Ärsyttääkö teitä enemmän ylipuheliaat vai hiljaiset ihmiset?
Minua ylipuheliaat. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitää väkisin puhua, vaikkei olisi mitään järkevää sanottavaa.
Kommentit (51)
Ylipuheliaan vastakohta on mykistelijä, ei hiljainen. Siis sellainen, joka ei saa sanaa suustaan, vaikka aihetta olisi ja joka sitä kautta aiheuttaa muille epämukavan olon. Ylipuhelias vaikuttaa hysteeriseltä, ei kestä taukoja ja ottaa itselleen puheella kaiken tilan muilta. Niin tekee kyllä mykistelijäkin, kun ympäristö alkaa miettiä, että mikäköhän häntä vaivaa ja miksi hän ei sano mitään.
Lakkaamatta kälättävä on tietysti ärsyttävä. Mutta paljon on kiinni puheen sisällöstä. Puhelias, joka puhuu kiinnostavasti ja hyvin ei ärsytä ollenkaan.
Kuuntelin kerran junamatkalla Seinäjoelta-Helsinkiin yhden miehen pälätystä matkakumppanilleen koko matkan,ärsytti ihan sairaasti.
Tulin tietämään kaikki yksityis ja työasiat.
Riippuu vähän tilanteesta. Yleensä ei kummatkaan. Jos puhelias häiritsee koko ajan keskittymistä esim työhön se ärsyttää. Jos tarvitsee mielipidettä tms ja hiljainen ei saa suutaan auki ja asiaa joutuu "lypsämään" sekin ärsyttää.
Jos ihminen on ärsyttävä, niin ylipuheliaana se on tietenkin paljon kamalampi! Kivojen ihmisten puheliaisuus ei haittaa.
Riippuu täysin niistä jutuista. Jos hiljainen ei saa aikaan kuin negatiivisen kommentin ja aina hiljaa ylenkatselee nyrpeänä, ei sekään lämmitä. Jos puhelias kehuu itseään, ei sitäkään jaksa. Tasapaino on paras ja voisi olla jopa velvollisuus äärityypeille.
Hiljaiset. Jos hakeudun muiden ihmisten seuraan, teen sen siksi, että haluan kommunikoida muiden kanssa. Voin istua hiljaa yksin kotonakin.
Ylipuheliaat!
Ja toinen ryhmä joka suunnattomasti ärsyttää: tyhjännaurajat.
Siis että kaikkeen reagoidaan nauramalla ja aloitetaan ja lopetetaan oma sanominen naurulla. Minua varmaan moni pitää tosikkona, koska en naura "kaikelle" eli usein sille mille muut. Tykkään hyvästä huumorista, mutta sellainen jatkuva nauraminen on vain mielestäni tyhmää.
Hiljaiset. Toki sekin riippuu tilanteesta mutta ai että on kiva esim. häissä istua ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä jos kukaan ei sano mitään. Eivät puhu edes keskenään. Toki ensin tervehdin muita ja esittelen itseni ja koita viritellä jotain keskustelua.
Hiljaiset ärsyttää enemmän. Olin itse vielä yläasteella sairaalloisen ujo. Onneksi oli ystäviä, jotka vetivät juttuihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset. Toki sekin riippuu tilanteesta mutta ai että on kiva esim. häissä istua ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä jos kukaan ei sano mitään. Eivät puhu edes keskenään. Toki ensin tervehdin muita ja esittelen itseni ja koita viritellä jotain keskustelua.
Tuollaisella hiljaisuudella osoitetaan, että seurasi ei kiinnosta etkä ole tervetullut joukkoon.
Riippuu tilanteesta. Usein kyllä ne hiljaiset ärsyttää eniten, ovat kai ujoja, mutta usein siihen liittyy se, että puheliaita haukutaan tyhjänpäiväisiksi kälättäjiksi vaikka he hartiavoimin usein vetävät tilanteita eteenpäin. Tuppisuuna vihamielisen näköisenä tököttävä ihminen on tosi epäkohtelias ja jättää sosiaalisen tilanteen hoidon täysin toisen vastuulle. Usein myös työtilanteissa ne täysin tuppisuut ovat vapaamatkustajia, toiset tekevät vaikeat kysymykset ja selvittävät hankalat tilanteet heidän puolestaan, toiset vaan istuvat perseellään.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset. Toki sekin riippuu tilanteesta mutta ai että on kiva esim. häissä istua ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä jos kukaan ei sano mitään. Eivät puhu edes keskenään. Toki ensin tervehdin muita ja esittelen itseni ja koita viritellä jotain keskustelua.
Olin juuri viime viikonloppuna yhdessä juhlassa, jossa samassa pöydässä istui nainen, joka ei puhunut YHTÄÄN sanaa koko aikana. Käsittämätöntä. Tulee todella epäkohtelias vaikutelma tuollaisesta.
Minua ärsyttävät kaikki ihmiset. Mutta kun kerran ovat muutenkin ärsyttäviä, niin olisivat edes hiljaa ettei tarvitsisi kuunnella mitään typeryyksiä sen yleisen ärsyttävyyden lisäksi. Puheliaat siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset. Toki sekin riippuu tilanteesta mutta ai että on kiva esim. häissä istua ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa samassa pöydässä jos kukaan ei sano mitään. Eivät puhu edes keskenään. Toki ensin tervehdin muita ja esittelen itseni ja koita viritellä jotain keskustelua.
Tuollaisella hiljaisuudella osoitetaan, että seurasi ei kiinnosta etkä ole tervetullut joukkoon.
Tai sitten ei vaan osata peruskäytöstapoja kun aikuiset ihmiset eivät saa suustaan sitä "hei" sanaa ulos? En ole itse semmoinen tivailija,itsestäni jatkuvasti puhuva tai ylipuhelias jaarittelija vieraiden ihmisten seurassa. Kyllä ihan normaali jutustelu luonnistuu siltikin.
Ensin ajattelin, että no ylipuheliaat ärsyttää tietenkin enemmän. Mutta toisaalta, molemmat voivat ärsyttää yhtä paljon. Elämän varrella törmää paljon sellaisiin hissukoihin, jotka eivät vain saa sanaa suustaan. Heistä oikein paistaa jonkinlainen alemmuuskompleksi. Jotkut puhuvat todella hitaasti, sanojaan epäröiden eivätkä ehdi keskusteluun mukaan. Joidenkin ääni on myös todella hiljainen, he puhuvat mumisten ilman katsekontaktia tai sitten piipittävät ja puhuvat kimeällä, lapsenomaisella äänellä.
Sellaiset sosiaalisesti kömpelöt ärsyttävät vain noin niinkuin yleisesti (oli se sitten ylitsevuotavaa pälätystä ja päällepuhumista tai superujoa mykkäytymistä ja kuoreenvetäytymistä). Keskustelutaitoja ja ihmistenvälistä kanssakäymistä pystyy kyllä treenaamaan. Koulukiusaamiskokemukset, ujous tai huono itsetunto eivät ole syitä olla käymättä normaalia face-to-face kommunikointia muiden ihmisten kanssa. Syynä ei myöskään voi olla "koska mä nyt vaan olen tämmöinen", sillä suurin osahan ihmisistä vetää aina jotain roolia ja hieman feikkaa/liioittelee/eläytyy kommunikaatiotilanteissa. Se on ihmisluonnolle normaalia, sillä ihminen on sosiaalinen olento. Kyllä introverttikin voi osata sosiaalisia taitoja ja vaikuttaa ulospäin suuntautuneelta, vaikkei sitä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ylipuheliaat!
Ja toinen ryhmä joka suunnattomasti ärsyttää: tyhjännaurajat.
Siis että kaikkeen reagoidaan nauramalla ja aloitetaan ja lopetetaan oma sanominen naurulla. Minua varmaan moni pitää tosikkona, koska en naura "kaikelle" eli usein sille mille muut. Tykkään hyvästä huumorista, mutta sellainen jatkuva nauraminen on vain mielestäni tyhmää.
Aasialaiset ovat tässä pahimpia :D olen ollut paljon tekemisissä eri Aasian maista tulevien henkilöiden kanssa ja erityisesti tytöt (naiset) ovat sellaisia hihittelijöitä. Peittävät sillä monesti omaa epävarmuuttaan (ei esim. ymmärtänyt mitä toinen sanoi) tai suuttumustaan (esim.asiakaspalvelussa hihitellään, kun asiakas valittaa/kysyy jostain).
Vierailija kirjoitti:
Ylipuheliaat. Tiesittekö muuten, että hiljaiset ihmiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin puheliaat?
Missähän tämä tutkimus on? Sikäli kuulostaa omaan korvaan hassulta, koska itse olen lukenut tavallaan päinvastaisia asioita. Enpä mene kuitenkaan tästä asiasta väittelemään, kun en paremmin tiedä.
Mutta tosiaan itse olen lukenut jotain lähinnä siitä, että esimerkiksi luokan häiriköistä löytyy paljon keskimääräistä älykkäämpiä lapsia/nuoria. Muistelisin, että jutussa jonka luin sanottiin, että häiriökäyttäytyminen voi johtua turhautumisesta, kun tunneilla ei ole tarpeeksi haastetta.
Toinen mikä tulee mieleen on se, että nuo puheliaat ihmisethän käyttää kieltä usein paljon enemmän ja ilmaisee itseään suullisesti enemmän niin voisi luulla, että he olisivat usein itseilmaisussa parempia. Ja itseilmaisua pidetään käsittääkseni yhtenä älykkyyden merkkinä/älykkyyden alana myös. Älykkyyshän on aika laaja käsite.
Mutta kuhan pohdin siis itse, enkä väitä olevani asiassa oikeassa. Kunhan kiinnostuin, kun oman pienen pääni mukaan menee tutkimukset (vaihteeksi) ristiin. Kiinnostaisi siis lukea mainitsemasi tutkimus myös. =)
Ja tosiaan itse kysymykseen. Itseäni ärsyttää ehkä enemmän ne hiljaiset. Olen luonteeltani sellainen, että toivon kaikkien viihtyvän ja kokevan pääsevänsä mukaan porukkaan. Kun joku on hiljainen ja tuntuu ehkä siksi vetäytyvän porukasta niin minulle tulee kovat paineet saada hänet viihtymään, jolloin joudun kovasti miettimään ja keskittymään tilanteeseen saadakseni myös hiljaisen ja usein jännittyneen oloisen ihmisen rentoutumaan. Mieheni perhe on pääsääntöisesti hiljainen ja monet muut tutut uusien ihmisten kanssa. Mieheni onkin sanonut, että rakastaa minussa juuri sitä kuinka huomioin muut ja saatan jopa sanoa tai tehdä jotain tyhmää, jotta saisin ihmiset ympärilläni rentoutumaan ja tuntemaan itsensä tervetulleeksi.
Kyllä mua ärsyttää nekin ihmiset, jotka ei anna suunvuoroa tai ole koskaan hiljaa, mutta koen, että helpompi minun on heidän juttujen antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun taas hiljaisten kanssa joudun kovasti miettimään sitä sosiaalista kanssakäymistä.
Ehdottomasti hiljaiset! Ylipuheliaat ärsyttävät vain siinä tilanteessa, jos niillä ei ole kuuntelutaitoja (tällaisiakin kyllä kohtaa aika usein), vaan selittää vain sitä omaa juttua.
Hiljaiset on kyllä pahimpia just tommosissa sosiaalisissa tapahtumissa (häät, töiden pikkujoulut, lasten synttärit), jossa kukaan pöytäseurassa ei oikein tunne toisiaan ja pitäis jotenkin murtaa jää. Puheliaiden ihmisten kanssa tässä voi mennä viisi minuuttia jonka jälkeen ilta on sitten mukavaa keskustelua, mutta hiljaisten kanssa voi vaikka mennä koko ilta ilman mitään hyvää keskustelua. Tosi rasittavaa, varsinkin jos on pitkät illalliskutsut jossa on sitten jumissa tän hiljaisen kanssa! Miksi ne on edes ilmestynyt paikalle jos ei halua keskustella kenenkään kanssa?
Arvaa vaan miltä tuntuu luennolla olla 100 tollasen kanssa! Kyllä niitä kuulosuojaimia kaipaa sielläkin välillä.