole enää ok. Tai ainakaan itse en tunne ketään, joka tuollaista peliä katselisi.
En halua erota miehestäni, meillä on pieni lapsikin. Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, etten voisi enää koskaan nähdä ystävääni. Minulla ei ihan hirveästi ystäviä ole, varsinkaan noin vanhoja. Useimmat ystävät asuvat kaukana.
Ahdistaa ajatus, että jos nyt suostun tähän vaatimukseen, vaatiiko mies jotain yhtä hullua myöhemmin? Esim. irtisanoutumista, koska saatan tavata töissä jonkun muun? Omassa mielessäni nämä ovat yhtä "vaarallisia" skenaarioita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi on mustasukkainen miehestäsi niinkuin sanot, on selvä että helpon, kevyen, platonisen ystävyyden rajat on jo ylitetty ja sinun pitää ottaa etäisyyttä -- ainakin hetkeksi, kuukausiksi tai jotakin .
Vierailija kirjoitti:
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?
Onhan tuo kyseenalaista toimintaa sekä ystävää että miestä kohtaan.Ystäväsi on ihastunut sinuun,et tunne samoin,mutta tapailet häntä eli annat turhaa toivoa.Miehesi toiveiden vastaisen tapailet toista miestä,jolla on sinua kohtaan romanttisia tunteita.Miksi teet niin? Hiveleekö ystävän ihastus itsetuntoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaatiiko mies jotain yhtä hullua myöhemmin?
AP
Tuon vaatiminen ei ole yhtään hullua vaan inhimillistä ja normaalia.
Eipä paljoa itseänikään innostaisi, jos mieheni tapailisi naista, joka on mieheeni ihastunut. Sitä helposti lankeaa kivaan tyyppiin, joka on ihastunut sinuun. Onhan se imartelevaa ja kielletty houkuttelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?Onhan tuo kyseenalaista toimintaa sekä ystävää että miestä kohtaan.Ystäväsi on ihastunut sinuun,et tunne samoin,mutta tapailet häntä eli annat turhaa toivoa.Miehesi toiveiden vastaisen tapailet toista miestä,jolla on sinua kohtaan romanttisia tunteita.Miksi teet niin? Hiveleekö ystävän ihastus itsetuntoasi?
Ei hivele. Lähinnä odottelen, että se menisi ohi. Olen tehnyt ystävälleni varsin selväksi, että tunteet ovat yksipuolisia eikä toivoa suhteesta ole.
Miksi nyt kukaan haluaa tavata ystäviään?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin kallistuisin miettimään asiaa toisinpäin. Itse en sietäisi mieheni tapaavan naista joka myöntäisi olevansa häneen ihastunut, ja tiedän mieheni ajattelevan samoin. Eivät puolisot tietenkään saa ystäviä sanella, mutta ei ystäviin toisaalta yleensä ihastutakaan. Ajattele asiaa tosiaan miehesi kannalta.
Vierailija kirjoitti:
En halua erota miehestäni, meillä on pieni lapsikin. Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, etten voisi enää koskaan nähdä ystävääni. Minulla ei ihan hirveästi ystäviä ole, varsinkaan noin vanhoja. Useimmat ystävät asuvat kaukana.
Ahdistaa ajatus, että jos nyt suostun tähän vaatimukseen, vaatiiko mies jotain yhtä hullua myöhemmin? Esim. irtisanoutumista, koska saatan tavata töissä jonkun muun? Omassa mielessäni nämä ovat yhtä "vaarallisia" skenaarioita.
AP
Meidän suhteen jatkumisen vaatimuksena oli, että mies päättää tuollaisen ystävyyssuhteen. Miehellä oli samanlaisia pelkoja kuin sinulla. En ole vaatinut häneltä mitään vastaavaa sen jälkeen, koska muissa ihmissuhteissa en ole havainnut mitään samankaltaista ja ystävyys on asialliselta linjalla. Tätä naisystävää ja hänen käytöstään en sietänyt missään määrin. Sen jälkeen suhteemme on voinut huomattavat paremmin. Tästä on yli viisi vuotta ja suhteemme ei ole koskaan voinut paremmin. Olisin lopulta varmaan jättänyt miehen, jos tilanne ei olisi ratkennut, huolimatta siitä kuinka paljon häntä rakastin.
Et voi tietää tuleeko rajoituksia lisää. Riippuu varmaan siitä, kuinka mustasukkainen miehesi on ja kuinka pahaksi se yltyy ja onko sille mitään syytä tai laukaisevaa tekijää. Omasta mustasukkaisuudestani pääsin eroon, kun häiriötekijä poistui kuvioista. Ehkä minä en sitten rakasta miestäni tarpeeksi, että sallisin "kaverin" olla turhan likellä.
Meno ei voi jatkua samalla tavalla. Jotain päätöksiä on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
En halua erota miehestäni, meillä on pieni lapsikin. Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, etten voisi enää koskaan nähdä ystävääni. Minulla ei ihan hirveästi ystäviä ole, varsinkaan noin vanhoja. Useimmat ystävät asuvat kaukana.
Ahdistaa ajatus, että jos nyt suostun tähän vaatimukseen, vaatiiko mies jotain yhtä hullua myöhemmin? Esim. irtisanoutumista, koska saatan tavata töissä jonkun muun? Omassa mielessäni nämä ovat yhtä "vaarallisia" skenaarioita.
AP
Se että mies ei halua sinun hengailevan sinuun ihastuneen,mustasukkaisen "kaverin" kanssa,ei ole hullua.Ei tuollaiset kolmiodraamat toimi tosielämässä,tulee lähinnä mieleen Aku,Hannu ja Iines Ankkalinnassa.Se että mies toivoo varmaan jo perheen kasassapysymisenkin takia sinun lopettavan kilpakosijan tapailun,ei ole sama kuin että vaikkapa toivoisi sinun lopettavan työnteon koska saatat tavata jonkun muun.
Ainoat naispuoliset ystävät, joita näen, on seksikumppaneita; entisiä tai tulevia sellaisia. Niin, ja sitten on aivan muutama sellainen, jotka ovat kasvaneet vuosien ja vuosien myötä sellaisiksi joista tiedän varmasti ettei ihastumista ei tule tapahtumaan.
Uskon etten ole yksin tässä.
roikut kyllä kahdessa miehessä;
sinun on tehtävä valinta ja aika pian; jos pitkä ystävyys loppuu siihen että olette todella tehneet selväksi keskenänne ystäväsi kanssa ettet ole kinnostunut ja ystävämies on kiinnostunut, on aika vaikea jatkaa koska menetät sen toisen miehen(kin) jonka kanssa pitäisi olla "yhdessä".
siitä ystävyydestä voi hyvinkin kehkeytyä pitemmälle menevää,
Tuskin aika moni mies ei pitäisi siitä; sama koskee toistapäin myös.
Onko ap miettinyt,miksi se ihastunut ystävämies on paljastanut tunteensa? Koska jos hän haluiaisi ystävyyden jatkuvan samanlaisena kuin ennen,hän olisi voinut yrittää kaikessa hiljaisuudessa yrittää päästä sopimattomista tunteista yli.Sen sijaan hän on paljastanut tunteet kohteelle ja on mustasukkainen ap:n aviomiehelle.Kuulostaa siltä,että ap:n aviomiehellä on todellakin syytä olla mustasukkainen,ei se ole enää edes vainoharhaisuutta jos toinen mies oikeasti yrittää vikitellä hänen vaimoaan,vaikkin verukkeena tuo "vanha ystävyys".Jos on vielä pieni lapsikin,itse ottaisin tuollaisessa tilanteessa etäisyyttä siihen sopimattomattomaksi muuttuuneeseen ystävään ja yrittäisin paikata avioliittoa.
Onhan monet ystäviä entisten seurustelukumppaniensakin kanssa ja näitäkin ystäviä tavataan ilman nykyistä puolisoa. Aikuiset ihmiset osaavat nämä asiat käsitellä. Omasta epävarmuudesta kumpuaa omistushalu yms.