Kuinka usein teidän nelivuotiaat vaatii seuraa?

Vierailija

Oma nelivuotiaani tuntuu vaativan alati seuraa. Kun ollaan kotona saan olla jatkuvasti torppaamassa leikki/askartelupyyntöjä jos on muuta hommaa. Sama juttu leikkipuistossa. Tuntuu huonolta äidiltä kun saan olla päivittäin sanomassa että nyt äiti tekee ruokaa/siivoaa yms. Ja yhdessä leikitään joka päivä yhdessä. Puuh, onko neuvoja tai kohtalotovereita? Onko tämä tempperamentti kysymys? Isoveljensä 1,8 kk vanhempi ja hän on aina puuhannut itsekseen, eli mitenkään tähän häntä ei ole "opetettu".

Kommentit (10)

Vierailija

On ihan normaalia, lapset ovat erilaisia. Meillä on auttanut se, että olkkariin on järjestetty fyysistä puuhaa, eli lattialla on aina jumppamatto, katossa renkaat, laatikossa pallo ja keilapeli ja renkaita ja mitä lie. Keittiössä on yksi laatikko, jossa on tusseja, tehtäväkirjoja sun muuta puuhaa pöydän ääreen. Lisäksi koitetaan ottaa mukaan kotihommiin, eli ruokaa laittaessa pyydetään antamaan jääkaapista porkkanapussi tai laittamaan tiskikoneesta haarukat ja veitset paikoilleen jne. Välillä pitääkin olla tylsää, ei se lapsi siihen nujerru jos vanhemmalla oikeasti on hommat kesken, esim. puljaa kiehuvan keiton kanssa tai pesee ikkunoita, eli lapsen on syytäkin olla kauempana. Sen sijaan perussiivoukseen lapsen voi ottaa kaveriksi, antaa käteen harjan ja rikkalapion ja pyytää käymään hyllyjen aluset läpi tai pyyhkimään ovenpielet ja kahvat kostutetulla rätillä. Kummasti lapset viihtyvät kotihommien parissa ja ihan yhtä kummasti osaavatkin äkkiä keksiä muuta tekemistä, jos vanhempien ehdottama puuha tympäisee. :)

Vierailija

Jep, ihan normaalia varmasti on mutta uuvuttavaa. Ongelma ehkä lienee siinä etten itse tiedä mihin vedän rajan. Milloin sanon, että nyt äiti ei tule leikkiin mukaan ja milloin taas suostun - en tiedä. Tuntuu, että useimmiten suostun leikkiin mukaan, mutta silloin kun en suostu, niin olen jo lähtökohtaisesti äkäinen. Toisaalta taas haluaisin olla leikkivä ja lapsille aikaansa antava äiti. Lapsi on päiväkodissa ja pärjää hyvin. Palautetta on kyllä tullut siitä että joskus liian vaativa leikkikaveri, eli joko ei löydä "itselleen sopivaa leikkiä" tai sitten muut eivät osaa leikkiä oikein. Yleisesti menee ihan hyvin ja kavereita on paljon. On vaan ilmeisesti todella ekstrovertti luonne. Niin ja lisäksi on äänessä kokoajan.

Vierailija

Aika vähän. Ehkä kerran-pari päivässä pyytää seuraa, esim. Pelaamaan, lukemaan tai rakentelemaan jos ollaan koko päivä kotona (jopa sisällä). Yleensä leikkii yksin, lueskelee ym. Ainokainen on, pikkusisarus syntyy 5.5v ikäerolla ja toivon että olisi yhtä itsenäinen....:D

Vierailija

Ja siis lapsi on paljon mukana kotihommissa ja muissa, mutta tämä ei poista ongelmaa. Silti haluaa leikkiä. Osaa vielä argumentoida todella hyvin ikäisekseen, "miksi et äiti leiki kanssani, et ole leikkinyt niin pitkään aikaan". Ja puuhaa keksin niin koko ajan, on palapelejä, on temppurataa, on vaikka mitä. Palapelit on hyvä harhautus, mutta temppuradat -eli toisinsanoen tekeminen missä toisen kanssa ei voi jutella ja vuorovaikuttaa samaan aikaan- on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja jos mieleistä puuhaa ei löydy niin lapsesta tulee pahimmillaan kiusankappale.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika vähän. Ehkä kerran-pari päivässä pyytää seuraa, esim. Pelaamaan, lukemaan tai rakentelemaan jos ollaan koko päivä kotona (jopa sisällä). Yleensä leikkii yksin, lueskelee ym. Ainokainen on, pikkusisarus syntyy 5.5v ikäerolla ja toivon että olisi yhtä itsenäinen....:D

Tällainen on meidänkin vanhempi. Niin helppo tässä asiassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja siis lapsi on paljon mukana kotihommissa ja muissa, mutta tämä ei poista ongelmaa. Silti haluaa leikkiä. Osaa vielä argumentoida todella hyvin ikäisekseen, "miksi et äiti leiki kanssani, et ole leikkinyt niin pitkään aikaan". Ja puuhaa keksin niin koko ajan, on palapelejä, on temppurataa, on vaikka mitä. Palapelit on hyvä harhautus, mutta temppuradat -eli toisinsanoen tekeminen missä toisen kanssa ei voi jutella ja vuorovaikuttaa samaan aikaan- on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja jos mieleistä puuhaa ei löydy niin lapsesta tulee pahimmillaan kiusankappale.

Pistä munakello soimaan ja kun se soi, keskityt 10-15 minuuttia lapseen. Sitten taas munakello soimaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis lapsi on paljon mukana kotihommissa ja muissa, mutta tämä ei poista ongelmaa. Silti haluaa leikkiä. Osaa vielä argumentoida todella hyvin ikäisekseen, "miksi et äiti leiki kanssani, et ole leikkinyt niin pitkään aikaan". Ja puuhaa keksin niin koko ajan, on palapelejä, on temppurataa, on vaikka mitä. Palapelit on hyvä harhautus, mutta temppuradat -eli toisinsanoen tekeminen missä toisen kanssa ei voi jutella ja vuorovaikuttaa samaan aikaan- on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja jos mieleistä puuhaa ei löydy niin lapsesta tulee pahimmillaan kiusankappale.

Pistä munakello soimaan ja kun se soi, keskityt 10-15 minuuttia lapseen. Sitten taas munakello soimaan.

Ei kai tässä muu kohta auta.

Vierailija

Kaverin lapsi ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, koska tottunut että vanhemmat leiikivät todella paljon hänen kanssaan. Aikuiset kun eivät leikkiin ala samalla mielenkiinnolla kuin lapset vaan myötäilevät enemmän lapsen tahtoa leikissä, niin ei ole tottunut siihen että toisella leikkikaverilla on eri mielipide leikin kulusta. Alkaa esim itkeä kun automatolla ajaa eri reittiä kuin olisi itse valinnut ym yhtä pientä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat