Onko mulla vääristynyt ajatus rakkaudesta?

Vierailija

Niin. Otsikossahan se tulikin jo. Olen ollut nyt 4 vuotta ainakin päällepäin onnellisessa parisuhteessa, mutta huomaan aina välillä miettiväni, että kuuluuko tämän olla näin haileaa. Me emme riitele lähes koskaan ja mies on täydellinen sinällään; jaksaa kuunnella mun valitusta, on huomaavainen, ei juo tai juokse vieraissa ja voin muutenkin luottaa häneen 100 prosenttisesti. Mutta en tiedä rakastanko häntä. Aloimme seurustella, kun olin melko nuori ja ennen kuin huomasinkaan, oltiinkin oltu jo toista vuotta yhdessä.

En tiedä, odotanko rakkaudelta jotakin ihmeellisyyksiä. Semmoisia intohimoisia suudelmia, seksiä keittiönpöydällä, spontaaneja rakkaudentunnustuksia kaatosateessa yms. elokuvatyylistä. Nyt tuntuu, että kaikki on niin turvallisen tasapaksua, ei ole edes sitä riitelyä. Vai onko mulla vaan jotenkin vääristynyt kuva rakkaudesta tai jotakin muuta vikaa, että en pysty rakastamaan tällaisessa asetelmassa, vaan odotan kokoajan lisää?

Toisaalta haluaisin erota, mutta en uskalla puhua miehellä asiasta. Olen hänen ensimmäisensä monessakin asiassa ja vaikkei hän sitä katoilta julistakaan, kyllä hän minua rakastaa. Olen yrittänyt puhua kuitenkin intohimon yms. lisäämisestä, yleensäkin semmoisen keskustelupuolen, mies kun on luonteeltaan hyvin hiljainen ja joskus saan puristaa hänestä asioita kauan ulos, ja aina saan vastaukseksi, että hän yrittää, mutta nyt mietin, onko tässä kaikki lähtökohdat ihan väärin. Minä haluan kiertää maailmaa, harrastaa seksiä hississä ja rakastaa niin kovaa, että se kuluttaa ja mies haluaa tuttua ja turvallista, samanlaista seksiä peiton alla lähetyssaarnaajassa, pienen omakotitalon ja jotakin varmaa.

Mitä tässä pitäisi tehdä?

Kommentit (5)

Vierailija

Odotat suhteelta liikoja. Arki on arkea, harvemmin se on mitään ihmeellistä, ellet sitten itse tee siitä jollakin tapaa sellaista.

Älä jätä vastuuta parisuhteesta vain toiselle osapuolelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Odotat suhteelta liikoja. Arki on arkea, harvemmin se on mitään ihmeellistä, ellet sitten itse tee siitä jollakin tapaa sellaista.

Älä jätä vastuuta parisuhteesta vain toiselle osapuolelle.

Mutta kuuluuko sen aina olla vain sitä arkea? Tuntuu, ettei niitä ihmeellisiä hetkiä ole koskaan. Yritän houkutella miestä mukaan spontaaneihin juttuihin, yrittänyt puhua aktiivisesti näistä jutuista ainakin jollakin tasolla ja yrittänyt löytää ratkaisuja, mutta kun toinen ei ole yhtään sellainen avautuja-tyyppi ja joskus, kun turhaudun yksipuoleisiin keskusteluihin, hän vain toteaa, ettei ole puheliasta tyyppiä... 

KirkkoSisko
Seuraa 
Liittynyt1.2.2011

Hei aloittaja.

Minusta esille ottamasi aihe oli hieno ja oleellinen. Vastausta siihen tietenkään ei napista painamalla voi antaa, mutta jos sallit, pohditaan hieman!

Kerrot kaipaavasi elämään tulenliekkiä, ei pelkkää tasaista patterilämpöä. Kerrot yrittäneesi varovasti puhua miehellesi intohimosta. Oletko näyttänyt sitä ihan livenä? Oletko tarttunut miestä kädestä ja vetänyt tanssimaan ulos sateeseen tai suoraan ehdottanut, että hei otetaas parin viikon reppureissu in the middle of nowhere? Tällä tarkoitan sitä Keep It So Simple -periaatetta, että jos haluat jotain, pyydä sitä! Älä vihjaa tai pue ajatuksiasi niin yläkäsitteisiin, ettei siitä saa mitään irti. Kerro ja pyydä konkreettisesti mitä haluat tai ryhdy suutelemaan hississä. Älä siis 'lanseeraa' tuota villiä puolta miehesi aloitteeksi vaan vastaa itse omien ideoidesi toteuttamisesta?

Parisuhteeseen sanotaan kuuluvan ainakin kolme osaa, jotta se olisi parisuhde erotukseksi muista ihmissuhteista: intohimo, läheisyys ja kumppanuus. Lyhyesti typistettynä intohimo on juurikin sitä tunnelieskaa, seksuaalisuutta, kipinää. Se ei yksin riitä. Pitää olla läheisyyttä joka on emotionaalista jakamista (ja jotta asia ei olisi ihan liian yksinkertainen, läheisyydessä on aina oltava myös mukana toinen akselin pää: erillisyys), kumppanuus on taas sitoutumista, arjen päämääriä, luottamusta jne.
Vaikuttaa, että kumppanuus on teillä toimivaa, mutta intohimo vaatisi pientä tulitikkua. Ette varmaan ole ainoa pari, joka tällaisia miettii! Mm. Parisuhde Kataja järjestää erilaisia pariviestinnän kursseja, joista jotkut tähtäävät nimenomaan Sen Liekin löytymiseen. Googlailepa heidän sivujaan ja kurssitarjontaansa. Vertaistuki on näet yllättävän tehokasta. Kursseilla yhdessä toisten parien kansas opetellaan viestintää ja harjoitellaan uudelleen lähelle tulemista ja omien toiveiden kertomista yms. Kiinnostaako? Joskos ennen maailmanympärimatkaa vaikka viikonloppuparisuhdekurssi?
Mitä tuumaat?

Vierailija

Mun mies on rauhallinen ja sisäänpäinkääntyvä. Mä otan ohjat jos haluan actionia ;)

Kesken reissun sukuilaisiin ehdotin pientä jalottelutaukoa ja aloin ottaa suihin huoltsikan pihalla siitä sitten paneskelemaan. Työnneltiin muksua vaunuissa metsässä viime kesänä lenkkipolulla ja muksun nukahdettua mentiin kalliolle "piknikille" ja sitten aloitettiinkin paneskelemaan(mun ehdotuksesta). Kaupassa ohimennen kuiskuttelen irstauksia miehen korvaan ja kiihotun siitä, kun näen hänen miltei räjähtävän ellei olla kohta kotona :D

Arkea meilläkin eikä juhlaa, mutta arjesta saa maistuvampaa pienellä twistillä ;)

Vierailija

Kuulostatte kovin erilaisilta ihmisiltä. Mikä on se vetovoima, joka on teidät vetänyt yhteen? Minusta on huolestuttavaa se, että jos teillä ei ole alun alkaen ollutkaan vetovoimaa, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos teillä olisi sitä edes alussa ollut, niin sitä voisi kaivaa.

Minä en olisi kuitenkaan teidän kohdallanne huolissani suhteen kiihkeydestä vaan siitä, että haluatte niin erilaisia asioita elämältä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat