Millaisessa lukaalissa sinun mummosi asui nuorena?

Mummoni on syntynyt 40-luvun alussa. Hän asui 7 sisarensa, äitinsä ja isänsä kanssa omakotitalossa, jossa oli 3 huonetta ja keittiö. Eli nykyään olisi iso talo, mutta 9 henkiselle perheelle ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kappas, kaikki 5000€/kk tienaavat kartano-sukujuuret omaavat AV-mammat paikalla :D (ja mies tienaa toki vähintään sen 9000€/kk)

Yhtään kartanoa ei listalla taida olla, koska kukaan ei kirjoita että palkollisille oli erikseen väentupa ja pehtorilla oma talo. Maaseudulla aika tavallinen talo käsitti ison tuvan, sen vieressä kolme kamaria ja eteisen, kamareiden takana salin ja sen päädyssä pari kesähuonetta. Väkeä saattoi olla vaikka 20 saman katon alla.

12 tässä. Noi kyllä on meillä, mutta talo ei silti ole kartano vaan normi maalaistalo alueella. Noita on useampia rivissä kylällä. Sen ylläpito on sen verran hintavaa ja työlästä että ei kannata olla turhan kateellinen. 

Kyllä ne pehtorit oli aika lailla harvinaisia tavallisissa maalaistaloissa! Kotimaisissa elokuvissa niitä oli paljon enemmän kuin tosielämässä.

Pehtoorista en itse asiassa edes tiedä oliko tuommoista. En muista kyllä kuuleeni. Sillon kun mummo tosin oli nuori, niin noita ei tainnut enää olla. Renkejä ja piikoja oli kyllä. 

Mun äidinäiti syntyi Hämeessä. Isossa talossa, jolla oli omat torpparit, ja huushollissa piikoja ja renkejä. Mun äiti syntyi samassa talossa. Silloin siellä ei enää ollut kuin yksi palvelijatar (huom! tämä ei ollut hienostelua, vaan mummoni toteamus siitä, ettei ole sopivaa kutsua ketään piiaksi 😁).

Myöhemmin leskeksi jäänyt mummoni muutti Lahteen, aivan ultramoderniin kerrostalokolmioon, jonka hanatkin olivat vissiin kultaa... Ainakin niistä jutuista päätellen

😁

Samoin mun isän äiti Kannaksella oli tottunut vastaavanlaisiin oloihin. Ei vaan retostellut siitä.

Ite synnyin asutustilalle Varsinais-Suomeen. Oli iso tupa ja neljä kammaria ja kesäkammarit vintillä. Mukavuudet ulkorakennuksessa.

Nyt asun Helsingissä kaksiossa, joka ois mahtunut lapsuuteni tupaan.

Ja landeilen mummoni isän pikkuisessa syytinkitorpassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Isoisoisä rakensi rintamamiestalon, jota isovanhempani laajensivat. Vanhempani muuttivat kolmioon lapsuudenkodista. Itse olen asunut mieheni kanssa 15 vuotta kaksiossa. Että ei tässä suuremmille tiloille ole päästy.

Vain siksi kirjoitan, että edes yksi 'lukaali' löytyy. Tai oikeastaan se on vähän tulkinnanvarainen, kun kartanohan se oli. Pieni toki kartanoksi, mutta kunnon talo ja vissiin viisi kamariakin. Ei tietenkään mitään sähköjä eikä vesijohtoja maalla siihen aikaan, 1900-luvun alussa. Tilaa oli reilusti, mutta ei sentään jokaisella lapsella omaa huonetta niin kuin nykyään pitää olla.

Minunkaan lapsuudenkodissani ei ollut juoksevaa vettä, eikä edes sähköä ja puhelinta. Siihen aikaan kylässä saattoi olla yksi puhelin ja yksi auto, nyt on jokaisella täysi-ikäisellä omansa siinäkin kylässä.

Isän puolen mummoni oli köyhän perheen kasvatti. 12-lapsinen perhe asui mökissä, jossa oli tupa, kamari ja veranta. Mummoni lähti karjanhoitokouluun nuorena. Sieltä hän valmistui, mutta pääsi piiaksi tehtaalle. Lopulta hän pääsi parempiin naimisiin tehtaan tilallisen omistajan kanssa, kaunis kun kuitenkin oli vaikkakin köyhä. Hän asui suuressa talossa, joka käsitti lukuisia kiinteistöjä. Lopulta hän peri maat ja talot, mutta tuhlasi niistä leijonanosan isoisäni kuoltua.

Äidin puolen mummoni oli kotoisin suuresta maatalosta. Ehkä sitä voisi luonnehtia maalaiskartanoksi. He eivät olleet säätyläisiä. Hän meni naimisiin äidinisäni kanssa, joka oli myös tilallisten jälkeläisiä. He rakensivat oman talon äitini isän lahjoittamalle maalle. Talossa oli kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja pesutilat. Äidinäitini on aina ollut säästäväinen. Hänellä on kiinteistöomaisuutta ja perittyjä maita.

Isovanhempien lapsuudesta en tiedä, mutta sillon kun isä on ollut lapsi, asuivat 4h+k paritalossa, jossa toista puolta asutti mummin sisko. 

Itse asuimme alunperin kerrostalokolmiossa (nelihenkinen perhe), ja sitten muutimme (vuokralle) vanhaan omakotitaloon, jossa huoneita oli 4 (tässä vaiheessa olimme kuusihenkinen perhe).

Isoäitini kasvoi 1900- luvun alussa isossa talossa. Meni "köyhän" miehen kanssa naimisiin ja asui talossa jossa oli 14 huonetta. Eli mummolani. Oli siellä aittarakennus jossa oli 5 huonetta ja yksi piian kammari, keittiöineen jossain talousrakennuksessa. Itse olen kasvanut omakotitalossa. Nyt yksinhuoltajana asun lasten kanssa kaksiossa. Eli olen epäonnistunut. Ja esim. meidän talo rakennettiin yhden ihmisen duunarin palkalla. Äiti oli kotona. Asuminen ei tosiaankaan ollut suhteessa niin kallista. Edelleenkin sen talon kk kulut on pienemmät kuin oma vuokrani.

Toinen syntyi n. 300 neliön kokoisessa suuressa ja kauniissa maalaistalossa. Hänellä oli oma huone. Naimisiin mentyään muutti n. 150 neliöiseen juuri rakennettuun omakotitaloon alle 20-vuotiaana.

Toinen mummoni syntyi n. 150 neliöisessä talossa myös.

Mummoni asui talossaan Karjalassa, sinne jäi maat ja mannut (1 000 hehtaaria metsää)

Äidinäiti syntyi varakkaaseen maalaisperheeseen Hämeessä, mutta meni rakastumaan köyhähköön kaupunkilaisduunariin, mistä vanhempansa eivät yhtään tykänneet. Sen jälkeen muuttivat Tampereelle ja elivät ahtaasti vaatimatonta työläiselämää ison lapsikatraan kanssa. Oman äitini lapsuus ei siis ollut mitenkään materiaalisesti rikasta, mutta olen ymmärtänyt, että onnellisia olivat kuitenkin.

Isän äiti on syntynyt pohjanmaalla maalaistaloon, joka oli varmaan nykymittapuulla kohtuu keskiluokkainen. Iso perhe oli heilläkin ja lapset tottuivat jo pienestä työntekoon.

Omat vanhempani ovat edenneet klassisesti pienestä kerrostaloyksiöstä rivitalokolmioon ja siitä lopulta itse rakennettuun omakotitaloon. Sain oman huoneen kun menin kouluun. Ja se oli aivan ihana huone, jonne äiti itse ompeli verhot ja päiväpeitot ja setäni nikkaroi kirjahyllyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Isovanhempani asuivat pikku torpissa (tupa+kamari) joskus 1920-30 -luvulla, lapsia perheissä oli 5-8. Vanhempani sitten jo vähän väljemmin rintamamiestaloissa 50-luvulla, molemmilla muutama sisarus. Itsekin olen yhden siskoni kanssa kasvanut rintamamiestalossa, johon vesijohdot ja sisävessa saatiin vasta 80-luvun puolivälissä. Asuttiin kuitenkin lähellä kaupunkia, ja kaverit vähän ihmettelivät, kun meillä joutui pissaamaan ämpäriin...

Isoäitini oli pehtoorin tytär, asumukset vaihtelivat tiuhaan mutta käsittääkseni ihan tilavasti asuivat pääsääntöisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Vähänpä sinä sitten tiedät. Tutustuhan vaikka uudelleen käsitteeseen kartano. Älä päde asialla josta sinulla ei näy olevan tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Vähänpä sinä sitten tiedät. Tutustuhan vaikka uudelleen käsitteeseen kartano. Älä päde asialla josta sinulla ei näy olevan tietoa.

Ai tarkoitat wikipedian sivua, jonka mukaan kartano voidaan määritellä ihan miten halutaan? Moni pikkutilallinen evakko väitti aikanaan asuvansa kartanossa, kun teki taloonsa lasikuistin, joten totta, kartanon määritelmä on todella laaja ja kokonaan kertojansa mielessä.

Wikipedia ei tässä yhteydessä tunne termejä maalaiskartano tai aateliskartano. Koska sinulla tuntuu olevan terminologia hallussa niin varmaan kerrot minullekin, miten olet päätynyt näiden käsitteiden avulla kartanoita määrittämään. Maalaiskartano on maalla? Aateliskartanossa asuu aatelisia?

Äidin äiti syntyi 1800-luvun lopulla ja asui isohkossa maalaistalossa. Hän avioitui parikymppisenä ja meni miniäksi, sekin oli isohko maalaistalo. Lapsia syntyi 3, joista 2 kuoli pienenä ja leskeksi mummoni jäi muistaakseni 27-vuotiaana. Toisen kerran hän avioitui muutamaa vuotta myöhemmin ja sai 4 lasta, näistä 2 kuoli pienenä ja mummo jäi leskeksi alle 40-v. Kolmannen kerran hän avioitui 43-vuotiaana ja pappani kanssa rakensi talon, jossa oli tupa ja kammari, heille syntyi 1 lapsi, äitini. Talossa oli n. 50 neliötä. Mummoni kuoli 75-vuotiaana.

Isäni äiti syntyi 1910 räätälin tyttärenä, koti oli köyhä. Avioiduttaan pappani kanssa, hänestä tuli miniä pienelle maatilalle, tupa ja kammari oli talossa, neliöitä n. 50. Heille syntyi 5 lasta, joista 1 kuoli pienenä. Mummoni kuoli 52-vuotiaana.

Omassa lapsuudenkodissani maalaistalossa oli tupa ja 3 huonetta, sisälle tuli kylmä vesi, sisävessa ja suihku saatiin v. 1976. Asuinneliöitä n. 90. Olen syntynyt 1968 ja meillä oli 5 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle läheiset isänäiti s. 1900 ja isänisä s. 1886 asuivat entisessä torpassa, jossa oli tupa, pieni kamari ja porstua. Enimmillään sielä taisi asua kymmenkunta ihmistä, eräs pappa vielä oli syytingillä. En käsitä miten sinne on mahduttu.

 

Mulle todella vieraaksi jäänet äidinäiti ja -isä s. 1895 asuivat isossa maalaiskartanossa, juu oikein Niskavuoren tyyliin. Lapsia oli kuusi, piikoja ja renkejä, mut olihan siellä tilaa ja useampia rakennuksiakin.

 

Omat vanhemmat syntyivät molemmat v. 1930 ja elivät ensin todella ahtaissa ja köyhissä oloissa pienten lasten kanssa. Ostivat sitten kasaan kaapimillaan rahoilla pienen tontin ja rakensivat siihen talon, jossa oli tupakeittiö, kamari, porstua. Siinä eli 5-6 ihmistä. Rakensivat myöhemmin uuden pytingin, jossa oli tupakeittiö, kolme isoa kamaria, eteinen, sauna + pesutilat, varasto, ruokahuone ja kellari.  Siinä talossa asui parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä. 

 

Itse olen syntynyt 1959 ja asun yksin kantakaupungissa kerrostalossa omassa kämpässä, jossa on olohuone, keittiö, makuuhuone, sauna, pesuhuone, eteinen ja lasitettu parveke. Vaikka olen elänyt lapsuuteni ahtaasti, en ole kaivannut väljempiä tiloja. Omakotitaloon minua ei saisi enää pirukaan. Pientä ja kätevää sen olla pitää, nopeasti siivottu, nopeasti löydetty.

 

 

Tää on aika epäloogista, että äidin vanhemmat asuivat maalaiskartanossa (mikä se muuten on?), mutta äiti päätyi asumaan köyhästi ja ahtaasti.

Jep, niinhän se oli, ison talon tytär lähti lentojätkän matkaan kuin suoraan kotimaisesta, vanhasta elokuvasta. Mut romantiikka taisi olla kaukana siitä jutusta. Välit katkesivat useiksi vuosiksi, eikä apua herunnut - faija tosin ei sitä olisi kyllä huolinutkaan. Toinen suku on rikas, valkoinen ja uskonnollinen, toinen köyhä, tulipunainen ja ihan muihin kuin uskontoihin uskova, joten onhan tässä saanut nähdä both sides now, niin kuin Joni Mitchell sen tuumasi. 

 

 Maalaiskartano tarkoittaa muuten ei-säätyläis-kartanoa noin karkeasti ottaen. Siellä, mistä äitini on kotoisin, oli nimittäin myös ns. aateliskartano. 

Asun ihan tavallisessa kartanossa ja tiedän, että ei ole olemassa erikseen mitään maalais- tai aateliskartanoita. Tuollainen keksimäsi ei-säätyläis-kartano on todennäköisesti ihan tavallinen rustholli tai iso maalaistalo.

Hauskaa, että ihmiset keksivät itselleen hienon taustan kartanoineen, vaikka kyseessä ei ole sen kummallisempi asia kuin iso talo.

Vähänpä sinä sitten tiedät. Tutustuhan vaikka uudelleen käsitteeseen kartano. Älä päde asialla josta sinulla ei näy olevan tietoa.

Ai tarkoitat wikipedian sivua, jonka mukaan kartano voidaan määritellä ihan miten halutaan? Moni pikkutilallinen evakko väitti aikanaan asuvansa kartanossa, kun teki taloonsa lasikuistin, joten totta, kartanon määritelmä on todella laaja ja kokonaan kertojansa mielessä.

Wikipedia ei tässä yhteydessä tunne termejä maalaiskartano tai aateliskartano. Koska sinulla tuntuu olevan terminologia hallussa niin varmaan kerrot minullekin, miten olet päätynyt näiden käsitteiden avulla kartanoita määrittämään. Maalaiskartano on maalla? Aateliskartanossa asuu aatelisia?

Ensinnäkin aateliskartanot tunnetaan nimellä:herraskartano. Senhän sinä tiesit kun niin kovasti luulet asiasta jotain tietäväsi. Mitea nyt meni kun ajoit miinaan jo heti alussa? Et edes tiennyt tuollaista perusasiaa.