Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli ja isä tahtoisi jäädä isoon taloon
25.11.2015 |
Meidän lasten mielestä ajatus on huono. Voimmeko mitenkään velvoittaa isää myymään talon ja muuttamaan pienempään asuntoon? Olivat avioliitossa, mutta ei testamenttia.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa rahoihinko kiire päästä käsiksi. Häätää nyt oma isä kodistaan. Ahneudella ei mitään rajaa.
Vain varas epäilee muita varkaiksi ja se sääntö pitää muuten paikkaansa.
Ja jos ei tykkää Keekin musasta on kateellinen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Ei kellään ole enää ylimääräistä mitä jakaa. Vähintään toinen perheestä on nykyään työtön. Nyt on rankka aika menossa.
Ei sekään ole hauskaa että isänne tekee konkurssin vaan siksi että ette neuvonneet häntä.
Olet oikeassa, asiaan on niin monta puolta ja siihen vaikuttaa moni tekijä (nykyään taloudellinen tekijä vaikuttaa liian moniin päätöksiin kun elämme moni niin kovin tiukilla).
Vierailija kirjoitti:
Eikö asiaa voi mitenkään riitauttaa? Onko tuo elinikäinen asumisoikeus täysin ehdoton?
Miksi pitäisi riitauttaa?
Laki suojelee onneksi leskiä, eivätkä ahneet perilliset voi varastaa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa rahoihinko kiire päästä käsiksi. Häätää nyt oma isä kodistaan. Ahneudella ei mitään rajaa.
Vain varas epäilee muita varkaiksi ja se sääntö pitää muuten paikkaansa.
Ja jos ei tykkää Keekin musasta on kateellinen....
Jaa sitä ollaankin 15v. Ite oon 60v eikä tuo ole mun makuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Nimenomaan. Eli kun itsenäinen selviytyminen (fyysinen tai taloudellinen) käy asukkaalle kohtuuttoman vaikeaksi on aika miettiä asumismuodon vaihtoa.
Mikäli laki ei olisi asumisoikeuden myötä lesken puolella niin tiukasti, niin pahoin pelkään että liian moni vanhus kyyssättäisiin vaikka kottikärryillä "holhouksenalaisena" ennen aikojaan terveyskeskuksen vuodeosastolle -- läheistensä/rintaperillistensä toimesta, sen verran törkeiksi ja häpeämättömiksi ovat ihmiset valitettavasti käyneet.
Sinne terkkarin vuodeosastolle ei ihan helposti kyllä oteta... vaikka oikea tarvekin olisi.
Ai no tuohan tässä vielä oli "helpottava" tieto. Terveisin yksi keski-ikäinen, tuleva vanhus.
Ei tosiaankaan oteta, ei edes terminaalihoitoa tarvitsevaa vanhusta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isä on hyväkuntoinen ja pärjää talossa sekä taloudellisesti että muuten niin miksi olisi kiire lähteä muualle? Antakaa nyt hyvänen aika totutella elämään leskenä ensin ja tehdä lisää muutoksia oman fiiliksen mukaan. Leskeys on niin suuri elämänmuutos että riittää sulateltavaa ja käsiteltävää todella pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma isoäitini halusi yksin jäädä vanhaan taloon keskelle metsää ykdin jäätyään. Lähellä ei naapureita eikä ajokorttia eli sosiaaliset kontaktit vähäisiä ja alkoi erakoitua. Kun sitten kunto ei enää kestänyt talon lämmitystä jne. muutti kirkonkylälle rivitaloon ja piristyi selvästi, kun sai naapureita, joiden kanssa kahvitella. Oli itsekin iloinen muutosta ja harmitteli ettei aiemmin uskaltanut. Fyysinen kunto rupesi kyllä heikkenemään, mutta en osaa sanoa johtuiko tämä enemmän ikääntymisestä kuin asumismuodosta.
Jos ap:lla on samanlainen tilanne, niin anna ajan kulua ja tuo pikkuhiljaa esille ehdotus muutosta, jos aidosti olet sitä mieltä, että sw tekisi isälle hyvää.
Vanhustyötä tehneenä sanosin kaikille, että usein ikäihmien demnetoituu nopeasti, jos joutuu kodistaan muuttamaan vanhana ja usein omaiset sitten joutuu hoitamaan häntä ja hänen asioitaan enemmin kuin siiinä isossa omakotitalossa, jossa muka ei yksin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö asiaa voi mitenkään riitauttaa? Onko tuo elinikäinen asumisoikeus täysin ehdoton?
Miksi pitäisi riitauttaa?
Laki suojelee onneksi leskiä, eivätkä ahneet perilliset voi varastaa kotia.
Onkohan tuossa puurot ja vellit menny sekaisin. Eihän kukaan voi viedä toisen omaisuutta paitsi korkeintaan äidin lakiosaa joka perilliselle lain mukaan kuuluu. Ap ei kuitenkaan sitä halunnut.
Leskellä on lain suoma oikeus jäädä asumaan siihen asuntoon, joka heillä oli yhteisenä kotina.
Toki voi olla fiksua muuttaa pienempään asuntoon kun jää yksin, mutta mikään pakota olemaan fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Ei kellään ole enää ylimääräistä mitä jakaa. Vähintään toinen perheestä on nykyään työtön. Nyt on rankka aika menossa.
Ei sekään ole hauskaa että isänne tekee konkurssin vaan siksi että ette neuvonneet häntä.
Suomessa ykskityishenkilö ei voi tehdä konkurssia.
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Jaa-a. Asun itse terveenä, nelikymppisenä sinkkunaisena pientä vanhaa mummonmökkiä alueella, jolla asuu paljon yksinäisiä vanhuksia, samantapaisissa taloissa. Olen kovasti ihaillut että sitkeitä ne ovat, niin että ihan kateeksi käy. Naapurissakin asuu 80-vuotias nainen, joka jo kulkee kumarassa ja hitaasti, mutta niin se vaan hakkaa ja kantaa klapeja ja tekee kaikenlaista, tottakai hitaasti, mutta mihin sitä kiire olisikaan kun on kaikki päivät aikaa. Ja hän aina sanoo, että haluaa asua loppuun asti talossaan, että luonto korjaa sitten pois kun ei pysty enää lämmittämään tai ruokaa laittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Ei kellään ole enää ylimääräistä mitä jakaa. Vähintään toinen perheestä on nykyään työtön. Nyt on rankka aika menossa.
Ei sekään ole hauskaa että isänne tekee konkurssin vaan siksi että ette neuvonneet häntä.
Suomessa ykskityishenkilö ei voi tehdä konkurssia.
Henklökohtaisen kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...
Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaari jäi myös isoon taloon yksin, pärjäsi aikansa, mutta sitten alkoi tapahtua kaikenlaista kamalaa ja lisäksi talo meni tosi huonoon kuntoon sinä aikana. Ihan turvallisuudenkin kannalta olisi ollut hyvä saada vaari kerrostaloon ajoissa. Yksinäiset, ok-talossa asuvat vanhukset on helppoa riistaa kaiken maailman kauppureille ja varkaille. Ei työssäkäyvät lapset ehdi vahtimaan päivisin vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo talvi ja lumityöt on nuorille ok-talon asukkaille raskaita puhumattakaan eläkeläisistä ja vanhuksista. Riippuen talon kunnosta ja iästä myös kunnossapito voi monille olla liian haastavaa. Ikä teke tehtävänsä ja ilman kallista ulkopuolista apua ei pärjää, sitten kun joka asiaan tarvitsee apua niin huomaa jo sen ettei tässä enää mitään järkeä ole.
Jaa-a. Asun itse terveenä, nelikymppisenä sinkkunaisena pientä vanhaa mummonmökkiä alueella, jolla asuu paljon yksinäisiä vanhuksia, samantapaisissa taloissa. Olen kovasti ihaillut että sitkeitä ne ovat, niin että ihan kateeksi käy. Naapurissakin asuu 80-vuotias nainen, joka jo kulkee kumarassa ja hitaasti, mutta niin se vaan hakkaa ja kantaa klapeja ja tekee kaikenlaista, tottakai hitaasti, mutta mihin sitä kiire olisikaan kun on kaikki päivät aikaa. Ja hän aina sanoo, että haluaa asua loppuun asti talossaan, että luonto korjaa sitten pois kun ei pysty enää lämmittämään tai ruokaa laittamaan.
On niitä tottakai. Mutta tunnen myöskin sellaisia tapauksia jossa vanhukset muutti kerrostaloasuntoon ja nautti niin lämpimästä vedestä että siitä oikein huomautettiin niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...
Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.
Lapsen vastuulla on huolehtia siitä, että vanhemmilla on _kohtuullinen_ elintaso. Mutta jos vanhempi itse päättää asua liian isosti ja kalliisti, se on hänen valintansa, ja jokainen itse kantaa valinnoistaan vastuun.
Lisäksi sillä lapsella saattaa olla omakin perhe elätettävänä, ja jos hän sattuu olemaan matalapalkka-alalla, niin eipä sillä palkalla juuri juhlita. Aika tylyä olisi vanhemman vaatia lastaan maksamaan hänen ison omakotitalonsa kuluja, jos lapsi perheineen asuu pienemmässä kerrostaloasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...
Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.
Näytä se lakipykälä, joka näin määrittää. Työmarkkinatuestako lapsen pitäisi maksaa lesken talon kuluja?
Vierailija kirjoitti:
Jos isä on hyväkuntoinen ja pärjää talossa sekä taloudellisesti että muuten niin miksi olisi kiire lähteä muualle? Antakaa nyt hyvänen aika totutella elämään leskenä ensin ja tehdä lisää muutoksia oman fiiliksen mukaan. Leskeys on niin suuri elämänmuutos että riittää sulateltavaa ja käsiteltävää todella pitkäksi aikaa.[/quote]
Aivan totta. Siihen ei mitään "perinnön/asunnon riitauttamisia" tarvita lisämurheeksi, niin kuin joku kysyi tuossa edellä että voiko asian riitauttaa, niin itsellä ei kyllä olisi sydäntä tehdä semmoista vaikka olisi köyhä kuin kirkonrotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisleskelle piti monta kertaa selittää, että HÄN maksaa talon laskut ja kulut yksin, koska HÄN siellä asuu. Yritti lapsiltaan kerjätä jatkuvasti rahaa talon kuluihin. Jos ei ole varaa yksin siellä asua, sitten pitää muuttaa pois.
Korostitte siis jatkuvasti, surun murtamalle läheisellenne, että nyt kun puolisosi kuoli, niin sinä olet YKSIN. Sinun tulee pärjätä YKSIN, tai lähteä pois kodistasi. Me emme auta, taikka tue sinua vaikeuksissasi. Emme ikimaailmassa auta, senkin ruikuttaja!
Niin, ei ole lapsen tehtävä elättää vanhempaansa, jos vanhempi tarkoituksella elää liian leveästi. Surun murtamasta läheisestä nyt voidaan olla montaa mieltä...
Todellakin ON lapsen vuoro huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista ja elätyksestä, heidän vanhuudenpäivillään.
Lapsen vastuulla on huolehtia siitä, että vanhemmilla on _kohtuullinen_ elintaso. Mutta jos vanhempi itse päättää asua liian isosti ja kalliisti, se on hänen valintansa, ja jokainen itse kantaa valinnoistaan vastuun.
Lisäksi sillä lapsella saattaa olla omakin perhe elätettävänä, ja jos hän sattuu olemaan matalapalkka-alalla, niin eipä sillä palkalla juuri juhlita. Aika tylyä olisi vanhemman vaatia lastaan maksamaan hänen ison omakotitalonsa kuluja, jos lapsi perheineen asuu pienemmässä kerrostaloasunnossa.
Tarkennan vielä, että kyse on minun mielipiteestäni ja moraalisesta vastuusta, ei laillisesta. Lisäksi on niitä tapauksia, joissa sanoisin, ettei lapsella ole edes mitään moraalista vastuuta - esimerkiksi viime vuosina on ollut uutisia vanhemmista, jotka ovat kavaltaneet alaikäisten lastensa rahat. Samaan kategoriaan menee vaikkapa raaka väkivalta, hyväksikäyttö ja niin edelleen.
58
Niin totta kirjoitit! Yksinäisyys on kamalaa ja nykyään juuri puhutaan vanhusten yleistyvistä itsemurhista joita aiheuttaa juuri -- YKSINÄISYYS.