Lue keskustelun säännöt.
Miten on? Annatko sinä lapsesi kuljeskella perhekerhon aamuhartauden / -tuokion
vilperin äiti
23.11.2015 |
aikana, jos hän ei vain malta istua paikallaan? Vai pidätkö väkisin paikallaan, niin, että lopulta lapsi itkee ja kiemurtelee tuolissaan?
Itsellä oli tuollainen kerhokerta tänään, että aamuhartauden aikana poju ei halunnut istua paikallaan, ei hetkeäkään. Annoin sitten hänen vaellella sinne tänne. Katsoin kuitenkin ettei tehnyt mitään tyhmyyksiä. Ikää pojulla on 2,5v, mutta on edelleen hyvin vilkas ja meneväinen tapaus. Ei tunnu vielä olevan rauhoittumisesta tietoakaan.
(Jostain vain joskus luin, että jos lapsi on vilkas ja liikunnallinen tapaus, on parempi antaa hänen hieman kävellä, kuin se, että olisi väkisin oltava jossakin paikallaan.)
Muiden lapset kyllä istuivat nätisti paikoillaan. Koen, että omani on ryhmän ainoa levoton menijä. (Ja yhden toisenkin äitin muksu. Mutta he eivät tänäänkään olleet paikalla.)
Kommentit (80)
Aluksi opetin lapsilleni, että pitää istua paikallaan ja kuunnella. Sitten tajusin, että muiden lapset saa melskata mielin määrin. Nyt mennään perhekerhoon niin, että sanon lapsille, että täällä saa huutaa ja metelöidä, pitäkää oikein paljon ääntä ja hypelkää ympäriinsä hartauden aikana, niin muutkin tekee. Äideille on upeaa havaita, että motorisesti ja sosiaalisesti lahjakkaaksi tullaan nimenomaan metelöimällä ja riekkumalla, ei kasvattamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitäänJuuri niin, kun kerran kannat 2,5-vuotiaan ulos jos ei istu paikallaan, hän varmasti istuu seuraavalla kerralla. No ei varmasti mene näin kaikkien lasten kohdalla. Joidenkin lasten kohdalla tätä joutuu toistaa useampia kymmeniä kertoja, eivätkä silti pysty hillitsemään itseään. Se on tempperamentti, joka määrittelee, kuinka hyvin tämä menee lapselle jakeluun. Lisäksi moni 2,5-vuotias on niin pieni, että ei välttämättä pysty olla tekemättä jotain vaikka siitä tulisi huonot seuraukset. Vähän kuin se karkkitesti "jos odotat hetken aikaa ennen kuin syöt tuon karkin pöydältä, saatkin kaksi karkkia", ja 2,5v ei yleensä pysty odottamaan, että saisi kaksi karkkia.
Nämä on myyttejä, että muiden 2,5-vuotiaat istuisivat paikallaan. Viime viikolla olin lapsen tanssiesityksessä ja kun ohjaaja selitti asioita, kaikki muut vanhemmat antoivat omien lastensa (5-vuotiaita) juosta ympäriinsä. Käyn myös toisen lapsen kanssa liikuntaharrastuksessa ja siellä isät kyllä antavat lasten juosta myös ohjeistuksen aikana eivätkä tunnu pitävän sitä lainkaan huonona, tosin lapset hieman nuorempia (3-4v).
En siis pidä itse lainkaan pahana, että 2,5v vaeltelee perhekerhossa jos ei muuten häiritse. Aluksi tosiaan voi ohjeistaa istumaan ja kuuntelemaan mutta kun lapsi alkaa kiemurrella, itkeä ja vääntelehtiä, päästäisin rauhassa leikkimään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidemmän ajan vaadin istumaan paikallaan. Näin toimisin vilkkaan lapsen kanssa, jolle paikalla oleminen on oikeasti silkkaa kärsimystä, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät ehkä käsitä, kuinka pahalta tuntuu ja miten vaikeaa se oikeasti on kun pitää pysyä paikallaan. Itsellä kolmesta lapsesta yksi on vilkas, toinen rauhallinen ja kolmas ehkä hieman keskivertoa vilkkaampi. Näistä pystyin ja raskausaikana sanomaan selvästi, kuka oli vilkkain.
Lapsia ei pitäisi kasvattaa massana vaan yksilöinä. Jollekin joku asia on haastavampaa ja siksi asiaa opetellaan pienissä paloissa ja vaaditaan aluksi vähemmän kuin sellaiselta lapselta, jolle se on helpompaa. En usko eristämiseen vaan siihen, että yhteisön tulee jonkin verran sietää jäsentensä erilaisuutta ja siitä aiheutuvaa pientä häiriötä. Lapsen rauhallinen vaeltelu tuskin on mitään niin kamalaa, että se loukkaisi ketään. Itsekin kestän joidenkin aikuisten kovaäänisyyttä, toisten tylyä puhetapaa vaikka he eivät sitä tarkoittaisi tai joidenkin halua olla päihtyneenä julkisella paikalla.
Rauhallisten lasten vanhempana lohduttaudun aina sillä, että evoluutio vie ne vilkkaimmat.
Höpsistä. Kyllä lapsen pitää saada liikkua. Ei se Jumalan sanan kuuleminen esty sillä että jotkut lapset leikkii ja liikkuu tilassa. Ehkä se on sellanen vanha luterilainen näkökanta että täytyy istua pakallaan Jumalaa peläten. Mutta itse olen Ortodoksi ja meillä kirkossa on aina lapset saaneet juosta ja touhuta Liturgian aikana. Kunhan eivät mene sakastin taakse.
En usko että Jumala siitä pahastuu että lapset leikkii ja touhuaa. Siitähän vain tulee sellanen epämiellytävä tunne koko tapahtumasta jos pakotetaan lapsi olemaan paikallaan. Näin saadaan aikuisia jotka aikuisenakin haluaa välttää tilaisuuksia. Ei ihme että Luterilaisessa kirkossa käy vähän nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitäänJuuri niin, kun kerran kannat 2,5-vuotiaan ulos jos ei istu paikallaan, hän varmasti istuu seuraavalla kerralla. No ei varmasti mene näin kaikkien lasten kohdalla. Joidenkin lasten kohdalla tätä joutuu toistaa useampia kymmeniä kertoja, eivätkä silti pysty hillitsemään itseään. Se on tempperamentti, joka määrittelee, kuinka hyvin tämä menee lapselle jakeluun. Lisäksi moni 2,5-vuotias on niin pieni, että ei välttämättä pysty olla tekemättä jotain vaikka siitä tulisi huonot seuraukset. Vähän kuin se karkkitesti "jos odotat hetken aikaa ennen kuin syöt tuon karkin pöydältä, saatkin kaksi karkkia", ja 2,5v ei yleensä pysty odottamaan, että saisi kaksi karkkia.
Nämä on myyttejä, että muiden 2,5-vuotiaat istuisivat paikallaan. Viime viikolla olin lapsen tanssiesityksessä ja kun ohjaaja selitti asioita, kaikki muut vanhemmat antoivat omien lastensa (5-vuotiaita) juosta ympäriinsä. Käyn myös toisen lapsen kanssa liikuntaharrastuksessa ja siellä isät kyllä antavat lasten juosta myös ohjeistuksen aikana eivätkä tunnu pitävän sitä lainkaan huonona, tosin lapset hieman nuorempia (3-4v).
En siis pidä itse lainkaan pahana, että 2,5v vaeltelee perhekerhossa jos ei muuten häiritse. Aluksi tosiaan voi ohjeistaa istumaan ja kuuntelemaan mutta kun lapsi alkaa kiemurrella, itkeä ja vääntelehtiä, päästäisin rauhassa leikkimään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidemmän ajan vaadin istumaan paikallaan. Näin toimisin vilkkaan lapsen kanssa, jolle paikalla oleminen on oikeasti silkkaa kärsimystä, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät ehkä käsitä, kuinka pahalta tuntuu ja miten vaikeaa se oikeasti on kun pitää pysyä paikallaan. Itsellä kolmesta lapsesta yksi on vilkas, toinen rauhallinen ja kolmas ehkä hieman keskivertoa vilkkaampi. Näistä pystyin ja raskausaikana sanomaan selvästi, kuka oli vilkkain.
Lapsia ei pitäisi kasvattaa massana vaan yksilöinä. Jollekin joku asia on haastavampaa ja siksi asiaa opetellaan pienissä paloissa ja vaaditaan aluksi vähemmän kuin sellaiselta lapselta, jolle se on helpompaa. En usko eristämiseen vaan siihen, että yhteisön tulee jonkin verran sietää jäsentensä erilaisuutta ja siitä aiheutuvaa pientä häiriötä. Lapsen rauhallinen vaeltelu tuskin on mitään niin kamalaa, että se loukkaisi ketään. Itsekin kestän joidenkin aikuisten kovaäänisyyttä, toisten tylyä puhetapaa vaikka he eivät sitä tarkoittaisi tai joidenkin halua olla päihtyneenä julkisella paikalla.
Rauhallisten lasten vanhempana lohduttaudun aina sillä, että evoluutio vie ne vilkkaimmat.
Miksi vilkkaus tekisi kenestäkään yhtään huonompaa? En millään ymmärrä, että aikuiset ihmiset arvottavat lapsia jonkin yhden ominaisuuden suhteen.
Ja miten muuten perustelet, että evoluutio vie vilkkaimmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitäänJuuri niin, kun kerran kannat 2,5-vuotiaan ulos jos ei istu paikallaan, hän varmasti istuu seuraavalla kerralla. No ei varmasti mene näin kaikkien lasten kohdalla. Joidenkin lasten kohdalla tätä joutuu toistaa useampia kymmeniä kertoja, eivätkä silti pysty hillitsemään itseään. Se on tempperamentti, joka määrittelee, kuinka hyvin tämä menee lapselle jakeluun. Lisäksi moni 2,5-vuotias on niin pieni, että ei välttämättä pysty olla tekemättä jotain vaikka siitä tulisi huonot seuraukset. Vähän kuin se karkkitesti "jos odotat hetken aikaa ennen kuin syöt tuon karkin pöydältä, saatkin kaksi karkkia", ja 2,5v ei yleensä pysty odottamaan, että saisi kaksi karkkia.
Nämä on myyttejä, että muiden 2,5-vuotiaat istuisivat paikallaan. Viime viikolla olin lapsen tanssiesityksessä ja kun ohjaaja selitti asioita, kaikki muut vanhemmat antoivat omien lastensa (5-vuotiaita) juosta ympäriinsä. Käyn myös toisen lapsen kanssa liikuntaharrastuksessa ja siellä isät kyllä antavat lasten juosta myös ohjeistuksen aikana eivätkä tunnu pitävän sitä lainkaan huonona, tosin lapset hieman nuorempia (3-4v).
En siis pidä itse lainkaan pahana, että 2,5v vaeltelee perhekerhossa jos ei muuten häiritse. Aluksi tosiaan voi ohjeistaa istumaan ja kuuntelemaan mutta kun lapsi alkaa kiemurrella, itkeä ja vääntelehtiä, päästäisin rauhassa leikkimään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidemmän ajan vaadin istumaan paikallaan. Näin toimisin vilkkaan lapsen kanssa, jolle paikalla oleminen on oikeasti silkkaa kärsimystä, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät ehkä käsitä, kuinka pahalta tuntuu ja miten vaikeaa se oikeasti on kun pitää pysyä paikallaan. Itsellä kolmesta lapsesta yksi on vilkas, toinen rauhallinen ja kolmas ehkä hieman keskivertoa vilkkaampi. Näistä pystyin ja raskausaikana sanomaan selvästi, kuka oli vilkkain.
Lapsia ei pitäisi kasvattaa massana vaan yksilöinä. Jollekin joku asia on haastavampaa ja siksi asiaa opetellaan pienissä paloissa ja vaaditaan aluksi vähemmän kuin sellaiselta lapselta, jolle se on helpompaa. En usko eristämiseen vaan siihen, että yhteisön tulee jonkin verran sietää jäsentensä erilaisuutta ja siitä aiheutuvaa pientä häiriötä. Lapsen rauhallinen vaeltelu tuskin on mitään niin kamalaa, että se loukkaisi ketään. Itsekin kestän joidenkin aikuisten kovaäänisyyttä, toisten tylyä puhetapaa vaikka he eivät sitä tarkoittaisi tai joidenkin halua olla päihtyneenä julkisella paikalla.
Rauhallisten lasten vanhempana lohduttaudun aina sillä, että evoluutio vie ne vilkkaimmat.
Miksi vilkkaus tekisi kenestäkään yhtään huonompaa? En millään ymmärrä, että aikuiset ihmiset arvottavat lapsia jonkin yhden ominaisuuden suhteen.
Ja miten muuten perustelet, että evoluutio vie vilkkaimmat?
Ei vilkkaus tee huonompaa, usein nämä ns. vilkkkaat möllöttävät kuin aivovammaiset kun pitäisi avata suu vaikka kaupassa ja hoitaa asiat . Eivät hoida velvollisuuksia, eivät esim useinkaan osallistu ryhmätöihin koska kivempi häiritä muita.
Se, että saa pitää älämölöä, ja tutkia paikkoja silloin, kun on yhteisellä sopimuksella sovittu ja sitouduttu kerhon sääntöihin, jokainen näkee ennen kerhoon tuloa että siellä on rauhoittumishetki, silloin, kun pitäisi keskittyä kuuntelemaan, on vain yksinkertaisesti röyhkeää ja huonoa käytöstä. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. Kyllä lapsen pitää saada liikkua. Ei se Jumalan sanan kuuleminen esty sillä että jotkut lapset leikkii ja liikkuu tilassa. Ehkä se on sellanen vanha luterilainen näkökanta että täytyy istua pakallaan Jumalaa peläten. Mutta itse olen Ortodoksi ja meillä kirkossa on aina lapset saaneet juosta ja touhuta Liturgian aikana. Kunhan eivät mene sakastin taakse.
En usko että Jumala siitä pahastuu että lapset leikkii ja touhuaa. Siitähän vain tulee sellanen epämiellytävä tunne koko tapahtumasta jos pakotetaan lapsi olemaan paikallaan. Näin saadaan aikuisia jotka aikuisenakin haluaa välttää tilaisuuksia. Ei ihme että Luterilaisessa kirkossa käy vähän nuoria.
Jos olet tätä mieltä, niin silloin se pitäisi sopia niin, että säännöt ovat kaikille samat. Ei niin, että kurissa pidetyt katsovat kun kurittomat ja rajattomat melskaa.
silloin voit lähestyä kerhonohjaajia, ja ehdottaa että hartaus jää pois, ja kerho on jumppakerho?
Kyllä sen kaikki joilla on silmät päässä, ovat nähneet, että tilanne on kuten 62 kirjoitti, nykyään vanhemmat kilpailevat sillä, kenellä on "vilkkain" kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. Kyllä lapsen pitää saada liikkua. Ei se Jumalan sanan kuuleminen esty sillä että jotkut lapset leikkii ja liikkuu tilassa. Ehkä se on sellanen vanha luterilainen näkökanta että täytyy istua pakallaan Jumalaa peläten. Mutta itse olen Ortodoksi ja meillä kirkossa on aina lapset saaneet juosta ja touhuta Liturgian aikana. Kunhan eivät mene sakastin taakse.
En usko että Jumala siitä pahastuu että lapset leikkii ja touhuaa. Siitähän vain tulee sellanen epämiellytävä tunne koko tapahtumasta jos pakotetaan lapsi olemaan paikallaan. Näin saadaan aikuisia jotka aikuisenakin haluaa välttää tilaisuuksia. Ei ihme että Luterilaisessa kirkossa käy vähän nuoria.
Jos olet tätä mieltä, niin silloin se pitäisi sopia niin, että säännöt ovat kaikille samat. Ei niin, että kurissa pidetyt katsovat kun kurittomat ja rajattomat melskaa.
silloin voit lähestyä kerhonohjaajia, ja ehdottaa että hartaus jää pois, ja kerho on jumppakerho?
Mutta sitten nämä ns. vilkkaat tuskin tulisivat, koska se huomioefekti jäisi pois, kun kaikki juoksisivat ympyrää.
Vierailija kirjoitti:
Pojat ovat poikia, pieninäkin.
Ja tuolla hokemalla kuittaat tulevaisuudessa kaikki "poikamaiset temput", niinkö? Nekin, joihin verrattuna parivuotiaan levottomuus aamuhartaudessa on todella pientä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan esikoinen jaksanut 2-vuotiaana istua paikallaan eikä jaksanut muskarissakaan yhtään keskittyä, joten jätettiin nämä menot väliin ettei tarvinnut teidän täydellisten vanhempien häiriintyä. Tästä rauhattomassa pojasta on kuitenkin kasvanut vuosien varrella rauhallinen, hyväkäytöksinen, empaattinen, sosiaalinen ja kaikin puolin järkevä lapsi, joka jaksaa istua paikallaan ja keskittyä. On hyvä koulussa ja pidetty kaveri ;-) Suorastaan järkyttävää tekstiä tässä ketjussa. 2-vuotiaiden pitäisi olla muka jo täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan esikoinen jaksanut 2-vuotiaana istua paikallaan eikä jaksanut muskarissakaan yhtään keskittyä, joten jätettiin nämä menot väliin ettei tarvinnut teidän täydellisten vanhempien häiriintyä. Tästä rauhattomassa pojasta on kuitenkin kasvanut vuosien varrella rauhallinen, hyväkäytöksinen, empaattinen, sosiaalinen ja kaikin puolin järkevä lapsi, joka jaksaa istua paikallaan ja keskittyä. On hyvä koulussa ja pidetty kaveri ;-) Suorastaan järkyttävää tekstiä tässä ketjussa. 2-vuotiaiden pitäisi olla muka jo täydellisiä.
Jos sinulle täydellisyys on sitä, että antaa sadunkertojan puhua rauhassa ja kuuntelijoiden kuunnella rauhassa, niin kyllä, vaadin 2v ikäiseltä täydellisyyttä. Minusta on pelkkää vanhemman laiskuutta ja itsekkyyttä, että ei opeta lastaan kunnioittamaan muita. Jos ei viitsi kasvattaa, hyvä pysyä kotona ja odottaa, että opettaja tekee sen, mihin sinusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan esikoinen jaksanut 2-vuotiaana istua paikallaan eikä jaksanut muskarissakaan yhtään keskittyä, joten jätettiin nämä menot väliin ettei tarvinnut teidän täydellisten vanhempien häiriintyä. Tästä rauhattomassa pojasta on kuitenkin kasvanut vuosien varrella rauhallinen, hyväkäytöksinen, empaattinen, sosiaalinen ja kaikin puolin järkevä lapsi, joka jaksaa istua paikallaan ja keskittyä. On hyvä koulussa ja pidetty kaveri ;-) Suorastaan järkyttävää tekstiä tässä ketjussa. 2-vuotiaiden pitäisi olla muka jo täydellisiä.
Jos sinulle täydellisyys on sitä, että antaa sadunkertojan puhua rauhassa ja kuuntelijoiden kuunnella rauhassa, niin kyllä, vaadin 2v ikäiseltä täydellisyyttä. Minusta on pelkkää vanhemman laiskuutta ja itsekkyyttä, että ei opeta lastaan kunnioittamaan muita. Jos ei viitsi kasvattaa, hyvä pysyä kotona ja odottaa, että opettaja tekee sen, mihin sinusta ei ole.
Täydellinen vanhempi taas paikalla lyttäämässä muita ;-) Minusta 2-vuotiaan ei tarvitse jaksaa istua paikallaan ja siksi vältettiin noita tilaisuuksia. En vaatinut lapselta sellaista mihin hän ei vielä ollut valmis. Lapset on yksilöitä. Ja kun katson omia nuoriani nyt niin en kyllä kadu mitään :-) Heidän ei tarvitse lytätä ja haukkua ja kiusata muita saadakseen kirkkaimman kruunun ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Ihan hyvällä mielellä kantaa kiemurtelevan lapsen pois. Lähtee kotiin. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu hyvin
Itse kannoin rääkyvän lapsen kaupasta. Ei koskaan enää kinunnut sieltä mitäänJuuri niin, kun kerran kannat 2,5-vuotiaan ulos jos ei istu paikallaan, hän varmasti istuu seuraavalla kerralla. No ei varmasti mene näin kaikkien lasten kohdalla. Joidenkin lasten kohdalla tätä joutuu toistaa useampia kymmeniä kertoja, eivätkä silti pysty hillitsemään itseään. Se on tempperamentti, joka määrittelee, kuinka hyvin tämä menee lapselle jakeluun. Lisäksi moni 2,5-vuotias on niin pieni, että ei välttämättä pysty olla tekemättä jotain vaikka siitä tulisi huonot seuraukset. Vähän kuin se karkkitesti "jos odotat hetken aikaa ennen kuin syöt tuon karkin pöydältä, saatkin kaksi karkkia", ja 2,5v ei yleensä pysty odottamaan, että saisi kaksi karkkia.
Nämä on myyttejä, että muiden 2,5-vuotiaat istuisivat paikallaan. Viime viikolla olin lapsen tanssiesityksessä ja kun ohjaaja selitti asioita, kaikki muut vanhemmat antoivat omien lastensa (5-vuotiaita) juosta ympäriinsä. Käyn myös toisen lapsen kanssa liikuntaharrastuksessa ja siellä isät kyllä antavat lasten juosta myös ohjeistuksen aikana eivätkä tunnu pitävän sitä lainkaan huonona, tosin lapset hieman nuorempia (3-4v).
En siis pidä itse lainkaan pahana, että 2,5v vaeltelee perhekerhossa jos ei muuten häiritse. Aluksi tosiaan voi ohjeistaa istumaan ja kuuntelemaan mutta kun lapsi alkaa kiemurrella, itkeä ja vääntelehtiä, päästäisin rauhassa leikkimään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidemmän ajan vaadin istumaan paikallaan. Näin toimisin vilkkaan lapsen kanssa, jolle paikalla oleminen on oikeasti silkkaa kärsimystä, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät ehkä käsitä, kuinka pahalta tuntuu ja miten vaikeaa se oikeasti on kun pitää pysyä paikallaan. Itsellä kolmesta lapsesta yksi on vilkas, toinen rauhallinen ja kolmas ehkä hieman keskivertoa vilkkaampi. Näistä pystyin ja raskausaikana sanomaan selvästi, kuka oli vilkkain.
Lapsia ei pitäisi kasvattaa massana vaan yksilöinä. Jollekin joku asia on haastavampaa ja siksi asiaa opetellaan pienissä paloissa ja vaaditaan aluksi vähemmän kuin sellaiselta lapselta, jolle se on helpompaa. En usko eristämiseen vaan siihen, että yhteisön tulee jonkin verran sietää jäsentensä erilaisuutta ja siitä aiheutuvaa pientä häiriötä. Lapsen rauhallinen vaeltelu tuskin on mitään niin kamalaa, että se loukkaisi ketään. Itsekin kestän joidenkin aikuisten kovaäänisyyttä, toisten tylyä puhetapaa vaikka he eivät sitä tarkoittaisi tai joidenkin halua olla päihtyneenä julkisella paikalla.
Eihän se ehkä häiritsekään, jos liikkujia on yksi, mutta jos keneltäkään kerholaiselta ei vaadita käytöstapoja, niin kohta niitä liikkujia on 15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on erittäin vilkas esikoinen, joka on alkanut pysyä paikallaan vasta lähempänä kolmea ikävuotta. Perhekerhossa on käyty pojan kanssa kohta kaksi ja puoli vuotta. Vasta tänä syksynä paikallaan istuminen on alkanut onnistua.
.
Tähän asti olemme siis kesken aamuhartautta poistuneet eteiseen hetkeksi miettimään saako muita häiritä käytöksellään. Voin sanoa, että vaatii aikamoisia toistoja ja jämäkkyyttä, mutta kyllä kannattaa!
.
Näen punaista näistä "ei se hiljaa vaeltaminen ketään haittaa" -kommenteista. Totta hitossa se haittaa! Kun yksi lapsi saa liikkua on muiden vaikea ymmärtää miksi he eivät saa.
.
Jos siis et jaksaa kasvattaa itse lastasi (poistua vaikka eteiseen hartauden ajaksi), niin ole hyvä ja jätä perhekerho välistä. Ugh! Olen puhunut.
Nämä jotka selittävät, että ei se haittaa, että minun kakara vaeltaa, ja muut katsovat, ovat näitä, joiden mielestä on ok, jos heidän kakara syö toisen naaman edessä karkkia. Kyse on ihan samasta, ei oteta huomioon muita. Näitä, joiden mielestä elämä on kilpailu, jossa on voittajia ja häviäjiä. Kiusaajia. Paskoja ihmisiä siis. Ikimaailmassa eivät ehdottaisi, että kukaan ei istu vaan kaikki pelkästään melskaavat kerhossa, koska tietävät, että heille tämä on esiintuloa ja heidän "vahvemmuutensa" näyttämistä.
Yritin pitää tyttöä paikalla ja seurauksena kiemurteli ja kiljahteli. Vetäjä sanoi, että anna mennä. Niinpä sitten vaelteli, mutta oli hiljaa.
Jos itsellä on viilipyttylapsi, niin on helppo tuomita muita joiden lapsilla löytyy temperamenttia. Kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni.
Minäkin olen tempperamentiltani niin vilkas ja liikkuvainen, että esim. elokuvissa minun on päästävä jalottelemaan ja tutkiskelemaan ympäristöä muutaman kerran leffan aikana. Eihän se ketään haittaa, jos hiljaa vaeltelen ympäriinsä tylsän kohtauksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen annoin ja se omi niin kamalan vilkaskin. Sitten vetäjä kerran suuttui, koska kukaan ei kuunnellut. Sen jälkeen ymmärsin lapsellekin opettaa hiljaa paikoillaan pysymistä.
Oho. Harvinaista. Yleensä kukaan ei sano mitään, koska näillä tapauksilla on aina röyhkeät ja törkeät vanhemmat
-Oho. Aika röyhkeää ja törkeää olettaa, että 'näillä tapauksilla' on aina tällaiset vanhemmat. Itse olin ujo ja hiljainen. Mies ei ollut lapsetkaan eivät ole.
Juuri niin, kun kerran kannat 2,5-vuotiaan ulos jos ei istu paikallaan, hän varmasti istuu seuraavalla kerralla. No ei varmasti mene näin kaikkien lasten kohdalla. Joidenkin lasten kohdalla tätä joutuu toistaa useampia kymmeniä kertoja, eivätkä silti pysty hillitsemään itseään. Se on tempperamentti, joka määrittelee, kuinka hyvin tämä menee lapselle jakeluun. Lisäksi moni 2,5-vuotias on niin pieni, että ei välttämättä pysty olla tekemättä jotain vaikka siitä tulisi huonot seuraukset. Vähän kuin se karkkitesti "jos odotat hetken aikaa ennen kuin syöt tuon karkin pöydältä, saatkin kaksi karkkia", ja 2,5v ei yleensä pysty odottamaan, että saisi kaksi karkkia.
Nämä on myyttejä, että muiden 2,5-vuotiaat istuisivat paikallaan. Viime viikolla olin lapsen tanssiesityksessä ja kun ohjaaja selitti asioita, kaikki muut vanhemmat antoivat omien lastensa (5-vuotiaita) juosta ympäriinsä. Käyn myös toisen lapsen kanssa liikuntaharrastuksessa ja siellä isät kyllä antavat lasten juosta myös ohjeistuksen aikana eivätkä tunnu pitävän sitä lainkaan huonona, tosin lapset hieman nuorempia (3-4v).
En siis pidä itse lainkaan pahana, että 2,5v vaeltelee perhekerhossa jos ei muuten häiritse. Aluksi tosiaan voi ohjeistaa istumaan ja kuuntelemaan mutta kun lapsi alkaa kiemurrella, itkeä ja vääntelehtiä, päästäisin rauhassa leikkimään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidemmän ajan vaadin istumaan paikallaan. Näin toimisin vilkkaan lapsen kanssa, jolle paikalla oleminen on oikeasti silkkaa kärsimystä, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät ehkä käsitä, kuinka pahalta tuntuu ja miten vaikeaa se oikeasti on kun pitää pysyä paikallaan. Itsellä kolmesta lapsesta yksi on vilkas, toinen rauhallinen ja kolmas ehkä hieman keskivertoa vilkkaampi. Näistä pystyin ja raskausaikana sanomaan selvästi, kuka oli vilkkain.
Lapsia ei pitäisi kasvattaa massana vaan yksilöinä. Jollekin joku asia on haastavampaa ja siksi asiaa opetellaan pienissä paloissa ja vaaditaan aluksi vähemmän kuin sellaiselta lapselta, jolle se on helpompaa. En usko eristämiseen vaan siihen, että yhteisön tulee jonkin verran sietää jäsentensä erilaisuutta ja siitä aiheutuvaa pientä häiriötä. Lapsen rauhallinen vaeltelu tuskin on mitään niin kamalaa, että se loukkaisi ketään. Itsekin kestän joidenkin aikuisten kovaäänisyyttä, toisten tylyä puhetapaa vaikka he eivät sitä tarkoittaisi tai joidenkin halua olla päihtyneenä julkisella paikalla.