Ylipainon hyvät puolet, niitäkin on!! Imettäminen oli helpompaa.

Nyt kolmatta lasta imettäessäni en voi kuin kerrankin myöntää, että " makkaroista" ja ylipainosta oli hyötyäkin, imettäminen nimittäin sujui paljon helpommin! Kahta ensimmäisen lapsen vauva-aikana olin aika reippaasti ylipainoinen, olen 162 cm pitkä ja painoin 75-85 kg. Rinnat olivat paaaaljon suuremmat, tietenkin, koska rasvaahan ne rinnat osaksi ovat, ja painonpudotus näkyy kyllä rinnoissa. Toisen lapsen jälkeen otin itseäni niskasta ja laihdutin, nyt kolmonen 3 kk ja vaikka muutama ylikilo on vielä jäljellä (painan nyt 65 kg) niin onpa imettäminen hankalampaa!



Maidon määrässä en huomaa mitään eroa, mutta on tosi paljon vaikeampi imettää rentoutuneesti loikoen B-kupin rinnoilla kuin DD-kupin rinnoilla! Siis tuntuu ihan hassulta, mutta " tasapaino" kylkiasennossa maatessa on paljon vaikeampi löytää, tarvitaan tyynyjä ja peittoja tueksi että saa hyvän asennon, ja rinta ei kertakaikkiaan " riitä" vauvan suuhun samalla tavalla kuin isompien rintojen kanssa. Silloin tuntui, että senkun kellahti kyljelleen ja vauva imi sen kummemmin asettelematta. Nyt makuullaan imetys on paljon vaikeampaa, yöimetykset ovat hankalampia just tämän asettelun ja rinnan suuhun venyttelyn takia. Istualtaan imettäminen on tosin yhtä helppoa, mutta kaipaan tuota " kellahtamista" ja etenkin sitä, että vauva öisin hoiteli aika itsekeen imemiset...