Miksi sinä lapsiperheellinen erosit?

Vierailija

Mikä oli syy eroosi? olisiko parempi ollut jatkaa yhdessä lasten takia?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Koska mieheni rakastui työkaveriinsa. Mies kyllä ehdotti, ettei erota, mutta hän ei tuosta naisestakaan luovu.

Niin, olisinko voinut jatkaa kulissiliitossa lasten takia. Hmm... Siinä tilanteessa ahdisti niin paljon, että pää oli levitä. Ei kyennyt ajattelemaan muista mahdollisuuksia kuin että ulos, pelasta hyvä ihminen itsesi ja mielenterveytesi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koska mieheni rakastui työkaveriinsa. Mies kyllä ehdotti, ettei erota, mutta hän ei tuosta naisestakaan luovu.

Niin, olisinko voinut jatkaa kulissiliitossa lasten takia. Hmm... Siinä tilanteessa ahdisti niin paljon, että pää oli levitä. Ei kyennyt ajattelemaan muista mahdollisuuksia kuin että ulos, pelasta hyvä ihminen itsesi ja mielenterveytesi.

Olisithan voinut ottaa miehesi lisäksi itsellesi miesystävän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mieheni rakastui työkaveriinsa. Mies kyllä ehdotti, ettei erota, mutta hän ei tuosta naisestakaan luovu.

Niin, olisinko voinut jatkaa kulissiliitossa lasten takia. Hmm... Siinä tilanteessa ahdisti niin paljon, että pää oli levitä. Ei kyennyt ajattelemaan muista mahdollisuuksia kuin että ulos, pelasta hyvä ihminen itsesi ja mielenterveytesi.

Olisithan voinut ottaa miehesi lisäksi itsellesi miesystävän.

Periaatteessa joo, mutta se tilanne kun on päällä, niin ei tuollaisia ajattele, varsinkin kun itse oli aina elänyt harhaluulossa että elää onnellisessa avioliitossa.

Jos olisin saanut sinnitellyt kaksi vuotta siinä tuskassa, niin lopputulos olisi voinut olla miesystävä.

Minulle se pettäminen oli yhtä iso shokki kuin oma lapseni olisi kuollut. Et sinäkään varmaan lapsen kuollessa alkaisi suunnittelemaan uuden lapsen tekemistä? Ei, sinäkin vain miettinisit, miten selviät päästäsi terveenä huomisen, ensi viikon, ensi kuukauden.

Vierailija

Erosin koska olin vain vaimo ja äiti, alinta kastia. Ei mitään arvostusta eikä oikein rakkauttakaan vaikka perushyvä liitto ja mies olikin. Ei juonut, pettänyt tai ollut väkivaltainen. Töitä teki paljon ja rahat toi kotiin.

Tiesin että olin enemmän arvoinen ja lähdin lopulta 3 lapsen kanssa pois. Ja saimme paljon paremman elämän muutamaa vuotta myöhemmin, kaikin puolin!

En usko että olisin voinut jatkaa kulissiliitossa enää pidempään. Etenkään kun vuosi eron jälkeen silloin 12v tyttäreni yhtäkkiä sanoi: äiti- sä naurat, mä en ole koskaan nähnyt sun nauravan.... Noita sanoja en unohda ikinä, silloin varmistui että päätös oli ollut oikea

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mieheni rakastui työkaveriinsa. Mies kyllä ehdotti, ettei erota, mutta hän ei tuosta naisestakaan luovu.

Niin, olisinko voinut jatkaa kulissiliitossa lasten takia. Hmm... Siinä tilanteessa ahdisti niin paljon, että pää oli levitä. Ei kyennyt ajattelemaan muista mahdollisuuksia kuin että ulos, pelasta hyvä ihminen itsesi ja mielenterveytesi.

Olisithan voinut ottaa miehesi lisäksi itsellesi miesystävän.

Periaatteessa joo, mutta se tilanne kun on päällä, niin ei tuollaisia ajattele, varsinkin kun itse oli aina elänyt harhaluulossa että elää onnellisessa avioliitossa.

Jos olisin saanut sinnitellyt kaksi vuotta siinä tuskassa, niin lopputulos olisi voinut olla miesystävä.

Minulle se pettäminen oli yhtä iso shokki kuin oma lapseni olisi kuollut. Et sinäkään varmaan lapsen kuollessa alkaisi suunnittelemaan uuden lapsen tekemistä? Ei, sinäkin vain miettinisit, miten selviät päästäsi terveenä huomisen, ensi viikon, ensi kuukauden.

Järkytyin ainoastaan siitä, että vertaat miehesi sivusuhdetta oman lapsen kuolemaan. Kauheaa. Et varmaan ihan järjissäsi ole ollut ennen eroakaan joten en ihmettele että mies löysi toisen.

Vierailija

Tähän ei ole yhtä yksinkertaista syytä.

Meillä ei miehen kanssa ollut enää mitään yhteistä, muuta kun ne lapset.

Oli mennyt vuosia huonosti, ei mitään puhuttavaa keskenään, olin lähdössä ensimmäisen kerran jo pari vuotta ennen lopullista eroa.

En rakastanut miestäni enää, hän ei ollut rakastanut minua todennäköisesti koskaan.

Suhteessa oli todella paha olla - molemmilla.

Mies oli "my way, or highway"-tyyppi, ei joustoa missään, aina mentiin niinkuin hän halusi tai sota (eli päivien mökötys) oli päällä.

Nämä voi tuntua pieniltä asioilta, mutta kun ahdistusta kestää vuosia, niin siitä haluaa yksinkertaisesti pois ja nopeasti.

Emme missään nimessä olisi voineet jatkaa lasten takia, asia tuli eron jälkeen vielä selvemmäksi. Olen todella tyytyväinen eropäätökseeni ja se oli valtava helpotus. Lapsillehan tilanne oli tosi kurja ja he ovat siitä kärsineet, mutta selvinneet lopulta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole yhtä yksinkertaista syytä.

Meillä ei miehen kanssa ollut enää mitään yhteistä, muuta kun ne lapset.

Oli mennyt vuosia huonosti, ei mitään puhuttavaa keskenään, olin lähdössä ensimmäisen kerran jo pari vuotta ennen lopullista eroa.

En rakastanut miestäni enää, hän ei ollut rakastanut minua todennäköisesti koskaan.

Suhteessa oli todella paha olla - molemmilla.

Mies oli "my way, or highway"-tyyppi, ei joustoa missään, aina mentiin niinkuin hän halusi tai sota (eli päivien mökötys) oli päällä.

Nämä voi tuntua pieniltä asioilta, mutta kun ahdistusta kestää vuosia, niin siitä haluaa yksinkertaisesti pois ja nopeasti.

Emme missään nimessä olisi voineet jatkaa lasten takia, asia tuli eron jälkeen vielä selvemmäksi. Olen todella tyytyväinen eropäätökseeni ja se oli valtava helpotus. Lapsillehan tilanne oli tosi kurja ja he ovat siitä kärsineet, mutta selvinneet lopulta.

Miksi menitte aikanaan naimisiin ja teitte lapsia?

Vierailija

Erottiin koska miehellä oli suhde. Yhä uudelleen jäi kiinni vaikka aina piti lopettaa. Viimeiseksi meidän poika, silloin 6 v, oli nähnyt kun isä suuteli tämän naisen kanssa. Vieläpä valehteli että poika keksii ja poika itkee ettei keksi.. Luonnollisestikaan ei keksi kun ei noista mitään tiennyt. Siinä kohdin päätin hyväksyä että mies oli jo liiton lopettanut, ihan sama kuka eroa haki tai muutti pois. Olisin halunnut pitää perheen koossa mutten siihen riittänyt enkä pystynyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole yhtä yksinkertaista syytä.

Meillä ei miehen kanssa ollut enää mitään yhteistä, muuta kun ne lapset.

Oli mennyt vuosia huonosti, ei mitään puhuttavaa keskenään, olin lähdössä ensimmäisen kerran jo pari vuotta ennen lopullista eroa.

En rakastanut miestäni enää, hän ei ollut rakastanut minua todennäköisesti koskaan.

Suhteessa oli todella paha olla - molemmilla.

Mies oli "my way, or highway"-tyyppi, ei joustoa missään, aina mentiin niinkuin hän halusi tai sota (eli päivien mökötys) oli päällä.

Nämä voi tuntua pieniltä asioilta, mutta kun ahdistusta kestää vuosia, niin siitä haluaa yksinkertaisesti pois ja nopeasti.

Emme missään nimessä olisi voineet jatkaa lasten takia, asia tuli eron jälkeen vielä selvemmäksi. Olen todella tyytyväinen eropäätökseeni ja se oli valtava helpotus. Lapsillehan tilanne oli tosi kurja ja he ovat siitä kärsineet, mutta selvinneet lopulta.

Miksi menitte aikanaan naimisiin ja teitte lapsia?

Tätä mä olen oikeasti miettinyt todella monta kertaa. Rakastuin mieheen palavasti. Hän on komea keikarimainen ja hyvin itsevarma. Sellaiseen parikymppinen tyttö helposti rakastuu. Toki meillä oli hyvääkin, olimme 15-vuotta yhdessä, josta 7 naimisissa. Kuitenkin jälkikäteen miettien tiesin varmaan aina, etten ollut mieheni ykkösvaihtoehto, mutta se riitti minulle silti.
Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, vasta nykyisen mieheni kanssa olen saanut kokea miltä tuntuu olla arvostettu ja rakastettu - todella.

Vierailija

Miehen alkoholismin vuoksi. Ja ei, ei olisi ollut parempi jatkaa lasten takia. Alkoholistin takia menivät perheen rahat, melkein kotikin ja lapsilta opiskelu- ja kasvatusrauha.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mieheni rakastui työkaveriinsa. Mies kyllä ehdotti, ettei erota, mutta hän ei tuosta naisestakaan luovu.

Niin, olisinko voinut jatkaa kulissiliitossa lasten takia. Hmm... Siinä tilanteessa ahdisti niin paljon, että pää oli levitä. Ei kyennyt ajattelemaan muista mahdollisuuksia kuin että ulos, pelasta hyvä ihminen itsesi ja mielenterveytesi.

Olisithan voinut ottaa miehesi lisäksi itsellesi miesystävän.

Periaatteessa joo, mutta se tilanne kun on päällä, niin ei tuollaisia ajattele, varsinkin kun itse oli aina elänyt harhaluulossa että elää onnellisessa avioliitossa.

Jos olisin saanut sinnitellyt kaksi vuotta siinä tuskassa, niin lopputulos olisi voinut olla miesystävä.

Minulle se pettäminen oli yhtä iso shokki kuin oma lapseni olisi kuollut. Et sinäkään varmaan lapsen kuollessa alkaisi suunnittelemaan uuden lapsen tekemistä? Ei, sinäkin vain miettinisit, miten selviät päästäsi terveenä huomisen, ensi viikon, ensi kuukauden.

Oman lapsesi kuolema vs miehesi pettäminen?! Miten voit edes ajatella noin?

Tuntuu että tällä palstalla majailee niin häiriintyneitä ja miesriippuvaisia naisia ettei tosielämässä voi ollakaan.

Tietysti on olemassa se vahva äitimyytti jonka lankaan minäkin taisin mennä. kaikille naisille oma lapsi ei ole niin arvokas kun taas jollekin toiselle on. Yksilöitä olemme. Vaikea vaan saada minkäänlaista otetta tuosta ajatuksesta vaikka kuinka yrittää, kun itse kuuluu niihin joille oma lapsi on elämääkin suurempi ja arvokkaampi asia.

joopajoo1

Hoidin kaiken yksin ja olin vastuussa kaikesta yksin. Olin myös oikeasti aina yksin. Mies teki pitkää päivää ja ryyppäsi lopun ajan. Ei pitänyt lupauksiaan ja valehteli jatkuvasti. Oli helpompi jatkaa oikeasti yksin niin ei tarvinnut pelätä rahattomia päiviä koko ajan ja ilmapiiri kotona parani todella paljon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mies sairastui psyykkisesti ja hoiti itseään alkoholilla. Päivittäin. Lääkäriin ei mennyt.

raukkamaista jättää sairas ihminen jota pitäisi tukea! häpeä! miehen rahat ja muu omaisuus toki sulle kelpasivat!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat