Onneksi olen hoitanut pienet lapseni kotona (lintuinfluenssasta)
Jos lintuinfluenssa yltyisi pandemiaksi ja me vanhemmat / lapset tai kaikki menehtyisimme siihen, niin olen onnellinen että pienet lapseni ovat saaneet turvallisen ja rauhallisen lapsuuden kotihoidossa.Voin käsi sydämellä sanoa, että heidän lapsuutensa on ollut onnellinen ja luottamus vanhempiin ei ole joutunut rakoilemaan. Jos menehtyisimme (tai joku meistä), niin ainakin elimme tyytyväisinä viime vuodet.
Toisaalta taas työnantajani ei taatusti viruksen velloessa tulisi kiittämään, että " kiitos sinä tunnollinen työntekijä, kun tulit töihin jo vuoden äityisloman jälkeen..." . Työpanokseni arvo menneiltä vuosilta siinä tilanteessa olisi pyöreä nolla. Ja syyllisyys lasten kanssa menetystä ajasta hirmuinen.
Virusskenaario on kamala ja pelottava ja toivottavasti ei toteudu, mutta pikkuisen saan mielenrauhaa tästä ajatuksesta, että viime vuodet ovat olleet onnellisia meille vanhemmille ja kahdelle pienellemme.
Kommentit (24)
lopulta kuiteski, onneks on hyvä elämä takana;)
raahasin itkua ithrustavat lapset hoitoon..." En haluaisi itse ajatella viimeisinä syyllisinä ajatuksinani näin. Tuhat kertaa parempi se on kuolla valintoihinsa tyytyväisenä.
Mutta kenties siinä taudissa ei kauaa ehdi katumaan, kun jo kuolee. Toisekseen, kaikille kotiäitiys ei ole auvo ja onni.
2, joka oli kotona 7 vuotta ja tykkäsi siitä, mutta ymmärtää, ettei kaikkien arvot ole samat
paremman vastustuskyvyn erilaisia viruksia vastaan kuin kotona hoidetut, koska ovat saaneet niitä tarhasta useamman lyhyen elämänsä aikana jo nujerrettavaksi. Näin ollen heillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä uusistakin viruksista.
äitiä, joka on valinnut uran uran ja rahan vuoksi ja jää esim. itse henkiin lasten kuollessa. Kyllä siinä voi tulla mieleen, että olisinpa tehnyt muutaman asian toisin..
Eri asia tietty, jos on lapsilleen parempi äiti työssäkäyvänä kuin kotiäitinä!
" Kuoleman porteilla" ne tehdyt valinnat punnitaan. Ei kai siinä mitään naiivia ole, että tajuaa elämän rajallisuuden. Ja että on oikein arvottanut asiat.
kuin läheisten hyvinvointi. Sehän vasta on pinnallista & kehittymätöntä ajattelua jos mikä. Tyypillistä ihmisille, jotka eivät ole vielä elämässään todellisia vastoinkäymisiä joutuneet kohtaamaan. Esim. oman / lasten vakavan sairastumisen yhteydessä tällainen ajattelu AINA heittää häränpyllyä. Vai ettekö ole lukeneet/kuunnelleet vaikeuksista selvinneiden ihmisten ajatuksia?
Kyse on omien arvojen REHELLISESTÄ puntaroinnista. Mitä valintoja olen itseni ja lasteni suhteen tehnyt? Ovatko ne olleet ne oikeat valinnat? Siis MYÖS lapsilleni - ei vain itselleni (&puolisolleni)?
t. eräs, joka myös ollut kotona yli 5 vuotta.
Onneksi olen saanut ihanien lasten lisäksi myös todella haastavan ja minulle paljon antaneen uran. Lapset ovat olleet 1-vuotiaasta asti kotona hoitajan hoitamana. Olen voinut tasapainoisesti ja todella hyvällä mielellä toteuttaa kumpaakin unelmaa elämässäni. Olla hyvä äiti lapsille ja saavutta työelämässä paljon. Uskon, että meidän lapset ovat näin tasapainoisempia, kun äiti on saanut toteuttaa myös omaa uraansa. Näin olen saanut kaksi asiaa.
Muistakaa, että ihmiset arvostavat vähän eri tavalla asioita. Jos olisin ollut kotona, kantaisin kuolinvuoteella syyllisyyttä siitä, että olen ollut vain kotona. Ajattelutapoja on monta. Mutta pääasia on se, että KOKEE tekevänsä oikeita ratkaisuja. Se riitttää!
Hassua - aina sama kaava. Jos työssäkäyvä 1-vuotiaan äiti sanoo, että " voi kun oli ihana päästä taas tekemään omia juttuja ja eroon vaipparumbasta" ,niin hymistellään ja nyökytellään, että " juuri näin - sen ymmärtää."
Jos taas 3,5 vuotta kotona olleena sanon, että onneksi olen ollut näin pitkään kotona. Lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia ja me vanhemmat huomattavasti stressittömämpiä kuin jos olisi töissä => seuraa kummastelua, selän takana puhumista yms. Miksi kotiäiti ei saisi hehkuttaa tyytyväisyyttä valintaansa?!?
Jos et itse uskalla elää valtavirran arvoja vastaan (mammona, kiire, mukatärkeiden asioiden kanssa höseltäminen), niin älä kuitenkaan tuomitse naiveiksi niitä, jotka uskaltavat.
Niin ja pitää vielä lisätä, ettei joku ala syyttää " tyhmäksi, läskiksi sohvalla makaavaksi mammaksi pohjoiskarjalasta.." , että itseltäni löytyy akateeminen tutkinto, ura vakuutusalalla, painoa 55kg ja kotipaikka Espoo.
Tarkoitukseni ei ollutkaan " tuomita" työssäkäyviä äitejä sinänsä, vaan laittaa miettimään niitä arvoja, jotka valinnan takan ovat vaikuttaneet. Ja sitä, mikä on ollut lasten hyvinvointi näiden valintojen vuoksi. Hienoa, että sinulla näyttää valinnat osuneen kohdalleen!
-ap
itsekin tajuat että siellä elämä menisi hukkaan. Vähän eri asia jos on vaikka lääkäri, sairaanhoitaja, opettaja tai joku muu sellanen ammatti jossa tuo apua tai iloa ihmisten elämään. vähän merkityksellisempää hommaa!
Ja jonkunhan täytyy maksaa se että sinä saat olla kotona lasten kanssa.
niskaan. Kai ne on ne nykyajan arvot.
Itse olen kokenut niin, että on vaatinut hyvää itsetuntoa olla pidempään kotona. Kyselijöitä ja ihmettelijöitä on riittänyt..
ja lapset isänsä kanssa?
voisi se kotiäitikin joskus mennä ansaitsemaan ja antaa isän olla kotona lasten kanssa, tai edes lyhempiä viikkoja/päiviä niin molemmat vanhemmat sais nauttia lasten kanssa olosta, ja lapset molemmista vanhemmista.
Musta ap kuulostaa itsekkäältä, ja raivostuttaa tuo asenne että jollei jää kotiin on sitten kauheasti materian perään.
muutakin asiaa joilla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä jos tässä jotain suurempaa mullistusta sattuisi.
Mieluummin olisin kotona mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista kun en hoksannut rikasta miestä ottaa ;) Lapset ei tosin ole hoidossa vaan me kaksi vuorotyöläistä sovitellaan vuorot niin että toinen on aina kotona. Ja meillä ei ole mitään luksusta, ihan tavallinen talo ja kaksi autoa (vanha ja vähän uudempi) joten en ymmärrä sitäkään syytöstä että ahneuden takia ei olla kotiäitinä. Meillä menee molempien palkat ihan perustoimeentuloon.
Vierailija:
Tarkoitukseni ei ollutkaan " tuomita" työssäkäyviä äitejä sinänsä, vaan laittaa miettimään niitä arvoja, jotka valinnan takan ovat vaikuttaneet. Ja sitä, mikä on ollut lasten hyvinvointi näiden valintojen vuoksi. Hienoa, että sinulla näyttää valinnat osuneen kohdalleen!-ap
Nukkuu huonounisen kuopuksemme kanssa vuoroöisin ja pärjää lasten kanssa oikeastaan aivan yhtä hyvin kuin minäkin. Ja sehän on vaan hienoa, jos joissakin perheissä isä haluaa/pystyy jäämään joksikin aikaa kotiin hoitamaan lapsia! Meille sopivampi oli ratkaisu, jossa minä jäin. Ja eihän kirjoituksessani mitenkään korotettu äitiä ylivertaiseen asemaan mieheen nähden - eli mistähän keuhkoat..?
Juu ja ei toki kaikki ole materian perään niinkuin yhdelle kirjoittajalle vastasin. Valitettavan monet silti on. Omaisuus, jota ennen kerättiin monen vuosikymmenen ajan (autot, iso oma koti, vene,..) pitää nykyisin saada 30 tai viimeistään 35-vuotiaana. Ja hintana on lähes aina pienten lasten kanssa vietetty aika ja heidän hyvinvointinsa.
siinä vaiheessa kun maataan vakavasti sairaana ja mietitään, että kuka kuolee vai kuollaanko kaikki. Eli saan tällä hetkellä mielenrauhaa siitä ajatuksesta, että silloin ei tarvitse olla syyllisellä / katuvalla mielellä meidän perheen eletystä elämästä.
Toivottavasti mahdollisimman monella niin.
tuolla tavoin esiin viestissäsi.
Itse äitinä voin samallalailla ajatella: " olen tyytyväinen siihen, että poikani voi muistella päiväkotiaikaansa sitten kotihoidossa jos lintuinfluenssa tulee" .
Tai " onneksi lapseni maailmankuva rakentuu muunkin varaan kuin vain meidän ja kodin" .
Itseasiassa en ajattele noin vaan enemmänkin: " onneksi mieheni ja minä olemme niin koulutettuja, että kykenemme valmistautumaan mahdolliseen katastrofiin sekä materiaalisesti että henkisesti etukäteen" . Tämä ei olisi niin itsestäänselvää jos olisin kotona lapsen kanssa koko ajan. Uhka pelottaisi enemmän ja pakotiet tuntuisivat olevan tukossa.
Lintutaudin takia me kuollaan kaikki.