Millaisessa lukaalissa sinun mummosi asui nuorena?

Jaa, en voi olla ap:n kanssa samaa mieltä.

Isoäitini syntyi Helsingin v. 1909, ja asui tätinsä luona Hermannissa isossa korttelissa, josta täti vuokrasi asuntoja muillekin.

Isoisäni v, 1902, en tiedä kotia, mutta jos isä oli hyvässä asemassa ja myöhemmin suomen ensimmäisiä kansanedustajia, niin ei kai ihan luukku ollut.

Isäni vm 1939 syntyi munkassa asuntoon, jossa palvelijalla oli oma huone.

Isiäitini vm 1911 syntyi menetetysaä karjalassa tavalliseen maalaistaloon. Isoisäni vm 1907 oli ison talon poika.

Äitini vm 1939 syntyi kartanoon, jossa oli 9 makuuhuonetta, puhelin ja traktori.

Karjala ja omaisuus menetettiin, mutta kyllä minun lähtökohtani silti olivat huonommat... Minä sitte synnyin 1968 kontulaan,.. Olkoonkin, että oli oma huone ja kotiapulainen, niin silti hei... Kontulaan.

Omilla lapsillani on kyllä oma huone, mutta se kotiapulainen puuttuu. Eli aina vain huonommin menee...

Onpas hienoa porukkaa täällä :D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Vähänpä sinä sitten tiedät. Tutustuhan vaikka uudelleen käsitteeseen kartano. Älä päde asialla josta sinulla ei näy olevan tietoa.

Ai tarkoitat wikipedian sivua, jonka mukaan kartano voidaan määritellä ihan miten halutaan? Moni pikkutilallinen evakko väitti aikanaan asuvansa kartanossa, kun teki taloonsa lasikuistin, joten totta, kartanon määritelmä on todella laaja ja kokonaan kertojansa mielessä.

Wikipedia ei tässä yhteydessä tunne termejä maalaiskartano tai aateliskartano. Koska sinulla tuntuu olevan terminologia hallussa niin varmaan kerrot minullekin, miten olet päätynyt näiden käsitteiden avulla kartanoita määrittämään. Maalaiskartano on maalla? Aateliskartanossa asuu aatelisia?

Tietyissä murteissa kartano tarkoittaa suurta ja vaurasta maalaistaloa tai maalaistilaa, eli jopa käsitteenä käsittää ns. ylemmän keskiluokan kuten suurtilanomistajien asumukset. En ole tuo aikaisempi kommentoija. Tietenkin siihenkin aikaan tajuttiin että aateliset ovat sitten asia erikseen, mutta heitä suomessa ei ole koskaan hirveästi ollutkaan.

Monessakin lukaalissa mutta talon rakennettuaan normaalissa rintamamiestalossa, neljän lapsen kanssa. Yläkerrassa oli vuokralaisia, kaksi veljestä ja niiden sisko. Kaikki aikuisia, yksi makuuhuone ja keittiö. Asuivat siellä vuosia.

Mummolla itsellään oli olohuone, yksi makuuhuone ja keittiö. Ei lämmintä vettä, ei suihkua eikä muutakaan pesumahdollisuutta sisällä kun vati ja puuhella. Pihasauna jonka putket jäätyivät talveksi. 

Rakas mummo, rakas mummola. Vietin siellä kaikki lomani yli teini-iänkin. Hyvin pärjättiin, mitään ei puuttunut. 

Tyydyn aika vähään nykyäänkin.

Torppareille syntyneitä  on ainakin 3/4 isovanhemmasta ja olettaisin, että neljäs myös. Eli mennään sillä tupa+kammari linjalla. 1903,1908,1922 ja 1927 syntymävuodet

Anoppi asui 20 neliön mökissä, siellä 13 henkeä. Mummoni ( äidinäidinäiti) asui n 20 neliön mökissä, 5 henkilöä. Isäni äiti asui n 20 neliön mökissä myös 15 hengen kanssa. Me itse asumme 3 huonetta ja keittiö, 7 henkeä.

Mummoni syntyi 1904. En tiedä hänen kodistaan. Pikkupiiaksi oli lähdettävä 8-vuotiaana. Kun olin lapsi, mummoni ja pappani asuivat usean perheen puutalossa, jonne tuli sisään kylmä vesi. Ulkosauna ja ulkovessa käytössä. Tämä oli 1970-luvun puolivälissä. Äitini kanssa asuin yksiössä, kunnes ollessani 7-vuoden muutimme kaksioon. N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Vähänpä sinä sitten tiedät. Tutustuhan vaikka uudelleen käsitteeseen kartano. Älä päde asialla josta sinulla ei näy olevan tietoa.

Ai tarkoitat wikipedian sivua, jonka mukaan kartano voidaan määritellä ihan miten halutaan? Moni pikkutilallinen evakko väitti aikanaan asuvansa kartanossa, kun teki taloonsa lasikuistin, joten totta, kartanon määritelmä on todella laaja ja kokonaan kertojansa mielessä.

Wikipedia ei tässä yhteydessä tunne termejä maalaiskartano tai aateliskartano. Koska sinulla tuntuu olevan terminologia hallussa niin varmaan kerrot minullekin, miten olet päätynyt näiden käsitteiden avulla kartanoita määrittämään. Maalaiskartano on maalla? Aateliskartanossa asuu aatelisia?

Ensinnäkin aateliskartanot tunnetaan nimellä:herraskartano. Senhän sinä tiesit kun niin kovasti luulet asiasta jotain tietäväsi. Mitea nyt meni kun ajoit miinaan jo heti alussa? Et edes tiennyt tuollaista perusasiaa.

Miksi haluat nyt käyttää termiä herraskartano, jos aikaisemmin olit sitä mieltä, että aateliskartano on oikea termi.

Lisäksi kartano ei tarkoita pelkkää päärakennusta, vaikka sitä yrität itsellesi väittää.

Osa isovanhemmista asui suuressa talossa maalla, osa pienessä torpassa. Itse ainoana lapsena asuin vanhempieni kanssa n. 200 m2 talossa.  Tilaa oli, mutta esim sisävessa ja lämmin vesi saatiin vasta 70-luvulla. 

Isänäiti syntyi 1905 pieneen työläisasuntoon tulvista kärsivälle maa-alueelle. Sieltä muuttivat muutaman vuoden päästä puuvillatehtaan viereen työsuhdeasuntoon, joka käsitti yhden huoneen ja useamman perheen yhteiskeittiön. Huussi pihan perällä, vesi haettiin pumpusta kirkon luota.

Äidinäidin (s. 1900) asuinolosuhteista en tiedä, mutta isomummo oli käytännössä yksinhuoltaja neljän pienen lapsen kanssa, joten tuskin oli kummoisetkaan asunnot.

Äiti (s. 1943) asui lapsuudessa/nuoruudessaan monessakin paikassa, työläiskortteerista pienelle rintamamiestilalle, ja sieltä kerrostaloasuntoon. Luullakseni mummo asui samassa asunnossa vielä minun lapsuudessani, joten muistaakseni 2h+kk, jotain max 45 m2.

Isä ja äiti asuivat pienessä yksiössä puutalon piharakennuksessa, veljeni syntyi siellä. 1971 vähän ennen minun syntymääni muuttivat rintamamiestaloon. WC oli ja sisään tuli kylmä vesi. Lämmitys makuuhuoneessa olleella öljykaminalla ja kylmimpinä päivinä lisäksi keittiön puuhellalla. Vesiputket jäätyivät joka talvi. Kun olin 11-vuotias muutettiin vähän isompaan rmt:oon, saimme omat huoneet ja patterilämmityksen. Kun isä kyllästyi lappamaan hiiliä kattilaan vaihdettiin öljyyn ja samalla vedettiin keittiöön ja saunaan lämmin vesi. Olin silloin n. 15-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Itselläsi taitaa olla todella huono itsetunto...tuossahan nimenomaan tehdään ero sen 'hianon' ja tavallisen välillä - ihan juuri kuten toivoitkin, sun äly ei vain riitä sitä hoksaamaan ;DDD. Maalaiskartano =tavallinen (siis ei säätyläisten), iso maalaistalo, aateliskartano=säätyläiskartano.

Mummoni oli varakkaiden vanhempien ainut lapsi. Asui tilavassa kaupunkihuoneistossa jossa asui piika omassa keittiön takana olevassa huoneessa. Kun meni naimisiin miehensä kanssa niin asuivat vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Sitten ostivat oman kerrostalokolmion.Siinä kasvattivat kaksi lasta.

Toinen mummoni oli 11 sisaruksesta vanhin, asuivat talossa jossa iso tupa ja kaksi muuta huonetta. Meni naimisiin ja muutti miehensä kotitorppaan jossa kaksi huonetta. Siinä asuivat myös miehen vanhemmat.

osin ahtaat olot johtuivat siitä että oli huolehdittava vanhemmat. Kaupungissa oli vuokrasäännöstely eli sinun oli pakko vuokrata ylimääräiset tilat ulkopuoliselle. Ja sitä oikeasti valvottiin ja ratsattiin asuntopulan vuoksi. uusia ei ehditty rakantaa samaan tahtiin kuin kaupunkeihin muutti väkeä. 

Itse asumme 200m2 maalaistalossa, tässä on asunut aina perhe jossa maksimissaan 4 lasta.  Leskentorppa on ollut erikseen pihapiirissä, samoin rengin talo.

Äidin puolen vaari asui maatilalla tilan päätalossa, jossa edelleen on sama talo olemassa. Semmoinen 20-luvun kaksikerroksinen talo johon hyvin mahtu. Mummo taas asu kahdessakin paikassa lapsena kun isänsä työ vaihto paikkakuntaa niin asunnosta en tarkemmin tiedä. Ukin asunnostakaan en tiedä. Toinen mummo taas sotien aikaan vielä pieni, en kuullut muuta kuin et taloon kuului jonkinlainen puutarha, heh. Pitäs kysellä enemmän tämmösiä... sinne 30-40-luvulle noi jutut sijoittuu.

Isäni asui rivitalossa, ihan isohko muuten mutta makkareita kolme vaan. Lisäksi talossa oli sivusiivessä mummon vastaanotto, se oli hammaslääkäri. Kolmen siskonsa kanssa kanssa sitten jako tilat. Tosin käsittääkseni ennen tota asuivat hetken jossain muualla, en siitä tarkemmin tiiä.

Äiti jossain perus sen ajan eli 60-luvun omakotitalossa, omat huoneet oli kummallakin lapsella. Talo oli isolla tontilla ja hyvällä paikalla.

Minä asuin 11 vuotiaaksi uudessa paritalon puolikkaassa. Oisko joku reilun sadan neliön luokkaa ollut, 3 makkaria, keittiö ja olohuone ja sauna jne. Viisihenkinen perhe oltiin joten jaoin ensin veljeni kanssa huoneen ja kouluiässä siskoni kanssa. Siitä muutettiin sitten kolmekerroksiseen omakotitaloon.

Lapsuudenkodista Viipurissa en tiedä, Pietarissa palvelijoiden tiloissa yhden aatelisperheen luona.

Naimisiin mentyään yksiössä Helsingin keskustassa miehensä ja 5 poikansa kanssa.

Mummo asui Karjalassa, perheessä oli 4 lasta, onakotitalo jossa oli tupa ja huoneita, isosta verannasta olen nähnyt kuvan. Evakko-aikana Lammin lähellä omakotitalon yläkerrassa. Omilleen kun muutti, asuivat yatävänsä kanssa kaupan myymälänhoitajan asunnossa, jossa oli oari huonetta. Rakensivat onakotitalon papan kanssa, siinä heillä oli alhaalla 4 huonetta ja yläkerrassa erillinen asunto vuokralaiselle.

Toinen mummo (synt 1894): hänellä oli ok-talo, jossa 5 huonetta, keittiö, keittäjä ja muutaman vuoden lastenhoitaja. Oli kotiäitinä ja sodassa kotirintamalottana.

Toinen mummo ( synt 1898): talossa 4 huonetta ja keittiö ja piharakennuksessa huone + keittiö. Yläkertaa ja piharakennusta vuokrattiin muille,.mutta piharakennyksessa oli sodan aikaan lehmä ja kanoja (kaupungissa!)

Eli itse elivät 1-2 huonetta + keittiössä, jossa vanhemmat ja lapsi.

Huom: molemmat mummot joutuivat vuorollaan pitämään kotonaan aina vuoden kerrallaan omia vanhusvanhempiaan.

Minusta perustulokeskustelussa on unohdettu, miten lailla velvoitettiin lapset hoitamaan vanhempiensa vanhuus.

Ahtaasti asuminen saa jäädä sinne menneisyyteen.

Lämmitysjärjestelmien kehittymisen myötä on onneksi nykyään mahdollisuus väljyyteen. Sehän oli valtava työ hoitaa suuren ok-talon uunilämmitys.

Mielenkiintoisia tarinoita.

Minunkin mummoni syntyi Hämeessä isohkoon maalaistaloon. Se oli melko uusi tuolloin (1902), sillä sen oli rakennuttanut hänen leskiäitinsä noin kymmenen vuotta aiemmin.

Talossa oli iso tupa, erillinen keittiö, neljä makuuhuonetta ja sali. Vintillä pari kesähuonetta. Keittiöön oli oma arkieteinen, tupaan ja saliin johti lasiveranta.

Mummoni jakoi huoneensa sisarensa kanssa. Lapsia oli yhteensä viisi.

Pihapiiriin kuului kaksikerroksinen luhtiaitta ja väentupa, jossa oli myös pakari. Kauempana sijaitsi hirsinen navetta ja riihi. Savusauna oli järven rannalla.

(Tiedän tämän niin tarkkaan, koska vietin siellä lapsuudessani muutamia kesiä. Kaikki muu on edelleenkin olemassa, paitsi navetta purettu ja taloa modernisoitu vesijohdoin yms. 1990 -luvulla. Kaiken hienouden huipuksi siellä on kuulema ihan oma kummituskin! Ehkä isoenoni, joka ampui itsensä nuorena miehenä rakkaussuruissaan).

Mummoni meni naimisiin ja muutti läheiseen pikkukaupunkiin. Siellä hän toimi yrittäjänä, joten äitini syntyi perheeseen, jossa oli keittäjä ja "likka" lapsia hoitamassa. Talo oli sellainen puinen, empiretyylinen porvaristalo, joita oli 1800-luvulla rakennettu pieniin puutalokaupunkeihimme.

Siinä oli keittiö, viisi huonetta ja sali. Pihalla oli sauna- ja talousrakennus ja oma kaivo.

Sitten mummoni jäi leskeksi, ja teki myös konkurssin, ja joutui luopumaan kaikesta.

Hän muutti hyyrylle erään varakkaamman sukulaisensa piharakennukseen ja elätti itseään ompelijana.

Asumuksenaa oli hellahuone. Mutta äitini ja enoni viettivät suurimman osan ajastaan itse päärakennuksessa, joka oli vanha rusthollitalo. Eli he saivat edelleenkin nauttia palveluskunnan suomista iloista... Vaikkakin se kuulema ilmeni lähinnä ilkeiden piikojen kiusantekona köyhiä "passattavia herraspentuja" kohtaan.

Mummoni meni uusiin naimisiin sodan aikana ja muutti kerrostaloon kaupunkiin. Heillä oli kaksi huonetta ja keittiö ja nykyajan mukavuudet.

Äitini ei asunut siellä, vaan jäi maalle sotaa pakoon. Myöhemmin hän muutti Helsinkiin opiskelemaan ja asui Töölössä vanhan sukulaistädin asunnossa alivuokralaisena, omassa huoneessaan.

Kun äitini ja isäni menivät naimisiin, niin he jäivät asumaan isäni kotitaloon, vanhaan varsinaissuomalaiseen maataloon. Sekin oli iso talo, jossa oli kaksi lasiverantaa, valtava sali, kuusi makuuhuonetta ja suuri tupakeittiö.

Pihan jakoi miespihaan ja karjapihaan pitkä kaksikerroksinen luhtiaitta, jonka keskellä oli ajoportti. Navetta oli suuri harmaasta graniitista tehty ja sen jatkeena oli puimala.

(Navetan vintillä on vietetty monet syntymäpäivätanssit.)

Siellä vietin lapsuuteni ensimmäiset viisi vuotta. Sitten isäni kuoli. Muutimme äidin kanssa kahdestaan kaupunkiin ja kerrostalokaksioon. Itkin isää ja ikävää.

Ihan oman huoneen sain kymmenen vanhana, kun isäpuoleni rakensi minulle puolitoistakerroksisen omakotitalomme (3 huonetta, keittiö, wc, alakerrassa sauna, puuvaja, pannuhuone, tiedättehän) vinttiin huoneen. Sen yksi seinä maalattiin voimakkaan sinivioletiksi, lattialla oli vihreä kokolattiamatto ja ikkunoissa Marimekon oranssiset äidin ompelemat Unikko -verhot.

(Huhuh! sitä 60 -luvun lopun värimaailmaa!).

Toisessa huoneessa oli vuokralla aina joku opiskelijatyttö, joskus kaksikin. Kun pikkuveljeni täytti kymmenen, niin hän sai huoneen haltuunsa 70 -luvun puolivälissä.

Itse asun Espoossa kahden kissan kanssa kerrostalokaksiossa, jossa lasitettu parveke ja näköala... vastakkaisen talon lasitetuille parvekkeille.

Epäilemättä äitini ja isoäitini (ainakin osan aikaa ) asuivat hienommin, ja omaa lapsuuttanikin kaihoan. Lähinnä tilaa, avaruutta, pihaa, puutarhaa, eläimiä... Puutalojen narinoita ja kolahteluja, kakluunien ja leivinuunien lämpöä... Jopa yksi kummituskin menisi!