Skitsofrenia - minkäikäisenä siihen yleensä sairastuu?

Nuoruuiällä -oireena kummallinen käytös ja puheet kuten tyypit jotka seuraavat.

Joskus yläasteen jälkeen alkoi mulla.

Nuorena aikuisena yleensä alkaa.

Psykoosia edeltävää jakso, jonka aikana esiintyy yleisoireita, kuten ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, sekä lieviä psykoottisia oireita, kuten tunnetta ympäristön tai itsen muuttumisesta, seurattuna tai tarkkailtuna olemisesta tai lyhytaikaisia aistihairahduksia tai -harhoja

Vetäytyminen ihmissuhteista sekä työ- ja toimintakyvyn aleneminen voivat olla skitsofrenian puhkeamisen ensimmäiset merkit erityisesti henkilöillä, joilla on suvussa skitsofreniaa.

Prodromaalivaiheen hoidosta tai hoidon kestosta ei ole vakiintuneita ohjeita, mutta sekä lääkehoidolla että psykososiaalisilla hoitomuodoilla voidaan siirtää psykoosin puhkeamista.

Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava, psykoosiksi luokiteltava sairaus. Psykoosilla tarkoitetaan sitä, että potilas arvioi ja tulkitsee ulkoista todellisuutta selvästi muista ihmisistä poikkeavalla tavalla, hänellä esiintyy harhaluuloja ja aistiharhoja.

Oireet

Valtaosa skitsofreniaan sairastuvista kärsii ennakko- eli prodromaalioireita ennen sairauden puhkeamista. Näitä ovat mm.

ahdistuneisuus

masennus

apaattisuus

keskittymiskyvyttömyys

unihäiriöt

outo käytös

ajattelun muuttuminen.

Lähde: Terve.fi

Mun äiti sairastui todistetettavasti 40-vuotiaana. Todennäköisesti on kuitenkin ollut sairas jo aiemmin mutta itse tajusin 15-kesäisenä että jotain on äidillä pielessä ja pahasti. Nyt 26 vuotta myöhemmin psykooseja tulee äidilleni aina vain useammin ja sairaalajaksot ovat kerta toisensa jälkeen pidempiä. Jos vain voitaisiin pakottaa ottaa lääkkeensä niin kaikki olisi ok mutta kun skitsofreenikolta puuttuu sairaudentunto niin ei mukamas ole tarvetta lääkkeillekään.

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

Mitä tällaisille ihmisille tapahtui ennen vanhaan, kun ei ollut sosiaaliturvaa eikä veroilla kustannettuja palveluja? Kuolivat saman tien? Muistelen lukeneeni joistain vaivaistaloista, joissa vaikeimmat tapaukset pidettiin kahleissa ym. Ja sota-aikana melkein kaikki nälkään kuolleet Suomessa oli joko mielisairaaloiden potilaita tai venäläisiä sotavankeja.

Miksi kysyt?

Itsellä sukurasitteena, mutta psykologi sanoi, että olen kokenut sen verran kovia kriisejä elämässäni, että olisi jo puhjennut, jos olisi puhjetakseen.

Hyi tuo huohotuksen kuuleminen. Ei ole skitsofreenikoillakaan helppoa..

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

Huohottavan hengityksen kuuleminen?!

Mua pelottaa, että mulle puhkeaa tai on puhjennut jo skitsofrenia. Mistä sen tietää jos on jo puhjennut, jos kerta on sairaudentunnottomuuttakin?

Olin nuorenpana hyvä koulussa jne, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut pyrkiä eteenpäin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän tätä. Nykyään teen siivoustyötä, koska en pysty muuhun, vaikka olen opiskellut yliopistossa jne. Vanhat ystäväni ovat kaikki menestyneitä, korkeissa asemissa tai taitelijoita, jotka toteuttavat itseään ja ovat arvostettuja.

Kuvittelen aina että kaikilla ihmisillä on jotain minua vastaan, usein en myöskään saa sanoja ulos suustani vaan ne jotenkin sekottuu, samoin ajatukset. Normaalielämä on vaikeaa rämpimistä, vaikka jotenkin olen tähän asti pärjännyt. 

Minun yhdellä sisaruksella on skitsofrenia.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sairastui todistetettavasti 40-vuotiaana. Todennäköisesti on kuitenkin ollut sairas jo aiemmin mutta itse tajusin 15-kesäisenä että jotain on äidillä pielessä ja pahasti. Nyt 26 vuotta myöhemmin psykooseja tulee äidilleni aina vain useammin ja sairaalajaksot ovat kerta toisensa jälkeen pidempiä. Jos vain voitaisiin pakottaa ottaa lääkkeensä niin kaikki olisi ok mutta kun skitsofreenikolta puuttuu sairaudentunto niin ei mukamas ole tarvetta lääkkeillekään.

Minun tuttavani ei suostu syömään lääkkeitä, koska "ne" yrittävät manipuloida hänen ajatuksiaan lääkkeiden avulla... Paraneminen taitaa olla toivotonta.

22 vuotiaana sain diagnoosin mutta oireilu alkoi jo 15 -vuotiaana. Alkuun oireet olivat lähinnä masennusta, ahdistusta ja pakko-oireita, mutta pikkuhiljaa mukaan alkoi tulla "outouden tunnetta" ja harhaluuloja ja -tuntemuksia. Sitten aloin kuulla ääniä.  Välillä oireet olivat helpompia, välillä olin jopa maaninen, minkä takia ensin epäiltiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sitten tuli sietämätön ahdistus ja jatkuvat pelkotilat, pelkäsin ihan kaikkea ja kaikkia, aloin nähdä harhoja ja tuntui että olen ihan irallaan maailmasta, koin kommunikoimisen vaikeaksi ja välillä oli vaikeaa seurata toisten puhetta harhojen "seasta". Tuon episodin jälkeen sain diagnoosiksi skitsofrenian ja lääkitys laitettiin kuntoon.  Nyt on mennyt jo vuoden todella hyvin, oireet pysyvät kurissa ja pystyn pyörittämään arkea ja harrastamaan monenlaista. Kouluttautumista tai töihin hakemista en ole vielä uskaltanut ajatella, mutta jos tasainen vointi kestää niin ainakin jonkin pätevyyden saaminen olisi haaveissa.

Mua pelottaa kun tuntuu että noita ensioireita on. Toisaalta olen kyllä myös käynyt monta kriisiä läpi, ehkä olisin jo sairastunut? Olen 28.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

 

Huohottavan hengityksen kuuleminen?!

Mua pelottaa, että mulle puhkeaa tai on puhjennut jo skitsofrenia. Mistä sen tietää jos on jo puhjennut, jos kerta on sairaudentunnottomuuttakin?

Olin nuorenpana hyvä koulussa jne, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut pyrkiä eteenpäin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän tätä. Nykyään teen siivoustyötä, koska en pysty muuhun, vaikka olen opiskellut yliopistossa jne. Vanhat ystäväni ovat kaikki menestyneitä, korkeissa asemissa tai taitelijoita, jotka toteuttavat itseään ja ovat arvostettuja.

Kuvittelen aina että kaikilla ihmisillä on jotain minua vastaan, usein en myöskään saa sanoja ulos suustani vaan ne jotenkin sekottuu, samoin ajatukset. Normaalielämä on vaikeaa rämpimistä, vaikka jotenkin olen tähän asti pärjännyt. 

Minun yhdellä sisaruksella on skitsofrenia.

Hakeudu vain rohkeasti lääkäriin, on monia muitakin paljon lievempiä ja helpommin hoidettavia sairauksia. Ka ajoissa hoitaminen on aina tehokkainta.

T. Yhden sisko täälläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

 

Huohottavan hengityksen kuuleminen?!

Mua pelottaa, että mulle puhkeaa tai on puhjennut jo skitsofrenia. Mistä sen tietää jos on jo puhjennut, jos kerta on sairaudentunnottomuuttakin?

Olin nuorenpana hyvä koulussa jne, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut pyrkiä eteenpäin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän tätä. Nykyään teen siivoustyötä, koska en pysty muuhun, vaikka olen opiskellut yliopistossa jne. Vanhat ystäväni ovat kaikki menestyneitä, korkeissa asemissa tai taitelijoita, jotka toteuttavat itseään ja ovat arvostettuja.

Kuvittelen aina että kaikilla ihmisillä on jotain minua vastaan, usein en myöskään saa sanoja ulos suustani vaan ne jotenkin sekottuu, samoin ajatukset. Normaalielämä on vaikeaa rämpimistä, vaikka jotenkin olen tähän asti pärjännyt. 

Minun yhdellä sisaruksella on skitsofrenia.

Luulosairas sinä vain olet! :D

Et ole skitsofreenikkoa nähnytkään höpsö.

Se on kuules aivan normaalia välillä sekoilla sanoissa yms.

Yhden tapauksen tiedän jossa pedofiilin pitkä vankeusrangaistus muutettiin skitsofrenian takia pakkohoidoksi ja siihen on käsittääkseni vaatimuksena se että tuo skitsofrenia on myös oikeasti syynä tekoihin. Hänellä insestiset teot alkoivat 50v iässä. Siitä, milloin skitsofrenia on todella puhjennut, en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjasta, että ensioireena on huohottavan hengityksen kuulemista usein. Kaverillani alkoi juuri niin.

Kaksi kaveriani on sairastunut. Toinen 22-vuotiaana ja toinen 28-vuotiaana. Kumpikin edelleen viiskymppisenä psykoosijaksoja saavia eivätkä välilläkään terveitä. Eläkkeelle ovat joutuneet. Toinen jo kolmekymppisenä. (Luokanope)

 

Huohottavan hengityksen kuuleminen?!

Mua pelottaa, että mulle puhkeaa tai on puhjennut jo skitsofrenia. Mistä sen tietää jos on jo puhjennut, jos kerta on sairaudentunnottomuuttakin?

Olin nuorenpana hyvä koulussa jne, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut pyrkiä eteenpäin. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän tätä. Nykyään teen siivoustyötä, koska en pysty muuhun, vaikka olen opiskellut yliopistossa jne. Vanhat ystäväni ovat kaikki menestyneitä, korkeissa asemissa tai taitelijoita, jotka toteuttavat itseään ja ovat arvostettuja.

Kuvittelen aina että kaikilla ihmisillä on jotain minua vastaan, usein en myöskään saa sanoja ulos suustani vaan ne jotenkin sekottuu, samoin ajatukset. Normaalielämä on vaikeaa rämpimistä, vaikka jotenkin olen tähän asti pärjännyt. 

Minun yhdellä sisaruksella on skitsofrenia.

Luulosairas sinä vain olet! :D

Et ole skitsofreenikkoa nähnytkään höpsö.

Se on kuules aivan normaalia välillä sekoilla sanoissa yms.

Lisään vielä, että tuo kun mainitsit, että kuvittelet kaikkien ajattelevan sinusta pahaa, on epävarmuutta.

Olet epävarma ihminen.

Minäkin olen ollut ja vieläkin vähän.

Mutta kannattaahan sinun käydä tutkituttamassa, jos asia vaivaa! :)

Ei ne terveelle sairaan papereita lätkäise.

Ja tuo sairaudentunnottomuus.. :D

Eli kaikki, jotka eivät tunne itseään skitsofreenikoiksi, ovat skitsofreenikoita? Mietis nyt vähän.. ;)

Mutta läheisen vakava sairaus on kova pala kenelle tahansa ja jos tuntuu, että sinulla olisi tarve siitä puhua. Käy toki juttelemassa.

Sinulla on siihen enemmän kuin hyvä syy.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Mun veljellä alkoi oireilu ehkä lukiossa. Masentui ja eristäytyi muista... Kertoo jälkeenpäin ettei hänellä ollut yhtäkään kaveria tuolloin. Ei kyllä puhunutkaan mistään. Jossain vaiheessa alkoi pahat harhat, että hän luuli olevansa joku messias, tv ja radio välitti viestejä jne perusjuttuja (tuntuu ainakin olevan) skitsofreenikoille. Unettomuutta, lääkkeitä, sairaudentunnottomuutta, psyykooseja....

Mun isäni sairastui skitsofreniaan noin 50-vuotiaana. Tai silloin alkoi hourailemaan kuinka häntä vainotaan. Toki masennusta yms. oli ennen skitsofrenian puhkeamistakin. Pari kolme vuotta ennen sairastumista oli kyllä aihetta epäilläkin, että häntä vainotaan, kun oli pahoja perintöriitoja. Jotenkin ilmeisesti sekin aktivoi sairastumisen.

Eräs sukulaismieheni -nelikymppinen poikamies- alkoi jutella kummallisia asioita vainoamisesta, vakoilusta, häiriösoitoista ja ilkivallasta  ja yksinäisyys tuskin näihin ainakaan toi helpotusta. Asia oli hankala meidän sukulaisten kannalta, koska jos yritit olla hänelle mitenkään avuksi tai käydä ihan vain kylässä, hän alkoi muille sukulaisille puhua pahaa ja epäilemään mitä kuka milläkin tarkoitti, varmaan käydessään varasti jotakin. Kaikissa kaupoissa häntä petettiin ja aina oli joku lähisukulainen kimpasssa tuon petkuttajan kanssa. Luultavasti hän näki myös unissa vailla järkeä olevia asioita, joista puhui tositapahtumina. Käsistään erittäin kätevänä miehenä hän laittoi oveensa useita lukkoja  ja sisällä asunnossakin oli lähes kaikkiin kaappeihin koplattu jonkinlaiset lukot, hänen tavaroitaan näet käytiin vaihtamassa ja edelleen syyllinen oli aina joku meistä nuoremmista sukulaisista eikä hän koskaan kertonut epäilystään juuri tälle syyllisenä pitämälleen.

Koskaan hän ei joutunut laitoshoitoon, en tiedä oliko kukaan lääkäri muussa yhteydessä huomannut mitään poikkeavaa hepun käytöksessä, hän nimittäin sai sydänsairauden johon sitten myöhemmällä iällä kuolikin. Kuoleman jälkeen löytyi asunnosta kasapäin avaamattomia lääkepurkkeja joita kotisairaamhoito oli hänelle tuonut, varmaan hän oli jättänyt ne ottamatta koska joku meistä oli laittanut purkkeihin myrkkyä.

Ap, harva skitsofreenikko pelkää sairastuneensa skitsofreniaan. Pelot ja aistiharhat yms., mitä heillä on, on yleensä absurdeja vainoamisia, puheluiden kuuntelemisia, seuraamisia jne.

Luulen, että ongelmasi on lähinnä ahdistuneisuus ja/tai masennus. Hyvin yleisiä vaivoja. Mene lääkärille ja puhu peloistasi. Keskusteluapua kaipaat, ja lisäksi ehkä ahdistusta helpottavaa mielialalääkettä.