J. Karjalaisen biisi Stindebinde, mitä ajatuksia ko. kappale herättää?
Jotenkin tulee aina niin surullinen olo tuosta biisistä, kun kuulee radiosta :(
Karjalainen se vaan takoo hyviä biisejä edelleen.
Kommentit (34)
Tämä kolumnisti hehkutti kappaletta kovasti, joten minäkin uteliaana etsin sen kuunneltavakseni.
http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2015/10/16/Kolumni%3A%20Stin…
Mutta en olisi voinut olla enempää eri mieltä kirjoittajan kanssa. Minusta kappale oli vain tylsä, sanoituksessa ei ollut juuri aivoja käytetty ja laulu kuulosti epävireiseltä. Enkä ole kirjoituksessa parjattua nuorisoa, vaan kolumnistin kanssa samaa ikäluokkaa. Pidän kyllä joistakin Karjalaisen kappaleista, mutta tämä ei vain osunut minun tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kolumnisti hehkutti kappaletta kovasti, joten minäkin uteliaana etsin sen kuunneltavakseni.
http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2015/10/16/Kolumni%3A%20Stin…
Mutta en olisi voinut olla enempää eri mieltä kirjoittajan kanssa. Minusta kappale oli vain tylsä, sanoituksessa ei ollut juuri aivoja käytetty ja laulu kuulosti epävireiseltä. Enkä ole kirjoituksessa parjattua nuorisoa, vaan kolumnistin kanssa samaa ikäluokkaa. Pidän kyllä joistakin Karjalaisen kappaleista, mutta tämä ei vain osunut minun tunteisiin.
Ja mun mielestä taas kappale oli sekä musiikillisesti että varsinkin tekstillisesti mestariteos. Siinä oli niin hienosti muutamalla lauseella tiivistetty tunnetiloja, aikatasoja ja pohdintaa elämästä. En oo pitkään aikaan kuullut mitään niin vaikuttavaa.
Mä itken kun kuulen sen biisin. Tosi surullinen "viesti". Maailma heittelee meitä jokaista yksilöllisesti, tosille käy tosi huonosti (kuten Stindebindelle, josta tuli narkkari/rappioalkoholisti).
Stindebinde Bindemeyer. Ei jessus 😂
Ihan kiva, mutta soi liikaa ja alkaa jo kyllästysraja tulla vastaan. Onneks ne on lopettanut sen Chisun Ihana-biisin toitottamisen.
Vierailija kirjoitti:
Stindebinde Bindemeyer. Ei jessus 😂
Ei sen nimi oo bindemeyer. Se on lempinimi. Urpo.
että J.K olisi saanut panostaa kappaleeseen enemmän. J:n alkutuotanto on loistavaa ja vielä 2000-luvun taitteessa irtosi hyviä biisejä. Viime levyä ei tullut juuri kuunneltua, se meripihkahuone oli hyvä. Toivottavasti tuo ei ollut levyn paras biisi.
Minuunkaan ei uponnut. Harvinaisen paskaa karjalaista.
Minustakaan tuo Stindebinde ei ole ihan parasta Karjalaista. Mennyt mies, Laura Häkkisen silmät, Hän esimerkiksi oli rullaavampia. Luulen kuitenkin että levy kokonaisuutena on hyvä.
Se, että elämä tosiaan heittelee. Se mikä tänään tuntuu turvalliselle voi muutaman vuoden päästä olla aivan muuta. Karjalaisella jos jollakin on elämännäkemistä.
Kuulin tänään ekan kerran kun etsin sen youtubesta. Eli ei ole soinut mulle liikaa, mutta enpä mä radiota kuuntelekaan. Rauhallinen biisi, ei liian iso (ainakaan vielä), niin kuin Karjalaisen isoimmat hitit.
Oliko täällä joku ketju missä puhuttiin siitä oikeasta Stindestä? Ainakaan tuota Au Revoir -nimistä bändiä ei löydy mistään (jos se nyt oli bändin nimi).
Oli ketju Stindestä mutta ei siinä mitään tietoa ollut.
Kaikki maailman asiat ei ole googlenkaan tiedossa.
Laulussa mainitaan, että henkilön sukunimi on Bindemeier. Etulempinimi on Stinde, eli ilmeisesti Tiina. Google ei löydä Tiina Bindemeier -nimistä henkilöä. Miksi Jukka-poika Karjalainen valehtelee?
Se tuli eilen radiosta kun olin väsyneenä töissä. En voinut kuunnella alkua eteenpäin, alkoi itkettämään.
T.Rappioalkoholistin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Stindebinde Bindemeyer. Ei jessus 😂
Es ist nicht "Meyer", sondern "Meier"! Verstehen Sie, Dummkopf?!?
Vierailija kirjoitti:
Laulussa mainitaan, että henkilön sukunimi on Bindemeier. Etulempinimi on Stinde, eli ilmeisesti Tiina. Google ei löydä Tiina Bindemeier -nimistä henkilöä. Miksi Jukka-poika Karjalainen valehtelee?
Bindemeier ei ole henkilön sukunimi, vaan muunnelma lempinimestä. Laulussa mainitaan etunimi ja sukunimen ensimmäinen kirjain. Timo K.
Koskettava biisi ainakin tällaiselle elämän murjomalle keski-ikäiselle naiselle. Alko tai huumeet eivät ole murjoneet, vaan alkuunsa siskon henkinen sairastuminen 70-luvulla teini-iässä ja sillä kierteellä hän on edelleen. Nytkin ainakin kolmen kk pakkohoitojakso sairaalassa.
Sittemmin oma syrjäytyminen ensin opiskelusta yliopistossa ja työelämästä ja sosiaalisista suhteista, koska fyysinen sairaus vienyt kaiken ajan vuosikymmeniksi. Onni yllätti miesystävän muodossa lähes 20 vuoden sinkkuuden jälkeen.
Samaistun sekä Stindebindeen, että laulun minä-kertojaan. "Stindenä" olen onnitellut aikanaan muita valmistumisen johdosta, työpaikan saamisesta, ylennyksistä, kihlautumisista, naimisiin menoista, lasten saamisista. Itse jäin niistä paitsi.
"Minä-kertojana" tunnen epämääräistä häpeää hyvästä parisuhteestani, koska yhteiskunta, tai ainakin av:laiset luokittelevat minut wt:ksi ja luuseriksi, koska en kuulu veronmaksajiin. Voisin todennäköisemmin olla se kamoissa oleva tyyppi ja tällainen parisuhdeonni nähtäisiin mieluiten toisenlaisissa puitteissa.
Muutenkin askarruttaa toi J. Karjalaisen teksti "häpesin onneani". Osin saan siitä kiinni, mutta en kuitenkaan ihan. Mielessäni olen purkanut aihetta palasiksi, mutta lopputulemaan en ole vielä päässyt.
Noin ni iä väänneltiin aikoinaan. Tykkään biisin tunnelmasta, tuo mieleen muutaman kauan sitten kadotetun kouluajan tuttavan. Tässä on samaa kuin Silu Seppälän hahmossa Zombie ja kummitusjunassa. Teinit: se on niinku leffa.
En jaksa kuunnella sitä. Vaihdan kanavaa.