"Ei ole aikaa" on maailman naurettavin tekosyy olla liikkumatta!

menen nyt ottamaan croisantin hillolla, hautaudun kirjan kanssa sohvalle, poltan kynttilöitä ja juon glögiä. Syön kun syön, kävelen kun huvittaa, paino 52kg, ei luojan kiitos tarvitse elää todisteluelämää tai liikkua muiden vuoksi:D aivoverenvuotoa ei voi ennalta ehkäistä ja 1 tyypin diabeteskin voi puhjeta kelle vain, miksi vaivautuisin stressaamaan tai kiduttamaan itseäni:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.

Niin... Aloituksessa ja keskustelussa puhutaan jumpasta ja lenkkeilystä. Sen pienen lapsen kanssa ulkoilu ei muutu lenkkeilysi vaikka juoksisi perässä. Ja pieninten juoksun perässä pysyy ihan kävellen. Sitä voi olla aktiivinen ja touhuta lasten kanssa jatkuvasti, vaikkei lenkille ehtisikään. Mutta siitähän ette ymmärrä, kun omaan maailmaan mahtuu vain mustaa ja valkoista.

Kyllä vaan se lasten kanssa hippasilla olo, futiksen peluu ja muut pihapelit sekä kiipeilytelineissä kiipeily on myös vanhemmille hyödyksi. Ihan omasta asenteesta kiinni jos mieluummin istuu penkillä, räplää puhelinta ja välillä kieltää lasta kiipeilemästä ettei se tipu.

Et tainnut ymmärtää mitä sanoin.. :D En istu penkillä räpläämässä puhelinta, vaan touhuan lapsen kanssa. Pieni lapsi ei vaan liiku niin paljoa, että siinä saisi varsinaista liikuntaa (liikun, mutten hikoile tai hengästy kummoisemmin). Isomman kanssa taas eri hommat. Meidän pieni kun ei pelaa jalkapalloa (en tiedä ymmärrätkö tätäkään, mutta pienten kanssa vasta harjoitellaan ylipäätään potkaisemaan palloa, ei ekana lähdetä pelaamaan), ei arkana kiipeä sohvaa kummempiin paikkoihin. Minulle taas sohvalle kapsen kanssa nousu tai viisi porrasta pieneen liukumäkeen ei ole juuri mitään. On iso ero siinä kuinka vanhoista lapsista puhutaan. En ole koskaan istunut puentä hetkeäkään leikkipaikalla, mutta olet päättänyt niin uskoa (jopa niin paljon, ettet käsittänyt edellistä viestiäni), niin turhaan asiasta jankkaan. Hhvää päivänjatkoa kuplaasi!

Ja muutenkaan et ehdi lenkille tai liikkumaan koska elämäsi on niin kiireistä arjen pyörittämistä ja lasten hoitamista. Kun lapset nukahtaa, olet ansainnut suklaalevyn tai keksipaketin eikä päällesi enää mahdu edes miehen verkkarit

En ehdi lenkille, koska lapsi ei viihdy rattaissa, vaan touhuan hänen kanssaan. En herkuttele juuri koskaan ja suurimman osan päivästä vietän jaloillani ja touhuten. Olen hoikassa kunnossa. Haluaisin käydä lenkillä tai jumpata enemmän, mutta aikaa ei ole. Kun lapsi nukkuu, teen töitä tai kotitöitä. Valveillaoloajan käytän pääsääntöisesti lapsen kanssa, mitä nyt ajoittain saan minuutin-pari omaa aikaa esim netissä surffailuun.

Ennenkuin saat oman terveytesi kuntoon kannattaa olla neuvomatta muita terveysasioissa. Ihan vaan vinkkinä.

Katie Hopkins on sanonu että syömishäiriöisten (esim. ahmimishäiriöistä kärsivien yms.) pitäis vaan ryhdistäytyä ja että ne on vaan laiskoja. :D

Onhan sillä ehkä muutama asiallinen lause joo, mutta on noi sen painojututki aika pimeitä. Dokumentissaan mm. iloitsi siitä että on laihtunut (normaalipainossa oli jo, dokkari tuli perjantaina) vaikka oli vaan hävinny lihasta. Heh.

Tuppaa muuten myös syyllistämään lapsia jos ne on lihavia ja sanoo mielipiteensä ääneen myös sille lapselle... Vanhempia pitää valistaa siinä se on oikeessa mutta lapselle päin naamaa sanoa että se on läski. :\

Useinhan tällä tarkoitetaan että liikkuisin jos minulla olisi aikaa kaiken sen jälkeen mitä pidän tärkeämpänä. Ihmisillä on omat prioriteettinsa. Ja kuten täällä on sanottukin, ei tarvitse "harrastaa liikuntaa" ollakseen alktiivinen ja hyvässä kunnossa. Portaiden valitseminen hissin sijaan ja lasten kanssa touhuaminen ynnä muu arkinen liikkeessä pysyminen pitää kyllä yllä peruskuntoa. Viikonloppuisin voi sitten halutessaan "harrastaa" tai "treenata" sen aktiivisesta elämisestä tulevan arkiliikunnan lisäksi. Jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..

Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin

Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D

Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.

Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.

EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia. 

Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.

Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.

Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.

Lapsi on päivähoidossa 8-9 tuntia päivässä. Siellä ei liikuta, siellä ollaan. Lapsi haetaan kotiin niin, että hänellä (ja muulla perheellä) on nälkä, seuraava etappi on siis ruokailu eikä lenkilläkäynti. Kun on syöty, on kello noin 18.00 ja iltatoimiin on aikaa noin tunti. Silloinko lähdetään koko perhe urheilemaan, kun pitäisi sylitellä, jutella ja kuunnella, mitä päivän aikana tapahtui? Silloinko se lapsi jaksaa? Vai sittenkin niin päin, että päivällä olisi ollut sekä aikaa että jaksamista, oikea vireystila. Ainakin meillä lapset hoitopäivän jälkeen kaipaa ensisijaisesti vanhempien läheisyyttä ja sitä on hankala tarjota, jos mennään lenkille yhdessä.

Miksei siitä lenkistä voi tehdä mukavaa yhteishetkeä, jolloin samalla jutellaan päivän kuulumiset ja sylitellään sitten iltatoimien aikana. Viikonloppuisin on myös hyvin aikaa liikkua koko perheen voimin. Eiku niin joo, silloin on väsynyt viikon rumbasta ja pitää vaan lösöttää perseellään sohvalla

Tuskin ne lapset siellä päiväkodissa vain istuu, liikkumatta lainkaan minnekään. Näyttää vaan siltä, että liikunnan ilo vesitetään kotona vanhempien laiskuuden takia.

Koska 4v ei viihry juoksurattaissa eikä juokse samaa tahtia kuin vanhemmat.

Ja ihan samalla tavalla aikuiset liikkuu päivän aikana kuin päiväkotilapset, joten jos päiväkodin pihaleikki on liikuntaa, o sitä myös aikuisen kulku kopiokoneelle ja takaisin.

Juu myönnän, en jaksakaan. Aloitan aina työpäiväni viimeistään kahdelta aamuyöllä. Herätän välillä lapset ja vien nuorimmaisen päivähoitoon. Meen töihin ja teen päivän oppitunnit, jatkan koko illan koululla työskentelyä. Meen kymmeneltä kotiin lähi-Siwan kautta ja vien nälkiintyneille lapsille vähän jotain syötävää (joku isoveli on hakenut nuorimman päivähoidosta ja tehnyt ruokaakin jos kotoa jotain on löytynyt). Syödään iltapalaa ja nukkumaan.

Joskus koululla iltaisin väännän hetkeksi musan täysille ja tanssin yksikseni luokassa. muuten istun koko ajan, paitsi tunneilla tulee usein seisottua/käveltyä ympäriinsä että ne oppilaat huomaisi mun olevan olemassa. Työmatkat autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..

Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin

Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D

Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.

Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.

EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia. 

Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.

Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.

Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.

Lapsi on päivähoidossa 8-9 tuntia päivässä. Siellä ei liikuta, siellä ollaan. Lapsi haetaan kotiin niin, että hänellä (ja muulla perheellä) on nälkä, seuraava etappi on siis ruokailu eikä lenkilläkäynti. Kun on syöty, on kello noin 18.00 ja iltatoimiin on aikaa noin tunti. Silloinko lähdetään koko perhe urheilemaan, kun pitäisi sylitellä, jutella ja kuunnella, mitä päivän aikana tapahtui? Silloinko se lapsi jaksaa? Vai sittenkin niin päin, että päivällä olisi ollut sekä aikaa että jaksamista, oikea vireystila. Ainakin meillä lapset hoitopäivän jälkeen kaipaa ensisijaisesti vanhempien läheisyyttä ja sitä on hankala tarjota, jos mennään lenkille yhdessä.

Miksei siitä lenkistä voi tehdä mukavaa yhteishetkeä, jolloin samalla jutellaan päivän kuulumiset ja sylitellään sitten iltatoimien aikana. Viikonloppuisin on myös hyvin aikaa liikkua koko perheen voimin. Eiku niin joo, silloin on väsynyt viikon rumbasta ja pitää vaan lösöttää perseellään sohvalla

Tuskin ne lapset siellä päiväkodissa vain istuu, liikkumatta lainkaan minnekään. Näyttää vaan siltä, että liikunnan ilo vesitetään kotona vanhempien laiskuuden takia.

Koska 4v ei viihry juoksurattaissa eikä juokse samaa tahtia kuin vanhemmat.

Ja ihan samalla tavalla aikuiset liikkuu päivän aikana kuin päiväkotilapset, joten jos päiväkodin pihaleikki on liikuntaa, o sitä myös aikuisen kulku kopiokoneelle ja takaisin.

Kyllä varmasti päiväkodissa liikutaan enemmän kuin aikuinen toimistotyössä.

Mulla oli 2 päiväkoti-ikäistä, mies reissutöissä ja silti oli aikaa jopa kilpatason urheiluun vaikka tein täyttä työpäivää ja hoidin kodin ja lapset. Omasta asenteesta ja viitsimisestä se on kiinni. Ja siitä mihin lapset totuttaa.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma havaintoni anorektisista lukiolaisista on se, että opintomenestys on aika lähellä nollaa, mutta jumppaamaan ehtii koska tahansa. Ehkä ap:lla on elämän tilannekohtainen priorisointi vähän hakusessa?

Tilannekohtainen priorisointini on oikein hyvässä kunnossa.

Vaikka et ole saanut kirjoituksia läpi oman ikäluokkasi vauhdissa?

Syitä tämänikäsenä lukiossa olemiseen on monia. Omaani en lähde erittelemään. Koulumenestys menee liikunnan edelle.

Miksi tämä kommentti on saanut alanuolia? Vaihto-oppilasvuosi, työt ja tarkoituksellinen hidastaminen, ammattikoulusta lukioon vaihto jne. vaikuttaa lukion suoritusnopeuteen.

hei ssss mikä olisi hyvä liikuntaohjelma tehtäväksi sisällä? voitko laatia? pitäs laihduttaa. jotain mihin ei tarvii kaupan välineitä, aikaa mulla kyllä on, netistä en haluu ettii ohjelmaa ku en tiedä toimiiko se. jos sulla on joku hyvä kotijumppa ni antaisitko ohjeet. kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..

Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin

Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D

Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.

Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.

EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia. 

Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.

Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.

Missä nykyään on vielä sellaisia päiväkoteja, joissa lapset pakotetaan hiekkikselle eikä liikuntaleikkejä sallita? Yleensähän päiväkodeilla on omat piha-alueet ja paljon leluja ja lapset saavat ulkona juosta mielin määrin! Lapset leikkivät piilosta, hippaa ja polttopalloa, kiipeilevät, keinuvat ja hyppynarutkin ovat käytössä kun ei ole lunta. Näkyvät pelaavan paitsi jalkapalloa, myös sählyä niissä päiväkodeissa, joista itselläni on työkokemusta. Ja työkokemusta on noin sadasta päiväkodista pääkaupunkiseudulla. Jos oma lapsi tuntuu valitsevan vain hiekkalaatikolla kököttämisen päivästä toiseen, niin varmaan häntä vois kannustaa liikkumaan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, missähän välissä??? Herätys klo 5:15, syön nopeasti aamupalan jos ehdin, äkkiä vaatteet päälle ja bussipysäkille klo 6. Töissä olen klo 7. Sama homma kotiintullessa, pysäkillä olen vaatteidenvaihdon jne jälkeen klo 15.30. Kotona olen klo 16.30 jonka jälkeen pitää alkaa tekemään ruokaa, se on valmis about 17-18. Mies hakee lapset hoidosta klo 18 ja sen jälkeen alkaakin heidän iltatoimet, ei tosiaan ole aikaa mihinkään vartin jumppaan ja vielä useasti päivän aikana, missä välissä? Lapset kun olen saanut nukkumaan klo 20, menen itse suihkuun ja nukkumaan klo 21-21.30. Jossain välissä yritetään myöskin siivota.

 

Jos mulla ei olisi miestä, tähän kaikkeen sisältyisi vielä lasten vieminen ja hakeminen päiväkotiin, tunti lisää molempiin päihin, eli pitäisi mennä vieläkin aikaisemmin nukkumaan.

 

No minä herään 3.30 aamuisin, että ehdin sinne salille ennen seiskaan töihin menoa. Nukkumaan yritän mennä viimeistään siinä ysin pintaan, monesti kuitenkin venähtää kymppiin. Viikonloppuisin nukun sitten univelkoja pois, jos sellaisia on. Ruoanlaitossa yms. säästän aikaa, kun teen kerralla moneksi päiväksi ja vähän suunnittelen hommia muutenkin, aina ei myöskään ole pakko olla niin putipuhdasta kotona.

 

t. se, joka opiskelee, käy osa-aikatöissä, hoitaa isäänsä ja salitreenaa 4-5krt/vko

 

Viikonloppuisin mulla on tapana jättää lapset miehen hoiviin ja käydä tunnin lenkillä, mutta tämä ei tosiaankaan vaikuta yhtään mihinkään.

 

Missä välissä aapee tekisi näitä jumppiaan?

Liikkumattomuus on noidankehä, josta pitää päästä hyppäämään ulos.

Et liiku: et jaksakaan liikkua. Väsyttää, käytät pienenkin vapaa-ajan mielummin lepäämiseen.

Liikut: olet virkeämpi, jaksat liikkua, käytät sen pienenkin vapaa-ajan mielelläsi liikkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin ärsyttää "ei ole aikaa" tekosyy missä tahansa asiassa koska se on yhtä kuin "priorisoin mieluummin johonkin muuhun". Mä harrastan liikuntaa ja soitan kitaraa, mutta en katso telkkaa, lue lehtiä joka päivä ja tapaan ystäviä aika vähän, koska harrastukset on mulle tärkeämpiä. Ja en hanki enempää lapsia, että on aikaa omiin juttuihin. En sano, että kyllähän mä sitä ja sitä, jos olisi aikaa. Jokainenhan on itse oman elämänsä järjestänyt.

Mun mielestä ainoat syyt sille, että ei harrasta liikuntaa on a) ei halua b) on niin sairas ettei voi/ei ole hyväksi keholle.

Jos sinulta kysyttäisiin mikset katso televisiota, lue lehtiä ja tapaat niin vähän ystäviäsi sanoisit ettei sinulla ole aikaa (koska harrastuksesi vie niin suuren osan siitä). Samalla tavalla muut vastaisivat ettei heillä ole aikaa liikkua, koska muut tärkeämmät asiat vievät sen ajan. Jokaisella on vaan omat tärkeät juttunsa. Kaikilla se liikunta ei vaan kuulu niihin tärkeisiin.

Niin niin, sanoisin tuossa tilanteessa, että teen mieluummin niitä muita juttuja. Kai se vähän hiusten halkomista on, ettei tykkää käyttää "ei ole aikaa"-ilmaisua. Mutta siitä tulee usein semmoinen olo, että ei ole aikaa -ihminen pitää omaa elämäänsä haastavampana ja tärkeämpänä. Kun muilla on aikaa salille ja muille hömpötyksille. Sitä just tarkoitin, ei kellään ole aikaa KAIKKEEN, jokainen ensisijaistaa.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä asia huolettaa sinua niin? Mä väitän, että 19-vuotias lukiolainen ei ihan pysty asettumaan siihen tilanteeseen, kun on elämässä muutakin kuin koulunkäynti (ja syömishäiriö). Esim. lapsia, työ, lasten harrastuksia ja koti hoidettavana.

-

Muuten. Mä olen koko aikuisen ikäni tykännyt liikkua, ja olen mm. ollut innokas kotijumppaaja. Mutta kun sain toisen lapseni, on kotijumppa jäänyt mm. siksi, että tämän lapsen kanssa sitä ei voi tehdä - hän kiipeää päälleni ja tulee aina siihen, missä minä jumppaan. Lisäksi refluksitauti on rajoittanut jumppaamista paljon.

-

Joten mitä jos hankkisit itsellesi jotain muuta ajateltavaa. Vaikka sitä, miten oikeasti pääsisit tuosta syömishäiriöstäsi eroon.

Edes puoliksi pysyit aiheessa, kiitos siitä.

No oletko mielestäsi paras asiantuntija sanomaan, mihin kenelläkin on aikaa ja mihin ei?

15min jumppaan muutaman kerran päivässä pystyy jokainen.

Ja miksi olet mielestäsi paras henkilö sanomaan, mihin kullakin on aikaa ja mihin kukakin pystyy?

Jokainen meistä voi herätä aikaisemmin ja priorisoida liikunnan niin halutessaan. En ole paras sanoja, mutta tuo on totuus.

Olet oikeassa. Voin opetella nukkumaan vain 4 tuntia vuorokaudessa, jolloin ehdin aivan hyvin lenkille aamulla ennen kuin on aika lähteä töihin. Eri asia sitten onkin se, miten pitkään jaksan tehdä töitä noin pienellä unimäärällä.

Miksi pitää mennä ääriesimerkkeihin? Voit herätä sen 30-60min aikaisemmin.

Ja miten pitkälle lenkille ehdin 15 minuutissa? Ainakin minulla on tapana lenkin jälkeen käydä suihkussa ja sen jälkeen kuivattaa hiukset. Siihen menee noin 15 minuuttia. Ja jos herään tuon 60 minuuttia aikaisemmin, niin ehdin nukkumaan 4 tuntia. Joten ääriesimerkki olisi se, että en ehtisi nukkumaan lainkaan!

Kyse ei nimenomaan ollut lenkistä, vaan kotona liikkumisesta, jolloin aikaa ei kulu mm. pukeutumiseen tai muihin valmisteluihin. 4h yöunet edes muutaman kerran viikossa ei tapa ketään, vaikka onkin vähäiset.

Kuulostat aika fanaattiselta ja lapselliselta. Riittävän yöunen tärkeyden tietää ihan jokainen.

Teen 10-12 tunnin työpäiviä. Siihen päälle pakolliset kotityöt niin varsinaista omaa aikaa jää pari tuntia vuorokaudessa. Sen käytän mieluummin vaikka telkkarin katseluun ja netistä uutisten lukemiseen kuin hikijumppaan. Tarvitsen 8 tunnin yöunet, jotta jaksan tehdä töitä pitkän päivän. Työni on aika liikkuvaa.

Tottakai voisin priorisoida käyväni lenkillä telkkarin katsomisen sijaan, mutta en halua. Kaipaan rauhaa ja pysähtymistä illalla kun olen koko päivän ollut aktiivinen ja sosiaalinen. Ja yöunista en tingi. Aloittajan ehdotus 4 tunnin yöunista muutaman kerran viikossa on täysin järkeä vailla. Univaje ei ole terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.

Itse syyllistyin tähän kännykän tuijotukseen kun remontoimme kotiamme, pyörin netissä aivan liikaa; vertailin tuotteita, kilpailutin, selasin kuvia yma.. Kaupan päällisenä järkyttävä AV pakkomielle..

Sain kolmannen lapsen ja vartaloni oli kuin kasa valkoista taikinaa, höystettynä luomilla ja raskausarvilla.

Pikkuhiljaa aloin taas päästä liikuntaa kiinni, mutta oli vaikeuksia löytää aikaa (seli seli, olin vain vissiin mukavuuden haluinen) mutta löysin itselleni parhaan liikuntamuodon joka vie 10min päivässä kaikkineen: Tabata..

Teen 3krt viikkoon Tabatatreenin hyppynarulla, perjantaina teen ruokaa niin paljon, ettei tarvitse kokata lauantaina tai mies kokkaa ja häivyn lasten kanssa kansallispuistoon tekemään 7km lenkin, sitte huolletaan kehoa ja mieltä :)

Aloittaja on hyvällä asialla. Hankalinta on, kun lapset ovat pieniä, mutta onneksi aika auttaa siinä. Yhtäkkiä kaverit kiinnostavat enemmän kuin äidin seura, ja aikaa vapautuu "omalle elämälle".

On siis tilanteita, joissa aikaa ei yksinkertaisesti ole, mutta on myös paljon tilanteita, joissa aikaa saa raivattua pienillä muutoksilla. Esim. ruokaa ei tarvitse laittaa joka päivä, jos hieman suunnittelee ja tekee kerralla isomman satsin useammaksi päiväksi. Tällöin voi saada aikaa esim. puolen tunnin lenkille ja vartin kotitreenille. Ja kyllä, olen itse tehnyt tämän muutoksen ja ehdin urheilla monta kertaa viikossa.

No ei sitä hypitä sillon, kun av- palstan luku on kesken!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..

Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin

Nokun sillä "oikealla liikunnalla" ei tarkoiteta mitään hyötyliikuntaa kuten portaidennousua vaan nimenomaan tätä 6 kertaa viikossa salille vähintään kahdeksi tunniksi. Kaikki eivät ole opiskelijaneitokaisia, kotiäitejä tai joustavien työaikojen kanssa eläviä. Tulen töistä pitkän työmatkan jälkeen kello 18 jälkeen väsyneenä enkä todellakaan jaksa alkaa mitään hyppynarua hyppimään sen jälkeen, kun mielummin rentoudun mielekkäämpien harrastusten kanssa jotta jaksan rankkaa ajatustyötä seuraavanakin päivänä. Hyvin olen pysynyt normaalipainossa kyllä pelkillä viikonloppulenkeillä ja tavallisella ruoalla. 

Nämä huutelijat tuntuvat yleensä olevan juuri niitä, joille joustava elämäntyli on mahdollinen ja aikaa riittää mennä suoraan töistä likkaporukan kanssa bodypumppiin kun kotona ei odota lapsia ja työaika loppuu tasan kello 16.