Pelkään että pelkällä olemassaolollani pahoitan äidin mielen, teen hänen mielestään aina jotain väärin

Vierailija

Äiti on 65v ja syö masennuslääkkeitä. Esim. Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi enkelikoristeen. Hän laittoi lahjan takaisin pakettiinsa ja kitisi että hän ei mitään ylimääräistä roinaa halua.

No, veljeni kanssa yritimme ottaa tämän huomioon ja halusimme viedä hänet syömään hienoon ravintolaan. Hän ei tullut. Oli sen verran saanut suutaan auki veljelleni että yritämme pilkata häntä viemällä "nuorten baariin"

Äitimme sisko kuoli hiljattain ja äiti ei kyennyt hakemaan itselleen hautajaisiin sopivaa asua, minä hain sen ompelijalta hänen mittojensa mukaan.

Äiti sanoi että heitä se likainen riepu pois, häntä ei kiinnosta.

Alkaa kärsivällisyys vähän loppua. Mitä tekisitte?

Kommentit (6)

Vierailija

Sanoisin, että helvetti soikoon kun ei kelpaa niin hoida omat asiasi ja viihdytyksesi ja katsotaan uudelleen minun apuani ja seuraani kun osaat käyttäytyä.

Miksi annat oman äitisi - henkilön, jonka tulisi rakastaa ja arvostaa sinua milteinpä ehdoitta, kohdella sinua noin törkeällä tavalla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1, on hän kuitenkin jaksanut minut ja veljeni hoitaa ilman apua.

ap

Hän on itse valinnut hankkia lapsia. Sinä et voinut valita olevasi hänen lapsensa. Tsemppiä ap, minullakin on juuri tuollainen vaikea äiti, jonka kanssa piti vetää tosi tiukat rajat että alkoi käyttäytymään. Sittemmin välit ovat parantuneet, kun tein selväksi etten siedä mitä tahansa ja elän omaa elämääni.

Vierailija

Niin masentuneena ei ole helppoa. Ja itsekin osaan olla tosi vittumainen silloin kun on oikein vaikeaa.

Minäkään en tule iloiseksi mistään esineistä, vaan ehkä surullisemmaksi vaan, kun pitäisi näytellä ilahtunutta kun toinen on vaan tuhlannut rahansa. Tosi asia on että kun se masennus ei siitä alunperin ole syntynyt ettei ole tarpeeksi esineitä ja krääsää, niin silloin siihen ei auta mitkään esineet ja krääsä.

Passattavana olo tuntuu myö pahalta. Syyllisyyttä vain lisää mitä enemmän toiset näkevät vaivaa.

Sitä oikeasti vaan haluaisi kuolla pois. Ei sille itse voi mitään. Syyllisyys ja paine parantumisesta ovat musertavia.

Aina kun joku toinen tekee puolestasi asioita ja paapoo tulee vain pahempi olo. Syyllisyys ja turhautuneisuus kun ei vaan pysty simsalabim paranatumaan siitä kivasta lahjastasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1, on hän kuitenkin jaksanut minut ja veljeni hoitaa ilman apua.

ap

Ai, että se sitten oikeuttaa sen että lapsiaan voi kohdella miten tahansa vanhuudessa? Joo, ei todellakaan.

Te siedätte ja pokkuroitte, turha kysyä neuvoja jos teitä ei oikeasti kiinnosta arvostaa itseänne ja odottaa kunnioitusta myös muilta.

Olen itse ollut vakavasti masentunut, enkä koskaan käyttänyt sitä tekosyynä kohdella muita paskasti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat