Uskovaiset ja muutkin, kertokaa miksi lapsille pitää opettaa uskontoa koulussa?

Uskonnon opetus nykyisellään saisi olla vapaaehtoista. Jonkinlainen mailmankatsomus tai sellainen jossa käsitellään eri uskonnot, ateismi, agnostisuus jne tasavertaisesti. Numeroa tästä ei tarvisi antaa, kuten ei kuviksesta tai musiikista. Vain ns. realiaineista pitäisi arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon opetus nykyisellään saisi olla vapaaehtoista. Jonkinlainen mailmankatsomus tai sellainen jossa käsitellään eri uskonnot, ateismi, agnostisuus jne tasavertaisesti. Numeroa tästä ei tarvisi antaa, kuten ei kuviksesta tai musiikista. Vain ns. realiaineista pitäisi arvostella.

Vielä parempi olisi että asiat käsiteltäisiin niihin kuuluvissa kokonaisuuksissa, esim. uskonnot historiassa, moraali/etiikka filosofiassa ja niin edelleen, asiaankuuluvalla kritiikillä varustettuna, mutta tähänkin ratkaisuun olisin valmis tyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meidän koko kulttuuri perustuu kristinuskoon, joten kyllä minun mielestä sitä voi käsitellä enemmän, mutta ei kritiikittömästi.

Millä tavalla meidän suomalaisten koko kulttuuri perustuu kristinuskoon? Minulle kristinusko näkyy lähinnä joulun ja pääsiäisen viettona ja ristinä Suomen lipussa. Sekä häiden ja hautajaisten viettona kristillisin menoin. 

Minulle suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin kuin edellämainitut. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meidän koko kulttuuri perustuu kristinuskoon, joten kyllä minun mielestä sitä voi käsitellä enemmän, mutta ei kritiikittömästi.

Kulttuurimme perustuu hyvin vahvasti kristinuskoon, mutta ei sentään kokonaan. Luterilaisuuden taustalla vaikuttaa vielä jonkin verran katolilaisuus, ja lisäksi pakanalliset tavat ovat myös yksi suomalaisen kulttuurin vahva perusta.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon opetus nykyisellään saisi olla vapaaehtoista. Jonkinlainen mailmankatsomus tai sellainen jossa käsitellään eri uskonnot, ateismi, agnostisuus jne tasavertaisesti. Numeroa tästä ei tarvisi antaa, kuten ei kuviksesta tai musiikista. Vain ns. realiaineista pitäisi arvostella.

Ei pitäisi olla vapaaehtoista. Todella paljon tärkeämpää kuin kuin fysiikka tai matematiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun uskonnon tunneilla käydään melkein kaikki eri valtauskonnot läpi (katolilaisuutta ei käyty mutta oppilaat kyselivät siitä ja opettaja kyllä kertoi).

Meillä oli mahtava uskonnon opettaja yläkoulussa. Hän opetti myös ET:tä. Hänellä ei ollut ollenkaan kiihkoilua vaan hän kertoi eri uskonnoista ja yhdessä niitä vertailtiin ja pohdittiin.

Koitettiin miettiä mikä niissä kaikissa on samaa (ei muuten ole sotiminen, esimerkiksi taolaisuus ja budhalaisuus sekä myös hindulaisuus ovat aika rauhallisia ja "hipahtavia"). meille kerrottiin miten Suomen lainsäädännön mukaan voi perustaa oman uskonlahkon ja miksi ihmiset yleensä uskovat tai eivät usko.

Mielestäni yleissivistävä ja mielenkiintoinen aihe.

 

Varmaan opettajastakin on kiinni tosiaan minkätasoista opetusta saa.

Sitten on näitä toisenlaisia opettajia. Esim. tänä syksynä helsinkiläisessä ekaluokassa on laulettu uskontotunnilla virisä. Jos tämä ei ole tunnustuksellista ja kapeakatseista, niin mikä sitten.?

Tuo on kyllä totta. Ala-asteella meidän uskonnontunnit olivat ikäänkuin satutunteja. Opettaja luki lastenraamatusta jonkun kertomuksen jonka jälkeen me piirtelimme vihkoon kuvan tästä aiheesta. Opettaja kävi katselemassa piirrustukset läpi ja kysyi jokaiselta että miksi oli piirtänyt juuri semmoisen kuvan.

Muistan että piirsin joulun alla kuvan joulukuusesta ja siinä oli tähti latvassa. Hän kysyi että miksi tein tähden niin sanoin että meillä on kotona aina tähti latvassa. Opettaja sanoi että se on oikein kaunis joulukuusi. Eli leppoisia tunteja nekin olivat.

Olen kanssasi samaa mieltä että opettajalla on suuri vaikutus oppilaisiin. Meillä oli ala-asteella eräs todella uskovainen lapsi ja hän selitteli välillä että muut palavat helvetissä jos eivät rukoile. Joutui rehtorin puhutteluun ihan uskonnonopettajan toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon opetus nykyisellään saisi olla vapaaehtoista. Jonkinlainen mailmankatsomus tai sellainen jossa käsitellään eri uskonnot, ateismi, agnostisuus jne tasavertaisesti. Numeroa tästä ei tarvisi antaa, kuten ei kuviksesta tai musiikista. Vain ns. realiaineista pitäisi arvostella.

Ei pitäisi olla vapaaehtoista. Todella paljon tärkeämpää kuin kuin fysiikka tai matematiikka.

Ja sitten todennäköisesti päivän pahin aivopieru uskikselta jo ennen kello 1100.

Jos uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista, niin miksi juuri uskovaiset (ainakin iso osa) ovat raivoissaan ajatuksesta, että opetus muuttuisi uskontotieto tyyppiseksi opetukseksi, jossa käsiteltäisiin tasapuolisesti eriuskontoja ja maailmankatsomuksia?

Uskontoa opettaa suurimmassa osaa peruskouluista tunnustuksellinen kristitty ev.lut! Tiedättekö ateistista uskonnon opettajaa Suomessa? oma asenne ei voi olla vaikuttamatta asian opettamiseen. Alkoulut ovat täysillä mukana Jeesuksen oppien levittämisessä uskoon tunneilla. Olen seurannut läheltä. Tunteja on peruskoulun aikana aivan liikaa, kun alkaa ykköseltä ja loppuu ysillä. Järjetöntä resurssien tuhlausta, kun valitetaan, että kouluissa on kiire. Näitä satuja ehditään lukea edestakaisin vuosikaupalla. Kristinuskon tuputtaminen jatkuu myös siten. että uskovaine koulunjohto järjestää koulun merkittäviä juhlia kirkossa ( joulujuhla jne.) Kirkossa käydää pääsisäisenä koulupäivän aikana. joka viikko on serakunnan päivänavauskoulussa jne. Miksi uskontoa pitää sotkea kouluajalla koulunkäyntiin! Korvaava ohjelm on kirjastossa lukemista, törkeää! Uskontoa ei saada muutettua oppiaineena, kun politiikot ovat sen aivopesemiä, vaikka itse eivät kirkosa kävisi koskaan. Tekopyhiä paskoja koko sakki! Pelkäävät ison kiven tippumista päähän taivasta, jos uskonnon tilalle tulisi yhteinen etiikan ja katsomusaineisiin tutustuminen niminen oppiaine.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika tärkeää, jos haluaa ymmärtää maailmaa.

Päin vastoin. Suppealla uskonnon opetuksella rajoitetaan maailman ymmärtämistä.

Oppilaan oman uskonnon opetus pitää ehdottomasti lopettaa kouluissa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Jokainen opetelkoon uskontonsa ihan keskenään kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista, niin miksi juuri uskovaiset (ainakin iso osa) ovat raivoissaan ajatuksesta, että opetus muuttuisi uskontotieto tyyppiseksi opetukseksi, jossa käsiteltäisiin tasapuolisesti eriuskontoja ja maailmankatsomuksia?

Hiukan hakala sanoa koska en pidä itseäni sillä tavalla uskonnollisena. Varmaan se jollakin tavalla perustuu pelkoon siitä että lapsen omaa uskonnollista taustaa ei hyväksytä tai lapsi ei itse opi sitä hyväksymään jos opetus aloitetaan jostakin muusta kuin lapselle lähimmästä maailmasta.

Suurin osa suomalaisista kuuluu edelleen ev.lut. kirkkoon, ortodoksikirkkoon ja muihin kristillisiin yhteisöihin, joten on aivan ymmärrettävää, että uskonnonopetuksessakin keskitytään kristinuskoon. Kristinusko on myös suurelta osin perusta länsimaiselle kulttuurille. Monet tavat ja tottumukset sekä kielelliset ilmaukset ovat sieltä peräisin. On paikallaan, että edes koulussa opetetaan, millaisia rituaaleja uskontoon kuuluu ja miten niitä vietetään. Samoin myös käyttäytyminen erilaisissa tilaisuuksissa, mm. häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa.

Näyttää siltä, että juuri vasta kirkosta eronneet ja ateismin opin omaksuneet pelkäävät eniten uskonnonopetusta ja Raamattua. Ehkä heidän kannattaisi ottaa oppia vanhasta t6yöläispolvesta, joka ei kuulunut kirkkoon, mutta kunnioitti uskovia ja tunsi itsekin kristillisen perinteen ja Raamatun paremmin kuin moni ns. kirkkouskovainen. Heille ei esim. tullut mieleenkään nimittää Raamattua satukirjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sehän ei ole tunnustuksellista vrt. pyhäkoulu. Uskonnot vaikuttavat niin paljon lainsäädännön perustuksiin, kulttuureihin jne, että maailma jää jäsentymättä, jos ei tajua niistä mitään tai siitä mikä uskonto missäkin vallitsee.

Nimenomaanhan se on tunnustuksellista. Uskonnontunneilla raamatun tapahtumat kerrotaan totuutena, ja joka vuosi samat tapahtumat käydään läpi. Opetetaan rukoukset, kolmiyhteydet jne. Vasta lukiossa käydään muita uskontoja läpi. Sama kun opiskeltaisiin keijukais-ja joulupukkiteidettä. Ihan uskomatonta. Milloinkahan päästään niin pitkälle että tätä pidetään historiallisena kuriositeettina jolle epäuskoisena naureskellaan.

Vierailija kirjoitti:

Sehän ei ole tunnustuksellista vrt. pyhäkoulu. Uskonnot vaikuttavat niin paljon lainsäädännön perustuksiin, kulttuureihin jne, että maailma jää jäsentymättä, jos ei tajua niistä mitään tai siitä mikä uskonto missäkin vallitsee.

Tunnustuksellisuus riippuu myös kovasti opettajasta. Olen itse ateisti ja opetan uskontoa omalle luokalleni alakoulussa. Puhun yleensä asioista tyyliin "kristityt uskovat että he pääsevät taivaaseen uskomalla jumalaan" kun taas toiset opettajat saattavat sanoa että "uskomalla jumalaan pääset taivaaseen ".

Tätähän ei kukaan valvo ja opettaja voi pelotella lapsia vaikka helvetillä jos haluaa.

Mielestäni uskonto pitäisi poistaa ja laittaa tilalle yhteinen katsomusaine.

Lapselle ei opeteta uskomista vaan uskontoa, joka läpäisee kulttuurimme kaikin tavoin, kuului sitten kirkkoon tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa suomalaisista kuuluu edelleen ev.lut. kirkkoon, ortodoksikirkkoon ja muihin kristillisiin yhteisöihin, joten on aivan ymmärrettävää, että uskonnonopetuksessakin keskitytään kristinuskoon. Kristinusko on myös suurelta osin perusta länsimaiselle kulttuurille. Monet tavat ja tottumukset sekä kielelliset ilmaukset ovat sieltä peräisin. On paikallaan, että edes koulussa opetetaan, millaisia rituaaleja uskontoon kuuluu ja miten niitä vietetään. Samoin myös käyttäytyminen erilaisissa tilaisuuksissa, mm. häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa.

Näyttää siltä, että juuri vasta kirkosta eronneet ja ateismin opin omaksuneet pelkäävät eniten uskonnonopetusta ja Raamattua. Ehkä heidän kannattaisi ottaa oppia vanhasta t6yöläispolvesta, joka ei kuulunut kirkkoon, mutta kunnioitti uskovia ja tunsi itsekin kristillisen perinteen ja Raamatun paremmin kuin moni ns. kirkkouskovainen. Heille ei esim. tullut mieleenkään nimittää Raamattua satukirjaksi.

Olen ateisti joka on lukenut raamatun kannesta kanteen 2 kertaa eri käännöksinä. Väitän tuntevani raamatun paremmin kuin 99% kristityistä. Se on juurikin satukirja, ja tuntemukseni takia kaikki kunniotus uskiksia kohtaan on kadonnut.

Mutta tietysti, se että kertoo totuuksia, on "epäkohteliasta" koska se loukkaa näitä helppouskoisia uskiksia.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun uskonnon tunneilla käydään melkein kaikki eri valtauskonnot läpi (katolilaisuutta ei käyty mutta oppilaat kyselivät siitä ja opettaja kyllä kertoi).

Meillä oli mahtava uskonnon opettaja yläkoulussa. Hän opetti myös ET:tä. Hänellä ei ollut ollenkaan kiihkoilua vaan hän kertoi eri uskonnoista ja yhdessä niitä vertailtiin ja pohdittiin.

Koitettiin miettiä mikä niissä kaikissa on samaa (ei muuten ole sotiminen, esimerkiksi taolaisuus ja budhalaisuus sekä myös hindulaisuus ovat aika rauhallisia ja "hipahtavia"). meille kerrottiin miten Suomen lainsäädännön mukaan voi perustaa oman uskonlahkon ja miksi ihmiset yleensä uskovat tai eivät usko.

Mielestäni yleissivistävä ja mielenkiintoinen aihe.

Sama täällä. Kiihkotonta uskontojen opettamista oli josta pidinkin eikä tuntunut häiritsevän muitakaan. Kristinuskoa käytiin vähän syvällisemmin mutta muutkin uskonnot käytiin oikein hyvin. Tentissä sitten suurin osa kysymyksistä muista uskonnoista. Hyvää yleissivistävää opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Kristinusko on myös suurelta osin perusta länsimaiselle kulttuurille.

Tuolla perusteella pitäisi antaa huomattavasti enemmän huomiota antiikin Kreikan filosofialle ja kulttuurille.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa suomalaisista kuuluu edelleen ev.lut. kirkkoon, ortodoksikirkkoon ja muihin kristillisiin yhteisöihin, joten on aivan ymmärrettävää, että uskonnonopetuksessakin keskitytään kristinuskoon. Kristinusko on myös suurelta osin perusta länsimaiselle kulttuurille. Monet tavat ja tottumukset sekä kielelliset ilmaukset ovat sieltä peräisin. On paikallaan, että edes koulussa opetetaan, millaisia rituaaleja uskontoon kuuluu ja miten niitä vietetään. Samoin myös käyttäytyminen erilaisissa tilaisuuksissa, mm. häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa.

Näyttää siltä, että juuri vasta kirkosta eronneet ja ateismin opin omaksuneet pelkäävät eniten uskonnonopetusta ja Raamattua. Ehkä heidän kannattaisi ottaa oppia vanhasta t6yöläispolvesta, joka ei kuulunut kirkkoon, mutta kunnioitti uskovia ja tunsi itsekin kristillisen perinteen ja Raamatun paremmin kuin moni ns. kirkkouskovainen. Heille ei esim. tullut mieleenkään nimittää Raamattua satukirjaksi.

Millä  tavalla uskontotiedon tunnilla ei näitä asioita saisi opetetuksi? Miksi tähän tapojen opetukseen tarvitaan vähintään tunti viikossa, yhdeksän vuoden ajan?