Lue keskustelun säännöt.
Kun yhden lapsen äiti neuvoo useamman lapsen äitiä...
23.11.2015 |
En tiedä miksi nyt on ruvennut ärsyttämään. Minulla on kolme lasta, oli kaksi jo kun serkku sai esikoisensa.
Nykyään aina kun jotain sanon lapsista Facebookissa tai kasvotusten, alkaa "Meillä tehdään näin ja se toimii"-saarna.
Hymyilen ja sanon joko jaa, sitä voisi kokeilla tai juu, kokeiltu, ei toiminut tämän kanssa, tai joo, toimi Aan kanssa mutt ei Been.
Ymmärrän kyllä sen että keskustelumielessä kertoo omia kokemuksia joita voi verrata ja ehkä löytää jotain välimuotoja ha itselleen toimivia tapoja, mutta....
Vaikeaa selittää, serkun asenne on jotenkin sellainen että vain hän tietää ja osaa ja vain hänen tapansa ja se mikä heillä toimii on oikein.
Onko muilla samanlaista kokemusta?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta pistän paremmaksi:
"Kaveri" joka opiskeli kätilöksi, kommentoi mulle facebookissa antavansa mulle mielellään vinkkejä vauvan kanssa jos haluan. Tietää kuulema paljon. Ainut vaan että oli jo mun toka lapsi, ja hällä ei ollut ainuttakaan.
Kyllä mun mielestä lapsista tietää paremmin kokemuksella kuin kirjoista lukemalla.
Mun vela sisareni vihjaili raskaana ollessani, etten luultavasti osaisi kasvattaa lastani.
Emme ole olleet juurikaan tekemisissä aikuisiällä, joten hän on jäävi mielipiteineen. Koskipa ne sitten mitä tahansa minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se auttamatta otetaan neuvomisena, kun jakaa omia kokemuksia asiasta?!
Ap sanoi että serkulla näkyy asenteesta että vain hän on oikeassa. Kyllä noita vastaan tulee mullekkin.
Tai sitten ap lisää sen asenteen, kun luulottelee itselleen toisen mielipiteiden ja kokemuksen olevan neuvomista.
No kuule lisääppä (itse) sinne lauseen väliin sana "ainakin".
"Toimii ainakin meillä".
Mutta saahan sitä riidan aikaiseksi vaikka tikusta, jos haluaa.
Entäpä onko tämä serkkusi kysynyt sinulta koskaan neuvoja? Jos on, kumoaa se väitteesi.
No se yksi lapsi ei välttämättä ole ollut helppo. Meillä on ollut syömisen kanssa todella vaikeaa, ja olen antanut vinkkejä useimpien lasten äideille, joille onkin yhtäkkiä tullut hyvin syövän lapsen jälkeen huonosti syövä lapsi.
Lisäksi tiedän koulutukseni takia enemmän lasten lääkityksestä sekä terveyden ylläpitämisestä ja sairauksien hoitamisesta. Moni 3-4 lapsen äiti tai isä on kysynyt vinkkejä.
Ihan yhtä lailla olen itsekin saanut neuvoja useamman lapsen äidiltä, enkä ole moksiskaan.
Kyllä kun miehen sukulainen sai ensimmäisen lapsen, niin sen jälkeen on saatu kuulla neuvoja oikein urakalla. Yksinkertaisissakin asioissa. Meillä kolme lasta. Huvittavaa on, en jaksa piitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kommentoiko suurin osa pelkästään otsikkoa, lukematta aloitusviestiä ajatuksella.
Sanoin että ymmärrän kokemusten vaihtamista ja keskustelua kasvatuksesta yms, lähipiirissä paljon vanhempia. Yhden lapsen ja useamman ja eri-ikäisten.
Serkkuni kohdalla ärsyttää se että hän yhden lapsensa kanssa tietää vain paremmin, ja koska heillä toimii joku tapa, niin sen pitäisi kaikilla toimia.
En tunne alemmuutta niin kuin joku sanoi.
Maailma on täynnä besserwissereitä. Jännä että ensimmäinen on osunut sinun kohdallesi vasta tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
TÄMÄ! Ja ap: lle "kyllä minä niin mieleni pahoitin"! Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös lapsen iästä. Jos on itsellä yksi teini-ikäinen ja toisella vasta pieniä lapsia, niin voi ihan hyvin antaa neuvoja siitä, mitä on tulossa ja mikä on itsellä toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä sitä saattaa ihan oikeasti luulla että näin ne asiat toimii ja minä osaan näin hyvin hoitaa ja kasvattaa. Niin minäkin luulin, kunnes syntyi kakkonen ja kolmonenkin, ja se ensimmäinenkin muuttui mahdottomaksi.
😃 kuulostaa tutulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman aiheen ohi mutta tulipahan mieleeni.. Odottaessani kolmatta lastani eräs vanhempi mieshenkilö tuli sanomaan, että osaisi avustaa synnytyksessä kun on sen niin monta kertaa (4 tai 5 kaiketi) nähnyt. Kohteliaasti pysyin hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsien lukumäärä ole mikään tae kasvatustaidoista, joskus voi olla jopa päinvastoin. Olen nähnyt neljän lapsen äidin, jonka lastenkasvatus on ollut sitä ja tätä (osittain varmaan ihan kiireen, ajanpuutteen ja väsymyksen takia, mutta varmaan myös osaamattomuudella ja ymmärtämättömyydellä on ollut osansa asiassa) ja sitten taas yhden lapsen äidin, jolta kasvatus sujuu kuin luomistyö, jotenkin ihan ponnistelematta ja automaattisesti.
Yhden lapsen kasvattaminen on todella helppoa ja siihen pitäisi kaikkien kyetä ilman ponnisteluja. Kahdessa lapsessa onkin sitten enemmän työtä, saati kolmessa. Yhden kanssa voi vielä neuvotella monista asioista, leipoa, askarrella ja tehdä 2v. Kanssa yhdessä lasagnen alusta loppuun. Olen ollut yksi lapsinen ja muistan vieläkin kuinka hyvin kasvatin lastani, nyt kun katson yksilapsisia tuttujani niin päivittelen mielessäni kuinka hemmoteltuja ne on. Ja saahan ne ollakkin vielä kun voivat. Neuvoja en sen sijaan yksilapsiselta kaipaa, se mikä toimii yhden kanssa ei toimi ryhmässä. Siksi päivähoidossakkin on monia sääntöjä joita vanhemmat pitävät outoina.
Voit tulla koska tahansa katsomaan, miten helppoa meillä on kasvattaa vammaista ainokaistamme. Pohditaan sitten yhdessä, kummalla on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
On eri asia kysyä "oletteko yrittäneet..." kuin sanoa "teidän pitäisi/kannattaisi tehdä näin koska se toimii meillä". Monen kanssa keskustellaan, vain serkulla on tämä ärsyttävä minun tapa on ainoa ja oikea tapa-asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä sitä saattaa ihan oikeasti luulla että näin ne asiat toimii ja minä osaan näin hyvin hoitaa ja kasvattaa. Niin minäkin luulin, kunnes syntyi kakkonen ja kolmonenkin, ja se ensimmäinenkin muuttui mahdottomaksi.
😃 kuulostaa tutulta!
Eikös tämäkin ole pitkälti vanhempien valinnoista kiinni? Meille tuli aikanaan toinen lapsi reilun viiden vuoden ikäerolla, mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. Esikoinen oli aika värikäs tyyppi, en sano hankala, mutta värikäs pienenä. Odoteltiin tarkoituksella saadaanko tästä lapsesta mitään järkevää ennen kuin seuraavaa alettiin yrittämään. Paljon työtä se kyllä vaati että saatiin, mutta huippu isoveli tuosta saatiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että ei se lasten lukumäärä kerro millään tavalla sitä, että miten tietävä, taitava, osaava, hyvä vanhempi on.
PäteväPirkko kirjoitti:
Täytyy sanoa, että ei se lasten lukumäärä korreloi millään tavalla siihen, että miten tietävä, taitava, osaava, hyvä vanhempi on.
Mutta usemman lapsen äiti tietää yleensä että usein oikeita tapoja on yhtä monta kuin lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
On eri asia kysyä "oletteko yrittäneet..." kuin sanoa "teidän pitäisi/kannattaisi tehdä näin koska se toimii meillä". Monen kanssa keskustellaan, vain serkulla on tämä ärsyttävä minun tapa on ainoa ja oikea tapa-asenne.
No jaa...tuokin voi olla ihan puhetyyli. Minullakin eteläpohjalaiset sukulaiset puhuvat juurikin tuohon tyyliin "teidän pitäisi sitä ja tätä" mutta tarkoittavat siis ihan vain kysyä ja ehdottaa ehdottaa, että mites olis jos toimisitte näin.
Vierailija kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
Täytyy sanoa, että ei se lasten lukumäärä korreloi millään tavalla siihen, että miten tietävä, taitava, osaava, hyvä vanhempi on.
Mutta usemman lapsen äiti tietää yleensä että usein oikeita tapoja on yhtä monta kuin lapsia...
Ihan saman tietää yhden lapsen äitikin. Katsos, välttämättä se ensimmäinen tapa ei toimi tällä ainokaisellakaan. Ja niitä lapsia voi pyöriä paljon ympärillä, vaikkei ne omia olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
On eri asia kysyä "oletteko yrittäneet..." kuin sanoa "teidän pitäisi/kannattaisi tehdä näin koska se toimii meillä". Monen kanssa keskustellaan, vain serkulla on tämä ärsyttävä minun tapa on ainoa ja oikea tapa-asenne.
No jaa...tuokin voi olla ihan puhetyyli. Minullakin eteläpohjalaiset sukulaiset puhuvat juurikin tuohon tyyliin "teidän pitäisi sitä ja tätä" mutta tarkoittavat siis ihan vain kysyä ja ehdottaa ehdottaa, että mites olis jos toimisitte näin.
Niin voisi olla, minä nyt vain tunnen serkkuani ja tiedän että näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ap siihen sunn avautumiseen sitten pitäisi vastata jotta olisit tyytyväinen? Sinä kerrot miten teillä menee, serkku kertoo miten heillä menee. Tulkitsisin tuon ihan normaaliksi keskusteluksi ja musta olis ainakin vähän tökeröä, jos toinen vastaisin vaan jotain "aha" tai vaihtaisi kokonaan puheenaihetta. Serkku vaan jatkaa keskustelua.
On eri asia kysyä "oletteko yrittäneet..." kuin sanoa "teidän pitäisi/kannattaisi tehdä näin koska se toimii meillä". Monen kanssa keskustellaan, vain serkulla on tämä ärsyttävä minun tapa on ainoa ja oikea tapa-asenne.
No jaa...tuokin voi olla ihan puhetyyli. Minullakin eteläpohjalaiset sukulaiset puhuvat juurikin tuohon tyyliin "teidän pitäisi sitä ja tätä" mutta tarkoittavat siis ihan vain kysyä ja ehdottaa ehdottaa, että mites olis jos toimisitte näin.
Niin voisi olla, minä nyt vain tunnen serkkuani ja tiedän että näin ei ole.
Ilmeisesti olette molemmat yhtä varmoja asioista :-D
Yhden lapsen kasvattaminen on todella helppoa ja siihen pitäisi kaikkien kyetä ilman ponnisteluja. Kahdessa lapsessa onkin sitten enemmän työtä, saati kolmessa. Yhden kanssa voi vielä neuvotella monista asioista, leipoa, askarrella ja tehdä 2v. Kanssa yhdessä lasagnen alusta loppuun. Olen ollut yksi lapsinen ja muistan vieläkin kuinka hyvin kasvatin lastani, nyt kun katson yksilapsisia tuttujani niin päivittelen mielessäni kuinka hemmoteltuja ne on. Ja saahan ne ollakkin vielä kun voivat. Neuvoja en sen sijaan yksilapsiselta kaipaa, se mikä toimii yhden kanssa ei toimi ryhmässä. Siksi päivähoidossakkin on monia sääntöjä joita vanhemmat pitävät outoina.