Lue keskustelun säännöt.
Väite: Psykopatia on synnynnäistä
21.11.2015 |
Olen seurannut palstalla käytäviä keskusteluja nyt käsiteltävänä olevista rikoksista, ja kummastellut ihmisten ajatuksia. Monet tuntuvat uskovan otsikon väitteeseen.
Itse en usko, että psykopatia olisi synnynnäistä. Psykologiassakin asiasta kiistellään. Monet alan ammattilaiset haluaisivat luopua kokonaan psykopaatti-nimityksestä, ja käyttää sanaa sosiopaatti.
Mielestäni on naurettavaa, että vastasyntynyt voisi olla psykopaatti. Sitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että ihminen on psykopaatti/psykopatia on sisäsyntyistä. Vastasyntyneen ja vanhemmankin lapsen aivot ovat jatkuvasti kehittyvät, ja geenien lisäksi aivojen kehitykseen vaikuttaa todella paljon myös kasvuympäristö!
Uskon, että yksilöllä voi olla synnynnäisesti (geneettisesti) suuremmat mahdollisuudet kehittyä psykopaatiksi/sosiopaatiksi, mutta oikeanlaisella ja juuri tuon yksilön tarpeisiin mukautuvalla kasvuympäristöllä ihmisestä kasvaa kuitenkin terve.
Tarkoitan, että toiset lapset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan haastavampia kuin toiset, ja kaikille lapsille ei sovi samat kasvatusmenetelmät. Kasvattajan täytyy mukautua lapsen tarpeisiin. Asia tai tapahtuma, mistä saa alkunsa yhden lapsen epäsosiaalisesti häiriintyvä persoonallisuuden kehitys (ellei asiaan puututa), ei vaikuta samalla tavalla johonkin toiseen lapseen. Toisin sanoen ihmiset ovat erilaisia ja herkkyyserotkin ovat suuret.
En myöskään vielä tähän mennessä ole koskaan lukenut psykopaatista/sosiopaatista, jolla olisi ollut hyvät kotiolot tai joka ei itse olisi kokenut väkivaltaa lapsena.
En tällä kuitenkaan halua poistaa pahaa tehneen yksilön vastuuta teoistaan ja omasta itsestään, ja siirtää sitä kasvattajille, jotka ehkä laiminlöivät ja väärinkohtelivat lasta, tai eivät olleet lapselle tarpeeksi "pätevät" ja sopivat kasvattajat. Toisin sanoen, vaikka sinulle tehtäisiin väärin, ei se oikeuta kohtelemaan muita väärin. Mielestäni ihminen on kuitenkin lopulta aina vastuussa omasta itsestään ja teoistaan, vaikka lapsuus olisikin ollut kurja. Mutta on väärin, että psykopatian ajatellaan olevan sisäsyntyistä, mille ei ole mitään tehtävissä tai on vain vähän tehtävissä. Mielipiteitä?
Kommentit (46)
Itse olen psykopaatin kanssa elänyt narsisti. Ei mitään tunne-elämää psykopaatilla, ei empatiaa, ei mitään ja " tunteet " kuolee vain katkaisijaa painamalla. Kun kysyt ymmärrätkö kuinka pahalta minusta tuntuu niin alkaa puhua itsestään kuinka hyvin asiat hänellä on. Psykopaatti päihittää narsistin siinä mennentullen. Sinällään suhde oli hyvä. Hän ei antanut varsinaisesti rakkautta paitsi silloin kun se johti seksiin, minä taas en pysty ottamaan vastaan rakkautta koska en ymmärrä enkä tunne sitä. Tunnen vain sen että minä rakastan. Mitään en tarvitse takaisin. Ja kyllä, hän on rikollinen ja luistanut kaikista tuomioista. Nauroi kun kaikki muut istui vuosia ja itse luisteli koko jutusta, on aiheuttanut vanhemmilleen kotinsa menetyksen, väärentää nimikirjoituksia, huijaa viranomaisia, käyttää hyväksi " tyhmempiä" ihmisiä, vihaa naisia, aiheuttaa minullekin vapaasti ongelmia ja kiristää sujuvasti, pettää kaikkia puolisoitaan, seksuaalisesti holtiton, on huumeiden käyttöä ja muista päihdeongelmia, impulssiherkkää toimintaa, ei pysty pitkäaikaiseen toimintaan paitsi silloin kun löytää uuden uhrin niin jaksaa kuukausia valmistella, rakastajana vertaansa vailla, et ole ikinä kohdannut ketään hänen kaltaistaan. Seksi tajunnan räjäyttävää. Sitten alkaa pihtaaminen muutaman kuukauden sisällä. Muuttuu yhtäkkiä ja alkaa loputon henkinen väkivalta ja hulluksi tekeminen kun on saanut koukkuun. Ottaa itselleen kaikki toisen ominaisuudet jos ne sopii hänen tarkoitusperiinsä ja kääntää kaiken ylösalaisin niin että kohta huomaat muka itse tehneesi ne pahat teot mitä hän teki ja alat epäillä että olet varmaan hullu ja tehnyt ne. Vanhemmat hankkineet hänelle kaiken elämässä nuorena. Hän lähinnä mietti miten tappaa heidät että saa asua kotona rauhassa. Hylkäsi oikeastaan lapsensa, eli ei ole kuin kerran vuodessa ollut yhteydessä. Hyvä niin kuin ajattelee. Hän osaa kaiken, tietää kaiken ja kaikki mitä hän tekee on upeaa ja mahtavaa. Jos epäilee antamaani psykopaatti diagnoosia niin ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että psykopatiaa on sekä synnynnäistä (primääri psykopatia), että ympäristön vaikutuksesta kehittynyttä (sekundääri psykopatia/sosiopatia). Nuo kaksi kategoriaa voidaan kuitenkin nykyään selvästi erottaa toisistaan, vaikka yhteisiäkin piirteitä on. Sekundääripsykopaatilla esim on vielä kyky tuntea jonkinlaista empatiaa, kun taas primäärillä ei. Sekundäärillä taas antisosiaalinen käytös, päihdeongelmat ja impulssikontrollin ongelmat ovat huomattavasti yleisempiä kuin primäärillä psykopaatilla ja he ovat usein ahdistuneempia, onnettomampia ja kärsivät muista mielenterveysongelmista primääripsykopaattia useammin.
Sekundäärinen psykopatia myös korreloi vahvemmin (käänteisesti) sosioekonomisen aseman kanssa kuin primääri psykopatia.
Oleellisinta tuossa jaossa on se, että koska sekundäärinen psykopatia on "opittua", sitä voidaan myös jossain määrin hoitaa. Primäärin psykopatian hoitovaste perinteisillä keinoilla on olematon tai jopa negatiivinen.
Ideahan ei sinänsä ole uusi, psykopatia taidettii jakaa kahteen alalajiin viime vuosisadan puolivälissä, mutta nykyisin sen puolesta on enemmän todisteita.
Näistä määritelmistä huomaa, että myös asiantuntijat ovat edelleen ihan hukassa psykopatiansa kanssa. Käsitteistö on kirjavaa, ja sitä vielä käytetäänkin kirjavasti. Ns. sekundaariset psykopaatit ovat siis oikeastaan psykopaatteja ja persoonallisuushäiriöistä epävakaa sopii heihin vähintään yhtä hyvin kuin epäsosiaalinen. Ahdistuneisuus ei ole psykopatian oire, vaan päinvastoin nämä ihmiset ovat vain osittain psykopaattisia ja sen päälle heillä on muita häiriötä. Klassinen psykopaattihan ei ahdistusta tunne, ja nukkuu sikeästi yönsä kuin pikkulapsi - hyvä omatunto tai ei omatuntoa ollenkaan on paras päänalunen.
Tutkimus on varmaan vähän hukassa, kun ei ole päästy tutkimaan kunnolla kuin juuri rikollisia psykopaatteja. Menestyvät älykkäät psykopaatit kulkevat narsistin kirjoissa (uhriensa mielissä, ilman diagnoosia), ja ei-rikollisista naispsykopaateista erityisesti tiedetään vähän.
Psykopatiaa arvioidaan useilla eri arviointimenetelmillä, joista luotettavimpina ja suosituimpina pidetyt on kehitetty tutkittaessa moninkertaisia väkivaltarikollisia psykopaatteja.
Onneksi sinä et ole yhtä hukassa kuin asiantuntijat vai?-)
Tässä muuten mielenkiintoinen tuore paperi aiheesta, alkupuolella on aika hyvin selostettu psykopatian historiaa ja tuota primääri-sekundaari-jaottelua.
http://www.researchgate.net/profile/Baris_Yildirim3/publication/2761514…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että psykopatiaa on sekä synnynnäistä (primääri psykopatia), että ympäristön vaikutuksesta kehittynyttä (sekundääri psykopatia/sosiopatia). Nuo kaksi kategoriaa voidaan kuitenkin nykyään selvästi erottaa toisistaan, vaikka yhteisiäkin piirteitä on. Sekundääripsykopaatilla esim on vielä kyky tuntea jonkinlaista empatiaa, kun taas primäärillä ei. Sekundäärillä taas antisosiaalinen käytös, päihdeongelmat ja impulssikontrollin ongelmat ovat huomattavasti yleisempiä kuin primäärillä psykopaatilla ja he ovat usein ahdistuneempia, onnettomampia ja kärsivät muista mielenterveysongelmista primääripsykopaattia useammin.
Sekundäärinen psykopatia myös korreloi vahvemmin (käänteisesti) sosioekonomisen aseman kanssa kuin primääri psykopatia.
Oleellisinta tuossa jaossa on se, että koska sekundäärinen psykopatia on "opittua", sitä voidaan myös jossain määrin hoitaa. Primäärin psykopatian hoitovaste perinteisillä keinoilla on olematon tai jopa negatiivinen.
Ideahan ei sinänsä ole uusi, psykopatia taidettii jakaa kahteen alalajiin viime vuosisadan puolivälissä, mutta nykyisin sen puolesta on enemmän todisteita.
Näistä määritelmistä huomaa, että myös asiantuntijat ovat edelleen ihan hukassa psykopatiansa kanssa. Käsitteistö on kirjavaa, ja sitä vielä käytetäänkin kirjavasti. Ns. sekundaariset psykopaatit ovat siis oikeastaan psykopaatteja ja persoonallisuushäiriöistä epävakaa sopii heihin vähintään yhtä hyvin kuin epäsosiaalinen. Ahdistuneisuus ei ole psykopatian oire, vaan päinvastoin nämä ihmiset ovat vain osittain psykopaattisia ja sen päälle heillä on muita häiriötä. Klassinen psykopaattihan ei ahdistusta tunne, ja nukkuu sikeästi yönsä kuin pikkulapsi - hyvä omatunto tai ei omatuntoa ollenkaan on paras päänalunen.
Tutkimus on varmaan vähän hukassa, kun ei ole päästy tutkimaan kunnolla kuin juuri rikollisia psykopaatteja. Menestyvät älykkäät psykopaatit kulkevat narsistin kirjoissa (uhriensa mielissä, ilman diagnoosia), ja ei-rikollisista naispsykopaateista erityisesti tiedetään vähän.
Psykopatiaa arvioidaan useilla eri arviointimenetelmillä, joista luotettavimpina ja suosituimpina pidetyt on kehitetty tutkittaessa moninkertaisia väkivaltarikollisia psykopaatteja.
Onneksi sinä et ole yhtä hukassa kuin asiantuntijat vai?-)
Tässä muuten mielenkiintoinen tuore paperi aiheesta, alkupuolella on aika hyvin selostettu psykopatian historiaa ja tuota primääri-sekundaari-jaottelua.
http://www.researchgate.net/profile/Baris_Yildirim3/publication/2761514…
No siihen nähden, että en ole asiantuntija, mielestäni olen kohtuullisesti kartalla, kun ylipäätään suhtaudun kriittisesti esitettyyn tietoon.
Yhdessä ja samassakin teoksessa saatetaan esitellä psykopatiaa hyvin ristiriitaisesti. Sen ymmärrän, että on paljon ristiriitaisia tutkimustuloksia, mutta niihin pitää sitten ottaa kantaa ja pyrkiä selittämään, mistä ristiriitaiset tulokset saattaisivat johtua, eikä ensin yhdessä luvussa vedota yksiin ja toisessa toisiin. Ja suurimpana puutteena pidän todella sitä, että tutkimus on joutunut, käytännönkin pakosta, keskittymään monihäiriöisiin väkivaltarikollisiin.
Omasta mielestäni tunnekylmyys, häikäilemättömyys, manipuloivuus, viehätysvoima (ei välttämättä pinnallinen), stimulaation tarve, katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen ja itsevarmuus ovat psykopatian ydintä, ja loismainen elämäntapa, rikollisuus, heikko käyttäytymisen kontrolli tai tulevaisuuden suunnittelemattomuus ovat toissijaisia. Nuo mielestäni toissijaiset ovat päässeet korostumaan juuri vankiaineistojen vuoksi.
Minusta tuon sosiopatian ja psykopatian eroa on ulkopuolisen hyvin vaikea ellei mahdoton erottaa. "Hyvä perhe" ulkopuolisten silmin ei todella ole tae mistään.
Se, että onko lasta osattu kasvattaa oikein (hänelle sopivin menetelmin) ja onko vanhemmat kohdanneet hänet tunnetasolla on mahdotonta selvittää jälkeenpäin, ainakaan jos ihminen ei osaa tätä itse analysoida.
Kasvatusperiaatteiden samanlaisuus esim. sisarusten kohdalla ei todella ole mikään ihanne. Se, että vanhemmat oikeasti tuntevat lapsensa yksilöinä ja tunnistavat heidän tempperamenttinsa on tärkeää. Lapsi ei myöskään ole vanhempansa kopio ja kaikki omat oletukset ja odotukset lapsen suhteen voivat olla haitallisia. Tosin tässäkin yksilöllisyys, että jotain lasta/nuorta voi auttaa sekin, että vanhemmat tukevat vahvasti esim. ammatinvalinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuon sosiopatian ja psykopatian eroa on ulkopuolisen hyvin vaikea ellei mahdoton erottaa. "Hyvä perhe" ulkopuolisten silmin ei todella ole tae mistään.
Se, että onko lasta osattu kasvattaa oikein (hänelle sopivin menetelmin) ja onko vanhemmat kohdanneet hänet tunnetasolla on mahdotonta selvittää jälkeenpäin, ainakaan jos ihminen ei osaa tätä itse analysoida.Kasvatusperiaatteiden samanlaisuus esim. sisarusten kohdalla ei todella ole mikään ihanne. Se, että vanhemmat oikeasti tuntevat lapsensa yksilöinä ja tunnistavat heidän tempperamenttinsa on tärkeää. Lapsi ei myöskään ole vanhempansa kopio ja kaikki omat oletukset ja odotukset lapsen suhteen voivat olla haitallisia. Tosin tässäkin yksilöllisyys, että jotain lasta/nuorta voi auttaa sekin, että vanhemmat tukevat vahvasti esim. ammatinvalinnassa.
Olen täysin samaa mieltä! Tosi hyvin muotoiltu. Monet myös elävät kulisseissa, eikä ulkopuolinen voi tietää mitä todella tapahtuu.
Lisäksi tuo tunnetason kohtaaminen on tärkeää. Vaikka fyysistä tai henkistä kaltoinkohtelua ei tapahtuisi, vaatii lapsi mielestäni kuitenkin tasapainoiseksi kehittyäkseen juuri yksilökohtaista huomioimista ja tunnetason kohtaamista, mikä edellyttää että vanhemmat ovat ns perillä lapsestaan. Uskon että tällaisenkin asian puuttuminen voi olla hyvin negatiivista kehitykselle.
Paha on ihminen, joka tekee pahoja tekoja. Vauvat ei niitä vielä tee. Psykopaatti on ihminen, jolla on aivoissa rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia. Vauvalla jo voi olla, vaikka niiden poikkeavuuksien seuraukset tulevat vasta vuosien kuluttua näkyviin.