Lueskelin tässä ylipainoisen ystäväni hankkimaa dieettiohjelmaa...
Ja järkytys oli suuri. Ruokapuolella vain kasviksia ja vähärasvaista lihaa sekä kaikenlaista raejuustoa ja rahkaa, proteiinijauhetta jne. Arkiruuat (makaronilaatikko, pinaattikeitto, lihapullat..) kaikki pannassa. Liikuntana 3x viikossa salia ja jotain kevyitä aamukävelyitä. Ja en nyt kerro kenen käsialaa ohjelma oli, kuulemma iso tekijä alallansa.
Sääliksi käy, kun ihmisiä huijataan tuollaisella. Opetetaan joku ihme "fitnessruokavalio", jonka noudattaminen on yksipuolista, tylsää ja kallista. Lisäravinteiden vakuutetaan olevan välttämätön paha. Liikunnasta on jätetty pois kaikki perinteiset juoksut, hiihdot ja uinnit ja hyötyliikunnan merkityksestä ei puhuttu mitään! Sen sijaan "pakotetaan" hommaamaan kalliit salikortit jotta voi siellä nostella rautaa.
Eniten huolettaa tuo ehdottomuus kaikessa - syöt nämä ja nämä gramman tarkkuudella, tiettyyn kellonaikaan ja vielä jatkuvalla tahdilla (2-3h välein). Herkuttelu on "lipsumista" ja ystäväni mukaan esimerkiksi erehtyessään syömään suklaalevyn, pitää päivän loput ateriat syödä suunnitelman mukaan. Missä on oman kehon kuuntelu? Ei tuolla ainakaan sitä opi.
Anteeksi pitkä teksti, mutta ärsyttää ihan huolella tärkeän ihmisen puolesta. Vierestä kun olen seurannut vuosikausien painon jojoilua ja ties mitä dieettiä. Toivottavasti ymmärtää jossain vaiheessa jättää nuo rahastukset pois...
Minä pudotin painoa 94 kg --> 56 kg syömällä ihan normaalia (lakto-ovo-kasvis)kotiruokaa. En punninnut mitään, en laskenut kaloreita, en merkannut mitään ylös. Herkuttelin (kohtuudella) silloin kun mieli teki, joskus pari kertaa/vko, joskus taas ei pariin kuukauteen tehnyt herkkuja mieli. Liikuntana kävelylenkkejä, pituudet niissäkin vaihteli ihan fiiliksen mukaan (5-23 km) ja kertamäärä/vko vaihteli sekin ihan fiiliksen mukaan. (Jonain viikkona kilometrejä tuli 10, jonain 60+). Vaa'alla kävin kerran kuukaudessa, kuun lopussa. Ns. filosofiana minulla oli koko hommassa oli se, että koitin toimia niin kuin "normaalipainoinen minäni" toimisi. Normaalipainoinen minäni ei esim. punnitsisi ruokiaan, ei ramppaisi alvariinsa vaa'alla eikä vetäisi mitään ihmedieettejä jolla ei pystyisi pitäytymään loppuelämäänsä.
Päädyin tuohon elämäntavan muutokseen kaikkien dieettien jälkeen, jotka aina kaatui omaan mahdottomuuteensa ja ehdottomuuteensa.