Lue keskustelun säännöt.
Onko pettämistä?
11.12.2015 |
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?
Kommentit (65)
Toivottavasti ap otti vaarin ketjun neuvoista,stressaavan kuuloinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hankala tilanne. Jos Ap pitää päänsä eikä luovu kaverimiehestä, niin mies saattaa lopettaa parisuhteen. No kaverimies tietysti entistä enemmän toivoo ja uskoo että voi saada apn kanssa suhteen. Jos Ap ei siihen edelleenkään ryhdy, saattaa kaverimies pettyä niin että ei enää halua olla edes ystävä. Niinpä ap on sitten sinkku eikä ole tuota kaverimiestäkään enää.
Tai sitten ap ryhtyykin tuoreena sinkkuna suhteeseen kaverimiehen kanssa jolloin apn miehen huoli osoittautuu aiheelliseksi.
Harvoin miehet pitävät tiivistä ystävyyttä naisen kanssa ellei ole toiveissa jokin muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos ottaisit miehesi mukaan näihin tapaamisiin?
Mies ei halua tavata tätä ystävääni, ei suostu. Ei sen puoleen, tämä ystävänikään ei ole innostunut mieheni kanssa kaveeraamisesta. Molemmat miehet ovat mustasukkaisia toisilleen.
AP
Sä pelaat nyt toisten ihmisten tunteilla. Etkö sä näe sitä? Sun pitää valita.
Joko sä jatkat oman miehesi kanssa tai sitten sä jatkat tän ihastuneen ystäväsi kanssa. Aika yksinkertaista.
Miltä susta tuntuisi...ihan oikeasti, jos sun mies rupeais kahvittelemaan ja leggailemaan sellaisen naisen kanssa...johon sun mies ei todellakaan ole ihastunut, mutta hän silti tykkäisi olla ja se nainen olisin mieheesi ihastunut?
Ja siin mies ei kunnioittaisi sun toivetta, että lopettaisit tapailun.
Molemmat on mustasukkaisia? Miksi kaverin tarvii olla mustis? Oman miehen ymmärrän...etenkin kun se toinen on ihastunut.
Jos sulle jää tosta jutusta luu käteen...elikkä molemmat häipyy...niin se on sun omaa päättämättömyyttä ja ihmisellä pelaamista. Ymmärrän hyvin sun miestä ha sitä, ettei jatkossa katsele pelaamista vaan eroaa mielummin. Mun mielestä sä olet naiivi.
Riippuu vähän siitä että kuinka usein tätä ystävää tapailee,jos se on viikottaista niin ei vaikuta hyvältä.
Muutaman kerran vuodessa menettelee.
Itselläni ollut sama tilanne. Tuntui että ihastus vain kasvoi mitä enemmän aikaa vietimme yhdessä (olimme usein myös kaveriporukassa). Loppuaikana oli puhe jo rakkaudesta. Siinä vaiheessa oli pakko itse irtautua tilanteesta. Mieheni meni kirkkaasti edelle.
En kadu tilanteen kariutumista sillä tiedän ettei ihastus olisi koskaan laantunut jos olisin jatkanut yhteydenpitoa.
Enkä myöskään itse katsoisi hyvällä jos miehen kaveriporukassa olisi nainen joka olisi ihastunut mieheeni! Monesti naiset kuvittelevat että he saavat tehdä viattomuuksiaan mutta jos heille tehdään niin silloin on piru irti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kumpi sulle on tärkeämpi...ystävyys vai toi parisuhde. Mieti myös, mitä sitten, kun se sun ystäväsi ymmärtää, ettet ole ihastunut.... Jatkuuko teidän ystävyys. Vai oletko säs sisimmässäsi kuitenkin ihastunut tuohon ystävääsi? Miksi se muuten olisi tärkeämpi kuin sun miehesi tunteet? Mieti ja tee ratkaisusi. tuollainen roikotteleminen toisten ihmisten kanssa ei oikein toimi. VAlitse toi ystävä ja etsii sitten sellainen mies, joka hyväksyä sun ystävyyden ihmiseen, joka on suhun ihastunut. Sähän olet niin imarreltu tuosta ihastuksesta, ettet sä oikein näe asioita. Rakastatko ja kunnioitatko sä sun nykyistä miestä? Mitä sä häneltä toivot? Mitä sä toivot sun parisuhteelta? Eikö sun mies ole sun hyvä ystävä? Miksi sä seurustelet? Mieti noi asiat itses kanssa selväksi. Ne on olennaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?Onhan tuo kyseenalaista toimintaa sekä ystävää että miestä kohtaan.Ystäväsi on ihastunut sinuun,et tunne samoin,mutta tapailet häntä eli annat turhaa toivoa.Miehesi toiveiden vastaisen tapailet toista miestä,jolla on sinua kohtaan romanttisia tunteita.Miksi teet niin? Hiveleekö ystävän ihastus itsetuntoasi?
Ei hivele. Lähinnä odottelen, että se menisi ohi. Olen tehnyt ystävälleni varsin selväksi, että tunteet ovat yksipuolisia eikä toivoa suhteesta ole.
Miksi nyt kukaan haluaa tavata ystäviään?
AP
Sä et näe, että ihatunuthan haluaa olla ihastuksen kohteen kanssa.... Niinhän tossa nyt on. Sä annat koko ajan toiveita, kun sä tapaat häntä. Se sun kaveri ei osaa riuhtaistaksesi itseään irti, koska on ihastunut...oletettavasti toivoo, että jätät miehesi ja alat seurustella tämän sinuun ihastuneen kanssa. Että sun pitänee tehdä jokin järkipäätös? Puhua niiden tyyppien kanssa. Miksi sä haluat olla tän ihastuneen kanssa, jos hänen halunsa olla sun ystävä perustuu seurustelutoiveeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti en mitenkään kestäisi suhteelta tuollaista kahlitsemista ja mustasukkaisuutta, mutta olenkin omaa tilaa ja yksilöllisyyttä kaipaava ihminen. Mutta jos sinä kestät niin ei kai auta kun alistua miehen vaatimuksiin. Sinä teet päätöksen miten toimit ja mitä kaikkea kestät suhteessa.
Onko APn nimi Ines ja miehen nimi Aku ja ystävän nimi Hannu?
Tää on kyllä kuin sarjakuvista koko juttu. Kasvakaa aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katotaanpa tätä asiaa nyt sitten kolmannen pyörän näkökulmasta:
Kerron ystävälleni ihastuneeni häneen ja haluavani meidän olevan enemmän kuin ystäviä. Ystäväni sanoo, että tunne on yksipuolinen, eikä meistä hänen mielestään voisi tulla paria. Harmittaa ja sattuu, mutten halua menettää ystävyyttämme, joten nielen pettymykseni.
Ystäväni alkaa tapailla jotakuta muuta. Sattuu edelleen, mutta yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Näen häntä harvemmin, ehkä kerran pari kuussa, enkä tuo tunteitani enää esille, vaan pidän suuni supussa. Ehkä elättelen toivoa, että tilanne muuttuisi, vaikkei tämä mitenkään realistiselta skenaariolta vaikuta. Ehkä en elättele. Mutta en halua menettää ystävääni, enkä ymmärrä miksi hänen uusi kumppaninsa ei ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Katotaanpa tätä asiaa nyt sitten kolmannen pyörän näkökulmasta:
Kerron ystävälleni ihastuneeni häneen ja haluavani meidän olevan enemmän kuin ystäviä. Ystäväni sanoo, että tunne on yksipuolinen, eikä meistä hänen mielestään voisi tulla paria. Harmittaa ja sattuu, mutten halua menettää ystävyyttämme, joten nielen pettymykseni.
Ystäväni alkaa tapailla jotakuta muuta. Sattuu edelleen, mutta yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Näen häntä harvemmin, ehkä kerran pari kuussa, enkä tuo tunteitani enää esille, vaan pidän suuni supussa. Ehkä elättelen toivoa, että tilanne muuttuisi, vaikkei tämä mitenkään realistiselta skenaariolta vaikuta. Ehkä en elättele. Mutta en halua menettää ystävääni, enkä ymmärrä miksi hänen uusi kumppaninsa ei ymmärrä tätä.
Voi se noinkin mennä,mutta jos tämä ap:n "ystävä"/ihailija on mustasukkainen aviomiehelle,niin ei kovin hyvältä kuulosta.
On ihan loogista,että jos on ihastunut johonkin,jota ei voi saada parisuhteeseen,haluaa olla edes ystävä,saadakseen olla sen ihmisen lähellä,lisäksi ystävyys voi kehittyä rakkaudeksi.
Samasta syystä on ihan loogista,että ap:n aviomies ei hyväksy tuollaista vehtaamista,ap on kuitenkin naimisiin mennessään vihkikaavasta riippuen luvannut joko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä tai toimia perheen yhteiseksi eduksi.
Se joka tuossa tekee väärin,on ap joka ilmeisesti haluaa pitää mahdollisuudet molempiin miehiin.Varmasti vanhasta ystävyydestä ei ole helppo luopua,kuten ei pitkästä avioliitostakaan,mutta jos mies on uhannut erolla,ei tilanne oikein voi jatkua tuollaisenakaan,ja se että ap alkaisi "salaa tapailla ystäväänsä koska mies on mustasukkainen" olisi pettämistä.Ei tuollaiseen tilanteeseen ole helppoa ja mukavaa ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katotaanpa tätä asiaa nyt sitten kolmannen pyörän näkökulmasta:
Kerron ystävälleni ihastuneeni häneen ja haluavani meidän olevan enemmän kuin ystäviä. Ystäväni sanoo, että tunne on yksipuolinen, eikä meistä hänen mielestään voisi tulla paria. Harmittaa ja sattuu, mutten halua menettää ystävyyttämme, joten nielen pettymykseni.
Ystäväni alkaa tapailla jotakuta muuta. Sattuu edelleen, mutta yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Näen häntä harvemmin, ehkä kerran pari kuussa, enkä tuo tunteitani enää esille, vaan pidän suuni supussa. Ehkä elättelen toivoa, että tilanne muuttuisi, vaikkei tämä mitenkään realistiselta skenaariolta vaikuta. Ehkä en elättele. Mutta en halua menettää ystävääni, enkä ymmärrä miksi hänen uusi kumppaninsa ei ymmärrä tätä.
Voi se noinkin mennä,mutta jos tämä ap:n "ystävä"/ihailija on mustasukkainen aviomiehelle,niin ei kovin hyvältä kuulosta.
On ihan loogista,että jos on ihastunut johonkin,jota ei voi saada parisuhteeseen,haluaa olla edes ystävä,saadakseen olla sen ihmisen lähellä,lisäksi ystävyys voi kehittyä rakkaudeksi.
Samasta syystä on ihan loogista,että ap:n aviomies ei hyväksy tuollaista vehtaamista,ap on kuitenkin naimisiin mennessään vihkikaavasta riippuen luvannut joko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä tai toimia perheen yhteiseksi eduksi.
Se joka tuossa tekee väärin,on ap joka ilmeisesti haluaa pitää mahdollisuudet molempiin miehiin.Varmasti vanhasta ystävyydestä ei ole helppo luopua,kuten ei pitkästä avioliitostakaan,mutta jos mies on uhannut erolla,ei tilanne oikein voi jatkua tuollaisenakaan,ja se että ap alkaisi "salaa tapailla ystäväänsä koska mies on mustasukkainen" olisi pettämistä.Ei tuollaiseen tilanteeseen ole helppoa ja mukavaa ratkaisua.
Helppo ratkaisu on kyllä mutta ei niin mukava, koska kakkua ei voi samaan aikaisesti syödä ja säästää. APn on valittava jopikumpi yksinkertaista, mutta ei ehkä niin hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko AV-raadin mielestä pettämistä, jos tapaan miespuolista ystävääni, jonka tiedän olevan minuun ihastunut (mutta josta en itse ole sillä tavalla kiinnostunut)? Mitään romanttista/seksuaalista ei tapaamisissa tapahdu, vaan ihan normaalia kahvittelua, leffan katsomista yms.
Mieheni on raivoissaan siitä, että haluaisin jatkaa ystävyyttä ihastumisesta huolimatta. Ajan viettäminen tällaisen ystävän kanssa on kuulemma aviorikos. Mies uhkailee jopa erolla. :( Itse olen hämmentynyt enkä tietysti haluaisi menettää yhtä parhaista ystävistäni. Kumpi tässä on hakoteillä?
Ajattele asia toisinpäin. Siis miehesi tapailisi naista, joka on lääpällään mieheesi. Pitäisi ystävänä ja viettäisivät aikaa yhdessä. Miltä se sinusta tuntuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole pettämistä, mutta oletko vähän epäreilu ystävääsi kohtaan, jos pidät tuolla tapailulla "toivoa yllä", vaikka sun puolelta oiskin tahatonta.. Ei se aviorikos ole mutta kyseenalaista, kun toinen on ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katotaanpa tätä asiaa nyt sitten kolmannen pyörän näkökulmasta:
Kerron ystävälleni ihastuneeni häneen ja haluavani meidän olevan enemmän kuin ystäviä. Ystäväni sanoo, että tunne on yksipuolinen, eikä meistä hänen mielestään voisi tulla paria. Harmittaa ja sattuu, mutten halua menettää ystävyyttämme, joten nielen pettymykseni.
Ystäväni alkaa tapailla jotakuta muuta. Sattuu edelleen, mutta yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Näen häntä harvemmin, ehkä kerran pari kuussa, enkä tuo tunteitani enää esille, vaan pidän suuni supussa. Ehkä elättelen toivoa, että tilanne muuttuisi, vaikkei tämä mitenkään realistiselta skenaariolta vaikuta. Ehkä en elättele. Mutta en halua menettää ystävääni, enkä ymmärrä miksi hänen uusi kumppaninsa ei ymmärrä tätä.
Voi se noinkin mennä,mutta jos tämä ap:n "ystävä"/ihailija on mustasukkainen aviomiehelle,niin ei kovin hyvältä kuulosta.
On ihan loogista,että jos on ihastunut johonkin,jota ei voi saada parisuhteeseen,haluaa olla edes ystävä,saadakseen olla sen ihmisen lähellä,lisäksi ystävyys voi kehittyä rakkaudeksi.
Samasta syystä on ihan loogista,että ap:n aviomies ei hyväksy tuollaista vehtaamista,ap on kuitenkin naimisiin mennessään vihkikaavasta riippuen luvannut joko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä tai toimia perheen yhteiseksi eduksi.
Se joka tuossa tekee väärin,on ap joka ilmeisesti haluaa pitää mahdollisuudet molempiin miehiin.Varmasti vanhasta ystävyydestä ei ole helppo luopua,kuten ei pitkästä avioliitostakaan,mutta jos mies on uhannut erolla,ei tilanne oikein voi jatkua tuollaisenakaan,ja se että ap alkaisi "salaa tapailla ystäväänsä koska mies on mustasukkainen" olisi pettämistä.Ei tuollaiseen tilanteeseen ole helppoa ja mukavaa ratkaisua.
Helppo ratkaisu on kyllä mutta ei niin mukava, koska kakkua ei voi samaan aikaisesti syödä ja säästää. APn on valittava jopikumpi yksinkertaista, mutta ei ehkä niin hauskaa.
Siis joo yksinkertainen ratkaisu on,mutta ei se kivuttomasti käy katkaista läheinen ja pitkään kestänyt ihmissuhde.Jompi kumpi ap:n on nyt kuitenkin katkaistava tai menettää molemmat.
No eihän toi nyt pettämistä tietenkään ole, mutta ei toi nyt ihan normaali tilanne ole :D
Olisiko kiva homma, jos mies hengailisi aina jonkun naisen luona katselemassa leffaa yms. ja tietäisit, että housut lentäisi nurkkaan samalla sekunnilla, jos mies sanoisi että pannaan vaan?
Kun mainitsin ystäväni olevan mustasukkainen, tarkoitin ettei hän tykkää keskustella kanssani parisuhdeasioista ym. tai jutella muusta mieheeni liittyvästä. Eli ei halua aktiivisesti ajatella minun olevan parisuhteessa toisen kanssa. Sillä tavalla ei ole mustasukkainen, että yrittäisi jotenkin sabotoida perhe-elämäämme tms. En sellaista nyt sallisikaan, hyvänen aika!
En näe tätä ystävääni kovin usein, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Olemme olleet ystäviä piiiitkään ennen ihastumista.
Itse en ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä, joten jos miehelläni olisi sama tilanne (hengailisi ystävän kanssa joka on yksipuolisesti ihastunut), se olisi minusta ihan OK. Itse asiassa tiedän, että esim. yksi miehen työkaveri iskisi heti kiinni, jos meille tulisi ero. Varmaan yrittää jotain firman pikkujouluissakin, jos tulee juotua. Ei häiritse minua, luotan mieheeni.
AP
Miespuoliset ystävät haluavat aina 100% pillua, ellei ole homo. Aina! Ei voi tulla yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Katotaanpa tätä asiaa nyt sitten kolmannen pyörän näkökulmasta:
Kerron ystävälleni ihastuneeni häneen ja haluavani meidän olevan enemmän kuin ystäviä. Ystäväni sanoo, että tunne on yksipuolinen, eikä meistä hänen mielestään voisi tulla paria. Harmittaa ja sattuu, mutten halua menettää ystävyyttämme, joten nielen pettymykseni.
Ystäväni alkaa tapailla jotakuta muuta. Sattuu edelleen, mutta yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Näen häntä harvemmin, ehkä kerran pari kuussa, enkä tuo tunteitani enää esille, vaan pidän suuni supussa. Ehkä elättelen toivoa, että tilanne muuttuisi, vaikkei tämä mitenkään realistiselta skenaariolta vaikuta. Ehkä en elättele. Mutta en halua menettää ystävääni, enkä ymmärrä miksi hänen uusi kumppaninsa ei ymmärrä tätä.
Oot luuseri, hanki elämä.
Kuulostaa siltä,että ap lapsellisen itsekkäästi jatkaa ihastuneen miehen tapailua,koska "hänellä on oikeus ystäviin". Ehkä aviomieskin ajattelee että hänellä on oikeus uskolliseen vaimoon.Ei kovin ruusuinen tulevaisuus tuolla avioliitolla,jos ap ei voi yhtään joustaa ihailijansa suhteen.