Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa miehestä mitään tukea esim. paniikkikohtauksen iskiessä
06.12.2015 |
En tiedä onko kaikki miehet näin mulkkuja? Saan välillä aika pahoja paniikkikohtauksia. Suljetut paikat (lentokone) ja esim. ravintolassa syöminen SAATTAA aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Nyt vuoden aikana kahdesti iskenyt kohtaus ja mies on suuttunut mulle! Alkanut tiuskimaan "koita nyt helvetti rauhoittua" ja ns kääntänyt selkänsä.
Mua ottaa niin pannuun. Oon sanonut että olis kiva näinä kohtauksen hetkinä tuntea olonsa turvalliseksi. Turha toivo... Onko tämä yleistäkin?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulutossu, mikset ole hankkinut toimivaa lääkitystä, vai oletko. Ei miehesi voi olla aina hyräilemässä, jos saat kohtauksen. Kukaan ei ole kuollut paniikkikohtaukseen, se on VAIN TUNNE. Onko teillä paniikkia sairastavilla muita sairauksia, kuten oikeasti henkeä uhkaavia. TUSKIN. Itse olen ollut oikeasti kuoleman rajalla, voin sanoa että en pelkää mitään, eikä minua saa mikään paniikkiin. En todellakaan käsitä, miksette hae apua, kuten ap.Minä laittaisin teidät keskenään panikoimaan. En ikinä ottaisi itselleni kaltaisianne surkemuksia, ainoa tunne jota tunnen ap:ta kohtaan on ärtymys. Miksei hae apua?
En ole Pulutossu,mutta pakko sanoa että ei ole helppoa noin vain "hankkia toimiva lääkitys".Olen kokeillut kolmea erimerkkistä mielialalääkettä,joista yksikään ei ole poistanut paniikkikohtauksia ja viimeisimmässä jota kokeilin,ensimmäiset viikot tuntuivat suunnilleen siltä kun olisi koko ajan PMS.Ei ole hirveä hinku heti kokeilla seuraavaa.Toisekseen,kun on kohtaus päällä,ei siinä paljon lämmitä tieto että "hei,täähän on vain tunne,enhän mä oikeasti kuole".Se pakokauhu ja hätääntyminen ovat sillä hetkellä sille panikoijalle todellisia asioita,jos niistä ei ole kokemusta,ei pitäisi olla mielipidettäkään.
Kivat sulle,että olet yli-ihminen,joka ei koskaan mene paniikkiin mistään.Älä pelkää,ei kukaan "surkimus" tai ylipäätään kukaan halua että "otat hänet",ehkä tulisit toimeen jonkun itsesi kaltaisen sosiopaatin kanssa,yhdessä voitte ihmetellä ihmisiä jotka "surkimuksina" tuntevat mm.pelkoa.
Ei tarvitse olla yli-ihminen. Olen käynyt kuoleman rajalla muiden sairauksien vuoksi, siksi en pelkää mitään enkä ketään. Minulla on kumppani, ollut jo 23 vuotta, joka on yhtä vahva, yhdessä olemme oikea tehopari. Emme ole mekään terästä, mutta pelkoa tai paniikkia emme tunne. Olemme järki-ihmisiä.
En todellakaan jaksaisi kaltaistasi.
Vai oikein "tehopari,joka ei tunne pelkoa eikä paniikkia",oletteko kenties Ihmeperhe-elokuvan supersankaripariskunta? :D Hienoa jos sinulle joku kuolemanrajakokemus on tuonut täydellisen pelottomuuden,mutta pelko on kyllä ihan inhimillinen tunne.Ja tarpeellinenhengissä säilymisen kannalta.Tosin paniikkihäiriöinen pelkää,vaikka syytä ei oikeasti ole,siksi sitä kutsutaankin häiriöksi ja siihen voi hyvällä tuurilla saada apua.Sen sijaan täysin empatiakyvyttömiä ja kylmiä ihmisiä,jolta sinä kommenttisi perusteella vaikutat,on hankalampi auttaa. En minäkään jaksaisi sinun kaltaisiasi,itse myötäelän hyvin vahvasti erityisesti läheisteni murheissa,olisi ihan hirveää jos tuttavapiirissä olisi ihminen jonka mielestä inhimilliset tunteet ovat "surkimuksena" olemista.Ja jos et ole koskaan kokenut paniikkikohtausta,et voi tietää miltä se tuntuu."Hän arville nauraa ken ei haavoja tunne."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma tämä täysin peloton tyyppi.Pelkohan on alkukantainen tunne,luolamiehet pelkäsivät mm.petoeläimiä,joten välttivät niitä ja säilyivät hengissä jatkaakseen sukua.
Laittakaa mammat lisää kokemuksia/vinkkejä paniikkihäiriöstä.Käy kateeksi sitä,jonka mies pitää lähellä ja hyräilee,oma ei koskaan ymmärrä lohduttaa tuolla tavalla vaikka olen tehnyt selväksi,että kaipaan häneltä lohtua ja tukea hätääni noissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Siedätimme minua pikkuhiljaa paikkoihin ja asioihin, joissa aiemmin paniikki oli iskenyt.
Sitten jotkut vielä sanoo ettei pyllypanoihin voi oppia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää olko hulluja -problem solved!
Niin ja miksi AP:n mies jaksaa roikkua tuollaisessa suhteessa? Voisihan sitä etsiä ihan normaalinkin naisen rinnalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulutossu, mikset ole hankkinut toimivaa lääkitystä, vai oletko. Ei miehesi voi olla aina hyräilemässä, jos saat kohtauksen. Kukaan ei ole kuollut paniikkikohtaukseen, se on VAIN TUNNE. Onko teillä paniikkia sairastavilla muita sairauksia, kuten oikeasti henkeä uhkaavia. TUSKIN. Itse olen ollut oikeasti kuoleman rajalla, voin sanoa että en pelkää mitään, eikä minua saa mikään paniikkiin. En todellakaan käsitä, miksette hae apua, kuten ap.Minä laittaisin teidät keskenään panikoimaan. En ikinä ottaisi itselleni kaltaisianne surkemuksia, ainoa tunne jota tunnen ap:ta kohtaan on ärtymys. Miksei hae apua?
En ole Pulutossu,mutta pakko sanoa että ei ole helppoa noin vain "hankkia toimiva lääkitys".Olen kokeillut kolmea erimerkkistä mielialalääkettä,joista yksikään ei ole poistanut paniikkikohtauksia ja viimeisimmässä jota kokeilin,ensimmäiset viikot tuntuivat suunnilleen siltä kun olisi koko ajan PMS.Ei ole hirveä hinku heti kokeilla seuraavaa.Toisekseen,kun on kohtaus päällä,ei siinä paljon lämmitä tieto että "hei,täähän on vain tunne,enhän mä oikeasti kuole".Se pakokauhu ja hätääntyminen ovat sillä hetkellä sille panikoijalle todellisia asioita,jos niistä ei ole kokemusta,ei pitäisi olla mielipidettäkään.
Kivat sulle,että olet yli-ihminen,joka ei koskaan mene paniikkiin mistään.Älä pelkää,ei kukaan "surkimus" tai ylipäätään kukaan halua että "otat hänet",ehkä tulisit toimeen jonkun itsesi kaltaisen sosiopaatin kanssa,yhdessä voitte ihmetellä ihmisiä jotka "surkimuksina" tuntevat mm.pelkoa.
Ei tarvitse olla yli-ihminen. Olen käynyt kuoleman rajalla muiden sairauksien vuoksi, siksi en pelkää mitään enkä ketään. Minulla on kumppani, ollut jo 23 vuotta, joka on yhtä vahva, yhdessä olemme oikea tehopari. Emme ole mekään terästä, mutta pelkoa tai paniikkia emme tunne. Olemme järki-ihmisiä.
En todellakaan jaksaisi kaltaistasi.
Mitä jos tehomiehellesi tulisi jokin fyysinen sairaus joka veisi voimat ja toimintakyvyn? Tuolla empatiakyvyllä se voisi olla vaikeaa sulle diilata.
Ja kysyit niistä muista sairauksista, no mulla on astmatyyppistä allergista reaktiota tiettyihin juttuihin. Kerran olen joutunut sairaalaan sen takia. En voi tietä varmasti kummasta on kyse, hyperventilaatiosta vai siitä etten oikeasti voi kohta hengittää.
Itse hyperventilaatiokohtaukset tulevat varmaan siitä kun elin lapsena väkivaltaisessa kodissa ja minuakin on kuristettu tajuttomuuden rajoille. Tästä alkoi se pelko etten saa henkeä. Mutta sinua on varmaan kuristettu enemmän ja nuorempana ja hyvin pärjäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siedätimme minua pikkuhiljaa paikkoihin ja asioihin, joissa aiemmin paniikki oli iskenyt.
Sitten jotkut vielä sanoo ettei pyllypanoihin voi oppia.
Kylläpä heitit rakentavan kommentin juuri oikeassa asiayhteydessä. Oletko muutenkin tuollainen vähän erikoinen tapaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on kyllä tyhmä ja mulkku, ei voi muuta sanoa.
Tietääkö hän yhtään, mikä paniikkohtaus on? Ettei siihen loukkaavat hyssyttelyt auta?
Ne jotka ite ei edes ole saanut paniikkikohtausta niin ärsyttävää kun sellaiset pätee >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, paniikkihäiriöön on saatavilla apua. Miksi et ole sitä hakenut? Miksi et suostu keskustelemaan asiantuntijan kanssa? On todella outoa, että ihminen ei hae apua. Pelkäätkö jotain, mitä? Valitat siis mielummin, kun voisit varata ajan esim. terveyskeskuspsykologille tai yksityiselle. Tuttavapiirissäni on parikin ihmistä, joilla on lääkitys ja ainakin toinen käy pitkäkestoisessa terapiassa.
Mitä hoitoa olet saanut?
Samanlainen opittu huomiohuoraustauti kuin joku aistiyliherkkyys. Hyvä vetää kohtaus päälle kun ei jokin mene mielen mukaan ja haluaa hössötystä ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa jos voisin päättää en menisi mihinkään ahdustaviin paikkoihin, mutta pakko mennä ettei tää pahene. Ihmiset on erilaisia, enkä halua mitään nappeja popsia että pääsisin muutamasta paniikkikohtauksesta eroon. Terapiaan en usko.
T. Ap
Ja kehtaat SYYTTÄÄ miestäsi, kun et suostu ottamaan terapiaa vastaan. Monet selviävät arkipäivästä niiden nappien avulla, jopa työpäivästä.
Kuka sinua jaksaa auttaa, kun apu ei kelpaa.
Mitä hoitoa olet saanut, kysyin jo kerran,et vastannut.
Aika pylly mies, jos tiuskii vaan. Minulla on hyvinkin ymmärtäväinen mies, ja kuten täällä on sanottu ennenkin, niin paniikkikohtaukset vähenivät huomattavasti, kun aloin seurustella hänen kanssaan. Tunnen oloni turvalliseksi. Nykyään niitä tulee hyvin harvoin ja silloinki yleensä vain, kun olen yksin.
Ps. tekisi mieli lyödä näitä jotka sanovat että paniikkikohtaus on vain huomiohuoraamista, haluaisin nähdä miten suu pantaisiin jos itselle oikeasti iskisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pylly mies, jos tiuskii vaan. Minulla on hyvinkin ymmärtäväinen mies, ja kuten täällä on sanottu ennenkin, niin paniikkikohtaukset vähenivät huomattavasti, kun aloin seurustella hänen kanssaan. Tunnen oloni turvalliseksi. Nykyään niitä tulee hyvin harvoin ja silloinki yleensä vain, kun olen yksin.
Ps. tekisi mieli lyödä näitä jotka sanovat että paniikkikohtaus on vain huomiohuoraamista, haluaisin nähdä miten suu pantaisiin jos itselle oikeasti iskisi...
Ymmärrätkö, että ap ei edes usko koululääketieteen hoitomuotoihin ja halveksii nappeja ja terapiaa. Siltikin vaikka puolisosta ei saa tehdä terapeuttia.
Oletko sinä kokenut infarktin, jossa on oikeasti kuolema läsnä, tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää olko hulluja -problem solved!
Niin ja miksi AP:n mies jaksaa roikkua tuollaisessa suhteessa? Voisihan sitä etsiä ihan normaalinkin naisen rinnalleen.
Pari kertaa vuodessa tulee hankala tilanne,kyllä kannatta erota,vai? :D Eiköhän "normaaleillakin" ihmisillä ole ongelmia.Sanoi joskus että olisi kiva tietää,miltä tuntuu olla normaali.Kaveri vastasi,että ei sellaisia olekaan.Kun kulissien verhoa raottaa,kaikilla on omat ongelmansa.Mutta joo,kiva jos joku on löytänyt täydellisen kumppanin,jonka kanssa ei tulee koskaan riitaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pylly mies, jos tiuskii vaan. Minulla on hyvinkin ymmärtäväinen mies, ja kuten täällä on sanottu ennenkin, niin paniikkikohtaukset vähenivät huomattavasti, kun aloin seurustella hänen kanssaan. Tunnen oloni turvalliseksi. Nykyään niitä tulee hyvin harvoin ja silloinki yleensä vain, kun olen yksin.
Ps. tekisi mieli lyödä näitä jotka sanovat että paniikkikohtaus on vain huomiohuoraamista, haluaisin nähdä miten suu pantaisiin jos itselle oikeasti iskisi...
Ymmärrätkö, että ap ei edes usko koululääketieteen hoitomuotoihin ja halveksii nappeja ja terapiaa. Siltikin vaikka puolisosta ei saa tehdä terapeuttia.
Oletko sinä kokenut infarktin, jossa on oikeasti kuolema läsnä, tuskin.
No en ole lukenut koko ketjua, niin en tiedä ap:n lääkityksistä tai niiden puutteesta. Hoitamatta jättäminen on tietysti aina huono asia minkä vaan sairauden suhteen. Mutta tosiaan, kukaan ei parane hetkessä ja omin voimin, niin sitä lähinnä tarkoitin sillä, että tilanteeseen ei auta mies, joka suorastaan suuttuu toisen kohtauksista. En kuitenkaan ajanut takaa sitä, että mies olisi itse terapeutti, se homma kuuluu asiantuntijalle.
Kyllä mä nyt tiedän, ettei paniikkikohtaukseen kuole :D Onko se silti syy vähätellä ko. ongelmaa?
Minusta tuntuu, että aloittaja itse vähättelee paniikkihäiriötään.
Ensin sanotaan, että tuntuu siltä kuin kuolee ja miksei mies voi pitää sylissä keskellä kauppakeskusta ja laulaa "nalle sairastaa" korvaan.
Sitten sanotaan, et hei, en mä ainakaan lääkkeitä, enkä terapiaa. Mikään muu ei kelpaa, kun miehen täytyy laulaa nalle-laulua.
Jos sinulla on paniikkihäiriö, niin menet lääkärille ja teet siitä sellaisen haloon, että saat apua.
Jos oikeasti olet huolissasi itsestäsi, hankit itsellesi apua.
"Terapia ei auta" No, eikai, jos siihen noin suhtautuu. Mutta ilmeisesti paniikkihäiriö ei olekaan sulla niin vakava, että tekisit mitä tahansa päästäksesi siitä.
Ei voi toisen ihmisen olettaa kantavan kaiken, olemaan samalla lääkäri, terapeutti ja psykiatri. Sitten vielä ystävä ja aviomies.
Nyt sitä apua niihin ongelmiin, älä kaada niitä yhden ihmisen niskaan.
Tuskin oletat, että jos olet kaupassa ystäväsi kanssa, että hän joka kerta alkaa sua paijaamaan ja peittelemään sinne lattialle nukkumaan? Tulisko ystävälle kenties mieleen, että ehkä tälle ihmiselle pitäisi saada apua, jottei häntä tarvitsisi lohdutella joka kauppareissulla? Mut ei, ku ei terapia nappaa. Näkemättä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että aloittaja itse vähättelee paniikkihäiriötään.
Ensin sanotaan, että tuntuu siltä kuin kuolee ja miksei mies voi pitää sylissä keskellä kauppakeskusta ja laulaa "nalle sairastaa" korvaan.
Sitten sanotaan, et hei, en mä ainakaan lääkkeitä, enkä terapiaa. Mikään muu ei kelpaa, kun miehen täytyy laulaa nalle-laulua.
Jos sinulla on paniikkihäiriö, niin menet lääkärille ja teet siitä sellaisen haloon, että saat apua.
Jos oikeasti olet huolissasi itsestäsi, hankit itsellesi apua.
"Terapia ei auta" No, eikai, jos siihen noin suhtautuu. Mutta ilmeisesti paniikkihäiriö ei olekaan sulla niin vakava, että tekisit mitä tahansa päästäksesi siitä.
Ei voi toisen ihmisen olettaa kantavan kaiken, olemaan samalla lääkäri, terapeutti ja psykiatri. Sitten vielä ystävä ja aviomies.
Nyt sitä apua niihin ongelmiin, älä kaada niitä yhden ihmisen niskaan.
Tuskin oletat, että jos olet kaupassa ystäväsi kanssa, että hän joka kerta alkaa sua paijaamaan ja peittelemään sinne lattialle nukkumaan? Tulisko ystävälle kenties mieleen, että ehkä tälle ihmiselle pitäisi saada apua, jottei häntä tarvitsisi lohdutella joka kauppareissulla? Mut ei, ku ei terapia nappaa. Näkemättä paskaa.
Tämä oli kyllä täyttä asiaa :) Joko hakeutuu hoitoon tai - jos ongelma ei ole vakava -on jurputtamatta siitä.
Alue: Aihe vapaa
Voi ei... "Pelkoa tai paniikkia emme tunne", ei se paniikkikohtauksen paniikki ole samanlaista, mitä luultavastikin tarkoitat. Ymmärrän toki, että jos ei ole kokenut, niin on mahdotonta täysin ymmärtää, MUTTA voisihan sitä edes yrittää. Jos on paniikkihäiriö, se paniikki vain TULEE, ei sille voi yhtään mitään. Se voi tulla myös kotona, ihan ilman syytä, niin kuin itselleni usein tulee. Jos sinullekin joskus tulee sairaus nimeltä paniikkihäiriö, tunnet itsekin paniikkia ja pelkoa, eikä siihen auta päätös "en tunne paniikkia tai pelkoa koskaan". No, onneksi tämä maailma on vähän jo alkanut kehittyä parempaan suuntaan asenteiden suhteen, mutta parantamista näköjään löytyy vielä, ja paljon. "En todellakaan jaksaisi kaltaistasi", ihan todellako, jos tuolle toiselle tehoparipuoliskollesi tulisi paniikkikohtaus, jättäisit hänet etkä jaksaisi häntä?!
p.s. "Olen käynyt kuoleman rajalla muiden sairauksien vuoksi, siksi en pelkää mitään enkä ketään." Useinhan paniikkihäiriöt puhkeavat juuri ihmisille, jotka ovat esim. käyneet kuoleman rajalla, on ollut sairauksia, läheisten kuolemia, stressiä jne. (itsellänikin noita löytyy, ja juuri niiden jälkeen paniikkikohtaukset alkaneet). Kiitä vain onneasi ettei juuri sinulla ole puhjennut, ainakaan vielä.
En ole siis tuo aiemmin kirjoittanut, enkä ollut aiemmin koko ketjuunkaan kirjoittanut. En vain enää voinut jättää sikseen.