Lue keskustelun säännöt.
Miten on? Annatko sinä lapsesi kuljeskella perhekerhon aamuhartauden / -tuokion
vilperin äiti
23.11.2015 |
aikana, jos hän ei vain malta istua paikallaan? Vai pidätkö väkisin paikallaan, niin, että lopulta lapsi itkee ja kiemurtelee tuolissaan?
Itsellä oli tuollainen kerhokerta tänään, että aamuhartauden aikana poju ei halunnut istua paikallaan, ei hetkeäkään. Annoin sitten hänen vaellella sinne tänne. Katsoin kuitenkin ettei tehnyt mitään tyhmyyksiä. Ikää pojulla on 2,5v, mutta on edelleen hyvin vilkas ja meneväinen tapaus. Ei tunnu vielä olevan rauhoittumisesta tietoakaan.
(Jostain vain joskus luin, että jos lapsi on vilkas ja liikunnallinen tapaus, on parempi antaa hänen hieman kävellä, kuin se, että olisi väkisin oltava jossakin paikallaan.)
Muiden lapset kyllä istuivat nätisti paikoillaan. Koen, että omani on ryhmän ainoa levoton menijä. (Ja yhden toisenkin äitin muksu. Mutta he eivät tänäänkään olleet paikalla.)
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Nro.14. Onhan hyvä lapsen jo 3v iässä alkaa opettelemaan sosiaalisia juttuja toisten lasten kanssa. Eikä sitä että kasvatusvastuuta toisaalle. Ja kyse ei ole päivähoidosta, vaan seurakunnan lastenkerhosta.
On hyvä, että lapsi saa ikäistään seuraa muista lapsista. Mutta kasvatusvastuuta et voi kerho-ohjaajille/päiväkodeille pistää. Kyllä sinun vanhempana pitää itse vetää se päävastuu siitä lapsen opettamiseta ja ohjaamisesta, ja kerhossa/päiväkodissa sitten vain tuetaan osiltaan tätä ohjausta.
Et voi vain kipata lasta kerhoon ja odotella, että hän oppii siellä uusia temppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kerta täällä maalla ei siis liiemmin ole muita paikkoja nähdä lapsen muita lapsia kuin tämä kerho. Niin aion kyllä siellä lapseni kanssa jatkossakin käydä. En kyllä aio kerhoilua yks'kaks' lopettaa. Eikä näitä kertoja ole enää kuin 2, sitten onkin jo joulujuhla ja joululoma alkaa. Kevät-kerhon aloitamme myöhemmin, kun vauva on tulossa vuodenvaihteen tietämillä, niin menen sitten taas kerhoon, kun vauveli on noin 2kk ikäinen. Toivottavasti sitten taaperon vauhti olisi jo hieman rauhoittunut.
Tietysti kyllä mietin, että mahtaa täällä olla aluksi hieman härdelliä ja kaaosta, kun ei yhtään voi tietää mitä kaikkea taapero saattaa saada päähänsä, kun kuitekin tietyissä hetkissä vauvan tarpeet menevät taaperon tarpeiden edelle. Vaan eiköhän arki kuitenkin jossain vaiheessa ala ihan sujuvasti taas rullata eteenpäin.
No on taas meininkiä. Se on ihan normaalia, että 2,5-vuotias ei pysty olemaan paikoillaan, eikä ymmärrä, miksi ollaan paikallaan. Niin kuin sekin on normaalia, että kerhossa oppii asioita aivan eri tavalla kuin kotona. Mutta AV-mamman mielestä se on tietenkin kauheaa ja ap:n lapsi pysyvästi pilalla.
24 / Mutta kyllä kieltämäti itseäni on siitä asti hieman "nolottanut" kerhossa käydä, kun tämä muksu liikkeelle lähti. On aina ollut menevämpi ja levottomampi, kuin ryhmän muut lapset. Paitsi siis sen yhden äidin lapsi, joka on samantyyppinen käytökseltään, kuin omani eli aina liikenteessä ja menossa.
Vaan kun ei täällä maalla ole muitakaan mahiksia lapsen nähdä muita lapsia kuin tämä kerho, niin täällä sitten käymme. Onhan täällä toki toinenkin kerho, mutta kerhotilat ovat minusta tosi sokkeloiset ja en siksi tuolla kerhossa halua käydä. Taatusti muksu vain onnellisena viilettäisi huoneesta toiseen ja itse en voisi pientäkään hetkeä istahtaa aloilleni. Perhekerhossa, kun ollaan leikkihetken aikana, vain yhdessä tilassa, niin siinä on helpompi lasta vahtia ja kerkeää pieniä hetkiä istumaankin aloillaan.
Vierailija kirjoitti:
No on taas meininkiä. Se on ihan normaalia, että 2,5-vuotias ei pysty olemaan paikoillaan, eikä ymmärrä, miksi ollaan paikallaan. Niin kuin sekin on normaalia, että kerhossa oppii asioita aivan eri tavalla kuin kotona. Mutta AV-mamman mielestä se on tietenkin kauheaa ja ap:n lapsi pysyvästi pilalla.
Niin. Siksi se onkin vanhemman tehtävä opettaa sitä paikallaanoloa, sekä miksi ollaan paikallaan.
Ne lapset kun vaan tosiaan eivät omaa syntyperäisesti kaikkea tietoa, siksi ne vanhemmat ovatkin olemassa jotta opettavat lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sitä paikallaan oloa voisi harjoitella kotonakin. Silloin mahdollinen ja todennäköinen kiukku ei häiritse muita kerholaisia. Myöskään kirkkoon ei pidä mennä vasta harjoittelemaan paikallaan istumista. Oli tilaisuus mikä tahansa, niin se rauhaton sielu häiritsee muita, vaikkei edes metelöisi. Hetken päästä niitä lapsia on koko lauma eikä se ole useinkaan äänetön, vaan sitten alkaa päätön ympäriinsä juoksu ja hihkuminen ja meuhkaaminen. Kuuntele siinä sitten puhetta tai katso esitystä. Nautinnosta tai hartaasta tunnelmasta ei ole enää puhettakaan. Parin viikon päästä ovat taas vuorossa Kauneimmat joululaulut ja niiden säestämä mukuloiden metelöinti. Jätän ne taas kerran väliin, sillä en jaksa sitä riehumista.
Yök. Inhoan sanaa poju...
Mutta voisin antaa liikkua, jos tilanne on sellainen, että hartaus onnistuu, jos kaikki muutkin liikkuisivat.
Mielestäni tasapuolisuuden vuoksi on kaikkien istuttava paikallaan. Yleensä eniten huomiota ei tarvitse se, joka sitä osaa kysyä metelöimällä tai liikkumalla. Arvaan, että kiltti Eerika on ollut hiljainen ja istunut. Ei ole oikein, että jotkut häiritsevät toisten hetkeä, ja esimerkiksi Eerika olisi istunut katsomassa kun toinen siellä säätää.
Sanoisin, että alamme käydä sitten kun haluaa istua. Noin iso kyllä ymmärtää puhetta. Eli jos ei istuisi hiljaa vaan laittaisi mekkalan, lähtisin välittömästi pois.
Pojat ovat poikia ym "vilkkaudet" tulevat juuri tuosta, että joku ottaa eri vapauksia ja tottuu että häntä ei koske samat säännöt kuin muita. Kuri ja rajat noin isolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on taas meininkiä. Se on ihan normaalia, että 2,5-vuotias ei pysty olemaan paikoillaan, eikä ymmärrä, miksi ollaan paikallaan. Niin kuin sekin on normaalia, että kerhossa oppii asioita aivan eri tavalla kuin kotona. Mutta AV-mamman mielestä se on tietenkin kauheaa ja ap:n lapsi pysyvästi pilalla.
Tottakai onkin pysyvästi pilalla. Tuon ikäiset omaksuvat kaiken kuin sieni, jos on jo toistaa vuotta kulkenut itsekseen, hakien huomiota, kun muut istuvat on toki jo oppinut röyhkeäksi.
Siis tottakai kaikki mieluummin kävelisivät kuin istuvat, mutta noin iso on puhunut jo toista vuotta ja tajuaa puhetta. Sanot että "kaikki muutkin istuvat kun täti puhuu nyt ja me kuntelemme. On röyhkeää ja huonotapaista kävellä täällä. Kukaan muukaan ei kävele ja kaikki muutkin haluaisivat tutkia paikkoja, mutta nyt ei tutkita, koska me olemme täällä kerhossa ja nyt kuunnellaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen annoin ja se omi niin kamalan vilkaskin. Sitten vetäjä kerran suuttui, koska kukaan ei kuunnellut. Sen jälkeen ymmärsin lapsellekin opettaa hiljaa paikoillaan pysymistä.
Oho. Harvinaista. Yleensä kukaan ei sano mitään, koska näillä tapauksilla on aina röyhkeät ja törkeät vanhemmat.
Meillä ohjaajat pyysivät kaikkia istumaan ja jos joku sitten mekkaloi sylissä, saattoivat pyytää, että menevät hetkeksi käytävään. Ihan sen vuoksi, että jos yksi sai kuljeskella, niin muutkin halusivat, ja huono siinä sitten selitellä, miksi tuo yksi poika saa kun sinäkään et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kerhonvetäjä sanonut heti aluksi, että ne lapset, jotka eivät jaksa hiljentyä hartaushetkeen, voivat mennä vanhempineen eteiseen siksi aikaa odottamaan. Näin taataan sille pienelle aloitushetkelle rauhallinen ilmapiiri eikä muille lapsille tule mieleen, että hekin lähtevät juoksentelemaan ympäriinsä. Kaikki vanhemmat eivät tätä tajua vaan protestoivat sitä, että joutuvat pois yhteisestä tilasta, mutta päätös on kokonaan heidän. Jos lapsi saa kuljeskella, koska ei jaksa istua, niin kuljeskelkoot sen aikaa eteisessä ja antakoot muiden kuunnella sadun ja laulaa laulun. Ja jos joku vanhempi antaa lapsen tehdä omiaan, neuvoo kerhonvetäjä lempeästi, mutta napakasti lasta ja vanhempaa lähtemään hetkeksi muualle tekemään sitä, mitä vanhempi haluaakin lapsen tekevän eli ihan jotain muuta kuin mitä kerhossa piti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Nro.8, tässä hiljattain olimme hautajaisissa ja siellä en antanut siunaustilaisuuden, ruokahetken enkä kahvihetken aikana pikku miehen mennä yhtään minnekään. Silloin oli istuttava aloillaan. Ainoastaan kun oli se vainajan muisteluhetki, annoin pikku miehen kuljeskella seurakunta-talon eteisessä, ettei hän häirinnyt muita hautajaisvieraita.
Entä mitä haittaa koet, jos lapsi vaeltee perhekerhossa jonkin tuokion aikana, mutta hän ei tee silloin mitään tyhmyyksiä?
Sen että kaikki muut lapset katsovat kun yksi siellä touhuilee, se on epäkohteliasta ja rumaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerta täällä maalla ei siis liiemmin ole muita paikkoja nähdä lapsen muita lapsia kuin tämä kerho. Niin aion kyllä siellä lapseni kanssa jatkossakin käydä. En kyllä aio kerhoilua yks'kaks' lopettaa. Eikä näitä kertoja ole enää kuin 2, sitten onkin jo joulujuhla ja joululoma alkaa. Kevät-kerhon aloitamme myöhemmin, kun vauva on tulossa vuodenvaihteen tietämillä, niin menen sitten taas kerhoon, kun vauveli on noin 2kk ikäinen. Toivottavasti sitten taaperon vauhti olisi jo hieman rauhoittunut.
Tietysti kyllä mietin, että mahtaa täällä olla aluksi hieman härdelliä ja kaaosta, kun ei yhtään voi tietää mitä kaikkea taapero saattaa saada päähänsä, kun kuitekin tietyissä hetkissä vauvan tarpeet menevät taaperon tarpeiden edelle. Vaan eiköhän arki kuitenkin jossain vaiheessa ala ihan sujuvasti taas rullata eteenpäin.
Ei kai se siitä itsekseen rauhoitu, kun et ole vaatinut mitään. Noin iso on oppinut jo että on röyhkeä erityistapaus. Luuletko, että ne muidenkaan ovat itsekseen sellaisia kuin ovat? Ei, kasvatus vaatii työtä ja rajat, ja olennaista on tajuta, että kaikki mikä koskee muitakin koskee sinuakin. ja pojuasi
Sinun olisi noin isolle pitänyt jo opettaa että häntä koskee kaikki mikä muitakin. Kun vauva tulee on sinulla vauva verukkeena, että vanhempi mennä viilettää missä haluaa ja on "vilkas" (tottakai, kun olet opettanut)
Vierailija kirjoitti:
Nro.10, mitä haittaa on jos lapsi vaeltelee sinne tänne, eikä tee mitään tyhmyyksiä?
Nro.11, en usko, että tuokaan opettaisi lasta sen kummemmin olemaan aloillaan. Vaan ainoastaan sen, että tästä ei niin kivasta tilanteesta - pääseekin näin näppärästi pois.
se että kaikki muutkin terveet lapset valitsisivat kävelyn mutta kotona voi kävellä niin paljon kuin haluaa ja poikaasi jos valitsette tulla kerhoon niin teitä koskee samat säännöt kuin muitakin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on meillä lapsi oppinut myös sen että joskus pitää istua paikoillaan, vaikka vastaavassa tilanteessa kuin ap olen antanut lapsen kuljeskella. Joku perhekerhon aamuhartaus ei nyt kauhean vakava juttu ole. Pahempi se olisi pitää kiljuvaa lasta väkisin paikoillaan. Kyllä se lapsi sitten vanhempana oppii milloin pitäisi olla paikoillaan.
Ei ehkä tilaisuutena ole kauhean vakava, mutta kyllä se sitä pitäjän työtä häiritsee. Ethän sinäkään halua, että joku tulee häiritsemään sinun työntekoasi huonolla käytöksellään? Sitä paitsi koska kyseessä on "vain" tämmöinen kevyt harrastus, siellähän sitä on oikein mukava opetella sitä hiljaa istumista. Osataan sitten, kun mennään vaikka jonnekin konserttiin tai juhliin tai muualle, jossa oikeasti pitää osata istua hiljaa.
Minäkin kävin lapseni kanssa perhekerhossa. Se kesti kaksi tuntia ja hartaus oli siinä puolessavälissä. Kyllä siellä oli välillä lapsia, jotka eivät jaksaneet olla mukana hartaudessa, ja he menivät sitten juoksentelemaan muualle. Meidänkin tyttö istui välillä keittiön puolella rakentelemassa legoista tornia. Ei se muiden pois liikehdintä pahemmin niitä häirinnyt, jotka jäivät istuskelemaan ja laulamaan kynttilälaulua ja kuuntelemaan tarinaa ja jumppaamaan musiikin tahdissa.
Huoh. Nämä "liikunnalliset" ja "vilkkaat" ovat AINA ylimielisiä röyhkeitä, ja ilkeitä, ihan kuten vanhempansa. Aina erityistapauksia, jotka keksivät verukkeita, miksi ketään ei haittaa, että juuri heidän mukula säätää ja säveltää. Huomionhakua.
Elämänkokemuksella kierrän kaukaa.
Kyllä se on se niskaperseote ja ulosheitto paras. "pojulle" ja vanhemmalle. Se mikä itselle on kivaa ja hauskaa, ei ole kenellekään muulle.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerta täällä maalla ei siis liiemmin ole muita paikkoja nähdä lapsen muita lapsia kuin tämä kerho. Niin aion kyllä siellä lapseni kanssa jatkossakin käydä. En kyllä aio kerhoilua yks'kaks' lopettaa. Eikä näitä kertoja ole enää kuin 2, sitten onkin jo joulujuhla ja joululoma alkaa. Kevät-kerhon aloitamme myöhemmin, kun vauva on tulossa vuodenvaihteen tietämillä, niin menen sitten taas kerhoon, kun vauveli on noin 2kk ikäinen. Toivottavasti sitten taaperon vauhti olisi jo hieman rauhoittunut.
Tietysti kyllä mietin, että mahtaa täällä olla aluksi hieman härdelliä ja kaaosta, kun ei yhtään voi tietää mitä kaikkea taapero saattaa saada päähänsä, kun kuitekin tietyissä hetkissä vauvan tarpeet menevät taaperon tarpeiden edelle. Vaan eiköhän arki kuitenkin jossain vaiheessa ala ihan sujuvasti taas rullata eteenpäin.
Tee nyt se ryhtiliike. Kerro lapselle kuinka toimitaan. Ellei auta niin sillä kertaa lähdette kotiin.
Useimmiten yksi kerta riittää. Lapsi huomaa, että äiti on tosissaan. Tämä auttaa muuhunkin käytökseen.
Pääset helpommalla, kun vauva on syntynyt. Aloita tosissaan oleminen nyt.
Se kantaa pitkälle tulevaisuuteen
Mulla oli aikoinaan sama ongelma. Silloin en vielä tiennyt, että lapsella on lievä autismi, vaikka puhe oli jo selvästi ikätasoa jäljessä ja ei ollut kiinnostunut muista lapsista. Minä silloin sovin tätien kanssa, että kun lapsi ei jaksa olla paikoillaan, tulemme vähän myöhemmin ja harjoittelemme sitten taas joku kerta. Meillä vielä niin hassu tilanne, että 1-v jaksoi olla ihan hyvin, mutta kun oli tuo vilkkaampi 2,5 ei onnistunut. Piti kuitenkin muiden lasten seuraa nähdä mielestäni.
Esikko ei kuitenkaan riehunut tai vaellellut, vaan esimerkiksi halusi mennä tuijottamaan jotain juttua jossain toisella puolella huonetta. Mitä kasvatukseen tulee, niin esikon kanssa olen varmaan käyttänyt 20 kertaa enemmän aikaa kuin mitä yleensä käytetään. Samaa asiaa on toistettu ja toistettu ja toistettu, mikä sitten alkaa taas alusta. Nuorempi oppi kaiken siinä sivussa itsestään.
Äitini sanoi aikoinaan, että jos meillä kaikki lapset olisivat kuin minä aina paikoillaan ei hän tietäisi lastenkasvatuksesta mitään. Veljeni on mbd, mutta tämä ei ole perinnöllistä, vaan hän on kärsinyt synnytyksessä vakavasta hapenpuutteesta. Minä sitten toinen ääripää, minun mielestäni näin jälkeenpäin vanhempien olisi pitänyt osata rohkaista minua enemmän. En edes neuvolassa mennyt leikkimään ennen kuin terveydenhoitaja tuli sanomaan, että saa leikkiä. Otin niin kirjaimellisesti sen, ettei toisten omaan saa koskea. Minua kehuttiin aina hyvinkasvatetuksi, mutta olen itse toista mieltä. Hyvää kasvatusta on kasvattaa lapselle myös rohkeutta ja oma-aloitteisuutta. Minä jouduin nämä luonnostaan arkana opettelemaan kantapään kautta työelämässä vasta itse.