Lue keskustelun säännöt.
Miten on? Annatko sinä lapsesi kuljeskella perhekerhon aamuhartauden / -tuokion
vilperin äiti
23.11.2015 |
aikana, jos hän ei vain malta istua paikallaan? Vai pidätkö väkisin paikallaan, niin, että lopulta lapsi itkee ja kiemurtelee tuolissaan?
Itsellä oli tuollainen kerhokerta tänään, että aamuhartauden aikana poju ei halunnut istua paikallaan, ei hetkeäkään. Annoin sitten hänen vaellella sinne tänne. Katsoin kuitenkin ettei tehnyt mitään tyhmyyksiä. Ikää pojulla on 2,5v, mutta on edelleen hyvin vilkas ja meneväinen tapaus. Ei tunnu vielä olevan rauhoittumisesta tietoakaan.
(Jostain vain joskus luin, että jos lapsi on vilkas ja liikunnallinen tapaus, on parempi antaa hänen hieman kävellä, kuin se, että olisi väkisin oltava jossakin paikallaan.)
Muiden lapset kyllä istuivat nätisti paikoillaan. Koen, että omani on ryhmän ainoa levoton menijä. (Ja yhden toisenkin äitin muksu. Mutta he eivät tänäänkään olleet paikalla.)
Kommentit (80)
1,5-vuotiaalta tuollaisen haahuilun ja tutkimisen voisin vielä ymmärtää (tosin siinäkin tapauksessa olisi vanhemmalla oltava sen verran pelisilmää, että vie lapsen muualle tutkimaan, kun toiset haluavat keskittyä tuokioon), mutta kyllä 2,5-vuotiasta voi jo vaatia hetken aikaa istumaan paikallaan ja keskittymään ohjattuun toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro lapselle etukäteen miten tuokiossa toimitaan ja sopikaa palkinto onnistumisesta. Minä tappelin esikoiseni kanssa näistä hetkistä kunnes löysin "porkkanan" joka meillä oli joko pelaamista tai lasten ohjelma kotiin päästyämme. Johan alkoi kaikki kerhot onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on taas meininkiä. Se on ihan normaalia, että 2,5-vuotias ei pysty olemaan paikoillaan, eikä ymmärrä, miksi ollaan paikallaan. Niin kuin sekin on normaalia, että kerhossa oppii asioita aivan eri tavalla kuin kotona. Mutta AV-mamman mielestä se on tietenkin kauheaa ja ap:n lapsi pysyvästi pilalla.
Niin. Siksi se onkin vanhemman tehtävä opettaa sitä paikallaanoloa, sekä miksi ollaan paikallaan.
Ne lapset kun vaan tosiaan eivät omaa syntyperäisesti kaikkea tietoa, siksi ne vanhemmat ovatkin olemassa jotta opettavat lastaan.
Niin. Ja te tuomitsevat ja kaikkitietävät superäidit olette saaneet mm. minut lopettamaan perhekerhossa käymisen aikanaan. Lopetimme, kun poika oli vähän alle 2v. eikä vain oppinut pysymään paikallaan enkä enää kestänyt niitä syytteleviä mulkaisuja. Että kiitos teille, täydelliset. Nykyään poika on jo koululainen, kaikki sujuu eikä mitään diagnooseja ole sadellut (paitsi perhekerhon äideiltä ADHD-diagnoosi). :D
Useimmiten istuvat suunnilleen paikallaan (pojat 3 ja 5), mutta jos heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta kuunnella, menemme leikkihuoneeseen jo etukäteen. En siis lapsineni jää siihen tilaan juoksentelemaan saati väkisin pitelemään ketään, ja sitä kautta häiritsemään niitä jotka keskittyvät ja kuuntelevat.
Väsyttävää lukea aina näitä samoja "vilkkaus on kasvatuksen puutetta" - kommentteja lapsettomien tai yhden passiivisen ja aran (tyttö)lapsen vanhempien kirjoittamana. Ovatko arkojen ja epäliikunnallisten lastenne epäedulliset ominaisuudet mielestänne myös kasvatuksellisia ongelmia? Vai voisiko synnynnäisillä ominaisuuksilla ja temperamentilla olla jotain osuutta asiaan? Useamman erilaisen lapsen vanhemmat ovat jo yleensä havainneet vilkas vauva - vilkas taapero - vilkas aikuinen yhtälön samoin periaattein kasvatetuilla lapsillaan. Terveisiä yhden vilkkaan, motorisesti ja sosiaalisesti lahjakkaan ja toisen kömpelömmön, rauhallisen ja ympäristön silmin "kiltin ja hyvin kasvatetun" pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävää lukea aina näitä samoja "vilkkaus on kasvatuksen puutetta" - kommentteja lapsettomien tai yhden passiivisen ja aran (tyttö)lapsen vanhempien kirjoittamana. Ovatko arkojen ja epäliikunnallisten lastenne epäedulliset ominaisuudet mielestänne myös kasvatuksellisia ongelmia? Vai voisiko synnynnäisillä ominaisuuksilla ja temperamentilla olla jotain osuutta asiaan? Useamman erilaisen lapsen vanhemmat ovat jo yleensä havainneet vilkas vauva - vilkas taapero - vilkas aikuinen yhtälön samoin periaattein kasvatetuilla lapsillaan. Terveisiä yhden vilkkaan, motorisesti ja sosiaalisesti lahjakkaan ja toisen kömpelömmön, rauhallisen ja ympäristön silmin "kiltin ja hyvin kasvatetun" pojan äiti.
On se kumma, miten ne vilkkaat ja liikunnalliset lapset kuitenkin onnistuvat pysyttelemään paikoillaan päiväkodissa silloin, kun kasvattaja niin ohjeistaa.
Kuinka kauan hartaus kestää?
2,5 vuotiaalta ei voi vielä kovin paljon vaatia. Neuvoisin pitämään paikoillaan aluksi hetken ja sitten lisäämään vähitellen tuota määrää. Loppuajaksi päästäisin vaeltelemaan, mutta hiljaa ja kiltisti pitää olla. Muuten tilasta pois.
Mun oma lapsi oli 2,5vuotiaana samanlainen; olin ainoa, joka joutui pidättelemään lasta paikallaan. Tuntui, että kaikki nuo arkojen ja kilttien tyttöjen äidit katsoivat pahasti. nyt 5-vuotiaana on hyvin taitava poika, eikä hänellä ole mitään ongelmia keskittymisessä päiväkodin tuokioilla. Minulla on nyt myös tyttö, joka on kiltti ja arka, ja jaksaa istua paikallaan. tämä ei ole kasvatuskysymys, vaan lapsissa on eroja. Huono käytös voi olla kasvatuskysymys, mutta mun mielestä 2,5vuotiaan vaeltelua ei voi luokitella huonoksi käytökseksi.
Tai puhu kerhon vetäjien kanssa siitä, mitä mieltä he ovat jos lapsesi vaeltelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös päiväkoteja joissa on kokeneita ja erilaisia lapsia ymmärtäviä lastentarhaopettajia. Vilkkaiden lasten ryhmässä pienet lapset eivät istu ja kuuntele passiivisena kuin lyhyitä hetkiä kerrallaan, toiminta on rytmitetty niin että väliin on liikettä ja sitten taas hetki kuunnellaan. Näissä hoitopaikoissa paikallaan odottelut on muutenkin minimoitu ja lapsia kannustetaan liikkumaan kaikissa väleissä pitkin päivää. Tällaisessa päiväkodissa vilkas lapseni viihtyy ja saa aktiivisesta osallistumisestaan vain hyvää palautetta. Vilkkaita lapsia ymmärtämättömien pitämät kerhot ymmärsimme pian lopettaa. Turhat taistelut ovat turhia taaperoikäisen kanssa.
Mutta kyllä se lopettaminen kirpaisi. Sellainen mulkoileminen ja vihjailu siitä, että lapsella olisi jokin neurologinen ongelma, on silkkaa kiusaamista. Ja nyt ne samat äidit jatkaa täällä palstalla kiusaamista ja mollaamista huonoksi kasvattajaksi. Kuinkahan onnistuvat pitämään piilossa kiusaamisen jalon taidon omilta mukuloiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävää lukea aina näitä samoja "vilkkaus on kasvatuksen puutetta" - kommentteja lapsettomien tai yhden passiivisen ja aran (tyttö)lapsen vanhempien kirjoittamana. Ovatko arkojen ja epäliikunnallisten lastenne epäedulliset ominaisuudet mielestänne myös kasvatuksellisia ongelmia? Vai voisiko synnynnäisillä ominaisuuksilla ja temperamentilla olla jotain osuutta asiaan? Useamman erilaisen lapsen vanhemmat ovat jo yleensä havainneet vilkas vauva - vilkas taapero - vilkas aikuinen yhtälön samoin periaattein kasvatetuilla lapsillaan. Terveisiä yhden vilkkaan, motorisesti ja sosiaalisesti lahjakkaan ja toisen kömpelömmön, rauhallisen ja ympäristön silmin "kiltin ja hyvin kasvatetun" pojan äiti.
On se kumma, miten ne vilkkaat ja liikunnalliset lapset kuitenkin onnistuvat pysyttelemään paikoillaan päiväkodissa silloin, kun kasvattaja niin ohjeistaa.
Oma vilkas lapseni aloitti päiväkodin 3-vuotiaana, ja kyllä se paikallaan oleminen jo pikkuhiljaa alkoi sujua. Mutta kun sitä vaadittiin jo alle 2-vuotiaana perhekerhossa, niin ei vain vielä sujunut. Mutta siihen ei näköjään sinun ymmärryksesi riitä, että lapset ovat erilaisia, eikä kaikilta voi vaatia samoja asioita tasan saman ikäisinä. Tuo paikoillaanpysymisvaatimus on ihan sama, kuin että kaikilta lapsilta vaadittaisiin kuivaksi oppimista tai vaikkapa neljän sanan lauseita saman ikäisinä. Ei vain onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on taas meininkiä. Se on ihan normaalia, että 2,5-vuotias ei pysty olemaan paikoillaan, eikä ymmärrä, miksi ollaan paikallaan. Niin kuin sekin on normaalia, että kerhossa oppii asioita aivan eri tavalla kuin kotona. Mutta AV-mamman mielestä se on tietenkin kauheaa ja ap:n lapsi pysyvästi pilalla.
Niin. Siksi se onkin vanhemman tehtävä opettaa sitä paikallaanoloa, sekä miksi ollaan paikallaan.
Ne lapset kun vaan tosiaan eivät omaa syntyperäisesti kaikkea tietoa, siksi ne vanhemmat ovatkin olemassa jotta opettavat lastaan.
Niin. Ja te tuomitsevat ja kaikkitietävät superäidit olette saaneet mm. minut lopettamaan perhekerhossa käymisen aikanaan. Lopetimme, kun poika oli vähän alle 2v. eikä vain oppinut pysymään paikallaan enkä enää kestänyt niitä syytteleviä mulkaisuja. Että kiitos teille, täydelliset. Nykyään poika on jo koululainen, kaikki sujuu eikä mitään diagnooseja ole sadellut (paitsi perhekerhon äideiltä ADHD-diagnoosi). :D
Mulla tismalleen samat kokemukset. En sitten viitsinyt käydä perhekerhossa enää ollenkaan. Helppohan se on tuomita, jos oma lapsi on tottelevainen luonnostaan, mutta kaikki ei ole. Sain myös toisen lapsen, joka oli isoveljeään huomattavasti rauhallisempi ja hänen kanssaan perhekerhoilu onnistui mainiosti. En kuitenkaan pitänyt tämän takia itseäni minään superkasvattajana, lapset nyt vaan on erilaisia. Tuli kyllä tästä ketjusta tosi paha olo, muistuu niin elävästi perhekerhot kun lähdettiin pois ja mietin vain mikä minussa on vikana kun en saa lasta pysymään paikallaan ja muut sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitään
No ei tarvitse kantaa kiemurtelevaa lasta pois PERHEKERHOSTA. Siellä juuri voi opetella sitä että joskus pitää istua hiljaa kun muut puhuvat tai esittävät, mutta jos 2,5-vuotiaalta ei vielä luonnistu niin ei haittaa. Perhekerhoon tullaan siksi ettei tarvitsisi kököttää aina kotona lasten kanssa, eikä sieltä todellakaan tarvitse lähteä pois. Tervetuloa katsomaan meidän perhekerhoon, jossa yli 20 vanhempi-lapsi/lapset -porukkaa, ja ääntä on joskus hartaudessa niin ettei kuule yhtään mitään. Ehdottomasti parempi ja vähemmän häiriötä aiheuttava vaihtoehto on antaa 2-vuotiaan kuljeskella ympäriinsä kuin huudattaa paikalla. Ihan älyttömiä vastauksia täällä taas.
En tiedä mitään niin hermoja raastavaa kuin huonosti kasvatetut lapset. Huhhuh tätä ketjuakin lukiessa hermot meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö täällä on tehty kiusaajia niistä, jotka kritisoivat huonoa käytöstä ja sitä, että jotkut ottavat itselleen erivapauksia.
On ihan eri asia tehdä asioita, joilla ei ole vaikutusta muihin, kuten paskoa ja kusta vaikka koko loppuelämänsä omaan vaippaansa, kuin tehdä asioita, jotka vaikuttavat kaikkiin muihin.
Tärkein kasvatusasia on se toisten kunnioittamisen opettaminen ja se on juuri sitä, että sinä et vaeltele siellä kun joku puhuu tai pitää hartautta. Jos se ei onnistu, niin sinä pysyt kotona. Aivan samoin kuin sinä et mene elokuviin, jos et pysty olla hiljaa. Tai teatteriin.
Ihan kuten vähemmän väkivaltainen joka ei halua vaikkapa kieroillen taklata, ei osallistu jääkiekkoharrastukseen kilpatasolla, koska hänellä on oikeus, vaikka ei olisi siihen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia.
Täällä av:lla kuten koko netissä on satoja ketjuja, joissa aikuiset ihmiset muistelevat omoaa koulunkäyntiään, ja juuri nämä ns. liikunnalliset ja ns. vilkkaat ovat olleet koulukiusaajia, jotka meuhkaavat ja arvostelevat toisia liikuntatunnilla. Vain sen takia, että heille on aina suotu huono käytös, heistä on kasvatettu kiusaajia.
Ja se, että osa ammattikasvattajista ja psykologeista on mennyt mukaan tähhän röyhkeimpien paapomiseen, joka on johtanut kiusaamiskulttuuriin, sille ei mitään mahda.
Se on tehnyt päiväkodeista säilytyslaitoksia, jossa kilpaillaan siitä, kuka saa eniten huomiota olemalla paskamaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitäänNo ei tarvitse kantaa kiemurtelevaa lasta pois PERHEKERHOSTA. Siellä juuri voi opetella sitä että joskus pitää istua hiljaa kun muut puhuvat tai esittävät, mutta jos 2,5-vuotiaalta ei vielä luonnistu niin ei haittaa. Perhekerhoon tullaan siksi ettei tarvitsisi kököttää aina kotona lasten kanssa, eikä sieltä todellakaan tarvitse lähteä pois. Tervetuloa katsomaan meidän perhekerhoon, jossa yli 20 vanhempi-lapsi/lapset -porukkaa, ja ääntä on joskus hartaudessa niin ettei kuule yhtään mitään. Ehdottomasti parempi ja vähemmän häiriötä aiheuttava vaihtoehto on antaa 2-vuotiaan kuljeskella ympäriinsä kuin huudattaa paikalla. Ihan älyttömiä vastauksia täällä taas.
Miten ne lapset oppii kuuntelemaan muita, jos te ette viitsi opettaa lapsille kuuntelemista? Annat 2v;n kuljeskella ympäriinsä sen sijaan että opettaisit hänelle, että joskus on ihan hyvä istua kaikessa rauhassa seuraamassa muita ja kuuntelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävää lukea aina näitä samoja "vilkkaus on kasvatuksen puutetta" - kommentteja lapsettomien tai yhden passiivisen ja aran (tyttö)lapsen vanhempien kirjoittamana. Ovatko arkojen ja epäliikunnallisten lastenne epäedulliset ominaisuudet mielestänne myös kasvatuksellisia ongelmia? Vai voisiko synnynnäisillä ominaisuuksilla ja temperamentilla olla jotain osuutta asiaan? Useamman erilaisen lapsen vanhemmat ovat jo yleensä havainneet vilkas vauva - vilkas taapero - vilkas aikuinen yhtälön samoin periaattein kasvatetuilla lapsillaan. Terveisiä yhden vilkkaan, motorisesti ja sosiaalisesti lahjakkaan ja toisen kömpelömmön, rauhallisen ja ympäristön silmin "kiltin ja hyvin kasvatetun" pojan äiti.
On se kumma, miten ne vilkkaat ja liikunnalliset lapset kuitenkin onnistuvat pysyttelemään paikoillaan päiväkodissa silloin, kun kasvattaja niin ohjeistaa.
Oma vilkas lapseni aloitti päiväkodin 3-vuotiaana, ja kyllä se paikallaan oleminen jo pikkuhiljaa alkoi sujua. Mutta kun sitä vaadittiin jo alle 2-vuotiaana perhekerhossa, niin ei vain vielä sujunut. Mutta siihen ei näköjään sinun ymmärryksesi riitä, että lapset ovat erilaisia, eikä kaikilta voi vaatia samoja asioita tasan saman ikäisinä. Tuo paikoillaanpysymisvaatimus on ihan sama, kuin että kaikilta lapsilta vaadittaisiin kuivaksi oppimista tai vaikkapa neljän sanan lauseita saman ikäisinä. Ei vain onnistu.
Oikeastiko vertaat kuivaksi oppimista ja paikallaan istumista toisiinsa? Onko lapsellasi siis jotkut erityisen pakaralihakset, joiden kehittymistä suotuisaan malliin joudut odottelemaan? Vai olisiko sittenkin niin, että ulostaminen on fysiologinen toiminto, joka vaatii tietyn "kehitysasteen", jotta se onnistuu hallitusti, mutta istuminen ja muiden kuunteleminen on sittenkin kiinni siitä, minkä esimerkin lapsi on saanut ja miten hänet on kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan hartaus kestää?
2,5 vuotiaalta ei voi vielä kovin paljon vaatia. Neuvoisin pitämään paikoillaan aluksi hetken ja sitten lisäämään vähitellen tuota määrää. Loppuajaksi päästäisin vaeltelemaan, mutta hiljaa ja kiltisti pitää olla. Muuten tilasta pois.
Mun oma lapsi oli 2,5vuotiaana samanlainen; olin ainoa, joka joutui pidättelemään lasta paikallaan. Tuntui, että kaikki nuo arkojen ja kilttien tyttöjen äidit katsoivat pahasti. nyt 5-vuotiaana on hyvin taitava poika, eikä hänellä ole mitään ongelmia keskittymisessä päiväkodin tuokioilla. Minulla on nyt myös tyttö, joka on kiltti ja arka, ja jaksaa istua paikallaan. tämä ei ole kasvatuskysymys, vaan lapsissa on eroja. Huono käytös voi olla kasvatuskysymys, mutta mun mielestä 2,5vuotiaan vaeltelua ei voi luokitella huonoksi käytökseksi.
Tai puhu kerhon vetäjien kanssa siitä, mitä mieltä he ovat jos lapsesi vaeltelee.
Miksi rauhallinen ja tilannetajuinen lapsi on sinusta automaattisesti arka? Omat lapseni mellastavat kotona mielensä kyllyydestä, mutta ymmärtävät esimerkiksi perhekerhon alkupiirissä istua rauhassa kuuntelemassa. Kyse ei ole arkuudesta vaan "tilanteen lukemisesta" ja muiden kunnioittamisesta, joka opitaan jo kotona. TUo tilannetaju vaatii melkoista kypsyyttä, joka vaeltelevilta lapsilta puuttuu, heillä kun aivotoiminta on alhaisemmalla asteella kuin niillä, jotka malttavat imeä itseensä muutakin tietoa kuin mitä jalat tuovat.
Miksi AP ei voi siirtyä vaikka eteiseen pojan kanssa silloin, kun häntä alkaa levotuttaan?
Palaan vanhaan systeemiin ensi kerralla eli istutan lapsen syöttötuoliin ja remmillä kiinni & kirja käteen. Näin hän ainakin jonkin aikaa malttaa olla aloillaan.