"Ei ole aikaa" on maailman naurettavin tekosyy olla liikkumatta!
Miksi ihmiset eivät vain myönnä, etteivät jaksa?
Ei tarvitse edes kotoa poistua, kun siellä voi tedä vaikka mitä! Hyppiä esimerkiksi hyppynarulla ja tehdä kehonpainotreenejä...jopa lapsen kanssa! Jokaisella on aikaa tuon tyyliseen liikuntaan.
Kommentit (80)
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä asia huolettaa sinua niin? Mä väitän, että 19-vuotias lukiolainen ei ihan pysty asettumaan siihen tilanteeseen, kun on elämässä muutakin kuin koulunkäynti (ja syömishäiriö). Esim. lapsia, työ, lasten harrastuksia ja koti hoidettavana.
-
Muuten. Mä olen koko aikuisen ikäni tykännyt liikkua, ja olen mm. ollut innokas kotijumppaaja. Mutta kun sain toisen lapseni, on kotijumppa jäänyt mm. siksi, että tämän lapsen kanssa sitä ei voi tehdä - hän kiipeää päälleni ja tulee aina siihen, missä minä jumppaan. Lisäksi refluksitauti on rajoittanut jumppaamista paljon.
-
Joten mitä jos hankkisit itsellesi jotain muuta ajateltavaa. Vaikka sitä, miten oikeasti pääsisit tuosta syömishäiriöstäsi eroon.
Edes puoliksi pysyit aiheessa, kiitos siitä.
No oletko mielestäsi paras asiantuntija sanomaan, mihin kenelläkin on aikaa ja mihin ei?
15min jumppaan muutaman kerran päivässä pystyy jokainen.
Ja miksi olet mielestäsi paras henkilö sanomaan, mihin kullakin on aikaa ja mihin kukakin pystyy?
Jokainen meistä voi herätä aikaisemmin ja priorisoida liikunnan niin halutessaan. En ole paras sanoja, mutta tuo on totuus.
Olet oikeassa. Voin opetella nukkumaan vain 4 tuntia vuorokaudessa, jolloin ehdin aivan hyvin lenkille aamulla ennen kuin on aika lähteä töihin. Eri asia sitten onkin se, miten pitkään jaksan tehdä töitä noin pienellä unimäärällä.
Miksi pitää mennä ääriesimerkkeihin? Voit herätä sen 30-60min aikaisemmin.
Ja miten pitkälle lenkille ehdin 15 minuutissa? Ainakin minulla on tapana lenkin jälkeen käydä suihkussa ja sen jälkeen kuivattaa hiukset. Siihen menee noin 15 minuuttia. Ja jos herään tuon 60 minuuttia aikaisemmin, niin ehdin nukkumaan 4 tuntia. Joten ääriesimerkki olisi se, että en ehtisi nukkumaan lainkaan!
Kyse ei nimenomaan ollut lenkistä, vaan kotona liikkumisesta, jolloin aikaa ei kulu mm. pukeutumiseen tai muihin valmisteluihin. 4h yöunet edes muutaman kerran viikossa ei tapa ketään, vaikka onkin vähäiset.
Tuo alkaa mennä jo pakkomielteen puolelle jos ryhtyy nukkumaan 4 tunnin yöunia, jotta saisi liikuntaa harrastettua. Tuo ei vaan ole enää tervettä, vaikka liikunta sitä onkin.
Ei kannate vastailla tähä ketjuu enää.. Tää SSSS on palstan säälittävin syömishäiriöinen henkilö, jolla ei liikunnan ja "terveellisten" elämäntapojen lisäksi ole muuta elämää kuin tuputtaa omia mielipiteitään muille VAUVApalstalla. Keskustelut hänen kanssaan päätyvät vain jankkaamiseksi, kun aivot eivät saa riittävästi energiaa köyhästä ruokavaliosta eikä hän sairaalta mieleltään kykene normaalien ihmisten kanssa perus sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Jos nukkuu kahdeksan tuntia yössä, työ vie 10-12 h päivässä, niin loppuaika on kyllä kohtuullista viettää lasten kanssa. Ruuanlaitto, läksyissä auttaminen jne. vie illat. Välillä ehtii liikkua, välillä ei. Lisäksi kun on tarpeeksi väsynyt, niin liikunta ei enää piristä vaan päinvastoin. Pienet kävelyt ja hyötyliikunta eivät mielestäni ole liikuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Itse koen liiallisen väsymyksen syyksi siihen ettei iltaisin vain pysty enää liikkumaan pitkän päivän jälkeen. Kun olet niin väsynyt ettet pysty edes kahvikuppia nostamaan pöydälle kaatamatta sitä, et vain pysty mihinkään hikijumppaan.
Olen itsekin surullinen tästä väsymyksestäni, mutta vielä on väitöskirja kesken, ja pakko vain jaksaa. Minulla on myös vilkas koira jota on lenkitettävä ja hoidettava päivätöiden jälkeen. Teen siis pitkän päivän töissä noin 8-18, ja lisäksi kirjoittelen artikkeleita vielä illat kotona. Onneksi mies on tukena. Eikä tämä minua lihota, mutta lihaskunto voi alkaa huonontua pidemmän päälle. n26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..
Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin
Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D
Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.
Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.
EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia.
Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.
Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.
Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.
Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..
Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin
Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D
Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.
Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.
EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia.
Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.
Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.
Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.
Lapsi on päivähoidossa 8-9 tuntia päivässä. Siellä ei liikuta, siellä ollaan. Lapsi haetaan kotiin niin, että hänellä (ja muulla perheellä) on nälkä, seuraava etappi on siis ruokailu eikä lenkilläkäynti. Kun on syöty, on kello noin 18.00 ja iltatoimiin on aikaa noin tunti. Silloinko lähdetään koko perhe urheilemaan, kun pitäisi sylitellä, jutella ja kuunnella, mitä päivän aikana tapahtui? Silloinko se lapsi jaksaa? Vai sittenkin niin päin, että päivällä olisi ollut sekä aikaa että jaksamista, oikea vireystila. Ainakin meillä lapset hoitopäivän jälkeen kaipaa ensisijaisesti vanhempien läheisyyttä ja sitä on hankala tarjota, jos mennään lenkille yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..
Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin
Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D
Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.
Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.
EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia.
Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.
Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.
Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.
Ahaa. Päiväkoti on siis vain säilytykseen, ja sen jälkeen vanhempien täytyy pitää huolta siitä, että lapsi saa monipuolisesti virikkeitä niin kulttuurin, liikunnan kuin vaikka umpäristökasvatuksen alueilla. PÄivähoito ei voi näitä tarjota, joten perheet käyttäkööt iltansa siihen, että päivähoidon lakisääteiset sisällöt tulevat toteutettua?
En tiedä mitä nykyään päiväkodeissa tehdään, mutta itse ainakin muistan 20v sitten leikkineeni, liikkuneeni siellä jatkuvasti. Välillä siellä hiekkalaatikolla, välillä rimpuillen ja välillä pelaten pelejä tai leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Ei liikunnan tartte olla mitään 6 kertaa viikossa salille-touhua vaan liikkumisen saa ihan hyvin mahdutettua normaaliin arkeen. Puolen tunnin reipas kävelylenkki (jos väittää ettei koskaan ehdi pikku lenkille, on ajankäytössä ongelmia), hissin vaihto portaisiin, muutaman minuutin lihastreeni..
Mulle liikunta ei ole ulkonäköön panostamista vaan valmistautumista vääjäämättömään ikääntymiseen. Kun on lihakset ja kehonhallinta kunnossa, vanhuusvuodet sujuu paljon mukavammin
Ajanhallinta ihan ok, mutta jätänkö sitten 1,5-vuotiaan yksin kotiin siksi aikaa kun kipaisen lenkille, kun hän ei viihdy rattaissa viittä minuuttia kauempaa? Tämä sama lapsi on se, joka kinuaa syliin kun teen jotain. En edes laske liikunnaksi sitä että saan tehtyä kymmenen kyykkyä tai kerran parikymmenta vatsalihasta. Olette sekaisin jos luulette sillä olevan mitään merkitystä. Ja toki jos se lasketaan, olen varsinainen himoliikkuja. :D
Jos ei rattaissa viihdy, ipana syliin lisäpainoksi ja reipasta tahtia kävelylle. Sama toimii kyykyissä, ipana sylissä.
Kuulostaa siltä että olet itse opettanut lapsesi siihen että jos äiti tekee jotain muuta, on ok kinuta syliin ja alkaa märisemään.
EN ole tuo, jolle vastasit, mutta tuo on ihan höpöhöpöä. Lapsia on erilaisia.
Jep. Ja joka lapselle oisi hyvä omalla esimerkillään opettaa liikunnan tärkeys ihan pienestä pitäen. Viimeksi viime viikolla sai lukea ettei nykyiset ekaluokkalaiset osaa juosta, vähän aikaa sitten että ysiluokkalaisten cooper-tulokset on huolestuttavam surkeita. Nykyäidit kasvattaa fyysisesti sairasta sukupolvea.
Nykylapsista 98% on eskarissa ja yli 80% päivähoidossa, joten kysymys kuuluukin, miksi siellä lapset puetaan kurahaalareihin ja laitetaan hiekkalaatikolle sen sijaan, että leikittäisiin liikuntaleikkejä, juostaisiin ja pelattaisiin vaikka jalkapalloa.
Ja näin sysätään vastuu päiväkodille/eskarille/koululle. Kyllä se vastuu on pääasiassa vanhemmilla. Koululiikuntaa karsitaan jatkuvasti ja sekin vähä mitä vielä on, on omiaan aiheuttamaan kammon liikuntaa kohtaan. Lapsille pitää opettaa arkiliikunnan ja omalla ajalla liikkumisen tärkeys, ei ainoastaan että pari kertaa viikossa kuskataan autolla johonkin ohjattuun liikuntaan. Toki siinä on vaara, että vanhemmatkin joutuu liikkumaan.
Lapsi on päivähoidossa 8-9 tuntia päivässä. Siellä ei liikuta, siellä ollaan. Lapsi haetaan kotiin niin, että hänellä (ja muulla perheellä) on nälkä, seuraava etappi on siis ruokailu eikä lenkilläkäynti. Kun on syöty, on kello noin 18.00 ja iltatoimiin on aikaa noin tunti. Silloinko lähdetään koko perhe urheilemaan, kun pitäisi sylitellä, jutella ja kuunnella, mitä päivän aikana tapahtui? Silloinko se lapsi jaksaa? Vai sittenkin niin päin, että päivällä olisi ollut sekä aikaa että jaksamista, oikea vireystila. Ainakin meillä lapset hoitopäivän jälkeen kaipaa ensisijaisesti vanhempien läheisyyttä ja sitä on hankala tarjota, jos mennään lenkille yhdessä.
Miksei siitä lenkistä voi tehdä mukavaa yhteishetkeä, jolloin samalla jutellaan päivän kuulumiset ja sylitellään sitten iltatoimien aikana. Viikonloppuisin on myös hyvin aikaa liikkua koko perheen voimin. Eiku niin joo, silloin on väsynyt viikon rumbasta ja pitää vaan lösöttää perseellään sohvalla
Tuskin ne lapset siellä päiväkodissa vain istuu, liikkumatta lainkaan minnekään. Näyttää vaan siltä, että liikunnan ilo vesitetään kotona vanhempien laiskuuden takia.
Te jotka vetoatte siihen, että on työt ja koulut jajaja, eikö teillä ole vapaapäiviä? Olen itsekin koulussa ja töissä, mutta koulusta on vapaata 2 päivää viikossa ja töistä 3. Toki välillä on sunnuntaisinkin töitä mutta ehdin hyvin organisoida asiat siten, että kahtena päivänä viikossa on aikaa joko salille tai lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.
Niin... Aloituksessa ja keskustelussa puhutaan jumpasta ja lenkkeilystä. Sen pienen lapsen kanssa ulkoilu ei muutu lenkkeilysi vaikka juoksisi perässä. Ja pieninten juoksun perässä pysyy ihan kävellen. Sitä voi olla aktiivinen ja touhuta lasten kanssa jatkuvasti, vaikkei lenkille ehtisikään. Mutta siitähän ette ymmärrä, kun omaan maailmaan mahtuu vain mustaa ja valkoista.
Hyötyliikunta on aika yliarvostettua, sitä pitää tehdä todella paljon jotta se vaikuttaisi mihinkään.
Hyötyliikunnan tekeminen paljon vie taas samaan aiempaan ongelmaan, se vie aikaa päivästä ja on todella tehotonta.
Jotkut kevyet kävelylenkit taas eivät kohota kuntoa saati laihduta. Parempi sekin kuin olla tekemättä mitään, mutta vaikutusta sen tekemisestä on vaikea huomata.
Jos ei ole aikaa liikkua, niin tehokkain tapa ylläpitää kuntoa on tehdä se lyhyesti ja maksimaalisella teholla. Tässä esim. ne ohjatut liikuntatunnit ja Hiit nousee arvoon arvaamattomaan. Nopeasti, tehokkaasti.
Ja kyllä se vaan on totta että joillain ei ole aikaa. Käytännössä kotiin tullessa on kymmenen asiaa odottamassa ja äitinä on tosi vaikea valita niistä tehtäväksi se itsekkäin.
Jaa, missähän välissä??? Herätys klo 5:15, syön nopeasti aamupalan jos ehdin, äkkiä vaatteet päälle ja bussipysäkille klo 6. Töissä olen klo 7. Sama homma kotiintullessa, pysäkillä olen vaatteidenvaihdon jne jälkeen klo 15.30. Kotona olen klo 16.30 jonka jälkeen pitää alkaa tekemään ruokaa, se on valmis about 17-18. Mies hakee lapset hoidosta klo 18 ja sen jälkeen alkaakin heidän iltatoimet, ei tosiaan ole aikaa mihinkään vartin jumppaan ja vielä useasti päivän aikana, missä välissä? Lapset kun olen saanut nukkumaan klo 20, menen itse suihkuun ja nukkumaan klo 21-21.30. Jossain välissä yritetään myöskin siivota.
Jos mulla ei olisi miestä, tähän kaikkeen sisältyisi vielä lasten vieminen ja hakeminen päiväkotiin, tunti lisää molempiin päihin, eli pitäisi mennä vieläkin aikaisemmin nukkumaan.
Viikonloppuisin mulla on tapana jättää lapset miehen hoiviin ja käydä tunnin lenkillä, mutta tämä ei tosiaankaan vaikuta yhtään mihinkään.
Missä välissä aapee tekisi näitä jumppiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.
Niin... Aloituksessa ja keskustelussa puhutaan jumpasta ja lenkkeilystä. Sen pienen lapsen kanssa ulkoilu ei muutu lenkkeilysi vaikka juoksisi perässä. Ja pieninten juoksun perässä pysyy ihan kävellen. Sitä voi olla aktiivinen ja touhuta lasten kanssa jatkuvasti, vaikkei lenkille ehtisikään. Mutta siitähän ette ymmärrä, kun omaan maailmaan mahtuu vain mustaa ja valkoista.
Kyllä vaan se lasten kanssa hippasilla olo, futiksen peluu ja muut pihapelit sekä kiipeilytelineissä kiipeily on myös vanhemmille hyödyksi. Ihan omasta asenteesta kiinni jos mieluummin istuu penkillä, räplää puhelinta ja välillä kieltää lasta kiipeilemästä ettei se tipu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.
Niin... Aloituksessa ja keskustelussa puhutaan jumpasta ja lenkkeilystä. Sen pienen lapsen kanssa ulkoilu ei muutu lenkkeilysi vaikka juoksisi perässä. Ja pieninten juoksun perässä pysyy ihan kävellen. Sitä voi olla aktiivinen ja touhuta lasten kanssa jatkuvasti, vaikkei lenkille ehtisikään. Mutta siitähän ette ymmärrä, kun omaan maailmaan mahtuu vain mustaa ja valkoista.
Kyllä vaan se lasten kanssa hippasilla olo, futiksen peluu ja muut pihapelit sekä kiipeilytelineissä kiipeily on myös vanhemmille hyödyksi. Ihan omasta asenteesta kiinni jos mieluummin istuu penkillä, räplää puhelinta ja välillä kieltää lasta kiipeilemästä ettei se tipu.
Et tainnut ymmärtää mitä sanoin.. :D En istu penkillä räpläämässä puhelinta, vaan touhuan lapsen kanssa. Pieni lapsi ei vaan liiku niin paljoa, että siinä saisi varsinaista liikuntaa (liikun, mutten hikoile tai hengästy kummoisemmin). Isomman kanssa taas eri hommat. Meidän pieni kun ei pelaa jalkapalloa (en tiedä ymmärrätkö tätäkään, mutta pienten kanssa vasta harjoitellaan ylipäätään potkaisemaan palloa, ei ekana lähdetä pelaamaan), ei arkana kiipeä sohvaa kummempiin paikkoihin. Minulle taas sohvalle kapsen kanssa nousu tai viisi porrasta pieneen liukumäkeen ei ole juuri mitään. On iso ero siinä kuinka vanhoista lapsista puhutaan. En ole koskaan istunut puentä hetkeäkään leikkipaikalla, mutta olet päättänyt niin uskoa (jopa niin paljon, ettet käsittänyt edellistä viestiäni), niin turhaan asiasta jankkaan. Hhvää päivänjatkoa kuplaasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nää mammat jotka mieluummin viettää jokaisen hetken lapsen kanssa kuin hoitaa omaa terveyttään, vie lapset leikkipuistoon ja istuu itse penkillä nenä luurissa sen sijaan että juoksevat tai kiipeilevät yhdessä lasten kanssa.
Niin... Aloituksessa ja keskustelussa puhutaan jumpasta ja lenkkeilystä. Sen pienen lapsen kanssa ulkoilu ei muutu lenkkeilysi vaikka juoksisi perässä. Ja pieninten juoksun perässä pysyy ihan kävellen. Sitä voi olla aktiivinen ja touhuta lasten kanssa jatkuvasti, vaikkei lenkille ehtisikään. Mutta siitähän ette ymmärrä, kun omaan maailmaan mahtuu vain mustaa ja valkoista.
Kyllä vaan se lasten kanssa hippasilla olo, futiksen peluu ja muut pihapelit sekä kiipeilytelineissä kiipeily on myös vanhemmille hyödyksi. Ihan omasta asenteesta kiinni jos mieluummin istuu penkillä, räplää puhelinta ja välillä kieltää lasta kiipeilemästä ettei se tipu.
Et tainnut ymmärtää mitä sanoin.. :D En istu penkillä räpläämässä puhelinta, vaan touhuan lapsen kanssa. Pieni lapsi ei vaan liiku niin paljoa, että siinä saisi varsinaista liikuntaa (liikun, mutten hikoile tai hengästy kummoisemmin). Isomman kanssa taas eri hommat. Meidän pieni kun ei pelaa jalkapalloa (en tiedä ymmärrätkö tätäkään, mutta pienten kanssa vasta harjoitellaan ylipäätään potkaisemaan palloa, ei ekana lähdetä pelaamaan), ei arkana kiipeä sohvaa kummempiin paikkoihin. Minulle taas sohvalle kapsen kanssa nousu tai viisi porrasta pieneen liukumäkeen ei ole juuri mitään. On iso ero siinä kuinka vanhoista lapsista puhutaan. En ole koskaan istunut puentä hetkeäkään leikkipaikalla, mutta olet päättänyt niin uskoa (jopa niin paljon, ettet käsittänyt edellistä viestiäni), niin turhaan asiasta jankkaan. Hhvää päivänjatkoa kuplaasi!
Ja muutenkaan et ehdi lenkille tai liikkumaan koska elämäsi on niin kiireistä arjen pyörittämistä ja lasten hoitamista. Kun lapset nukahtaa, olet ansainnut suklaalevyn tai keksipaketin eikä päällesi enää mahdu edes miehen verkkarit
Hei SSS susta tulee mieleen Katie Hopkins. Jos englanti sujuu voit googlata ja lukea sen mietteitä.
Että joo o, jatkoja vaan sinnekki.
Juu, mua ei rehellisesti vaan kiinnosta tippaakaan eikä tuu mieleenkään selitellä asiaa kellekään:D
Vaikka et ole saanut kirjoituksia läpi oman ikäluokkasi vauhdissa?