Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa miehestä mitään tukea esim. paniikkikohtauksen iskiessä
06.12.2015 |
En tiedä onko kaikki miehet näin mulkkuja? Saan välillä aika pahoja paniikkikohtauksia. Suljetut paikat (lentokone) ja esim. ravintolassa syöminen SAATTAA aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Nyt vuoden aikana kahdesti iskenyt kohtaus ja mies on suuttunut mulle! Alkanut tiuskimaan "koita nyt helvetti rauhoittua" ja ns kääntänyt selkänsä.
Mua ottaa niin pannuun. Oon sanonut että olis kiva näinä kohtauksen hetkinä tuntea olonsa turvalliseksi. Turha toivo... Onko tämä yleistäkin?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä nyt sekopäätä jaksais yhtenään rauhoitella. Sun pitää itsesi oppia elämään ongelmasi kansss
Ei kukaan tavallinen ihminen tuollaista katsele. Menköön porukalla autiolle saarelle huutamaan. Olisipa hirveää olla tuollainen, että miehen pitää hyräillä. VOI PRK.
Nyt on kyllä jollain muullakin lääkkeet ottamatta. Yksi ja sama hörhö kirjoittelee näitä samankaltaisia viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vittuako se mies sille mitään voi jos sulla on nupissa vikaa?
Kuten tästä empaattisesta kommentista huomaa,AV on juuri oikea paikka hakea apua ongelmiinsa! Ihanat,ymmärtäväiset mammat ovat aina valmiina tukemaan! <3
Itse aiheesta,minulla on diagnosoitu keskivaikea paniikkihäiriö,johon ei ole ainakaan vielä löytynyt lääkkeistä apua ja mies ei tunnut ottavan ongelmaani vakavasti.Jos vaikka kaupassa minulla kestää hänen mielestään kauan,saattaa lähteä ja jättää minut yksin kauppaan,vaikka tietää että juuri paikat joissa on paljon ihmisiä ja ei pääse helposti "karkaamaan" yleensä laukaisevat kohtauksen.Ja tätä saattaa tapahtua useamman kerran saman päivän aikana,vaikka kuinka jankkaan että kaipaisin häneltä tukea,itse kuitenkin olen miehen tukena vaikka en aina ymmärrä hänen ongelmiaan. En usko silti että koko miessukupuoli on mulkkuja,meillä joillan on vain käynyt huono tuuri parisuhdelotossa.
pulutossu kirjoitti:
Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi?
Jos kaupassa käynti aiheuttaa voimakasta kuolemanpelkoa, niin mitä muutakaan se on kuin draamakuningattareksi heittäytymistä? Aika harva ihminen kuitenkaan on kauppaan kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kaikki miehet näin mulkkuja? Saan välillä aika pahoja paniikkikohtauksia. Suljetut paikat (lentokone) ja esim. ravintolassa syöminen SAATTAA aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Nyt vuoden aikana kahdesti iskenyt kohtaus ja mies on suuttunut mulle! Alkanut tiuskimaan "koita nyt helvetti rauhoittua" ja ns kääntänyt selkänsä.
Mua ottaa niin pannuun. Oon sanonut että olis kiva näinä kohtauksen hetkinä tuntea olonsa turvalliseksi. Turha toivo... Onko tämä yleistäkin?
Diapam auttaa. Käy lääkärissä, ei kannata kärsiä.
Yleensä määräävät mielialalääkkeen "estolääkitykseksi" ja jos kohtauksia kuitenkin tulee,mietoja rauhoittavia niihin. Joku täällä puhuikin jo myös niihin hankaliin tilanteisiin altistumisesta pikkuhiljaa.Tosin noista myöhemmistä viesteistä voisi päätellä,että ap ei ole hakemassakaan apua kohtauksiin,joita ilmeisesti tulee niin harvoin että "ei viitsi vaivata lääkäriä". Se tietysti saattaa vaikuttaa miehen suhtaumiseen,mutta mulkun kuuloista touhua silti,ei siihen kohtaukseen kyllä auta mikään "koita rauhoittua"-tiuskaisu.Varsinkin jos mies saa itse tukea kun hätä,pitäisi sitä vastavuoroisesti osata antaakin.
Ei tosiaan ole kaikki miehet noin mulkkuja. Kuulostaa absurdilta.
Jos olisitte Titanicissa, miehesi heittäisi sinut laidan yli ja huutaisi kädet pystyssä "se liukastu" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bautismo de Fuego kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi?
Jos kaupassa käynti aiheuttaa voimakasta kuolemanpelkoa, niin mitä muutakaan se on kuin draamakuningattareksi heittäytymistä? Aika harva ihminen kuitenkaan on kauppaan kuollut.
Tämä on aika radikaali ajatus,mutta oletteko te ongelmien vähättelijät koskaan ajatelleet ottaa asioiasta selvää,ennen kuin jaatte näitä älykkäitä mielipiteitänne? Paniikkihäiriö on psykiatrinen ongelma.Sanotteko te masentuneelle,että piristy,prinssessa? Tai skitsofreenikolle,että oletpa draamkuningatar,kun on oikein aistiharhoja? Ihan oikeasti,eikö teillä urpokommentoijilla ole empatiakykyä vai ärsytättekö tahallanne?
Bautismo de Fuego kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi?
Jos kaupassa käynti aiheuttaa voimakasta kuolemanpelkoa, niin mitä muutakaan se on kuin draamakuningattareksi heittäytymistä? Aika harva ihminen kuitenkaan on kauppaan kuollut.
Ootas kun mietin,mitä muuta se voisi olla,nyt on kyllä haastava aivopähkinä!
Niin joo,olisiko se paniikkihäiriö,joka on vähän niin kuin tämän ketjun aihe.Ja se on sentään sairaus,johon voi saada apua,mitäköhän näille idioottikommentoijille voisi tehdä että saisivat älyä ja myötäelämisenkykyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pulutossu kirjoitti:
Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi.
Mutta kuten jo tiedät, se vain tuntuu siltä, että sekoaa tai kuolee. Pitää luottaa siinäkin hetkessä, että tämä on vain paniikkikohtaus. Otat siihen lääkkeen, jos sulla on, jos ei, opettelet itsellesi selviytymiskeinon, aina ei ole kumppani vieressä, kun kohtaus iskee, joten peräänkuulutan omaa vastuuta opetella selviytymään. Ei sunkaan mies voi olla 24/7 sun vieressä valmiina hyräilemään.
Vierailija kirjoitti:
No vittuako se mies sille mitään voi jos sulla on nupissa vikaa?
NO vittuako ne lääkärit sullekkaan mitään voi jos sulla sakkaa noinkin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen vika tämäkin siis. Älä men ravintolaan tai lentokoneeseen, vitun prinsessa.
äläkä sie men ihmisten tykö ja parisuhteeseen runkkaat vaan siellä peräkammarissa peräreikääsi ihan yksin loppu ikäs, mulkku.
Saisikohan tähän ketjuun päiväsaikaan asiallisia ja hyödyllisä kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteenne ei ole siis oikein hyvällä pohjalla.
Mies on rakastunut sellaiseen naiseen jolla ei ole paniikkikohtauksia. Hänellä ehkä ei ole minkäänlaista kykyä käsitellä semmoisia; luultavasti hän melkein panikoi itsekin jos toinen saa jonkun "kohtauksen". Hän siis saa nyt jotain mitä ei ollenkaan ole tilannut ja mikä ei hänen elämäänsä sovi.
Tyhjästä ei voi ottaa. Jos kerran toisella ei ole taitoja käsitellä ja "tukea" toisen paniikkikohtauksia, niin ei ole. Joko aloittaja selvität paniikkikohtauksesi jotenkin muuten tai sitten hankit uuden parisuhteen ja toisenlaisen miehen. Kerrankos sitä mennään metsään valinnoissamme.
Mielualahäiriöinenkin voi saada paniikkikohtauksia, mutta mielialahäiriön tarvitaan kiireesti lääkkeitä ja lääkäriä. Muuten läheisetkin sairastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joskus, suht harvoin kylläkin, paniikkikohtauksia. Aika samanlaista kuin ap:llakin. Joskus mies kyllä ymmärtää ja yrittää rauhoittaa, mutta joskus taas hermostuu ja käskee rauhoittumaan. Olem jotenkin järkeillyt, että se ei ymmärrä ja menee itsekin jotenkin lukkoon silloin, eikä osaa rauhoitella. Onneksi tätä sattuu harvemmin ja olen oppinut itse hallitsemaan paniikkikohtauksia. Silloin mieskin osaa rauhoittaa kun itsekin pysyn suht rauhallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huono suhde voi kohtauksia aiheuttaa. Minulla nimittäin huono suhde laukaisi paniikkihäiriön.
Mikä siinä suhteessa oli huonoa? Kumppanisi ei ymmärtänyt ja totellut täydellisesti? Rahasta puutetta?
Eikun minä olen hieman kypsynyt tähän paniikkihäiriö juttuun. Anteeksi.
T: viestin 8 kirjoittanut.
No ei, vaan minä en totellut täydellisesti. Mies oli riitatilanteissa uhkaava, lopulta hän pahoinpiteli minut. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten jäin vielä pariksi vuodeksi.
Pulutossu, mikset ole hankkinut toimivaa lääkitystä, vai oletko. Ei miehesi voi olla aina hyräilemässä, jos saat kohtauksen. Kukaan ei ole kuollut paniikkikohtaukseen, se on VAIN TUNNE. Onko teillä paniikkia sairastavilla muita sairauksia, kuten oikeasti henkeä uhkaavia. TUSKIN. Itse olen ollut oikeasti kuoleman rajalla, voin sanoa että en pelkää mitään, eikä minua saa mikään paniikkiin. En todellakaan käsitä, miksette hae apua, kuten ap.Minä laittaisin teidät keskenään panikoimaan. En ikinä ottaisi itselleni kaltaisianne surkemuksia, ainoa tunne jota tunnen ap:ta kohtaan on ärtymys. Miksei hae apua?
Vierailija kirjoitti:
Pulutossu, mikset ole hankkinut toimivaa lääkitystä, vai oletko. Ei miehesi voi olla aina hyräilemässä, jos saat kohtauksen. Kukaan ei ole kuollut paniikkikohtaukseen, se on VAIN TUNNE. Onko teillä paniikkia sairastavilla muita sairauksia, kuten oikeasti henkeä uhkaavia. TUSKIN. Itse olen ollut oikeasti kuoleman rajalla, voin sanoa että en pelkää mitään, eikä minua saa mikään paniikkiin. En todellakaan käsitä, miksette hae apua, kuten ap.Minä laittaisin teidät keskenään panikoimaan. En ikinä ottaisi itselleni kaltaisianne surkemuksia, ainoa tunne jota tunnen ap:ta kohtaan on ärtymys. Miksei hae apua?
En ole Pulutossu,mutta pakko sanoa että ei ole helppoa noin vain "hankkia toimiva lääkitys".Olen kokeillut kolmea erimerkkistä mielialalääkettä,joista yksikään ei ole poistanut paniikkikohtauksia ja viimeisimmässä jota kokeilin,ensimmäiset viikot tuntuivat suunnilleen siltä kun olisi koko ajan PMS.Ei ole hirveä hinku heti kokeilla seuraavaa.Toisekseen,kun on kohtaus päällä,ei siinä paljon lämmitä tieto että "hei,täähän on vain tunne,enhän mä oikeasti kuole".Se pakokauhu ja hätääntyminen ovat sillä hetkellä sille panikoijalle todellisia asioita,jos niistä ei ole kokemusta,ei pitäisi olla mielipidettäkään.
Kivat sulle,että olet yli-ihminen,joka ei koskaan mene paniikkiin mistään.Älä pelkää,ei kukaan "surkimus" tai ylipäätään kukaan halua että "otat hänet",ehkä tulisit toimeen jonkun itsesi kaltaisen sosiopaatin kanssa,yhdessä voitte ihmetellä ihmisiä jotka "surkimuksina" tuntevat mm.pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulutossu, mikset ole hankkinut toimivaa lääkitystä, vai oletko. Ei miehesi voi olla aina hyräilemässä, jos saat kohtauksen. Kukaan ei ole kuollut paniikkikohtaukseen, se on VAIN TUNNE. Onko teillä paniikkia sairastavilla muita sairauksia, kuten oikeasti henkeä uhkaavia. TUSKIN. Itse olen ollut oikeasti kuoleman rajalla, voin sanoa että en pelkää mitään, eikä minua saa mikään paniikkiin. En todellakaan käsitä, miksette hae apua, kuten ap.Minä laittaisin teidät keskenään panikoimaan. En ikinä ottaisi itselleni kaltaisianne surkemuksia, ainoa tunne jota tunnen ap:ta kohtaan on ärtymys. Miksei hae apua?
En ole Pulutossu,mutta pakko sanoa että ei ole helppoa noin vain "hankkia toimiva lääkitys".Olen kokeillut kolmea erimerkkistä mielialalääkettä,joista yksikään ei ole poistanut paniikkikohtauksia ja viimeisimmässä jota kokeilin,ensimmäiset viikot tuntuivat suunnilleen siltä kun olisi koko ajan PMS.Ei ole hirveä hinku heti kokeilla seuraavaa.Toisekseen,kun on kohtaus päällä,ei siinä paljon lämmitä tieto että "hei,täähän on vain tunne,enhän mä oikeasti kuole".Se pakokauhu ja hätääntyminen ovat sillä hetkellä sille panikoijalle todellisia asioita,jos niistä ei ole kokemusta,ei pitäisi olla mielipidettäkään.
Kivat sulle,että olet yli-ihminen,joka ei koskaan mene paniikkiin mistään.Älä pelkää,ei kukaan "surkimus" tai ylipäätään kukaan halua että "otat hänet",ehkä tulisit toimeen jonkun itsesi kaltaisen sosiopaatin kanssa,yhdessä voitte ihmetellä ihmisiä jotka "surkimuksina" tuntevat mm.pelkoa.
Ei tarvitse olla yli-ihminen. Olen käynyt kuoleman rajalla muiden sairauksien vuoksi, siksi en pelkää mitään enkä ketään. Minulla on kumppani, ollut jo 23 vuotta, joka on yhtä vahva, yhdessä olemme oikea tehopari. Emme ole mekään terästä, mutta pelkoa tai paniikkia emme tunne. Olemme järki-ihmisiä.
En todellakaan jaksaisi kaltaistasi.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko avata vähän kommenttiasi?
Ja tosiaan, en ollut lukenut tarpeeksi pitkälle jotta olisin nähnyt viestin, jossa ap kertoo että ei käytä lääkitystä. Se on pelkkää typeryyttä, en millään voi uskoa että noin vakavan sairauden kanssa voisi elää hyvää elämää ilman oikeaa lääkitystä, itselläni on käytössä Venlafaxin. Tietysti mielenterveyteen vaikuttavien lääkkeiden aloittaminen mietityttää, mutta jos elämäsi on noin vinksallaan, niin sen aloittamista todella kannattaa miettiä.