En saa miehestä mitään tukea esim. paniikkikohtauksen iskiessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pylly mies, jos tiuskii vaan. Minulla on hyvinkin ymmärtäväinen mies, ja kuten täällä on sanottu ennenkin, niin paniikkikohtaukset vähenivät huomattavasti, kun aloin seurustella hänen kanssaan. Tunnen oloni turvalliseksi. Nykyään niitä tulee hyvin harvoin ja silloinki yleensä vain, kun olen yksin.

Ps. tekisi mieli lyödä näitä jotka sanovat että paniikkikohtaus on vain huomiohuoraamista, haluaisin nähdä miten suu pantaisiin jos itselle oikeasti iskisi...

Ymmärrätkö, että ap ei edes usko koululääketieteen hoitomuotoihin ja halveksii nappeja ja terapiaa. Siltikin vaikka puolisosta ei saa tehdä terapeuttia.

Oletko sinä kokenut infarktin, jossa on oikeasti kuolema läsnä, tuskin.

No en ole lukenut koko ketjua, niin en tiedä ap:n lääkityksistä tai niiden puutteesta. Hoitamatta jättäminen on tietysti aina huono asia minkä vaan sairauden suhteen. Mutta tosiaan, kukaan ei parane hetkessä ja omin voimin, niin sitä lähinnä tarkoitin sillä, että tilanteeseen ei auta mies, joka suorastaan suuttuu toisen kohtauksista. En kuitenkaan ajanut takaa sitä, että mies olisi itse terapeutti, se homma kuuluu asiantuntijalle.

Kyllä mä nyt tiedän, ettei paniikkikohtaukseen kuole :D Onko se silti syy vähätellä ko. ongelmaa?[/quote]

Vaikuttaa siltä,että näiden vatipääkommenttien kirjoittajien mielestä nimenomaan syy vähätellä asiaa.Ihmetyttää kyllä joidenkin ihmisten asenne tällaisiin asioihin:"Minulle ei ole käynyt noin,ei siis ole mahdollista että niin käy.Jos joku muuta väittää,on vain huomionkipeä!"

AP:n miehen pitäisi kyllä yrittää olla kiltti kohtauksien aikana,varsinkin jos tulevat vain muutaman kerran vuodessa,eivät siis mikään päivittäinen ongelma.

Ja ap:n pitäisi hieman laajentaa näkemyksiään,siis tuo "en usko terapiaan".Ei se ole uskon asia,pitää vain löytää itselleen sopiva terapeutti,sellainen jolle tuntuu luontevalta puhua.Terapioitakin on niin monenlaisia,hassua sanoa ettei "usko terapiaan" kun se on kuitenkin todella laaja käsite.Itseäni on alkanut kiinnostaa kognitiivinen käyttäytymisterapia,luin siitä toisesta paniikkihäiriöketjusta.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi?

Jos kaupassa käynti aiheuttaa voimakasta kuolemanpelkoa, niin mitä muutakaan se on kuin draamakuningattareksi heittäytymistä? Aika harva ihminen kuitenkaan on kauppaan kuollut.

pakko sanoa että haista paska. kuvittele äkkiä iskevää hallitsematonta kuolemanpelkoa, sitä että koko kroppasi hallinta pettää ja sydän tuntuu tulevan ulos rinnassa. voit vain mennä nojaamaan seinään tai  kontalleen lattialle hokien "mie kuolen mie kuolen!", siinä ei kuule pysty paljon ajattelemaan MITÄÄN. vaikka tietää ettei kuole, se ei kohtauksen päällä ollessa merkitse mitään.  

toivon kaltaisíllesi kunnon paniikkikohtausta, sitten nähdään kuka on "ylidramaattinen hysteerinen akka".

minulla alkoi tulla paniikkikohtauksia parikymppisenä,   kun muutin omilleni tein ruokaostokset Diapamit laukussa ja mieluiten sellaiseen aikaan, ettei paikalla ollut paljon ihmisiä. joskus piti pinkaista piiloon sovituskoppiin tai juosta ulos koko kaupasta..

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi?

Jos kaupassa käynti aiheuttaa voimakasta kuolemanpelkoa, niin mitä muutakaan se on kuin draamakuningattareksi heittäytymistä? Aika harva ihminen kuitenkaan on kauppaan kuollut.

 

pakko sanoa että haista paska. kuvittele äkkiä iskevää hallitsematonta kuolemanpelkoa, sitä että koko kroppasi hallinta pettää ja sydän tuntuu tulevan ulos rinnassa. voit vain mennä nojaamaan seinään tai  kontalleen lattialle hokien "mie kuolen mie kuolen!", siinä ei kuule pysty paljon ajattelemaan MITÄÄN. vaikka tietää ettei kuole, se ei kohtauksen päällä ollessa merkitse mitään.  

toivon kaltaisíllesi kunnon paniikkikohtausta, sitten nähdään kuka on "ylidramaattinen hysteerinen akka".

 

minulla alkoi tulla paniikkikohtauksia parikymppisenä,   kun muutin omilleni tein ruokaostokset Diapamit laukussa ja mieluiten sellaiseen aikaan, ettei paikalla ollut paljon ihmisiä. joskus piti pinkaista piiloon sovituskoppiin tai juosta ulos koko kaupasta..

Juuri näin,en yleensä toivo ihmisille pahaa,mutta vituttaa todella lukea näitä "paniikkihäiriöiset ovat huomionhakuisia draamakuningattaria"-lätinöitä ihmisiltä,jotka eivät tiedä mistä puhuvat.Siis jos joku "en tunne pelkoa kuten surkimukset"-supersankari ei ole koskaan kokenut paniikkikohtausta,se ei voi olla niin hirveä kuin kerrotaan.Tuohan on vähän sama kuin lapseton sanoisi,että ei synnytyskivut ole pahoja,on mullakin joskus sattunut mahaan mutta kestin sen.Tai ihminen jolla ei ole koskaan ollut masennusta ihmettelee,miksi masentuneet eivät vain ota itseään niskasta kiinni.

Jotkin asiat pitää kokea itse tietääkseen miltä ne tuntuu,jos ei ole kokemusta,ei pitäisi olla mielipidettäkään.

Näyttäisiköhän muuten kauhean nololta,jos julkisella paikalla yrittäisi saada hyperventiloinnin loppumaan paperipussiin hengittämällä? Kotona se meinaan auttaa,mulla on pahimpana oireena hyperventilointi ja hätääntyminen,tuntuu että pitäisi päästä karkuun siitä ahdistavasta tilanteesta mutta ei voi.

Ap, sinä olet todella avun tarpeessa. Itse et tuota edes kykene myöntämään. Paperipussiin hengittäminen toimii, ei tarvitse laulaa: "karhunpoika sairastaa...". 

Kuka vähättelee oikeasti, ap itse.

Nosto