Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset ja muutkin, kertokaa miksi lapsille pitää opettaa uskontoa koulussa?
21.11.2015 |
En ymmärrä miksi tänäkin päivänä uskontoa opetetaan kouluissa. Miksi verovaroin toteutetaan vuosituhansia vanhojen uskonnolisten näkemysten ja oppien opettamista jo pienille lapsille? Mitä hyötyä lapsille tästä on?
Kommentit (108)
Minusta peruskoulun uskonnonopetus on mitä suurimmassa määrin tunnustuksellista, eli kristinuskon asiat kerrotaan tosina ja muita uskontoja ei juurikaan käsitellä.
Itselläni uskonto nousi lukiossa suosikkiaineeksi, koska silloin se muuttui kiinnostavaksi, kun pohdittiin paljon moraalia ja etiikkaa ja käytiin perustellisemmin läpi maailmanuskontoja ja vertailtiin eri uskontojen käsityksiä eri asioista. Vierailtiin Hare Krisnassa, katolisessa kirkossa, moskeijassa jne. Siis vierailtiin, ei osallistuttu jumalanpalvelukseen. Reaalissa vastasin lopulta ylivoimaisesti eniten uskonnon kysymyksiin.
Kannattan lämpimästi siirtymistä uskontotieto -tyyppiseen opetukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ripppuu vähän mitä elämältä haette ja kumpaan suuntaan pyritte. kyllä 80 luvulla opetettiin uskontoa eikä siitä kukaan ei uskis marissut. pidettiin normaalina kaiken lisäksi ei isojen kaupunkien asukkaista oli selvää mutta nythän pitää kaikki tuktimalla tutkia ennekuin uskotaan mihinkään. oletteko kuulleet sanasta maallistuminen? kirkko tekee sitä hyvää vauhtia ja kansa perässä..
ihmisillä ei sais olla mitään rajoja ja esteitä kaikki sallittua sitäkö te haluatte te uskontojen vastustaja. ja muistakaa sodat ei ole uskontojen seurausta vaan synnin.
Joo, niin opetettiin, valitettavasti. Itse pääsin vasta varhaisaikuisuudessa hihhuliopettajan aivopesusta selville vesille. Hän aivopesi minut pelkäämään helvettiä, kokemaan olevani syntinen, ym. ihanaa juuri 7-12 vuotiaalle lapselle sopivaa. Eli rajoja tuli ja paljon!
Uskokaa uskovaiset, että ihmisen moraali ja eettisesti oikein käyttäytyminen ei ole uskonnosta kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ripppuu vähän mitä elämältä haette ja kumpaan suuntaan pyritte. kyllä 80 luvulla opetettiin uskontoa eikä siitä kukaan ei uskis marissut. pidettiin normaalina kaiken lisäksi ei isojen kaupunkien asukkaista oli selvää mutta nythän pitää kaikki tuktimalla tutkia ennekuin uskotaan mihinkään. oletteko kuulleet sanasta maallistuminen? kirkko tekee sitä hyvää vauhtia ja kansa perässä..
ihmisillä ei sais olla mitään rajoja ja esteitä kaikki sallittua sitäkö te haluatte te uskontojen vastustaja. ja muistakaa sodat ei ole uskontojen seurausta vaan synnin.
Joo, niin opetettiin, valitettavasti. Itse pääsin vasta varhaisaikuisuudessa hihhuliopettajan aivopesusta selville vesille. Hän aivopesi minut pelkäämään helvettiä, kokemaan olevani syntinen, ym. ihanaa juuri 7-12 vuotiaalle lapselle sopivaa. Eli rajoja tuli ja paljon!
Uskokaa uskovaiset, että ihmisen moraali ja eettisesti oikein käyttäytyminen ei ole uskonnosta kiinni!
Tässä vielä Helsingin yliopiston teologin faktaa moraaliin ja uskonnon yhteydestä..
"- Uskonto antaa ilmaisun moraaliselle intuitiolle ja auttaa selittämään sitä. Uskonnolliset ihmiset arvioivat moraalia sen mukaan, mitä heille on opetettu. Ateistit voivat kuitenkin päätyä aivan samanlaisiin moraalisiin päätelmiin ilman uskonnollista ulottuvuutta.
Uskonnollisuus ei tee ihmisistä eikä yhteiskunnistakaan muita moraalisempia. Tutkimusten mukaan hyvin uskonnollisissa maissa on keskimääräistä enemmän muun muassa henkirikoksia, sukupuolitauteja sekä teiniraskauksia ja -abortteja. Uskonnolla myös perustellaan arkiajatuksella moraalittomia tekoja.
- Moraali on perusteissaan uskonnosta riippumatonta, mutta esimerkiksi sotia voidaan käydä syistä, jotka oikeutetaan uskonnollisilla määräyksillä. Se, tehdäänkö jotakin vain uskonnon nimissä vai aidosti uskonnollisesti motivoituneina, on hankala. On valtakysymys, kuka päättää, mikä on aidosti esimerkiksi islamia tai kristinuskoa.
Uskonnollisuuden, moraalisuuden ja onnellisuuden yhteyskään ei ole mutkaton.
- Hätkähdyttävä tutkimustulos on, että vähiten uskonnolliset kansat ovat kaikista onnellisimpia. http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/Pyysiainen.htm
Eli, moraaliperuste ei todellakaan ole validi uskonnonopetuksen tärkeyttä pohtiessa!
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä uskonnoissa on niin kamalaa että niistä ei saa edes kertoa lapselle? Ei uskonnon opetus ole mitään tunnustuksellista jeesustelua vaan ihan kerrotaan mitä eri uskontoja on ja miten ne toimivat ja muhin uskovat. En vaan käsitä miten siitäkin on jo tullut vanhemmille niim iso mörkö. Uutisissa ja netissä mellastetaan ja puhutaan uskonnoista aika kärjistetysti ja niitä saa lukea ja kuunnella, mutta se kiihkoton kertominen eri uskonnoista on ihan kamalaa ja pitäis kieltää.
Tä ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkansa kuin vasta varmaan lukiossa. Alakoulussa painopiste on (uskonnollisten) kokemusten saaminen leikin ym kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ripppuu vähän mitä elämältä haette ja kumpaan suuntaan pyritte. kyllä 80 luvulla opetettiin uskontoa eikä siitä kukaan ei uskis marissut. pidettiin normaalina kaiken lisäksi ei isojen kaupunkien asukkaista oli selvää mutta nythän pitää kaikki tuktimalla tutkia ennekuin uskotaan mihinkään. oletteko kuulleet sanasta maallistuminen? kirkko tekee sitä hyvää vauhtia ja kansa perässä..
ihmisillä ei sais olla mitään rajoja ja esteitä kaikki sallittua sitäkö te haluatte te uskontojen vastustaja. ja muistakaa sodat ei ole uskontojen seurausta vaan synnin.
Joo, niin opetettiin, valitettavasti. Itse pääsin vasta varhaisaikuisuudessa hihhuliopettajan aivopesusta selville vesille. Hän aivopesi minut pelkäämään helvettiä, kokemaan olevani syntinen, ym. ihanaa juuri 7-12 vuotiaalle lapselle sopivaa. Eli rajoja tuli ja paljon!
Uskokaa uskovaiset, että ihmisen moraali ja eettisesti oikein käyttäytyminen ei ole uskonnosta kiinni!
Tässä vielä Helsingin yliopiston teologin faktaa moraaliin ja uskonnon yhteydestä..
"- Uskonto antaa ilmaisun moraaliselle intuitiolle ja auttaa selittämään sitä. Uskonnolliset ihmiset arvioivat moraalia sen mukaan, mitä heille on opetettu. Ateistit voivat kuitenkin päätyä aivan samanlaisiin moraalisiin päätelmiin ilman uskonnollista ulottuvuutta.
Uskonnollisuus ei tee ihmisistä eikä yhteiskunnistakaan muita moraalisempia. Tutkimusten mukaan hyvin uskonnollisissa maissa on keskimääräistä enemmän muun muassa henkirikoksia, sukupuolitauteja sekä teiniraskauksia ja -abortteja. Uskonnolla myös perustellaan arkiajatuksella moraalittomia tekoja.
- Moraali on perusteissaan uskonnosta riippumatonta, mutta esimerkiksi sotia voidaan käydä syistä, jotka oikeutetaan uskonnollisilla määräyksillä. Se, tehdäänkö jotakin vain uskonnon nimissä vai aidosti uskonnollisesti motivoituneina, on hankala. On valtakysymys, kuka päättää, mikä on aidosti esimerkiksi islamia tai kristinuskoa.
Uskonnollisuuden, moraalisuuden ja onnellisuuden yhteyskään ei ole mutkaton.
- Hätkähdyttävä tutkimustulos on, että vähiten uskonnolliset kansat ovat kaikista onnellisimpia. http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/Pyysiainen.htm
Eli, moraaliperuste ei todellakaan ole validi uskonnonopetuksen tärkeyttä pohtiessa!
No mitäs uskovaiset ja uskonnonopetuksen puolestapuhujat tähän sanotte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani on yläasteella ja siellä uskonnontunneilla käydään läpi kaikki uskonnot ja tämä on pojan mieleen. Loistava ope kulula, ja opettaa myös elämänkatsomustietoa.
Eli ei tosiaankaan lauleta virsiä tai käsitellä ainoastaan evlut-uskontoa.
Alue: Aihe vapaa
Sillähän tuossa aiemmassa luki, että matematiikan opettajan on osatta opettaa matematiikkaa. Matematiikassa ei kysellä, mitä mieltä opettaja on esimerkiksi yhteenlaskusta. Yhteenlasku on ja pysyy. Derivaatan määritelmäkään ei ole mitään salatiedettä, joka on annettu valmiina paimentolaiskansan pyhissä kirjoituksissa. Uskonnossa sen sijaan on aika reippaasti varaa tulkinnoille ja valitettavasti opettajan mielipiteellä on iso riski heijastua opetukseen.