Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten jaksaa olla masentuneen ystävä?

Vierailija

Tietenkin ymmärrän, ettei masentunut jaksa samalla tavalla kuin terve. Ymmärrän, ettei masentunut jaksa huomioida toista.

Mutta miten jaksaa ystävyyttä, kun masennus on kroonistunut ja kestänyt jo vuosia ja yhteydenotot ovat sellaisia, että kun hänellä menee paremmin, hän ottaa yhteyttä ja ihan ilman mitään tavallisia kuulumistenvaihtoa puhuu valitsemastaan teemasta, saattaa olla ihan pirteäkin hetken ja yhteydenpito mukavaa. Mutta hän ei kysy koskaan mitään elämästäni, ja jos oma-aloitteisesti kerron, hän ei kommentoi mitään takaisin. Eli ystävyys on sitä, että puhutaan hänestä tai hänen valitsemasta aiheesta silloin kun hän haluaa. Tavallaan siitä masennuksesta on tullut vapaalippu täydelliseen itsekeskeisyyteen ja kanssakäymisen sääntöjen unohtamiseen.

Miten jaksaa tällaista vuodesta toiseen?

Kommentit (5)

Vierailija

Eihän sitä oikein jaksakaan. Pitää vaan hyväksyä, että tuollaista se kanssakäyminen juuri tuon ystävän kanssa. Juttelee ja kuuntelee sen minkä jaksaa ja viitsii. Varsinainen ajatustenvaihto ja ystävyys toteutuu sitten muiden kanssa.

Vierailija

Voisitteko tehdä yhdessä jotain, joka saisit hänet piristymään? Mennä esim. teatteriin tai konserttiin? Voisitte sitten jutella yhteisistä kokemuksistanne. Vähitellen ystävyys muuttuu tasapainoisemmaksi, kun siihen tulee lisää sisältöä.

Mikäli kyseessä on hyvä ystävä, niin ehkä hänelle pystyisi sanomaan, että haluat olla yhä ystävä, mutta ettet jaksa olla enää terapeuttina? Jos päädyt tähän, niin ole todella lempeä ja harkitsevainen, muuten välit saattavat katketa kokonaan. Itsekin masennukseen taipuvaisena tiedän, että hyvää tarkoittavatkin sanat on todella helppoa tulkita väärin, siksi huolehtisin, että juttelette kasvotusten ja siten varmistat, että ystäväsi ymmärtää mitä haluat sanoa.

Vierailija

Voi ei :/
Minä olen masentunut, mutta minä taas haluan että toinen juttelee enemmän elämästään. En halua aina vatvoa omia juttuja. Toisen asioista kuuleminen vie ajatuksia muualle ja piristää vähän.

Vierailija

Kiitos vastauksista. Ensimmäiselle sanoisin, että sain todellaisen ahaa-elämyksen vastauksestasi. Tajusin, että liikaa vertaan ystävyyden nykytilaa siihen, mitä se aikoinaan oli. Minun täytyy hyväksyä, että se on tämä nyt ja muut ystävyyssuhteet antavat sitten enemmän. Kiitos!

Toiselle vastaajalle, viisaita sanoja. Olen itsekin huomannut, että hän reagoi tosi voimakkaasti sanomisiin. Päätän nyt lopettaa kaiken sellaisen kommentoinnin, kuunnella ja olla läsnä ilman mitään tavoitteita enää auttaa ja muuttaa asioita.

-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/
Minä olen masentunut, mutta minä taas haluan että toinen juttelee enemmän elämästään. En halua aina vatvoa omia juttuja. Toisen asioista kuuleminen vie ajatuksia muualle ja piristää vähän.

Ihmiset ovat erilaisia, masentuneetkin. Ystäväni haluaa puhua vain itsestään. Kaikkea hyvää sinulle.

-ap

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat