Äiti kuoli ja isä tahtoisi jäädä isoon taloon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole. 

 

Jaa-a. Asun itse terveenä, nelikymppisenä sinkkunaisena pientä vanhaa mummonmökkiä alueella, jolla asuu paljon yksinäisiä vanhuksia, samantapaisissa taloissa. Olen kovasti ihaillut että sitkeitä ne ovat, niin että ihan kateeksi käy. Naapurissakin asuu 80-vuotias nainen, joka jo kulkee kumarassa ja hitaasti, mutta niin se vaan hakkaa ja kantaa klapeja ja tekee kaikenlaista, tottakai hitaasti, mutta mihin sitä kiire olisikaan kun on kaikki päivät aikaa. Ja hän aina sanoo, että haluaa asua loppuun asti talossaan, että luonto korjaa sitten pois kun ei pysty enää lämmittämään tai ruokaa laittamaan.

Ymmärrän näkökantasi.

Tosin kuulin tapauksesta, missä klapeja illan suussa kantanut mummo oli ilmeisesti liukastunut kiviportaillaan tupaan mennessä ja jäätynyt (yön aikana) portaisiin kiinni.

Ihmispaikoissa se apukin on lähempänä, varsinkin kun siihen arkipäivään kuuluu edes muutama ihmiskontakti niin samalla se on huolenpitoa, että katsotaan toistensa perään että homma on suurinpiirtein ookoo.

Eli näkökulmia miten tarkastella asiaa tosiaan on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.

Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!

Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...

Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.

Jaa, jaa.. jos olisi minun vuoroni huolehtia äidistäni vanhuuden päivillä. Niin saisiko huolehtia samaan tapaan, kuin hän minusta huolehti. Ryypiskelen siis rauhassa viikonloput ja jos mummeli häiritsee, niin revin hiuksista, lyön mustansilmän, hakkaan remmillä ja vaikka millä, karjun ja huudan taukoamatta, huorittelen ja vaikka mitä. Ois siinä mummolla mukavat vanhuuenpäivät, yes, yes.. Pthyi, en edes sylkeä tuhlaisi..

Vierailija kirjoitti:

Mun vaari jäi myös isoon taloon yksin, pärjäsi aikansa, mutta sitten alkoi tapahtua kaikenlaista kamalaa ja lisäksi talo meni tosi huonoon kuntoon sinä aikana. Ihan turvallisuudenkin kannalta olisi ollut hyvä saada vaari kerrostaloon ajoissa. Yksinäiset, ok-talossa asuvat vanhukset on helppoa riistaa kaiken maailman kauppureille ja varkaille. Ei työssäkäyvät lapset ehdi vahtimaan päivisin vanhuksia.[/quote]

On tärkeää tuoda erilaisia kokemuksia esiin, niin opimme niistä kaikki ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Turvallisuuskysymystä ei voi sivuuttaa ja röyhkeitä hyväksikäyttäjiä valitettavasti on liikenteessä, esimerkiksi vanhus saattaa tilailla ja jutella puhelinmyyjien kanssa vain saadakseen kuulla ihmisen äänen tai jutella jonkun kanssa tai vanhuksen tavaroiden perässä saattaa olla joku "antiikkigrynderi"/pitsiliinakauppias  mankumassa kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.

Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!

Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...

Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.

Jaa, jaa.. jos olisi minun vuoroni huolehtia äidistäni vanhuuden päivillä. Niin saisiko huolehtia samaan tapaan, kuin hän minusta huolehti. Ryypiskelen siis rauhassa viikonloput ja jos mummeli häiritsee, niin revin hiuksista, lyön mustansilmän, hakkaan remmillä ja vaikka millä, karjun ja huudan taukoamatta, huorittelen ja vaikka mitä. Ois siinä mummolla mukavat vanhuuenpäivät, yes, yes.. Pthyi, en edes sylkeä tuhlaisi..

Voi himputti, tosi kauheeta että oikeesti joillain on ollut noin kamalat/ilkeät  painajaisvanhemmat. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.

Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!

Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...

Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.

Jaa, jaa.. jos olisi minun vuoroni huolehtia äidistäni vanhuuden päivillä. Niin saisiko huolehtia samaan tapaan, kuin hän minusta huolehti. Ryypiskelen siis rauhassa viikonloput ja jos mummeli häiritsee, niin revin hiuksista, lyön mustansilmän, hakkaan remmillä ja vaikka millä, karjun ja huudan taukoamatta, huorittelen ja vaikka mitä. Ois siinä mummolla mukavat vanhuuenpäivät, yes, yes.. Pthyi, en edes sylkeä tuhlaisi..

Voi himputti, tosi kauheeta että oikeesti joillain on ollut noin kamalat/ilkeät  painajaisvanhemmat. Otan osaa.

Niin oli kauheata. Ja moniko ihminen nyt säälittelee mummo riepua, joka ei edes lastenlapsia saa yökylään ja on se mummon tyttö ihan tunteeton ja empatiakyvytön ja plaa, plaa. Siinä sitä olis sulattelua monellakin, kun tietäisivät todellisuuden.

Eli en kyllä ap:tä lähtisi ensimmäisenä osoittelemaan, että ahne ja muuta. Todellisuus kun voi olla tarua ihmeellisempää ja ei muuten hyvällä tavalla.

Me olemme nyt tilanteessa jossa leski käyttää asumisoikeuttaan, ja ruikuttaa rahan puutetta. Yrittää meillä maksattaa asumiskulujaan. Oltiin jo yhteydessä tuomariin, joka sitten selvensi leskelle, että jos rahat ei riitä, on vaihdettava asumismuotoa. Lisäksi lesken on pidettävä talo ja tilukset siinä kunnossa kuin ne puolison kuolinhetkellä oli.

Me emme todellakaan aio maksaa myös toisen talouden kuluja omamme lisäksi. Vaihtoehto kuitenkin on se, että vaihtaa halvempaan ja itselle sopivampaan asumismuotoon. Ostaa esim. kerrostalokämpän kylältä.

Ette. Asuntoa ei oida jakaa, jo toinen puolisoita haluaa vielä asua siinä. Sen sijaan kulut menevät isäsi ja perikunnan kesken. Lämmitys ym.

Vierailija kirjoitti:

Eikö asiaa voi mitenkään riitauttaa? Onko tuo elinikäinen asumisoikeus täysin ehdoton?

Sen voi riitauttaa vain silloin jos leskellä itsellään on asumiseen sopiva asunto omistuksessaan. Olettaisin, että isälläsi ei moista ole? Joten hänen ei todellakaan tarvi muuttaa mihinkään ja laki suojaa sen kyllä hyvin tehokkaasti. Mikään oikeus ei isäänne kodistaan häädä.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme nyt tilanteessa jossa leski käyttää asumisoikeuttaan, ja ruikuttaa rahan puutetta. Yrittää meillä maksattaa asumiskulujaan. Oltiin jo yhteydessä tuomariin, joka sitten selvensi leskelle, että jos rahat ei riitä, on vaihdettava asumismuotoa. Lisäksi lesken on pidettävä talo ja tilukset siinä kunnossa kuin ne puolison kuolinhetkellä oli.

 

Me emme todellakaan aio maksaa myös toisen talouden kuluja omamme lisäksi. Vaihtoehto kuitenkin on se, että vaihtaa halvempaan ja itselle sopivampaan asumismuotoon. Ostaa esim. kerrostalokämpän kylältä.

Ja tuo käydään toteamassa miten, jos leski ei ahneita lapsiaan päästä taloa tarkastamaan säännöllisesti? Jätetään varmasti hautajaisetkin pitämättä, että sadaan talon arvonlasku korvattua ja perintö isommaksi. Talo ei ole ikuinen ja se vanhenee siinä missä ihminenkin, ei ole mahdollista että talo on täysin samassa kunnossa vaikka 20 vuoden kuluttua.

Asuja maksaa kulunsa, se pitää paikkansa. Jos ei rahat riitä, silloin on muutettava.

Mistä ihmeestä täällä koko ajan jankataan ajatusta, että yksinasujan jostain syystä pitäisi asua pienesti tai ahtaasti? Yksinasuja asuu täsmälleen sen kokoisessa kämpässä, talossa tai linnassa, kun haluaa. Jakakaa te muut sitä 70 neliötänne viiden hengen kesken ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä täällä koko ajan jankataan ajatusta, että yksinasujan jostain syystä pitäisi asua pienesti tai ahtaasti? Yksinasuja asuu täsmälleen sen kokoisessa kämpässä, talossa tai linnassa, kun haluaa. Jakakaa te muut sitä 70 neliötänne viiden hengen kesken ihan vapaasti.

Asuu tietenkin, täysin omalla kustannuksellaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos isä on hyväkuntoinen ja pärjää talossa sekä taloudellisesti että muuten niin miksi olisi kiire lähteä muualle? Antakaa nyt hyvänen aika totutella elämään leskenä ensin ja tehdä lisää muutoksia oman fiiliksen mukaan.  Leskeys on niin suuri elämänmuutos että riittää sulateltavaa ja käsiteltävää todella pitkäksi aikaa.

Ja onhan tässä sekin puoli, että isä saattaa ottaa vielä uuden elämänkumppanin jossain vaiheessa. Moni vanhus solmii uuden parisuhteen. Tuo turvaa ja lämpöä vanhuksen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme nyt tilanteessa jossa leski käyttää asumisoikeuttaan, ja ruikuttaa rahan puutetta. Yrittää meillä maksattaa asumiskulujaan. Oltiin jo yhteydessä tuomariin, joka sitten selvensi leskelle, että jos rahat ei riitä, on vaihdettava asumismuotoa. Lisäksi lesken on pidettävä talo ja tilukset siinä kunnossa kuin ne puolison kuolinhetkellä oli.

 

Me emme todellakaan aio maksaa myös toisen talouden kuluja omamme lisäksi. Vaihtoehto kuitenkin on se, että vaihtaa halvempaan ja itselle sopivampaan asumismuotoon. Ostaa esim. kerrostalokämpän kylältä.

Ja tuo käydään toteamassa miten, jos leski ei ahneita lapsiaan päästä taloa tarkastamaan säännöllisesti? Jätetään varmasti hautajaisetkin pitämättä, että sadaan talon arvonlasku korvattua ja perintö isommaksi. Talo ei ole ikuinen ja se vanhenee siinä missä ihminenkin, ei ole mahdollista että talo on täysin samassa kunnossa vaikka 20 vuoden kuluttua.

Asuja maksaa kulunsa, se pitää paikkansa. Jos ei rahat riitä, silloin on muutettava.

Eiköhän tuolla nyt tarkoiteta sellaisia ihan yleisiä, kunnossapitoon liittyviä asioita, kuten että tehdään nuohous säännöllisesti, pidetään mahdollinen ilmanvaihto päällä ja huolehditaan ilmanvaihtokanavien putsauksesta sen harvan kerran kun sellainen operaatio tarvitsee tehdä. Ulkomaalaus ennenkuin torppa lahoaa jne. Tottakai se talo kuluu, ei kai tuolla nyt mitään keittiöremontteja tarkoiteta, vaan perusylläpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö asiaa voi mitenkään riitauttaa? Onko tuo elinikäinen asumisoikeus täysin ehdoton?

Sen voi riitauttaa vain silloin jos leskellä itsellään on asumiseen sopiva asunto omistuksessaan. Olettaisin, että isälläsi ei moista ole? Joten hänen ei todellakaan tarvi muuttaa mihinkään ja laki suojaa sen kyllä hyvin tehokkaasti. Mikään oikeus ei isäänne kodistaan häädä.

Toinen mahdollinen tilanne on se, että kuolinpesällä on velkaa, josta se ei selviydy ilman vainajan ja lesken yhteisen asunnon myymistä. Tällöin asunnon saa myydä.

Onhan sekin mahdollista, että ap:n isä löytää itselleen uuden puolison, menee tämän kanssa naimisiin ja isän kuoltua tämä uusi leski saa jäädä asumaan asuntoon, eikä ap saa vieläkään perintörahojaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin mahdollista, että ap:n isä löytää itselleen uuden puolison, menee tämän kanssa naimisiin ja isän kuoltua tämä uusi leski saa jäädä asumaan asuntoon, eikä ap saa vieläkään perintörahojaan.

Ei taida kuitenkaan noin mennä? Isän kuoleman jälkeen rintaperilliset voivat vaatia oman lakiosuutensa molempien vanhempien osuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin mahdollista, että ap:n isä löytää itselleen uuden puolison, menee tämän kanssa naimisiin ja isän kuoltua tämä uusi leski saa jäädä asumaan asuntoon, eikä ap saa vieläkään perintörahojaan.

Ei taida kuitenkaan noin mennä? Isän kuoleman jälkeen rintaperilliset voivat vaatia oman lakiosuutensa molempien vanhempien osuudesta.

Menee se, leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.

Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!

Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...

Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.

Miksi? Vanhempien pitää huolehtia lapsista, koska vanhemmat ovat syyllisiä lasten olemassaoloon. Sen sijaan lapset eivät ole pyytäneet saada syntyä eivätkä ole voineet vaikuttaa asiaan. Syntyykö elinikäinen kiitollisuuden velka siitä hyvästä, että vanhemmat ovat vaivautuneet nussimaan?

Isällä on oikeus asua talossa loppuikänsä. Hänen velvollisuutensa on maksaa juoksevat kulut, mutta esim. peruskorjauksiin osallistuu omistajat eli kuolinpesän osakkaat tai lapset jos pesä on jaettu.

Kyllä te lapset sitten aikanaan oman osuutenne saatte, jollei isä nai jotain nuorta naista joka sitten käyttää lesken asumisoikeutta hamaan tappiin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö asiaa voi mitenkään riitauttaa? Onko tuo elinikäinen asumisoikeus täysin ehdoton?

Sen voi riitauttaa vain silloin jos leskellä itsellään on asumiseen sopiva asunto omistuksessaan. Olettaisin, että isälläsi ei moista ole? Joten hänen ei todellakaan tarvi muuttaa mihinkään ja laki suojaa sen kyllä hyvin tehokkaasti. Mikään oikeus ei isäänne kodistaan häädä.

Toinen mahdollinen tilanne on se, että kuolinpesällä on velkaa, josta se ei selviydy ilman vainajan ja lesken yhteisen asunnon myymistä. Tällöin asunnon saa myydä.

Itseasiassa tästäkin löytyy KKO:n ennakkopäätös, jos leski velvoitettiin muuttamaan asunnosta. En nyt muista perusteita päätöksessä, mutta kuvio oli sellainen, että asunto oli hirveän arvokas (Hkin kantakaupungissa isohko luukku) ja perikunnan taloudellinen asema heikko (työttömyyttä jne.). Asunnossa oli asunut lyhyen avioliiton jälkeen 15-20 vuotta äidin uusi puoliso. Päätöksessä perikunta velvoitettiin ostamaan pienempi asunto käyttöön tilalle. Saivat ainakin rahaa pois välistä. Mutta nää on tosi vaikeita ja harvinaisia tapauksia.

Muuten en kyllä ymmärrä, miksi ap:n mielestä isän pitäisi jättää kotinsa. Omakotitalossa, omassa kodissaan asuminen, on usein ikääntyvälle ihmiselle tärkeää ja kyllä ne työt siinä hoituu kuin nuoremmiltakin. Eikä sen pihan ole pakko olla niin vimpan päälle nypitty. Joku tuossa kirjoitti, ettei eläkeläiset jaksa tehdä lumitöitä ja hoitaa taloa. Höpsis, nykyeläkeläiset on niin hyväkuntoisia, että ne pystyy mainiosti hoitamaan tuonne kasikymppiseksi ja päälle talojaan. Asumme itse alueella, jossa suurin osa asukkaista on eläkkeellä, vanhimmat jo yli 80. Sitten joukossa on lapsiperheitä. Paremminhan noilla vanhoilla on lumityöt tehty ja nurmikot leikattu kuin meillä nuoremmilla. Ja mitäs sitten, jos talo myytäisiin? Sen talon, oman pihan ja luvan, hinnalla hyvässä lykyssä saisi jonkun ankean kaksion jostain uudesta kerrostalosta? Sielläkö se onni sitten on? Missään tapauksessa vanhaa ihmistä ei saa painostaa muuttamaan pois asunnostaan. Vaikka vähän huonompaakin asuminen olisi, niin vanha päättää itse ja usein pysyy pirteämpänä ja onnellisempana siinä vanhassa kodissaan.