En saa miehestä mitään tukea esim. paniikkikohtauksen iskiessä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huono suhde voi kohtauksia aiheuttaa. Minulla nimittäin huono suhde laukaisi paniikkihäiriön.

Mikä siinä suhteessa oli huonoa? Kumppanisi ei ymmärtänyt ja totellut täydellisesti? Rahasta puutetta?

Eikun minä olen hieman kypsynyt tähän paniikkihäiriö juttuun. Anteeksi.

T: viestin 8 kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kaikki miehet näin mulkkuja? Saan välillä aika pahoja paniikkikohtauksia. Suljetut paikat (lentokone) ja esim. ravintolassa syöminen SAATTAA aiheuttaa paniikkikohtauksen.

Nyt vuoden aikana kahdesti iskenyt kohtaus ja mies on suuttunut mulle! Alkanut tiuskimaan "koita nyt helvetti rauhoittua" ja ns kääntänyt selkänsä.

Mua ottaa niin pannuun. Oon sanonut että olis kiva näinä kohtauksen hetkinä tuntea olonsa turvalliseksi. Turha toivo... Onko tämä yleistäkin?

Diapam auttaa. Käy lääkärissä, ei kannata kärsiä.

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

Ap:lla on varmaan muutenkin tapana liioitella vaivojaan ja oireitaan eikä mies jaksa enää ottaaniitä vakavasti. Pekka ja susi-satu.

Ämmät flippaa, ja vika on miehessä. Jepjep.

Sympatia oli ap:n puolella kunnes paljastui että ei suostu vastaanottamaan hoitoa ongelmaansa.

Mulla on todettu masennus, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. En voi mitään esimerkiksi sille että saatan alkaa itkeä hillittömästi kun pelästyn tai joinain aamuina haluan vain kuolla, mutta sen on minun velvollisuuteni yrittää avittaa parantumistani. Mielenterveysongelmista kun ei parane ajan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

Eiköhän kaikkia ihmisiä tarvitse jotenkin kannatella. Itse en tunne yhtäkään virheetöntä tyyppiä. Yhdellä on temperamentti, toisella huono itsetunto, kolmannella ehkä jotkut arkiset taidot hukassa.

Jos ap saa pari kertaa vuodessa kohtauksen, en ymmärrä miten se olisi este parisuhteen saamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

? Eikö se suhde oli sitä, että uhrautuu toisen takia? Pelko siitä kun jää yksin saa jaksamaan paljon asioita... Nainen tekee hoitaa kotitalouden hoitaa lapset huolehtii vaatteista ja kaikesta. Mies käy töissä.

Tai

Nainen on kotona kärsii paniikkihäiriöstä ja on varma miten hänet myrkytetään ja häntä vakoillaan. Ihan varmasti happoa laittavat hänen shampoonsa sekaan, ovat jopa vaihtaneet ne lääkkeet toisiin hänen dosetissa! Mies käy töissä, käy kaupassa, rauhoittelee vaimoaan ja koittaa jaksaa kun apua ei saa. Suhteen takia pitää uhrautua vaikka ei jaksaisi.

Minulla jaksaminen on todella vähissä, siksi kai kirjoitan tänne saadakseni oman pääni kasaan jollain tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

 

? Eikö se suhde oli sitä, että uhrautuu toisen takia? Pelko siitä kun jää yksin saa jaksamaan paljon asioita... Nainen tekee hoitaa kotitalouden hoitaa lapset huolehtii vaatteista ja kaikesta. Mies käy töissä.

Tai

Nainen on kotona kärsii paniikkihäiriöstä ja on varma miten hänet myrkytetään ja häntä vakoillaan. Ihan varmasti happoa laittavat hänen shampoonsa sekaan, ovat jopa vaihtaneet ne lääkkeet toisiin hänen dosetissa! Mies käy töissä, käy kaupassa, rauhoittelee vaimoaan ja koittaa jaksaa kun apua ei saa. Suhteen takia pitää uhrautua vaikka ei jaksaisi.

Minulla jaksaminen on todella vähissä, siksi kai kirjoitan tänne saadakseni oman pääni kasaan jollain tavoin.

Hyvänen aika, jätä tuollainen sekopäänainen. Sydänpotilas ei tuollaista kaipaa, tuskin hänelle ottajia edes löytyy. Nuo jutut ovat kaukana normaalista. Et tarvitse elämääsi yhtään enemmän kuormitusta.

Koeta jaksaa, minäkin olen sydänpotilas, mutta tervepäisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

 

? Eikö se suhde oli sitä, että uhrautuu toisen takia? Pelko siitä kun jää yksin saa jaksamaan paljon asioita... Nainen tekee hoitaa kotitalouden hoitaa lapset huolehtii vaatteista ja kaikesta. Mies käy töissä.

Tai

Nainen on kotona kärsii paniikkihäiriöstä ja on varma miten hänet myrkytetään ja häntä vakoillaan. Ihan varmasti happoa laittavat hänen shampoonsa sekaan, ovat jopa vaihtaneet ne lääkkeet toisiin hänen dosetissa! Mies käy töissä, käy kaupassa, rauhoittelee vaimoaan ja koittaa jaksaa kun apua ei saa. Suhteen takia pitää uhrautua vaikka ei jaksaisi.

Minulla jaksaminen on todella vähissä, siksi kai kirjoitan tänne saadakseni oman pääni kasaan jollain tavoin.

Hyvänen aika, jätä tuollainen sekopäänainen. Sydänpotilas ei tuollaista kaipaa, tuskin hänelle ottajia edes löytyy. Nuo jutut ovat kaukana normaalista. Et tarvitse elämääsi yhtään enemmän kuormitusta.

Koeta jaksaa, minäkin olen sydänpotilas, mutta tervepäisen miehen kanssa.

Yksinäisyys pelottaa ja edelleen rakastan vaimoani. Mutta oikeassa olet monet ihmiset ovat sanoneet minulle " jätä hänet, et voi auttaa jos hän ei halua apua. " Ja tuo edessä oleva sydänleikkaus kyllä rasittaa henkisesti minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huono suhde voi kohtauksia aiheuttaa. Minulla nimittäin huono suhde laukaisi paniikkihäiriön.

Mikä siinä suhteessa oli huonoa? Kumppanisi ei ymmärtänyt ja totellut täydellisesti? Rahasta puutetta?

Eikun minä olen hieman kypsynyt tähän paniikkihäiriö juttuun. Anteeksi.

T: viestin 8 kirjoittanut.

Voihan h*vetti, oletko tosissasi sitä mieltä, että ainoa vika joka kenenkään parisuhteessa voi olla on kumppanin kyvyttömyys "ymmärtää ja totella täydellisesti"?? Et ole varmaan itse koskaan kokeillut sellaista "parisuhde" -nimistä juttua, tai sitten sinulla on ollut loistava tuuri kumppanien suhteen.

Vastaan nyt kuitenkin vaikka ap alkoi jo ärsyttämään. Eli kaikki miehet, eikä naiset, osaa tukea ja niitä ärsyttää toisten heikkoudet. Oma mieheni ei todellakaan ymmärrä, jos haluan puhua mieltäni painavista asioista tai ääritapauksissa väsymystäni itken. Sympatiat haen ystäviltäni ja omat ongelmani ratkaisen itse. Toki olisi upeaa, jos mieheni olisi hyvä ystäväni, olisi kiinnostunut minun elämästä ja siihen päälle vielä empaattinen. Toistaiseksi en ole tällaista miestä elämääni löytänyt, joten tyydyn mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

No vittuako se mies sille mitään voi jos sulla on nupissa vikaa?

Täysin samaa mieltä. Itse pitää kantaa vastuu itsestä

Itselläni samanlainen mies. Ei tue vastoinkäymisissä, ei sairauksissa, ei missään. Parhaillaan olin nelisen viikkoa sairaalassa ja kävi vain viikonloppuisin pikaisesti kääntymässä. En voisi kuvitella tekeväni samoin. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kumppanin jota täytyy jotenkin kannatella?

 

? Eikö se suhde oli sitä, että uhrautuu toisen takia? Pelko siitä kun jää yksin saa jaksamaan paljon asioita... Nainen tekee hoitaa kotitalouden hoitaa lapset huolehtii vaatteista ja kaikesta. Mies käy töissä.

Tai

Nainen on kotona kärsii paniikkihäiriöstä ja on varma miten hänet myrkytetään ja häntä vakoillaan. Ihan varmasti happoa laittavat hänen shampoonsa sekaan, ovat jopa vaihtaneet ne lääkkeet toisiin hänen dosetissa! Mies käy töissä, käy kaupassa, rauhoittelee vaimoaan ja koittaa jaksaa kun apua ei saa. Suhteen takia pitää uhrautua vaikka ei jaksaisi.

Minulla jaksaminen on todella vähissä, siksi kai kirjoitan tänne saadakseni oman pääni kasaan jollain tavoin.

Hyvänen aika, jätä tuollainen sekopäänainen. Sydänpotilas ei tuollaista kaipaa, tuskin hänelle ottajia edes löytyy. Nuo jutut ovat kaukana normaalista. Et tarvitse elämääsi yhtään enemmän kuormitusta.

Koeta jaksaa, minäkin olen sydänpotilas, mutta tervepäisen miehen kanssa.

 

Yksinäisyys pelottaa ja edelleen rakastan vaimoani. Mutta oikeassa olet monet ihmiset ovat sanoneet minulle " jätä hänet, et voi auttaa jos hän ei halua apua. " Ja tuo edessä oleva sydänleikkaus kyllä rasittaa henkisesti minua.

Olet todella kärsivällinen ja varmaan hyvä kumppani. Kamalaa, ellet pysty puhumaan kenellekään. Sydänpotilaalla pitäisi olla joku joka kuuntelee, sillä ei tuo tee hyvää terveydellisesti, ellet voi puhua avoimesti. Löytyisikö sairaalasta, esim. psykologi, kysyt hoitohenkilökunnalta. Ilman muuta avosydänleikkaus pelottaa, pelottahaan pienempikin operaatio. Kysy tuota keskusteluapua. Entä sydänpiirit, niitä on melkein joka paikkakunnalla. Avaudu tunteistasi ja peloistasi. Epäilen, että kumppanisi ei selviä tuota aikaa yksinään, mutta antaa muidenkin nähdä totuus. Ei voi oikein muuta. Masennukselta tuo ei vaikuta, vaan vakavammalta. 

Pyydän sinulle voimia. 

Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi? Se tuki ei tarkoita lääkkeiden tunkemista kurkusta alas, ambulanssin kutsumista, terapeutiksi ryhtymistä tms. vaan yksinkertaisesti lähellä olemista. Minä itse rauhoitun siitä, kun mieheni hyräilee minulle, pitää minusta lempeästi kiinni ja juttelee niitä näitä. Missään nimessä hän ei jättäisi minua pulaan, pari kertaa kohtaus on tullut nimenomaan julkisessa paikassa (toinen ravintolassa, toinen kauppakeskuksessa) ja koska mieheni tietää, mitä tehdä, ja hän on todellakin Mies isolla m:llä, hän ei välitä muiden oudoksuvista katseista vaan tekee sen, mitä jokaisen rakastavan puolison kuvittelisi tekevän.

Tämä edellyttää tietenkin sitten sitä, että kertoo miehelle, mitä tulee tehdä kohtauksen iskiessä ja mitä paniikkihäiriö ylipäätään on.

KASVA aikuiseksi. MIes hyräilee joo lapselle. Mistä teitä surkimuksia tulee? Kuka mies jaksaa tuollaista riippakiveä, missä itsenäisyytesi on???

Kuka sitä nyt sekopäätä jaksais yhtenään rauhoitella. Sun pitää itsesi oppia elämään ongelmasi kansss

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä nyt sekopäätä jaksais yhtenään rauhoitella. Sun pitää itsesi oppia elämään ongelmasi kansss

Ei kukaan tavallinen ihminen tuollaista katsele. Menköön porukalla autiolle saarelle huutamaan. Olisipa hirveää olla tuollainen, että miehen pitää hyräillä. VOI PRK.

pulutossu kirjoitti:

Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi? Se tuki ei tarkoita lääkkeiden tunkemista kurkusta alas, ambulanssin kutsumista, terapeutiksi ryhtymistä tms. vaan yksinkertaisesti lähellä olemista. Minä itse rauhoitun siitä, kun mieheni hyräilee minulle, pitää minusta lempeästi kiinni ja juttelee niitä näitä. Missään nimessä hän ei jättäisi minua pulaan, pari kertaa kohtaus on tullut nimenomaan julkisessa paikassa (toinen ravintolassa, toinen kauppakeskuksessa) ja koska mieheni tietää, mitä tehdä, ja hän on todellakin Mies isolla m:llä, hän ei välitä muiden oudoksuvista katseista vaan tekee sen, mitä jokaisen rakastavan puolison kuvittelisi tekevän.

Tämä edellyttää tietenkin sitten sitä, että kertoo miehelle, mitä tulee tehdä kohtauksen iskiessä ja mitä paniikkihäiriö ylipäätään on.

no huh huh.