Miksi silmälasipäiset ei käy silmäleikkauksessa?

Mulla on niin paljon miinusta, että lääkäri ei suositellut mulle leikkausta. Näin vahva miinusnäkö ilmeisesti altistaa esim. silmänpainetaudille ja leikatusta silmästä on taas vaikeampi mitata/havaita silmänpainetta luotettavasti. 

Tämä siis mulla syy, tosin en koe silmälasien (vaikka kalliit ovatkin) muuten hankaloittavan elämää merkittävästi ja tykkään myös siitä, että voin fiiliksen mukaan käyttää laseja tai olla piilareissa, joten en muutenkaan välttämättä leikkausta kaipaisi.

Koska en koe siitä olevan itselleni niin paljon hyötyä hintansa nähden. Oon alkanut tykkäämään laseista ja jos ne on tiellä, voin laittaa piilarit. Lisäksi mun näkö varmasti huononee vielä, eikä ole mitään järkeä silloin leikata.

pelkään kaikkia leikkauksia. riskit on aina olemassa. minusta lasit sopii aika lailla ihan kaikille. kyse on vain kehysvalinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mennyt, mutta silmiäni ei voinut hioa laserilla. Enkä suostunut siihen 70-luvun operaatioon, josssa silmiä olisi särkenyt monta viikkoa. Se leikkaus olisi olluit mahdollinen.

En ole aivan varma haluanko edes luopua rilleistä. Ne ovat osa persoonaa. Ja olen jo aika vanha, niin silmärypyt ovat jo mahtavat. Rillit hyvin peittää niitä.

Tämä on mulla myös yksi syy rahan ja leikkaus-voi-epäonnistua-kauhun lisäksi.Sain ensimmäiset silmälasit 10-vuotiaana,olen nyt 28.En edes osaa ajatella elämää ilman rillejä.Tosin nyt näkö on taas huonontunut,olen menossa huomenna näöntarkastukseen ja valitsemaan samalla sellaisen kehysmallin,joka peittää silmäpussit :D AP:n aloitus oli kummallinen.Olisi eri asia olla rillipää,joka on käynyt leikkauksessa ja ihmettelee miksi muutkin ei tee niin.Mutta miten joku jolla on hyvä näkö kuvittelee tietävänsä millaista on käyttää silmälaseja?

Minäpä kävin ja kadun. Joudun varmaan loppuelämäni käyttämään silmätippoja, sillä ilmeisesti nukun silmät raollaan ja leikkauksen myötä silmät ovat entistä kuivemmat ja yöllä kuivuvat niin, etten saa silmiä auki ilman silmätippoja. Päivisinkin saa koko ajan räpytellä silmiä etteivät pääse kuivahtamaan pahasti (autolla ajo haasteellista). Hämäränäkö on myös surkea, olen lähes sokea iltaisin. Silloin kun silmät on hyvin kosteutettu näen kyllä hyvin, mutta harvoin ovat tarpeeksi kosteat. Pelottaa, että joku päivä joudun onnettomuuteen ja olen tajuton pidemmän aikaa, silmäni varmaan kuivuvat kasaan ja menetän näköni :O Vaihtaisin oitis takas silmälaseisin jos saisin valita, kuivat silmät pilaavat elämäni. Onneksi sentään toistaiseksi näen vielä ja näen rakkaat lapseni. Ikääkin vasta 30v., missälie jamassa ovat silmät 10 vuoden päästä.

Minulla on ollut silmälasit 10-vuotiaasta saakka ja olen tottunut niihin. Jos sankalasit ovat jossain harvinaisessa tilanteessa ylivoimaisen hankalat, käytän piilolinssejä. (Kolmenkymmenen parin kertakäyttöpiilolinssipakkaus kestää käytössäni pari vuotta...)

Silmäni ovat muuten terveet ja oireettomat, joten en halua ottaa pienintäkään riskiä, että jotain menee pieleen. Erityisesti pelkään leikkauksen mahdollista vaikutusta hämäränäköön, sillä ajan paljon autoa pimeän aikaan ja normaali hämäränäkö on turvallisuuskysymys.

Minä kävin leikkauksessa suomalaisella huippulääkärillä kymmenisen vuotta sitten. Hämäränäkö on nykyään vähän huono, mutta en tiedä onko se leikkauksen tulosta enää näin pitkän ajan jälkeen. Minulle kerrottiin leikkaukseen liityvistä riskeistä ennen leikkauspäätöksen tekoa kun kävin tarkistuksessa. Näköni oli aiemmin -5 luokkaa, nyt näen hyvin edelleen ilman laseja. Omalla kohdallani leikkaus oli paras investointi itseeni mitä olen tehnyt ja ainut asia mikä harmittaa on se, etten mennyt jo aiemmin.

Minulla ovat lasit keikkuneet nenälläni 41 vuotta, 9-vuotiaasta lähtien. En osaisi olla ilman niitä, ne ovat osa persoonallisuuttani. Tietenkin minulla on myös pelkoja leikkauksen epäonnistumisesta, ja melkein -10 dioptereilla tulisiko leikatuista silmistä hyvät? Poistaisiko leikkaus lähinäön heikkenemistä, mikä minulla on tällä hetkellä se suurin ongelma? Epäilenpä suuresti. Joten kiitos ei silmän laserleikkaukselle. :)

Koska mulla jatkaa näkö vaan huononemistaan ja silloin leikkauksesta ei ole apua, hirveän kallista, lasit pukee mua ja on osa mun tyyliä, viihdyn lasit päässä.

Meen kyllä sitten kun on varaa, varmaan parin vuoden päästä. Eikä niitä yleensä edes suositella 20-vuotiaille kun näkö muuttuu nuorena niin helposti.

Siihen asti pärjään hyvin piilareilla :) Ymmärrän kyllä ettei kaikki halua, eikä kaikilla ole varaakaan.

Leikkauksessa voi menettää hämäränäön ja hyvin usein se ainakin heikkenee. Leikkaus ei välttämättä poista hajataittoa. Likinköisenä en saan iin todennäköisesti lukulaseja kuin saisin, jos kävisin leikkauksessa. Piilolasien pitäminen likinäköisenä on minusta mielekkäämpää kuin rillien kaivaminen mummotyyliin aina kun ei näe lukea. Mm. näistä syistä en korjauta likitaitteisuuttani leikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

En halua ja tykkään silmälaseista.

Sama. Laseilla saa silmäpussitkin peittoon, kun valitsee oikeantyyppiset kehykset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua ja tykkään silmälaseista.

Sama. Laseilla saa silmäpussitkin peittoon, kun valitsee oikeantyyppiset kehykset. 

Minkä tyyppiset kehykset peittää silmäpussit/rypyt parhaiten? Olen juuri hankkimassa uusia ja tuntuu että nykyiset(neliskanttiset,suuret)oikein korostavat niitä.

Ehkä siksi, että lähes jokainen joutuu ottamaan silmälasit tuossa 40-vuotiaasta eteenpäin, mutta kas vain, likinäköiset saattavat lukea ilman laseja jo 40-vuotiaana. Saattaa jopa käydä niin että rillipää pääsee eroon laseista ja ei rillipää alkaa niitä käyttää. Niin se ikä tekee tepposet.

Terveisin ikänäköinen, jonka kaveri pääsi likinäköisyytensä ansiosta kokonaan eroon laseista, roolit vaihtuivat, ystävyys säilyi.

Kävin laserleikkauksessa, parissa vuodessa näkö palasi entiselleen. Nyt en tiedä viitsiikö mennä uusintaleikkaukseen.

Pidän silmälaseista, koska ne suojaavat silmiäni tuulelta ja roskilta.

Näen ilman lasejakin, mutta tietenkin paremmin silmälaseilla.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus kauhukuvauksen pieleen menneestä silmäleikkauksesta. Se riitti.

Kaverilla meni toinen silmä vituiksi.

Eka leikkaus ei onnistunut, eikä uusinta, sen jälkeen helsinkiin missä joku specialisti tutki ja ainut mitä voitiin tehdä oli joku linssin vaihto.

Ei päässyt rilleistä eroon ja toisessa silmässä on huono näkö nyt, joutui lopettamaan harrastuksensakin sen takia.

Näytän tosi kuumalta lasit päässä, ne tekevät työ-lookistani sähäkämmän, mutta samalla vakuuttavamman. Vapaalla ja erityisesti viihteellä tulee käytettyä piilolinssejä.

Monet silmälasinkäyttäjät pystyvät käyttämään piilolinssejä, mikä on varmasti monelle yksi syy, miksi leikkausta ei koeta tarpeelliseksi tai ainakaan riskien arvoiseksi. Piilolinssien käyttömukavuus on parantunut ja paranee koko ajan aikojen saatossa. Monelle sopii myös ns. jatkuvakäyttöiset piilarit, joilla voi nukkuakin silloin tällöin. Mieheni ja sisareni käyttävät tällaisia. Itse suosin herkkäsilmäisenä kertakäyttöpiilareita, mutta niidenkin käyttö tuntuu vaivattomalta. Itse asiassa suurin osa tuntemistani silmänsä leikkauttaneista on juuri niitä, joilla on ollut piilolinssien kanssa ongelmia.

Ilmeisesti se leikkaus ei ole ihan ongelmaton. Lapsen silmälääkärillä oli silmälasit... eli alan ammattilaiset eivät ainkaan kaikki sinne ryntää.

Joo, ihan tunnetusti silmälääkärit ei yleensä omia silmiään leikkele. Itse viihdyn hyvin silmälaseissa ja piilareissa, Miinusta on melko vähän (-2 / -2,5) enkä koe, että tällaista olisi mitään järkeä leikata pois. Todennäköisesti tilalle saisi sitten lukulasit. Kohtahan asia korjaantuu itsestään.