Ärsyttääkö teitä enemmän ylipuheliaat vai hiljaiset ihmiset?

Ylipuheliaat, ehdottomasti. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin jatkuva turhaan kälättäminen. Itse olen suht vaitonainen. 

Ylipuheliaat. Varsinkin, jos puhuvat kovaan ääneen.

Ylipuheliaat. Eräs tuttava ei saa turpaansa kiinni saati anna kanssakeskustelijalle puheenvuoroa mikä ärsyttää aivan suunnattomasti.

Kultainen keskitie on paras, mutta jos näistä pitää valita niin koko ajan pälättävät. Pari sellaista oikein överiksi heittävää ylipuheliasta on elämässä tullut vastaan, eivätkä nämä ole sosiaalisten, muutoin puheliaidenkaan ihmisten suosiossa. Se puhe on yleensä minä-muotoista ja mistä tahansa asiasta puhuu, aina löytyy joku minä-juttu siihen sekaan - tai yrittää puhua kun nämä usein keskeyttävät. Ylipuhelias ei osaa kuunnella muita. 

Hiljaiset vässykkämiehet ärsyttää eniten.

Kyllä puheliaan kanssa on helpompi olla kun hiljasen.. Ei tarvi itse keksimällä keksiä jutun juurta. Suorastaan ihmettelen sellaisia ihmisiä ketkä KEHTAA olla ihan hiljaa, että ei oo mitään sosiaalisia paineita...

Ylipuheliaat. Siksi että kaikki tuntemani ylipuheliaat puhuvat lähinnä itsestään ja omista asioistaan, eli ovat itsekeskeisiä. Muutoin pälpätys ei haittaa.

Ylipuheliaat, ainakin silloin, jos puhuvat vain itsestään.

Vaihtelee.

Matkustin hiljattain junassa Helsingistä Tampereelle ja samassa vaunussa oli kaksi opettajaksi opettelevaa henkilöä. Heistä toinen - hienotunteisuussyistä en sano mies - puhui TAUOTTA koko matkan. Hänellä ei ollut mitään mielenkiintoista sanottavaa... Naisparka yritti sanoa jotain välillä, mutta mies kailotti hänen vastaustensa päälle.

Harmi, ettei laukussani ollut korvatulppia.

Äidilläni oli ystäväpariskunta, jossa molemmat olivat erittäin hiljaisia. He eivät edes tervehtineet tullessaan meille kylään. Tervehdin heitä ja yritin jutella, mutta he (aikuiset ihmiset) vain tuijottivat varpaisiinsa ja hihittivät. Noloa, noloa, NOLOA.

Kyllä puheliaan kanssa on helpompi olla kun hiljasen.. Ei tarvi itse keksimällä keksiä jutun juurta. Suorastaan ihmettelen sellaisia ihmisiä ketkä KEHTAA olla ihan hiljaa, että ei oo mitään sosiaalisia paineita...

Ei hiljaiset ärsytä ollenkaan, en vain ole kovin kiinnostunut viettämään niiden kanssa aikaa. Olen huomannut että esim. työpaikalla päädyn ystävystymään aina pitkän päälle eniten niiden kanssa, jotka aluksi ärsyttävät, ja ne ovat nimenomaan niitä puheliaita.

Sinänsä kysymys ei ole ihan tasapuolinen: jos verrataan YLIpuheliasta johonkuhun niin eihän siinä pelkkä hiljaisuus riitä, pitäisi olla joku vastaavalla tavalla dissaava lisämääre siihen myös. Esim. "täysin tuppisuu" olisi paremmin "ylipuheliasta" vastaava. Tai sitten ihan vain hiljainen vrt. puhuva.

ei kumpikaan jollei satu olemaan myös ilkeä

Ylipuheliaat. Hiljaiset eivät (tilanteesta riippuen) välttämättä ärsytä yhtään, mutta ylipuheliaat ärsyttävät elleivät heidän juttunsa ole suurimmaksi osaksi kiinnostavia/hauskoja tms, mikä on aika harvinaista.

Ärsyttää eniten sellaset jotka keskittyy arvostelemaan toisia esim niitten puhetyyliä.

Ylipuheliaat, varsinkin jos ne HUUTAA eivätkä osaa puhua normaalilla äänellä.

Ylipuheliaat. Hiljaiset ei ärsytä minua ollenkaan. Olen itsekin hiljainen ja inhoan että minua häiritään, jos ei ole oikeasti asiaa. 

Ylipuheliaat. Tiesittekö muuten, että hiljaiset ihmiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin puheliaat?

Ylipuheliaat. Vituttaa niin suunnattomasti kälättäjät työpaikalla.

Pidän hiljaisista ihmisistä. Hyvä itsetunto varmaan, koska pidän meidän suomalaisten omasta perusluonteesta, enkä jaksa ihailla mitään mafiosojen (Italia) meuhkaamista tai amerikkalaista small talkia. Tosin amerikoissa puheliaat ihmiset ovat miellyttävämpiä kuin suomalaiset, koska suomalaiseen puheliaisuuteen yhdistyy hyvin usein juoruileva ja toisia arvosteleva (eli esim hiljaisia) ja silmätikkuja hakeva ikävä luonne.

Hiljaiset, siis jos menee ihan tuppisuuksi. Minun on vaikea olla, jos toinen ei sano mitään. Serkkuni on niin hiljainen, että vaikka on tunnettu 35 vuotta, olen kuullut hänen suustaan lähinnä kiitos-sanan. Meillä oli aikoinaan vaihto-oppilas, joka kärsi koti-ikävästä. Aluksi jutteli normaalisti, mutta vaihdon puolivälin jälkeen ei puhunut juuri mitään. Häntä kiikutettiin psykologillekin masennusoireiden takia. Lähti etuajassa kotimaahansa.