Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ostaa (meille) talon, mut mun äiti ei hyväksy sitä
23.11.2015 |
Otsikko tais olla huonosti muotoiltu, mut "ongelma" on se, että
asun miesystävän kanssa vuokralla suht kalliissa kämpässä. Mies on töissä ja mä opiskelen viel seuraavat neljä vuotta. Ollaan päätetty et mies ostaa asunnon meille sitku hyvä löytyy. Ja onhan se järkevää ja saahaan enemmän tilaa. Mun äiti ei asiaa voi käsittää, sen mielestä se on väärin koska ei olla naimisissa ja näin ollen se asunto ei oo yhtään mun? Mun pitäs äitin mukaa sanoa miehellä, että papin aamenen jälkeen se saa ostaa sen asunnon, josta mä en tuu maksaan mitään. Oon tosi läheinen äitin kanssa ja sille on aina ollu tosi tärkeetä et mulla menee asiat hyvin ja oon onnellinen. Kaikissa mun päätöksissä oon kysyny siltä neuvoa. Tää asia rassaa sitä niin et sitä ei kiinnosta kysyä meijän tulevasta talosta tai suunnitelmista ym. Tulee huono mieli siitä että mä oon löytäny elämäni miehen jonka kanssa mulla on kohta "oma" koti ja iso piha ym kaikkea ihanaa mistä voin olla ilonen. Mun veli on ostanu jo kaks kämppää avovaimonsa (molemmat maksaa lainaa) ja tää ei oo mikää ongelma. Mikä mun äitii vaivaa, aatteleeko useemmakki tolla tavalla? Mitä voin sanoo sille?
Kommentit (71)
Äitisi varmaan tarkoittaa tuolla sitä että kun miehesi maksaa lainaa, hän laittaa rahaa samalla sivuun koska kerää siis omaisuutta. Jos sun kaikki rahat sovitusti menee vain ruokaan ja vaikka sähköön niin sun rahat menee hukkaan.
Kyllä mä itsekin neuvottelisin lainasta ja talosta itselleni jonkun osuuden mitä maksaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
Ihan oikeasti, oletko tyhmä? Mitä eroa sillä on, että maksaako AP oman osuutensa (esim. puolet) ruuasta ja sähkölaskusta vuokra-asunnossa vai miehen omistamassa asunnossa? Kun sama summa se menee joka tapauksessa. on vain ja ainoastaan naisen omaa tyhmyyttä. jos ei sijoita myös. Siihen ei liity tippaakaan se, että asuuko miehen kanssa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
No eihän tuossa tilanne eroa mitenkään siitä, että ap olisi vuokralla jossain muualla. Todennäköisesti ap pääsee ehkä jopa halvemmalla.
Tuollainen toimii hyvin, jos juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Mies maksaa lainan, mahdolliset remontit, kiinteistöverot jne talon kulut, koska talo on hänen. Ap ei kartuta miehen omaisuutta, vaan maksaa vain oman osuutensa elämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se avioliitto muka olisi muuttanut? nainen olisi vaatinut puolet miehen omaisuudesta itselleen, josta ei ole kuitenkaan mitään maksanut?
uskomatonta, että nykypäivänä on vielä olemassa ihmisiä, jotka avioliiton varjolla olettavat, että miehen kartuttama omaisuus tulee myös omaksi ja muutenkin oma taloussuunnittelu on aivan kuutamolla. Kuinka tyhmä pitää olla, että pistää kaikki rahansa juokseviin kuluihin 10 vuotta, kun olettaa, että saa miehen omaisuudesta puolet, jos menee naimisiin?
Kyllä tuon esimerkin pariskunta oli hankkinut omaisuuden yhteisen taipaleen aikana, mutta mies oli vaatinut niitä omiin nimiinsä koska se oli ollut helpompaa ja kannattavampaa kun toinen opiskeli jne. Jäläkikäteen oli helppo nähdä että pelkkiä tekosyitä ja mies vain varmisti että jos ero tulee, niin hän ei ainakaan häviä taloudellisesti. Naimisissa olo olisi varmistanut sen että nainen olisi saanut puolet siitä omaisuudesta joka oli yhteistä niin pitkään kun suhteessa meni hyvin.
Rakkaus on vähän sokeaa, varsinkin jos toinen vähän vedättää ja pelaa likaista peliä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen toimii hyvin, jos juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Mies maksaa lainan, mahdolliset remontit, kiinteistöverot jne talon kulut, koska talo on hänen. Ap ei kartuta miehen omaisuutta, vaan maksaa vain oman osuutensa elämisestä.
No riippuu vähän mistä roikkuu. Jos ap menettää tuet ja joutuu vähemmistä rahoistaan osallistumaan suuremman asunnon juokseviin kuluihin, niin se voi tulla hänelle kalliiksi.
Jos homma menee oikeasti niin että mies pyytettömästi tarjoaa elatusta, niin eihän ap:lla siinä tapauksessa ole mitään riskiä.
Jos äiti on tilanteesta huolissaan, niin se antaa minusta aihetta epäillä että hän näkee sivullisena asian hieman toisin ja näkee siinä realisoitumassa olevia riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen toimii hyvin, jos juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Mies maksaa lainan, mahdolliset remontit, kiinteistöverot jne talon kulut, koska talo on hänen. Ap ei kartuta miehen omaisuutta, vaan maksaa vain oman osuutensa elämisestä.
No riippuu vähän mistä roikkuu. Jos ap menettää tuet ja joutuu vähemmistä rahoistaan osallistumaan suuremman asunnon juokseviin kuluihin, niin se voi tulla hänelle kalliiksi.
Jos homma menee oikeasti niin että mies pyytettömästi tarjoaa elatusta, niin eihän ap:lla siinä tapauksessa ole mitään riskiä.
Jos äiti on tilanteesta huolissaan, niin se antaa minusta aihetta epäillä että hän näkee sivullisena asian hieman toisin ja näkee siinä realisoitumassa olevia riskejä.
Tietysti on myös mahdollista, että paremmin tienaavan osuus arjen kuluista on suurempi. Opintorahaan miehen omistusasunnossa asuminen ei vaikuta mitenkään, ja asumislisä taas on sen verran pieni, ettei sillä varmaankaan makseta edes ap:n nykyistä vuokraosuutta, eli sikäli tukien miettiminen on yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
No eihän tuossa tilanne eroa mitenkään siitä, että ap olisi vuokralla jossain muualla. Todennäköisesti ap pääsee ehkä jopa halvemmalla.
Yksin vuokralla asuessa saa tukia, palkkatuloja saavan poikkiksen luona asuessa ei.
Jos ap:n ei tarvi osallistua elinkustannuksiin, niin diili on hänelle muuten hyvä, mutta täällä hänet haukutaan loiseksi.
Jos ap osallistuu kuluhin, niin edelleen hänet haukutaan loiseksi, mutta se voi olla hänelle myös taloidellisesti raskaampaa kuin omassa asuminen.
Moni kotiorja ottaa lopulta eron (jos pystyy), kun tajuaa että on taloudellisesti miehestä riippuvainen ja mies käyttää valtaansa väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
No eihän tuossa tilanne eroa mitenkään siitä, että ap olisi vuokralla jossain muualla. Todennäköisesti ap pääsee ehkä jopa halvemmalla.
Yksin vuokralla asuessa saa tukia, palkkatuloja saavan poikkiksen luona asuessa ei.
Jos ap:n ei tarvi osallistua elinkustannuksiin, niin diili on hänelle muuten hyvä, mutta täällä hänet haukutaan loiseksi.
Jos ap osallistuu kuluhin, niin edelleen hänet haukutaan loiseksi, mutta se voi olla hänelle myös taloidellisesti raskaampaa kuin omassa asuminen.
Moni kotiorja ottaa lopulta eron (jos pystyy), kun tajuaa että on taloudellisesti miehestä riippuvainen ja mies käyttää valtaansa väärin.
Max. 201,60e/kk...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
No eihän tuossa tilanne eroa mitenkään siitä, että ap olisi vuokralla jossain muualla. Todennäköisesti ap pääsee ehkä jopa halvemmalla.
Yksin vuokralla asuessa saa tukia, palkkatuloja saavan poikkiksen luona asuessa ei.
Jos ap:n ei tarvi osallistua elinkustannuksiin, niin diili on hänelle muuten hyvä, mutta täällä hänet haukutaan loiseksi.
Jos ap osallistuu kuluhin, niin edelleen hänet haukutaan loiseksi, mutta se voi olla hänelle myös taloidellisesti raskaampaa kuin omassa asuminen.
Moni kotiorja ottaa lopulta eron (jos pystyy), kun tajuaa että on taloudellisesti miehestä riippuvainen ja mies käyttää valtaansa väärin.
Max. 201,60e/kk...
Prosenteissa paljon opiskelijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mäki vähän kannatan perinteisiä arvoja, että ensin naimisiin ja sitte kaikki muu. Mutta aika hankala sanoa miehelle, että joo, ennenkö ostat talon ni viet minut vihille :D ja mulla ei koskaan nyt opiskeluaikana tuu olee semmosia rahoja, että mies niistä hyötyis. Mutta toisaalta näin susiparina tuntuu hiukan inhottavalta, että miehellä on talot ja autot yms. Ja mie vaan roikun mukana ja siivoan kodin ja sisustan ja laitan joulun yms. Kotiin, joka ei ole minun mitenkään. Ja vaikka kuink oltas yhessä ni minun nimi ei lue missään paperissa ja olen vaan se tyttöystävä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on täysin oikeassa.Jos mies ottaa talon omiin nimiinsä jatekee avioehdon, jäät ilman mitään eron tullessa.Sinä maksat ns. juoksevia kuluja, joista ei jää mitään käteen.Vuokralla asuminen on tosi kallista.Nykyään ihmiset eroavat paljon.Moni on ajatellut, etten minä ainakaan...Äidilläsi on elämänkokemusta ja näkemystä.Hän on ihminen, joka on 100 % lapsensa puolella.Ovatko miehet vaimojensa?
No eihän tuossa tilanne eroa mitenkään siitä, että ap olisi vuokralla jossain muualla. Todennäköisesti ap pääsee ehkä jopa halvemmalla.
Yksin vuokralla asuessa saa tukia, palkkatuloja saavan poikkiksen luona asuessa ei.
Jos ap:n ei tarvi osallistua elinkustannuksiin, niin diili on hänelle muuten hyvä, mutta täällä hänet haukutaan loiseksi.
Jos ap osallistuu kuluhin, niin edelleen hänet haukutaan loiseksi, mutta se voi olla hänelle myös taloidellisesti raskaampaa kuin omassa asuminen.
Moni kotiorja ottaa lopulta eron (jos pystyy), kun tajuaa että on taloudellisesti miehestä riippuvainen ja mies käyttää valtaansa väärin.
Max. 201,60e/kk...
Prosenteissa paljon opiskelijalle.
Miten niin? Jos ja kun otetaan huomioon, että kyseinen summa ja paljon lisää menee joka tapauksessa pelkkään asumiseen. Siihen sitten lisäksi ruoka ja muut juoksevat kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kyllä mäki vähän kannatan perinteisiä arvoja, että ensin naimisiin ja sitte kaikki muu. Mutta aika hankala sanoa miehelle, että joo, ennenkö ostat talon ni viet minut vihille :D ja mulla ei koskaan nyt opiskeluaikana tuu olee semmosia rahoja, että mies niistä hyötyis. Mutta toisaalta näin susiparina tuntuu hiukan inhottavalta, että miehellä on talot ja autot yms. Ja mie vaan roikun mukana ja siivoan kodin ja sisustan ja laitan joulun yms. Kotiin, joka ei ole minun mitenkään. Ja vaikka kuink oltas yhessä ni minun nimi ei lue missään paperissa ja olen vaan se tyttöystävä. -ap
Mikä estää kosimasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä mäki mietin, et eihän mulle mitään käy vaik ero tulee, mieshän se yksin siihen isoon kämppään jää. Äiti ei vaan kestä ajatusta, että mä en ole tasa-arvonen täs asiassa. Eli jos ollaan naimisissa ja en voi silti maksaa lainaa pois, niin miehen omaisuus on myös mun. Kyllä mäki mieluusti menisin naimisiin ja haluisin et asiat olis yhteisiä jne. Mutta minkäs teet kun kosintaa ei ole kuulunut ja tästä pikku kämpästä loppuu tila kesken..
No sinähän olet enemmän kuin tasa-arvoinen. Hyödyt järjestelystä kun muuten maksaisit jollekin kolmannelle vuokraa. Äitisi asenne on kuin ihana tuulahdus 1950-luvulta. Harva kai nyt menee ensin naimisiin ja sitten vasta muuttaa yhteen.
"
Tilanne on ap. kannalta ok. niin kauan kun ei ole lapsia, eikä tuloja. Eikä osallistu okt reppoihin ja puutarhan hoitoon ja ylläpitoon, joka nostaisi miehen omaisuuden arvoa tai sen säilymistä ja maksaa vain oman osuutensa juoksevista kuluista.
Jos suhde kestää yli neljä vuotta (joka asuntolainoissa on lyhyt aika) ja hänen tulonsa nousevat, niin ap. varat valuvat kuin kankkulan kaivoon, sillä harvassa on ne puolisot, jotka eivät osallistu okt yms. ylläpitoon ja korjaustöihin. Puhumattakaan on syntyy yhteisiä lapsia.
Enkä kuvittele eläväni 50-luvulla, sillä meillä on vastaava tilanne kuin ap. mutta toisin päin, sillä pidän itsestään selvyytenä (omaisuus mun nimissä, ollut jo ennen kuin tavattiin) että mieheni saa rahallisen korvauksen eron sattuessa, koska on osallistunut omalla työpanoksellaan okt ylläpitoon ja remppoihin, vaikka tarvikkeet maksan.
Ap. tapauksia on tuomioistuimet pullollaan, kun kumppani huomaa eron sattuessa jääneen tyhjän päälle, vaikka on osallistunut omalta osaltaan arjen pyörittämiseen, jopa vuosikymmeniä rahallisesti kuin työpanoksella, tosin tuomioistuimen päätöksellä voidaan soveltaa lakia v. 2010 avopuolisoiden omaisuuden jaosta, mutta yleensä se maksaa maltaita.
No kysy itse äidiltäsi, miksi veljen asunnon osto on ok, mutta ei sinun miehesi.
Miksi ette voi A) ostaa taloa yhdessä, vaikka oletkin vielä varaton opiskelija tai B) mennä naimisiin ilman avioehtoa, jolloin mahdollisen eron sattuessa et jäisi tyhjin käsin?
Nykyajan itselliset naiset yhä perustavat elämänsä taloudellisesti miehen työpanoksen ja tulojen tai omaisuuden varaan? Järkyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä mäki vähän kannatan perinteisiä arvoja, että ensin naimisiin ja sitte kaikki muu. Mutta aika hankala sanoa miehelle, että joo, ennenkö ostat talon ni viet minut vihille :D ja mulla ei koskaan nyt opiskeluaikana tuu olee semmosia rahoja, että mies niistä hyötyis. Mutta toisaalta näin susiparina tuntuu hiukan inhottavalta, että miehellä on talot ja autot yms. Ja mie vaan roikun mukana ja siivoan kodin ja sisustan ja laitan joulun yms. Kotiin, joka ei ole minun mitenkään. Ja vaikka kuink oltas yhessä ni minun nimi ei lue missään paperissa ja olen vaan se tyttöystävä. -ap
Mikä estää kosimasta?
No jos mies kosii, niin ainakin tietää sen olevan tosissaan. Ja mie haluan kunnon sormukset ja ainakaan nyt ei ole varaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä mäki vähän kannatan perinteisiä arvoja, että ensin naimisiin ja sitte kaikki muu. Mutta aika hankala sanoa miehelle, että joo, ennenkö ostat talon ni viet minut vihille :D ja mulla ei koskaan nyt opiskeluaikana tuu olee semmosia rahoja, että mies niistä hyötyis. Mutta toisaalta näin susiparina tuntuu hiukan inhottavalta, että miehellä on talot ja autot yms. Ja mie vaan roikun mukana ja siivoan kodin ja sisustan ja laitan joulun yms. Kotiin, joka ei ole minun mitenkään. Ja vaikka kuink oltas yhessä ni minun nimi ei lue missään paperissa ja olen vaan se tyttöystävä. -ap
Mikä estää kosimasta?
No jos mies kosii, niin ainakin tietää sen olevan tosissaan. Ja mie haluan kunnon sormukset ja ainakaan nyt ei ole varaa. -ap
Kysy äitiltä, jos se ostas...
Alue: Aihe vapaa
Tuokin pari suunnitteli häitä siihen asti, kunnes mies sanoi että nainen saa muuttaa pois. Avoliitto oli vain "tilapäinen" vaihe, joka venähti noin 10 vuoteen.
Mitä se avioliitto muka olisi muuttanut? nainen olisi vaatinut puolet miehen omaisuudesta itselleen, josta ei ole kuitenkaan mitään maksanut?
uskomatonta, että nykypäivänä on vielä olemassa ihmisiä, jotka avioliiton varjolla olettavat, että miehen kartuttama omaisuus tulee myös omaksi ja muutenkin oma taloussuunnittelu on aivan kuutamolla. Kuinka tyhmä pitää olla, että pistää kaikki rahansa juokseviin kuluihin 10 vuotta, kun olettaa, että saa miehen omaisuudesta puolet, jos menee naimisiin?