Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli ja isä tahtoisi jäädä isoon taloon
25.11.2015 |
Meidän lasten mielestä ajatus on huono. Voimmeko mitenkään velvoittaa isää myymään talon ja muuttamaan pienempään asuntoon? Olivat avioliitossa, mutta ei testamenttia.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ette, leskellä on lain takaama asumisoikeus yhteiseen kotiin.
Luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette, leskellä on lain takaama asumisoikeus yhteiseen kotiin.
Luojan kiitos.
Ei, kyllä tämä on ihan ihmisten säätämä laki.
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Mummo jäi isoisän kuoltua asumaan rintamamiestaloon. Pesutilat kellarissa ja pienet saniteettitilat, ei se siellä pärjää. Ei pääse edes ulkorappusista itse. Mutta pois ei ole suostunut muuttamaan. Edellyttää, että omat lapset juoksevat päivittäin hoitamassa asioita ja jelppaamassa. Tämän päälle kunnalliset avut.
Ei se raha ole aina se motiivi saada iäkästä vanhempaa muuttamaan. Tuokaan talo ole minkään arvoinen, mutta saisi edes hetken hengähtää piikomasta.
Vanhat ihmiset eivät tiedä mitä nykyään on tarjolla. Menkää näyttämään niitä heille. Eikä kaikkialla ole narkkareita ja hulluja naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo jäi isoisän kuoltua asumaan rintamamiestaloon. Pesutilat kellarissa ja pienet saniteettitilat, ei se siellä pärjää. Ei pääse edes ulkorappusista itse. Mutta pois ei ole suostunut muuttamaan. Edellyttää, että omat lapset juoksevat päivittäin hoitamassa asioita ja jelppaamassa. Tämän päälle kunnalliset avut.
Ei se raha ole aina se motiivi saada iäkästä vanhempaa muuttamaan. Tuokaan talo ole minkään arvoinen, mutta saisi edes hetken hengähtää piikomasta.
Hengähdystauko syntyy ihan sillä, että lakkaa piikomasta tai tekee sitä vain silloin, kun itselle sopii. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Nimenomaan. Eli kun itsenäinen selviytyminen (fyysinen tai taloudellinen) käy asukkaalle kohtuuttoman vaikeaksi on aika miettiä asumismuodon vaihtoa.
Mikäli laki ei olisi asumisoikeuden myötä lesken puolella niin tiukasti, niin pahoin pelkään että liian moni vanhus kyyssättäisiin vaikka kottikärryillä "holhouksenalaisena" ennen aikojaan terveyskeskuksen vuodeosastolle -- läheistensä/rintaperillistensä toimesta, sen verran törkeiksi ja häpeämättömiksi ovat ihmiset valitettavasti käyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu kerho teillä. Ensin isä menettää elämänkumppanin ja te vaaditte jättämään myös kodin. Ootteko miettineet asiaa muuten kuin itsenne kannalta? Niin ei voi edes tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset eivät tiedä mitä nykyään on tarjolla. Menkää näyttämään niitä heille. Eikä kaikkialla ole narkkareita ja hulluja naapurissa.
Erittäin hyvä pointti.
Asteittain esittelee vanhukselleen muita asumismuotoja ja käyttää tutustumassa eri vaihtoehtoihin. Kaikki vieras saattaa häntä pelottaa, että "mihin minä kotoani joudun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoäitini halusi yksin jäädä vanhaan taloon keskelle metsää ykdin jäätyään. Lähellä ei naapureita eikä ajokorttia eli sosiaaliset kontaktit vähäisiä ja alkoi erakoitua. Kun sitten kunto ei enää kestänyt talon lämmitystä jne. muutti kirkonkylälle rivitaloon ja piristyi selvästi, kun sai naapureita, joiden kanssa kahvitella. Oli itsekin iloinen muutosta ja harmitteli ettei aiemmin uskaltanut. Fyysinen kunto rupesi kyllä heikkenemään, mutta en osaa sanoa johtuiko tämä enemmän ikääntymisestä kuin asumismuodosta.
Jos ap:lla on samanlainen tilanne, niin anna ajan kulua ja tuo pikkuhiljaa esille ehdotus muutosta, jos aidosti olet sitä mieltä, että sw tekisi isälle hyvää.
Älä vaan ihmeessä kerro enempää asian taustoja, esim isän kuntoa ja ikää, talon kuntoa tai muutakaan infoa että olisi helpompi vastata tuohon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Nimenomaan. Eli kun itsenäinen selviytyminen (fyysinen tai taloudellinen) käy asukkaalle kohtuuttoman vaikeaksi on aika miettiä asumismuodon vaihtoa.
Mikäli laki ei olisi asumisoikeuden myötä lesken puolella niin tiukasti, niin pahoin pelkään että liian moni vanhus kyyssättäisiin vaikka kottikärryillä "holhouksenalaisena" ennen aikojaan terveyskeskuksen vuodeosastolle -- läheistensä/rintaperillistensä toimesta, sen verran törkeiksi ja häpeämättömiksi ovat ihmiset valitettavasti käyneet.
Sinne terkkarin vuodeosastolle ei ihan helposti kyllä oteta... vaikka oikea tarvekin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset eivät tiedä mitä nykyään on tarjolla. Menkää näyttämään niitä heille. Eikä kaikkialla ole narkkareita ja hulluja naapurissa.
Erittäin hyvä pointti.
Asteittain esittelee vanhukselleen muita asumismuotoja ja käyttää tutustumassa eri vaihtoehtoihin. Kaikki vieras saattaa häntä pelottaa, että "mihin minä kotoani joudun".
Joo, ja niitäkin taloja on jotka ovat senioreiden suosimia. Eli asukkaat on pääsääntöisesti iäkkäitä. Enkä tarkoita palvelujataloja tms.
Surukin voi helpottua kun on "vilinää ja vilskettä" / samanikäisiä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen isäsi on ap? Onko jotain syytä sairaus yms. että ei pärjää yksin? Vai ollaanko itsekkäästi perinnön perässä?
Vierailija kirjoitti:
Jaa rahoihinko kiire päästä käsiksi. Häätää nyt oma isä kodistaan. Ahneudella ei mitään rajaa.
Vain varas epäilee muita varkaiksi ja se sääntö pitää muuten paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Nimenomaan. Eli kun itsenäinen selviytyminen (fyysinen tai taloudellinen) käy asukkaalle kohtuuttoman vaikeaksi on aika miettiä asumismuodon vaihtoa.
Mikäli laki ei olisi asumisoikeuden myötä lesken puolella niin tiukasti, niin pahoin pelkään että liian moni vanhus kyyssättäisiin vaikka kottikärryillä "holhouksenalaisena" ennen aikojaan terveyskeskuksen vuodeosastolle -- läheistensä/rintaperillistensä toimesta, sen verran törkeiksi ja häpeämättömiksi ovat ihmiset valitettavasti käyneet.
Sinne terkkarin vuodeosastolle ei ihan helposti kyllä oteta... vaikka oikea tarvekin olisi.
Ai no tuohan tässä vielä oli "helpottava" tieto. Terveisin yksi keski-ikäinen, tuleva vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Ei kellään ole enää ylimääräistä mitä jakaa. Vähintään toinen perheestä on nykyään työtön. Nyt on rankka aika menossa.
Ei sekään ole hauskaa että isänne tekee konkurssin vaan siksi että ette neuvonneet häntä.
Ensiksi
Osanottoni äitinne kuoleman johdosta.
Toiseksi
Antakaa isän asua tutussa talossa niin kauan kun haluaa ja kykenee.
Kunnioittakaa ja kuunnelkaa hänen toiveitaan, äitinne menetys on varmasti järkyttänyt häntä ja hänen arkeaan suuresti, eli ei mitään muita suuria muutoksi muutamaan vuoteen kaivata -- ellei itse halua, mutta harvemmin haluavat.
Älkää painostako isäänne ennen aikojaan -- se on sydämetöntä häätämistä ja siksi väärin.
Viisaat ihmiset muistavat,. että lapset katsovat meihin.
Lapset toimivat siis samalla tavalla teitä kohtaan kun olette yksin vanhoina, kuin te nyt toimitte esimerkkinä heille omaa vanhaa isäänne kohtaan. Käyttäytykää huomaavaisesti ja kunnioittaen vaikka rahantarve olisi suuri ja mieli tekisi hyvin "pistää tönö jakoon", kuten eräskin puupää oli asian ilmaissut itkevän vanhuksensa edessä.-
Miettikää asioita joskus rauhassa, inhimillisesti ja sydämellä. On asioita joita rahalla ei saa enää koskaan takaisin, kuten esimerkiksi tärkeitä hetkiä ja päätöksiä elämässä jolloin mokasi pahasti rikkomalla toista vastaan tai tallaamalla toisen tunteita surutta oman hyödyn vuoksi.