Lue keskustelun säännöt.
Kyllä nyt "pieni" asia voi ärsyttää! Äitini osti lapselle suklaakalenterin
20.11.2015 |
Elikä äitini osti lapselleni (4 v) suklaakalenterin kysymättä meiltä mitään. Tietysti antoi suoraan käteen lapselle, eli en sitä voi poiskaan repiä. Mun mielestä täysin tarpeetonta ostaa suklaata, lapsi olisi ollut tosi iloinen kuvakalenterista eikä niitä suklaita kaivannutkaan. Eli aivan turhaa päivittäistä herkuttelua ja karkinsyöntiin opettamista. Lapsi on muutenkin täysi herkkuhullu, niin pitää niitä sitten tähänkin tyrkyttää.. Ihan kuin joulukuussa ei muutenkin saisi ihan riittävästi herkkuja?! Nyt lapsi ihailee tuota kalenteria ja arvuuttelee mitä luukkujen takana on, en ole kertonut että suklaata.
Tiedän että nyt aletaan mua haukkua niuhoksi ja että lapselle toi on niin kiva jne.. Musta on ihan ok jos vanhemmat haluaa lapselleen suklaakalenterin ostaa, mutta äitini kun tuppaakin olemaan välittämättä siitä mitä minä olen mieltä. Eli pännii sekä äitini, että tuo suklaa.
Kommentit (110)
Tuleeko teille mieleen, että miksi joku tyhjentää suklaakalenterin etukäteen ja jopa sisaruksensa kalenterin?
Mahtaisiko johtua siitä, että kotona ei saa normaalisti mitään hyvää? Omena suklaan sijaan ei ole herkkua.
Meillä yksi lapsen kaveri söi yhden lapsen Dumble-kalenterin. Kotona säännöstellään jopa ruokaa, joten tuollainen käytös on ihan suoraan kotikasvatuksesta riippuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ne suklaat pois ja lisää sinne jotain muuta tilalle? Tarroja esim? Ja vaikka kaikkiin lauantai-luukkuihin ja jouluaatolle jätät ne suklaat?
Ihana idea ja tätä harkitsen edelleen. Epäilen vaan ettei niitä siististi saa, luukut sitten repsottavat ja näkee että suklaa on otettu pois. ap
Ei saakeli! :D
Mä ap ymmärrän sua ihan täysin. Meillä anoppi ja appi toi alle 1v:lle laivalta tuliaisiksi suklaalevyn. Siis lapselle, joka ei vielä edes syö kaikkia normaaleja ruokiakaan, niin pitäisi jo antaa karkkia! Jumalauta että mä räjähdin. Ei voinut esim jotain pehmolelua tuoda, vaan karkkia tottakai!
Ja tätä samaa herkkujen tuputtamista joka ikinen kerta kun siellä käydään tai he käyvät meillä. Minä olen sitten se niuho, joka niitä jättijumbomegasäkkejä piilottelee, kun mun mielestä yhdestä 400g karkkisatsista riittää tuon ikäiselle vuodeksi. En ymmärrä ruualla rakastamista yhtään.
Hei toi palapeli on mieletön idea! Mä oon miettinyt lapselle jotain kalenteria nyt kun se on kolme ja sille on vähän ongelmana vuoron odottaminen ja ylipäänsä odottaminen, niin aattelin että kalenterilla voitais vähän treenailla.
Vierailija kirjoitti:
Ihme haukkujaporukkaa täällä. Minustakin on tosi outoa ja tyhmää opettaa lapsi haluamaan epäterveellisiä asioita, joita hän ei omin avuin tajuaisi pyytääkään. Minulle syötettiin lapsena aivan järkyttävää kuraa, karkkia ja eineksiä joka ikinen päivä, ja vihasin itseäni koko lapsuuteni ajan kun koin olevani lihavana niin ruma. Aikuisena, kun sain vallan päättää oman ruokakomeroni sisällön, aloin taistella sokeririippuvuudestani eroon, ja oli muuten tosi hankalaa. Nyt elimistö kiittää valinnastani, mutta olisipa ollut paljon helpompaa ja terveempää, jos minua ei alunalkaenkaan olisi opetettu niille tavoille.
Lapsi ei osaa vielä itse välttää karkkia, vaan syö kyllä aina hyvin mielin, kun vain saa. On auktoriteettien tehtävä opettaa lapsi terveille tavoille. Ei yksi suklaakalenteri tietenkään ole vielä niin järkyttävän paha asia, mutta se on silti turhaa ja ylimääräistä! Siis haloo, 4-vuotias, joka olisi tyytyväinen pelkkään kuvakalenteriinkin! Ei ole tarvetta päivittäiselle suklaalle.
Nyt on vielä aikaa, joten mitäs jos ap kävisit salaa ronkkimassa kalenteria? Saako siitä otettua yhden sivun siististi auki ja vedettyä kaikki suklaat kerralla ulos ilman, että luukkuja tarvitsisi avata? Tai sitten avaat luukut yksitellen ja varot taivuttamasta niitä, laitat vain siististi kiinni kun olet valmis. Laita suklaan tilalle jotain muuta kivaa, vaikka tarroja tai palapelin paloja, niin että 24. päivä saa palapelin valmiiksi.
Kiitos mukavasta kommentista. Tuo juuri ärsyttää, että kun lapsi ei sitä suklaata olisi lainkaan kaivannut, ja olisi aivan yhtä tyytyväinen ilman sitä, niin miksi sitä sitten pitää tarjota? Tuleeko mummolle jotenkin kivempi mieli, kun lapsi syö suklaata? (Lapsuudessani meilläkin kyllä syötiin sokeria todella paljon, jano- ja ruokajuoma oli mehu ja suklaavanukas vastasi jugurttia äidin mielikuvissa, no tietysti jugurtitkin olivat niitä sokerisia). En usko että kalenteria alan peukaloimaan vaikka mieli hieman tekisikin - noissa on kai ne suklaan muotit niin tietyn muotoisia, että jotkut tarrat tai palapelin palat eivät siinä luontevalta näyttäisi. Tosin voihan olla, että 4-vuotias ei siihen kiinnitä huomiota :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei toi palapeli on mieletön idea! Mä oon miettinyt lapselle jotain kalenteria nyt kun se on kolme ja sille on vähän ongelmana vuoron odottaminen ja ylipäänsä odottaminen, niin aattelin että kalenterilla voitais vähän treenailla.
Sen verran kannattaa nähdä vaivaa että seuraavan luukun pala sopii edelliseen, muuten loppuu mielenkiinto alkuunsa ja palat on hukassa.
nimim. just eilen lajittelin lapsen kalenteriin 500 palan pelin.
Kaikille karkkifanaatikoille tiedoksi: Älkää olko huolissanne. Jokainen lapsi oppii syömään karkkia 100% varmuudella jossain vaiheessa elämäänsä.
Kaikille karkkifanaatikoille pari kysymystä: Onko karkin tarve lapsessa jonkinlainen synnynnäinen ominaisuus, joka aiheuttaa kärsimystä ellei karkkia syö? Mitä hyötyä lapselle on karkin syömisestä?
--
Meillä ei 2,5 vuotias ole vielä kertaakaan saanut karkkia. Seurauksena on ettei sitä kaipaa. Voi huoletta antaa tyhjätä kauppakassia vaikka siellä olisi Geisha-patukoita kun vaan ojentaa ne mulle ja toteaa: "Suklaa".
Erityisiä herkkuja hänelle ovat mm. banaani, raejuusto, kurkku ja tumma leipä.
Mikäli karkki olisi pelissä veikkaan, että turhaa olisi yrittää kilpailla esimerkiksi hedelmillä niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi: minua vituttaa, kun en voi yksin määrätä lapsesta. En ole aikuistunut kunnolla, joten aivan erityisesti vituttaa se, että äitini on kehittänyt itsenäisen suhteen lapsenlapseensa, eikä asioi hänen kanssaan vain minun välitykselläni ja minun ehdoillani. Jos olisin katkonut napanuoran, asia ei olisi samalla lailla valtakamppailua, ja tajumiin, että myös isovanhemmat haluavat hemmotella lasta eikä pelkästään vanhemmat. Ja pikkuinen suklaa päivässä ei lapsen terveyttä tuhoa, jos emme me vanhemmat kaada samaan aikaan "herkuttelijallemme" kahmalottain muuta. Ensi vuotta varten sovitaan, millainen kalenteri on paras, viisivuotias osaa sitten jo arvostaa vaikka legokalenteriakin.
Komppi. Ei tuossa ole oikeasti suklaasta kyse, vaan ap:tä sieppaa määräysvallan sivuuttaminen.
Veljelläni oli lapsuudessa kaveri ,joilla ei syöty mitään herkkuja..no..annas olla kun tuli synttäreille, liimautu herkkupöytään kiinni ja veti mässyä kuin viimeistä päivää! Että näinkin voi pahimmillaan käydä. Liian tiukaksi ei kannata ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just ärsyttää sama asia täällä! Ja syy miksi ärsyttää on se, että viime kun mummo toi kalenterit, niin vanhempi suklaanhimoissaan tyhjensi sekä omansa että pikkuveljen kalenterin jo ennen itsenäisyyspäivää! Tällaisten setviminen jää yllätys yllätys sitten minun niskaani, ei sen mummon.
Eikös se kasvatus vähän niinkuin kuulu sulle? Ketä sä sitten syyttäisit jos lapsi olis avannut sen kuvakalenterin luukut? Tuo lasten riitojen ym. sotkujen selvittäminen nyt vaan kuuluu vanhemmille, ne on sitä kasvattamista ja elämää. Ihan riippumatta kuka osti ja mitä. Noita tulee vaikkei mummo ostai yhtään mitään lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille karkkifanaatikoille tiedoksi: Älkää olko huolissanne. Jokainen lapsi oppii syömään karkkia 100% varmuudella jossain vaiheessa elämäänsä.
Kaikille karkkifanaatikoille pari kysymystä: Onko karkin tarve lapsessa jonkinlainen synnynnäinen ominaisuus, joka aiheuttaa kärsimystä ellei karkkia syö? Mitä hyötyä lapselle on karkin syömisestä?
--
Meillä ei 2,5 vuotias ole vielä kertaakaan saanut karkkia. Seurauksena on ettei sitä kaipaa. Voi huoletta antaa tyhjätä kauppakassia vaikka siellä olisi Geisha-patukoita kun vaan ojentaa ne mulle ja toteaa: "Suklaa".
Erityisiä herkkuja hänelle ovat mm. banaani, raejuusto, kurkku ja tumma leipä.
Mikäli karkki olisi pelissä veikkaan, että turhaa olisi yrittää kilpailla esimerkiksi hedelmillä niiden kanssa.
Miksi noin? Siis että jos karkki olisi pelissä, muut herkut automaattisesti jäisivät kakkoseksi?
Tulet puhuneeksi itsesi kanssa ristiin. Katsot, että lapset on kasvatettavissa terveellisistä asioista tykkääviksi, mutta silti epäilet, että karkit veisivät voiton.
Kumpi se nyt on?
Minusta rento suhde karkkeihin on mahdollinen, kodin ruokavalion kokonaisuus ja vanhempien esimerkki on olennaisempaa kuin tiukka kieltopolitiikka. Meillä on aina lapset saaneet karkkia halutessaan, mutta emme sitä koko ajan/joka päivä syö. Kotona harrastetaan ruoanlaittoa ja lasten ruokavalio on erittäin laaja ja etnisetkin herkut hyvin tuttuja - sitä myöden lapset ovat oppineet pitämään herkkuna kaikenlaista hyvin tehtyä ruokaa, ei ainoastaan sokerisia asioita.
Nyt lapsemme ovat 13- ja 15-vuotiaita, ja tykkäävät enemmänkin suolaisista/muunmakuisista kuin makeista naposteltavista. Tuolla esikoisellakin tuppaavat lahjakarkit makaamaan laatikoissa kunnes ovat menneet huonoiksi, ei vaan perusta erikoisemmin juuri nameista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille mieleen, että miksi joku tyhjentää suklaakalenterin etukäteen ja jopa sisaruksensa kalenterin?
Mahtaisiko johtua siitä, että kotona ei saa normaalisti mitään hyvää? Omena suklaan sijaan ei ole herkkua.Meillä yksi lapsen kaveri söi yhden lapsen Dumble-kalenterin. Kotona säännöstellään jopa ruokaa, joten tuollainen käytös on ihan suoraan kotikasvatuksesta riippuvaa.
Enpä usko tähän. Esim. vanhempani ovat pula-ajan lapsia ja silloin ei karkeilla herkuteltu. Joululahjaksi saattoi tulla appelsiini, jos hyvin kävi. Eivät silti aikuisena ole ahmineet karkkihyllyjä tyhjiksi, vaan sen ikäiset osaavat yleensä käyttää kohtuudella.
Eiköhän ne ennemmin ole niitä, joille on pienestä asti sitä karkkia kannettu, joiden mielestä on ihan normaalia syödä puoli kiloa karkkia leffaa katsellessa, ja huomenna uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just ärsyttää sama asia täällä! Ja syy miksi ärsyttää on se, että viime kun mummo toi kalenterit, niin vanhempi suklaanhimoissaan tyhjensi sekä omansa että pikkuveljen kalenterin jo ennen itsenäisyyspäivää! Tällaisten setviminen jää yllätys yllätys sitten minun niskaani, ei sen mummon.
Eikös se kasvatus vähän niinkuin kuulu sulle? Ketä sä sitten syyttäisit jos lapsi olis avannut sen kuvakalenterin luukut? Tuo lasten riitojen ym. sotkujen selvittäminen nyt vaan kuuluu vanhemmille, ne on sitä kasvattamista ja elämää. Ihan riippumatta kuka osti ja mitä. Noita tulee vaikkei mummo ostai yhtään mitään lapsille.
Hei hei.. hieman meni asiat sekaisin, taisin kiireessä kirjoittaa epäselvästi. Tottakai lasten riitojen selvittäminen kuuluu vanhemmille, en sitä kritisoi. Vaan se vituttaa, että kun viime vuonna kävi noin enkä aikonut tänä vuonna suklaakalentereita antaa, niin mummo kerkesi ne jo hakea, vaikka tiesi asiasta. Että sori nyt kun kirjoitin oudosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi: minua vituttaa, kun en voi yksin määrätä lapsesta. En ole aikuistunut kunnolla, joten aivan erityisesti vituttaa se, että äitini on kehittänyt itsenäisen suhteen lapsenlapseensa, eikä asioi hänen kanssaan vain minun välitykselläni ja minun ehdoillani. Jos olisin katkonut napanuoran, asia ei olisi samalla lailla valtakamppailua, ja tajumiin, että myös isovanhemmat haluavat hemmotella lasta eikä pelkästään vanhemmat. Ja pikkuinen suklaa päivässä ei lapsen terveyttä tuhoa, jos emme me vanhemmat kaada samaan aikaan "herkuttelijallemme" kahmalottain muuta. Ensi vuotta varten sovitaan, millainen kalenteri on paras, viisivuotias osaa sitten jo arvostaa vaikka legokalenteriakin.
Komppi. Ei tuossa ole oikeasti suklaasta kyse, vaan ap:tä sieppaa määräysvallan sivuuttaminen.
Mä vähän luulen, että ap huomaa alvariinsa hermostuvansa äitinsä omavaltaisuuteen, ei ole ainoa tapaus tämä suklaakalenteri, mutta av-mammoille on aina tyypillistä, että takerrutaan lillukanvarsiin eli "suklaa hyvä vai paha" -keskusteluun, ei miettimään suhdetta isovanhempiin.
Ai mutta nehän on automaattisesti aina väärässä ne mummot, anopeista nyt puhumattakaan!
Meidän lapsilta on toiset isovanhemmat jo kuolleet, toiset on kahdeksankymppisiä ja dementoituneita. Voi kun riemumielellä ottaisin hiukan omavaltaisenkin mummon, joka hemmottelisi lapsenlapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille mieleen, että miksi joku tyhjentää suklaakalenterin etukäteen ja jopa sisaruksensa kalenterin?
Mahtaisiko johtua siitä, että kotona ei saa normaalisti mitään hyvää? Omena suklaan sijaan ei ole herkkua.Meillä yksi lapsen kaveri söi yhden lapsen Dumble-kalenterin. Kotona säännöstellään jopa ruokaa, joten tuollainen käytös on ihan suoraan kotikasvatuksesta riippuvaa.
Enpä usko tähän. Esim. vanhempani ovat pula-ajan lapsia ja silloin ei karkeilla herkuteltu. Joululahjaksi saattoi tulla appelsiini, jos hyvin kävi. Eivät silti aikuisena ole ahmineet karkkihyllyjä tyhjiksi, vaan sen ikäiset osaavat yleensä käyttää kohtuudella.
Eiköhän ne ennemmin ole niitä, joille on pienestä asti sitä karkkia kannettu, joiden mielestä on ihan normaalia syödä puoli kiloa karkkia leffaa katsellessa, ja huomenna uusiksi.
Mun vanhemmilla ihan sama juttu. Edelleenkään eivät herkuttele pahemmin ja syövät oikeasti tosi vähän.
Silloin kaikki söivät samallalailla. Kenelläkään ei ollut karkkikalenteria eikä kenenkään synttäreillä ollut sipsiä, jätskiä ja herkkuja tarjolla. Eikä edes Kaupissa ollut huonoja herkkuja, vaan se terveellinen appelsiini ja omena olivat herkkuja.
He kasvoivat siihen ettei syödä paljon eikä ollenkaan mässyä.
Nykypäivänä asiat ovat ihan toisin ka sitten nämä lapset, jotka eivät saa karkkia kotona, ahmimat niitä aina kun tulee mahdollisuus ja vanhemmilleen väittävät kirkkain silmin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just ärsyttää sama asia täällä! Ja syy miksi ärsyttää on se, että viime kun mummo toi kalenterit, niin vanhempi suklaanhimoissaan tyhjensi sekä omansa että pikkuveljen kalenterin jo ennen itsenäisyyspäivää! Tällaisten setviminen jää yllätys yllätys sitten minun niskaani, ei sen mummon.
Eikös se kasvatus vähän niinkuin kuulu sulle? Ketä sä sitten syyttäisit jos lapsi olis avannut sen kuvakalenterin luukut? Tuo lasten riitojen ym. sotkujen selvittäminen nyt vaan kuuluu vanhemmille, ne on sitä kasvattamista ja elämää. Ihan riippumatta kuka osti ja mitä. Noita tulee vaikkei mummo ostai yhtään mitään lapsille.
Hei hei.. hieman meni asiat sekaisin, taisin kiireessä kirjoittaa epäselvästi. Tottakai lasten riitojen selvittäminen kuuluu vanhemmille, en sitä kritisoi. Vaan se vituttaa, että kun viime vuonna kävi noin enkä aikonut tänä vuonna suklaakalentereita antaa, niin mummo kerkesi ne jo hakea, vaikka tiesi asiasta. Että sori nyt kun kirjoitin oudosti.
Siis että MITÄ?
Sulla on saatana lapset tehneet tuon saman viime vuonnakin, etkä ole niille saanut nuijittua perustavaa pelisääntöä, että pikkusisarukselta EI oteta herkkuja? Ja se on nyt sun mielestä sun äitisi vika, että olet kasvattajana täysin selkärangaton urpo?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille mieleen, että miksi joku tyhjentää suklaakalenterin etukäteen ja jopa sisaruksensa kalenterin?
Mahtaisiko johtua siitä, että kotona ei saa normaalisti mitään hyvää? Omena suklaan sijaan ei ole herkkua.Meillä yksi lapsen kaveri söi yhden lapsen Dumble-kalenterin. Kotona säännöstellään jopa ruokaa, joten tuollainen käytös on ihan suoraan kotikasvatuksesta riippuvaa.
Enpä usko tähän. Esim. vanhempani ovat pula-ajan lapsia ja silloin ei karkeilla herkuteltu. Joululahjaksi saattoi tulla appelsiini, jos hyvin kävi. Eivät silti aikuisena ole ahmineet karkkihyllyjä tyhjiksi, vaan sen ikäiset osaavat yleensä käyttää kohtuudella.
Eiköhän ne ennemmin ole niitä, joille on pienestä asti sitä karkkia kannettu, joiden mielestä on ihan normaalia syödä puoli kiloa karkkia leffaa katsellessa, ja huomenna uusiksi.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ja se, että jotkut ovat persompia karkille ja eivät ehkä pysty lopettamaan niin helposti karkinsyöntiä kesken.. Luulen, että jotkut vaan ovat luonnostaan enemmän sokerin perään. Miehelläni on tällainen taipumus, ja vaikuttaa että lapsi on enemmän tullut isään tässä asiassa. Tietysti jos on esim. nälkä, niin myös karkkiin voi olla enemmän himoa. ap
Mulla oli reilusti alle kouluikäisenä tarrakalenteri yhtenä jouluna. Ekassa luukussa oli kohotarra, jossa oli Tupu, Hupu ja Lupu. Olin ehkä 4- tai 5-vuotias. Muistan sen kalenterin vieläkin, yli 25 vuoden jälkeen. Muistaisin varmasti myös sen jos myöhemmistä suklaakalentereista olisi tyhjennetty suklaat ja laitettu jotain rusinoita tilalle. Muistaisin kaverien intoilut omista suklaakalentereistaan. Muistaisin epäoikeudenmukaisuuden. En osaisi nähdä mitään hyvää ja jaloa tarkoitusta siinä, että noin pieni ilo viedään lapselta. Tajuaisin asian kyllä vasta aikuisena, mutta tajuaisin kuitenkin. Lapset muistavat, vaikka vanhemmat miten muuta itselleen uskottelisivat.
Sen sijaan tulevia alapeukkuja en aio muistaa. Mun lapsuus oli täynnä lasten vähättelyä, aliarviointia ja mitätöintiä. Sen takia kaikki tuollainen täysin turhanpäiväinen vallankäyttö vain siksi että saa sitä valtaaansa käyttää nostaa multa niskakarvat pystyyn.
Aikuistu hyvä ihminen. Kyllä lapselle voi suklaakalenterin riemun suoda..turhamaista pilkun vilaamista.