Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut raskainta yh?
20.09.2022 |
Minulle raskainta oli se, että piti lapsia vaatia jaksamaan. Aamulla pyörällä tarhaan, satoi tai paistoi, pyöräillen. Olisipa voinut heidän elämäänsä helpottaa, mutta oli pakko lähteä aikaisin, tehdä itse täysi työpäivä, ja sitten niin kiireesti hakemaan. Ja kyllä välillä lapsia väsytti, mutta oli pakko, jotta pärjättiin.
Kommentit (72)
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei ketään kiinnosta! Lapsi oppii kävelemään, nappaat kuvan ja lähetät sen _ niin, kenelle? Missään ei ole yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaa.
En edes tiennyt mitä yksinäisyys on ennen kuin sain lapsen ja jäätiin täysin kaksin.
Se että lapsi ei ole kenellekään muulle niin tärkeä ja rakas kuin minulle. Ja toki budjetointi - sinulla on yhden tulonsaajan tulot mutta kaikki maksaa lapselle saman verran kuin vaikka kahden tulonsaajan perheen lapsille. Tätä eivät monet mammat osaa ajatella esimerkiksi näissä ostetaan opelle yhteislahja ja kaikki perheet maksavat saman verran. Se ei ole saman verran kun minä maksan 15 euroa ja sinä ja puolisosi maksatte molemmat 7,5 euroa nuppi.
Olin lapsen kanssa 24/7.
Heräsin 5.00 ja lapsen herätin 5.30. Lapsi hoitoon 6.00 ja siitä kävelin juna-asemalle.
Tunnustan, aika monta kertaa tuli ilmoitettua töihin ja päikkyyn, että ollaan kipeitä. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ollaan oltu molemmat sairaita. Pitäisi hoitaa lasta, mutta ei melkein pääse sängystä ylös. Kerran meillä oli vatsataudit molemmilla. Heräsin yöllä oksentamaan, mutta en ihan ehtinyt pöntölle asti, oksensin kylppärin lattialle. Lapsi heräsi ja tuli perässä. Liukastui oksennukseeni. Olimme molemmat ihan oksennuksessa. Sitten vain suihkuun lattialle istumaan, koska minuakin heikotti.
Vierailija kirjoitti:
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
Oppi ainakin organisoimaan Mitä pitää tehdä ja minkä voi jättää tekemättä. Ehkä paras päätös oli, että lapsille saa luvan riittää kyllin hvyä vanhempi, enkä edes pyrkinyt olemaan hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
Oppi ainakin organisoimaan Mitä pitää tehdä ja minkä voi jättää tekemättä. Ehkä paras päätös oli, että lapsille saa luvan riittää kyllin hvyä vanhempi, enkä edes pyrkinyt olemaan hyvä äiti.
Minäkin tein asioita riittävällä tasolla. Sen, mihin omat voimat ja jaksaminen riittivät. Piti vetää mutkia suoriksi.
Vauva- ja taaperoajat olivat raskaita, se kun lapsi tarvitsee valvontaa ja huomiota vielä 24/7 eikä ole ketään muuta sitä hetkeksikään tauottamassa, että pääsisi esim. edes suihkuun ilman säätöä.
Tai jos piti tyyliin hakea paketti postista ja mietit, miten jumalauta saat sen kuljetettua kun lapsi on pakko ottaa vaunuissa mukaan. Sellaisissa olisi ollut niin helppo vaan jättää lapsi hetkeksi toiselle vanhemmalle / jäädä itse kotiin ja toinen vanhempi hakee paketin.
Sen jälkeen ei ole ollut kovin raskasta (koska olen onnekas: mulla on joustavat työajat, leppoisa työ ja ihan hyvät tienestit, joten meillä ei ole ollut rahahuolia eikä lapsi ole joutunut olemaan pitkää päivää hoidossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ollaan oltu molemmat sairaita. Pitäisi hoitaa lasta, mutta ei melkein pääse sängystä ylös. Kerran meillä oli vatsataudit molemmilla. Heräsin yöllä oksentamaan, mutta en ihan ehtinyt pöntölle asti, oksensin kylppärin lattialle. Lapsi heräsi ja tuli perässä. Liukastui oksennukseeni. Olimme molemmat ihan oksennuksessa. Sitten vain suihkuun lattialle istumaan, koska minuakin heikotti.
vähän noloa, että oma lapsi liukastuu mamman siiderikrapulaoksennukseen
Joo. Kun lapsi aloitti päiväkodin, ensimmäisen puoli vuotta lapsi oli kokoajan kipeä. Ja tietysti tartutti kaikki taudit myös minulle. En uskonut, että olisi kannattanut laittaa lapsi perhepäivähoitoon.
Kun on sairaana yksin lapsen kanssa, tajuaa, mikä etuoikeus on, kun yksin saa edes levätä sairaana rauhassa.
Joo, fyysysesti sairastelu on pahin. Vaikka silloin kun oltiin koronassa molemmat eikä siihen voinut edes pyytää ketään hoitamaan. Itse 40-asteen kuumeessa ja kauhea päänsärky ja lapsi melkein samassa jamassa. Huh.
Mutta henkisellä puolella sitten on juuri se yksinäisyys. Olisi ihana jakaa ilot ja huolet maailman rakkaimmasta ihmisestä jonkun kanssa, mutta ei ole ketään. Ja toinen murhe on pelko, että itselle käy jotain eikä lapsella sitten ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajat ennen eroa miehen kampittaessa ja sekoillessa olivat vaikeimmat, tosin jatkui eronkin jälkeen, mutta onneksi eri taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
Sama meillä. Erotuksena vaan se, etten ollut virallisesti yh, vaan naimisissa.
Olisi pitänyt erota, mutta kun olin niin väsynyt, että yritin vain selviytyä päivästä iltaan asti sekoamatta. Lapsista yksi oli vielä erityislapsi, jota kuntoutettiin kymmenen vuotta.
En ole ainoa äiti, jolla asiat on mennyt näin. Jostain syystä ne miehet/isät vapauttavat itsensä kaikesta vastuusta. Sitten vingutaan, miksi äiti on vielä aikuisellekin lapselle se ykkösvanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
mitä sinä muka hoidit yksin? hait sossusta rahaa ja joit siideriä?
Minä olin esim. pitkäaikaissairaan lapsen omaishoitaja. Joo, sain pientä omaihoitajan palkkiota kaupungilta.
raskainta on se kun kelasta ja sossusta tulee 2000e/kk tukia nettona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että joka ikinen asia piti hoitaa yksin. Ei ollut ainuttakaan asiaa, jonka olisi voinut pyytää toista hoitamaan.
Oppi ainakin organisoimaan Mitä pitää tehdä ja minkä voi jättää tekemättä. Ehkä paras päätös oli, että lapsille saa luvan riittää kyllin hvyä vanhempi, enkä edes pyrkinyt olemaan hyvä äiti.
Joo, ei ole vuoden äiti palkintoa luvassa. Seiskan suoritus saa luvan riittää. Ehkä sitä sitten, joskus ehtii miettimään mikä kaikkea on pielessä, mutta nyt eletään tätä arkea iloineen ja suruineen pilke silmäkulmassa ja otetaan asioita huumorilla. Ehkä tärkein taito on mitä olen oppinut on suurpiirteisyys.
Rahattomuus pahinta ja yksinäisyys kaiken kanssa. En suosittele kenellekään tätä.
Vierailija kirjoitti:
raskainta on se kun kelasta ja sossusta tulee 2000e/kk tukia nettona
Tavallaan totta. Ennen lasta olin paljon köyhempi. Kukaan ei ollut kiinnostunut hyvinvoinnistani. Olisin saanut mädäntyä asuntooni.
Lapsen saamisen jälkeen oli ihan eri tilanne.
Tuo oli paha. Talousvaikeudet toinen paha, tuntuivat niin merkityksettömiltä, mutta kun se on iso juttu ja paljosta jäivät lapset paitsi. Todella paljon kärsimystä, jota en osaa pitää välttämättömänä.
Ex, joka yritti kampittaa joka suunnasta, mutta näytteli täydellistä Isää.