Mies ostaa (meille) talon, mut mun äiti ei hyväksy sitä

En nyt oikein käsitä tätä juttua. Käytännössä siis asuisitte miehen asunnossa, mies maksaisi suuren osan asunnon kuluista, juoksevista kuluista (ruoista yms.) maksetaan yhdessä. Noh, oletetaan että asiat menee huonosti ja tulee ero, ja jäät "tyhjän" päälle. Miten tämä eroaisi siitä, että olisi asunut siihen asti vuokralla? Vuokralla asuessa tosin asumiseen menisi tukienkin jälkeen enemmän rahaa jos ei kaupungin halvimmassa solussa asuisi, ja toki elintaso olisi tätä kautta heikompi. Samassa taloudessa asuminen voi myös vähentää paineita tehdä töitä ja sitä kautta nopeuttaa opiskelua, kun niihin voi keskittyä täysillä, ja sitä kautta parantaa taloudellista asemaa kun pääsee nopeammin töihin.

Totta kai parisuhteessa olevat voivat sopia asiasta myös muuten, tai omistava osapuoli voisi hyötyä tilanteesta, jos kulut jaettaisiin vaikka niin, että toinen maksaa asunnon ja toinen sitten ruokaostokset. Mutta tuo skenaario kuulostaa siltä, että se taloudellinen hyötyjä tilanteessa on nainen.

Vaikka oletkin aikuinen etkä tarvitse äidiltä lupaa enää mihinkään, mutta mutta, ehkä kannattaisi myös kuunnella miksi hän niin asiaa vastustaa.

Varmaankin siksi että jos mies ostaa asunnon/talon/minkä tahansa niin hänen on myös yksin vastattava lainoista ja asunnon remonteista ym, jolloin sinä todennäköisesti maksat ruokakulut, sähkölaskut ja juoksevat kulut. Näin mies kartuttaa omaa omaisuuttaan ja sinulle ei kerry mitään koska et lainaakaan lyhennä. Miten sitten teette huonekaluhankinnat?

Hankkiiko mies myös huonekalut, jolloin kaikki huonekalut ovat myös hänen?

Vuokralla asuminen on sillä tavalla tasa-arvoista että asunto ei ole teidän kummankaan omaisuutta ja kumpikin vastaat asumiskuluista.

Ei tietenkään elämää voi elää niin että aina varautuu pahimpaan mutta näissä asioissa kannattaa pitää järki päässä.

Kuulostaa varmaan nyt tosi tätimäiseltä ja tylsältä mutta jokaisen kyllä kannattaisi turvata oma tulevaisuutensa jollain lailla, niin miehen kun naisenkin.

Ymmärrän kyllä äidin vastustuksen tässä asiassa.

Hankkikaa yhteinen talo kun pystytte molemmat lainaa lyhentämään ja näin ollen kerrytätte molemmat omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

kyllä mäki vähän kannatan perinteisiä arvoja, että ensin naimisiin ja sitte kaikki muu. Mutta aika hankala sanoa miehelle, että joo, ennenkö ostat talon ni viet minut vihille :D ja mulla ei koskaan nyt opiskeluaikana tuu olee semmosia rahoja, että mies niistä hyötyis. Mutta toisaalta näin susiparina tuntuu hiukan inhottavalta, että miehellä on talot ja autot yms. Ja mie vaan roikun mukana ja siivoan kodin ja sisustan ja laitan joulun yms. Kotiin, joka ei ole minun mitenkään. Ja vaikka kuink oltas yhessä ni minun nimi ei lue missään paperissa ja olen vaan se tyttöystävä. -ap

Sinäkö yksinäsi siivoat, sisustat ja laitat joulua? Toivon todellakin että mies myös näihin osallistuu, ainakin kotitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on ihan oikeassa tässä asiassa. Aika heikoille jäät, kun ero tulee.

Mun mielestäni taas äitisi ajatus on aika outo. Minä näen, että tämä on vain asumisjärjestely, ja tällä hetkellä sinulle hyödyllinen sellainen. Jos menisitte naimisiin, ja miehesi olisi sinua paljon varakkaampi (omistaisi talon kun sinulla ei olisi varallisuutta), niin voisihan olla, että hän haluaisi avioehdon. Se ei nykyään ole mitenkään harvinainen.

Asun avoliitossa, meillä on omat samaan asuntoon kohdistuvat asuntolainat. Jos naikkulaan mentäisiin, niin todellakin pitäisimme omaisuutemme erillämme.

Ongelmaksi asetelma tulee mielestäni siinä vaiheessa, jos hankitte lapsia. Mihin muutat jos miehelle menee koko kotinne?  Mutta tämä koskee oikeastaan koko suhdettanne. Äitisi varmaan haluaa, että menette naimisiin ja mies ostaa talon silloin, jolloin tuo on avioliitossa hankittua varallisuutta ja jaettavissa?

Onpas äidit nykyään vanhanaikaisia. Minä olen järjestänyt elämäni niin, että omillani pärjään.

 

Jos avioehtoa ei ole niin kaikki omaisuus, oli se ennen tai jälkeen avioliiton solmimisen hankittua, lasketaan mukaan ositusta tehtäessä. Eli kyllä tuo talo lasketaan mukaan ositukseen vaikka ap avioituisi vasta talon oston jälkeen. Mikäli siis ei ole sitä avioehtoa.

Ja periaatteessahan ap ei tuosta talosta omista mitään, ei edes avioliitossa. Jos mies sen ostaa ja maksaa itse niin se on miehen. Avio-oikeus toteutuu vasta eron tai kuoleman tullessa. Sitä ennen se uinuu ja kumpikin omistaa ihan itse oman omaisuutensa. Eli talo on miehen ja vain miehen, oltiin sitten avo- tai aviopari. Toki avioitumalla saa itselleen avio-oikeuden ja sitä kautta mahdollisen tasingon. Mutta ei se tasinkokaan tarkoita että nainen saa osuuden miehen talosta. Tasingon maksaja kun päättää itse miten tasingon maksaa. Eli ap:n tapauksessa hän voi joutua lähtemään miehen talosta, edes avioliitto ei sitä estä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä mäki mietin, et eihän mulle mitään käy vaik ero tulee, mieshän se yksin siihen isoon kämppään jää. Äiti ei vaan kestä ajatusta, että mä en ole tasa-arvonen täs asiassa. Eli jos ollaan naimisissa ja en voi silti maksaa lainaa pois, niin miehen omaisuus on myös mun. Kyllä mäki mieluusti menisin naimisiin ja haluisin et asiat olis yhteisiä jne. Mutta minkäs teet kun kosintaa ei ole kuulunut ja tästä pikku kämpästä loppuu tila kesken..

Koska vaikutat vähän yksinkertaiselta niin äitisi ehkä pelkää sitä että tarjoamansa asunnon vastineeksi mies maksattaa sinulla käyttökulut. Eli yhteisen taipaleen ajan hän lyhentää asuntolainaa ja sinä ostat ruokaa ja maksat sähkölaskuja. Liiton päättyessä miehellä on velaton asunto ja sinulla paha mieli.

Juurikin näin. Lisämausteena että tärkeimmät huonekalut miehen ostamat. Lähdet ilman huonekaluja valaisimet kainalossa joita mies kieltäytyi turhina ostamasta samalla kun sinä maksoit ruoat ym menot. Been there done that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on ihan oikeassa tässä asiassa. Aika heikoille jäät, kun ero tulee.

 

Tämähän nyt on aivan sairasta. Miten nainen jää heikoille siinä, että maksaa asumisesta (oletettavasti) vain puolikkaan vastikkeen verran versus kova vuokra? Vai oliko tämän ajatuksen taustalla taas se, että hyväksikäytetään miestä ja otetaan eron yhtyedessä puolet omaisuudesta, josta ei ole itse edes mitään maksanut? Hirveää.

 

Tottakai miehensi saa tehdä rahoillaan, mitä haluaa. Ja niin saat myös sinä. Kukaan ei ole niin tyhmä, että parisuhteessa toinen vain sijoittaa kaiken (lainelyhyennys) ja toninen maksaa juoksevat kulut. En ainakaan ikinä ole kuullut? 

 

Anna miehen tottakai ostaa asunto, kunhan itsekin muistat sijoittaa. Juoksevat kulut aina puoliksi tai tulojen suhteen jaettuna. Ja avioehto, jos menet naimisiin.

Itse tiedän aika surullisia tarinoita siitä miten mies on maksanut talon ja auton ja nainen juoksevia kuluja. Törkeintä oli se että naisen opintolainalla ostettu asuntovaunukin jäi miehelle, kun mies oli rekisteröinyt sen nimiinsä. Nainen sai asunnosta mukaansa verhoja, mattoja ja astioita sekä tietysti lapset.

 

 

No se on kyllä naisen todellista tyhmyyttä talousasioissa. Oma syy kyllä, jos tollaseen lähtee. 

Tuokin pari suunnitteli häitä siihen asti, kunnes mies sanoi että nainen saa muuttaa pois. Avoliitto oli vain "tilapäinen" vaihe, joka venähti noin 10 vuoteen.[/

Joo sama. Lapsia piti juuri hankkia, kirkot varattu jne niin ei siinä tule niin miettineeksi ja kun mies kieltäytyi ruokaa ostamasta ja söi minun ostamiani sillä aikaa kun lyhensi itse autolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä mäki mietin, et eihän mulle mitään käy vaik ero tulee, mieshän se yksin siihen isoon kämppään jää. Äiti ei vaan kestä ajatusta, että mä en ole tasa-arvonen täs asiassa. Eli jos ollaan naimisissa ja en voi silti maksaa lainaa pois, niin miehen omaisuus on myös mun. Kyllä mäki mieluusti menisin naimisiin ja haluisin et asiat olis yhteisiä jne. Mutta minkäs teet kun kosintaa ei ole kuulunut ja tästä pikku kämpästä loppuu tila kesken..

Koska vaikutat vähän yksinkertaiselta niin äitisi ehkä pelkää sitä että tarjoamansa asunnon vastineeksi mies maksattaa sinulla käyttökulut. Eli yhteisen taipaleen ajan hän lyhentää asuntolainaa ja sinä ostat ruokaa ja maksat sähkölaskuja. Liiton päättyessä miehellä on velaton asunto ja sinulla paha mieli.

Juurikin näin. Lisämausteena että tärkeimmät huonekalut miehen ostamat. Lähdet ilman huonekaluja valaisimet kainalossa joita mies kieltäytyi turhina ostamasta samalla kun sinä maksoit ruoat ym menot. Been there done that.

Öö, tai sit jos ottaa asian huomioon, jolloin ei maksele kaikkia ruokia ym. koko suhteen ajan?

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein käsitä tätä juttua. Käytännössä siis asuisitte miehen asunnossa, mies maksaisi suuren osan asunnon kuluista, juoksevista kuluista (ruoista yms.) maksetaan yhdessä. Noh, oletetaan että asiat menee huonosti ja tulee ero, ja jäät "tyhjän" päälle. Miten tämä eroaisi siitä, että olisi asunut siihen asti vuokralla? Vuokralla asuessa tosin asumiseen menisi tukienkin jälkeen enemmän rahaa jos ei kaupungin halvimmassa solussa asuisi, ja toki elintaso olisi tätä kautta heikompi. Samassa taloudessa asuminen voi myös vähentää paineita tehdä töitä ja sitä kautta nopeuttaa opiskelua, kun niihin voi keskittyä täysillä, ja sitä kautta parantaa taloudellista asemaa kun pääsee nopeammin töihin.

 

Totta kai parisuhteessa olevat voivat sopia asiasta myös muuten, tai omistava osapuoli voisi hyötyä tilanteesta, jos kulut jaettaisiin vaikka niin, että toinen maksaa asunnon ja toinen sitten ruokaostokset. Mutta tuo skenaario kuulostaa siltä, että se taloudellinen hyötyjä tilanteessa on nainen.

Näinpä

Tiedän perheen, jossa mies omisti talon ja avovaimo asui sitä onnellisena, maksoihan hän vain pienen osan asumiskuluista. Mutta sitten mies ottikin taloon asumaan toisen naisen. Ensimmäiseltä ei tarvinnut lupaa kysyä, koska talo oli vain miehen. Mies ei käskenyt ensimmäistä naista muuttamaan vaan totesi, että hän ei voi pakottaa, mutta fiksua olisi lähteä.

Avioliitossa noin ei voi tehdä, vaikka mies olisi yksin maksanut kämpän.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa mies omisti talon ja avovaimo asui sitä onnellisena, maksoihan hän vain pienen osan asumiskuluista. Mutta sitten mies ottikin taloon asumaan toisen naisen. Ensimmäiseltä ei tarvinnut lupaa kysyä, koska talo oli vain miehen. Mies ei käskenyt ensimmäistä naista muuttamaan vaan totesi, että hän ei voi pakottaa, mutta fiksua olisi lähteä.

Avioliitossa noin ei voi tehdä, vaikka mies olisi yksin maksanut kämpän.

Jos on avioehto, niin mikä olisi estänyt?

Minkä ikäisiä olette, ap?