Pelkäätkö että miehesi vaihtaa sinut nuorempaan?

En pelkää. Ollaan oltu 25v yhdessä, rankkoja kokemuksia takana, mm lapsen kuolema ja vakava sairaus. Luulen, että nuorempi nainen ei ole ensimmäisenä mielessä vaan yhdessä eletty elämä.

Nojoo. Siis mähän on 23v. ja mieheni 76v. että tuskinpa vaihtaa!

No en pelkää. En, vaikka vaihtaisi ikäiseensä.

Jos kokee olevansa onnellisempi jonkun muun kanssa niin en kai minä ole sitä mitenkään estämään, päinvastoin.  En halua pitää väkisin, tai "pelätä että vaihtaa toiseen".

Mielestäni parisuhteessa on kysymys jostain muustakin kuin kumppanin kropasta. Ainakin itse koen, että mitä kypsemmäksi tulen, sen paremmin tunnen itseni, pystyn toteuttamaan naisellisuuttani sekä olemaan miehelleni muutenkin kokonaisvaltaisesti hyvä elämänkumppani. N36v.

Jos haluaa vaihtaa, niin sen saa tehdä, kunhan vain nainen on lapsillemme hyvä ja turvallinen aikuinen. Enemmän kyllä uskon mieheni pelkäävän minun vaihtavan nuorempaan.

En. Yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän naiset ylipäätään pelkää joutuvansa ylipäänsä jätetyksi? Sillä tuskin mitään merkitystä on tuleeko jätetyksi nuoremman, saman ikäisen vai vanhemman naisen takia. Sitäpaitsi naisetkin saattaa nykyään jättää miehen nuoremman miehen takia. Nuoremman takia jättäminen ei ole enää mikään miesten yksinoikeus.

Minusta nuoremman takia jättäminen on jotenkin rumempaa, kuin vaikkapa esim. samanikäisen takia jättäminen. Lähipiirissä tapahtui takavuosina niin, että nelikymppinen mies jätti samanikäisen vaimonsa ja lapsensa parikymppisen typyn takia. Avioliitossa ei ollut oikeestaan mitään muuta vikaa kuin, että se oli arkistunut ja vaimo oli neljän lapsen myötä "rupsahtanut" (ei muuten ollut lihava). Nuori nainen huumannutti tämän miehen ihan täysin, ja tämä mies päätti jättää vanhan perheensä typyn takia. Eli ikääntyvällä vaimolla, joka oli synnyttänyt hänen lapsensa tänne maailmaan ja rakentanut yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa koko elämänsä, ei ollut enää arvoa vaan sai väistyä kauneuden ja nuoruuden tieltä. Minusta tämä on jotenkin surullista toimintaa. :/ Mutta elämä on.

Kyllä joka päivä! Minä 38v ja mies 36v. Itseinho on minulla jotain niin suurta etten edes osaa kuvailla, kuvotan itseäni, miksen siis miestäni, vaikka hän toisin väittää.

Minun mieheni vaihtoi minut vanhempaan.

Pelko on ehkä liian voimakas sana. Ajoittain on sellaisia heikkoja hetkiä kun epäilee kaikkea. Ja lukee ja näkee kaikkia asioita, tässä maailmassa kun nuoruus jyrää ja ikääntyvä nainen muuttuu näkymättömäksi jossain vaiheessa elämäänsä.

Se on jo 50 ja minä olen tarpeeksi nuori. En pelkää.

Minä olen se viidenkympin villitys. Tuskimpa tuo enää jaksaa alkaa samaan urakkaan.

Mies vaihtoi exänsä vanhempaan eli minuun (olivat jo eronneet kun tavattiin). Mies on 5 v vanhempi kuin minä, ehkä minä vaihdan joskus nuorempaan, jos seksi loppuu aikanaan. Eikö nuotet miehet jaksa paremmin?

En pelkää. Olen 100% varma, että ei vaihda.

Vaihtoi jo, yli kymmenen vuotta nuorempaa. En pelännyt. Tuli yllärinä.

Nykyinen (tai siis jo ex, asutaan vielä yhdessä) on ollut koko ajan vaihtamassa nuorempaan. Mutta hänen luonteen tuntien, ne nuoremmat ei tule lopulta kelpaamaan yhtään paremmin kun mikään ei riitä, vaan kuuta tavoitellaan.. Ja minun tuleva varmasti vaihtaa, tai pistän vaihtamaan, koska on niin nuori itse. Eli mies haaveili nuoremmista, mutta minä vaihdoinkin nuorempaan. Surullista silti, koska minulle mieheni olisi ollut se ykkösvaihtoehto. Mutta ei vaan päässyt yli muiden haikailusta.

No en pelkää.

N24

En pelkää että vaihtaa nuorempaan. Mietityttää että rakkautemme ei jossain vaiheessa enää riitä ja toinen meistä luovuttaa. Mielummin haluaisin että se tapahtuisi nyt kuin sitten kun ollaan viisikymppisiä. Mutta mitä sitä pelkäämään. N32

Eikö miesten sitten tarvitse muka pelätä mitään? Kaikki valtako on vain miesten käsissä? No, siinä tapauksessa ei voi muuta sanoa kuin, että itsepä me naiset annamme sen vallan miehille.

Ei ole pelkoa. Mies 40v minä 23v.