Lue keskustelun säännöt.
Perheeni jättää meidät pois joulunvietosta
19.11.2015 |
Siskoni on aina ollut todella itsekäs mutta nyt meni liian pitkälle. Asumme viiden tunnin ajomatkan päässä toisistamme, mutta meillä oli jo kesästä asti suunnitelma olla yhdessä jouluna, siis oma, siskoni ja veljeni perheet sekä meidän vanhemmat ja että kaikki tulevat tänä vuonna meille. Suurin syy on että olen viimeisilläni raskaana jouluna enkä halua ajaa kauas syynytyssairaalasta niin lähellä laskettua aikaa (siskoni asuu maalla). Mutta nyt siskoni on päättänyt että ei haluakaan ajaa pienten lastensa kanssa meille ja nukkua meidän nurkissa. Ok sinänsä mutta nyt kaikki muut ovat päättäneet mennä sinne myös tietäen että se tarkoittaa että me emme pääse mukaan.
Olenko lapsellinen kun olen pahoittanut tästä mieleni vai oletteko samaa mieltä että tämä on tosi törkeä temppu? Voimme toki viettää perhejoulua ihan oman perheen parissa ja pitää hauskaa mutta tätä toista sakkia en tämän takia halua nähdä koko jouluaikana enkä nyt edes halua kutsua heitä vauvaa katsomaan kun syntyy. Tuntuu siltä etteivät he välitä meistä ollenkaan.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Koita jo irrottautua lapsuudenperheestä. Ihan ymmärrettävää etteivät halua matkustaa ja elellä ahtaasti. Et varmaan sinäkään ensi jouluna pienen lapsen kanssa
Koska sinä niin muutkin? Meillä on tapana pitää joulu isolla porukalla. Kolmekymppiset lapset omina lapsineen ja puolisoineen mennään vanhemmille jouluna yöksi tai p
pariksi. Olisi aika ankea kotona kököttää, sitä voi tehdä vuoden mittaan arki-iltoina ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan alapeukut. Läheisriippuvaiset painelee kun ei saakaan päänsilitystä.
No turhaahan tuo tietysti on tuo suuttuminen. Mutta ymmärrettävää, raskaana ollessa kun tunteet on tosi herkillä. Siksi sinun kannattaakin nyt vähän hellittää ja jättää monta asiaa sanomatta (vaikka sattuukin) Sillä ymmärrät ja näät aika suurella todennäköisyydellä asiat toisin kun oma lapsesi on syntynyt ja se on vähän vanhempikin. Ja jos nyt sanot/teet jotain mikä katkaisee hyvät välit perheeseesi saat sitten katua turhaan. Ja sitten ei välttämättä olekkaan helppo niitä välejä korata. Toki isovanhemmat menee sinne missä lapsenlapset on jouluna se on ihan ymmärrettävää.
Koittakaa keksiä jotain ihanaa ja romanttista joulunviettoa keskenään. Sillä siihen ei olekkaan sitten vuosiin aikaa. Tehkää sellainen joulu millaista ette pysty tekemään moneen vuoteen uudelleen. Ehkä ette koskaan.
Nauttikaa rauhasta ja toisistanne. Niitä peheen yhteisiä jouluja tulee vielä tosi paljon mutta kahdenkeskisiä ei varmaan ehkä koskaan.
Aika monella menee kyllä pointti ohi ja lujaa... Kysehän ei ollenkaan ole siitä kuka viettää minkäkinlaista joulua vaan siitä, että kun sisko synnyttää niin jouluksi lähdetään ihan ulkomaille asti, mutta kun ap synnyttää, niin ei viitsitä reissata edes oman maan sisällä! Ja kun kuvio on kerran muissakin asioissa aina sama (suku menee siskon perässä ja ap hylätään) niin ihan varmasti tuntuu pahalta ja kuuluukin tuntua! Te takerrutte nyt lillukan varsiin, ettekä osaa nähdä kokonaiskuvaa ja suvun vääristynyttä dynamiikkaa sieltä yhden joulunvieton takaa.
Ongelma on siinä, että ap hylätään toistuvasti muun suvun suunnitelmista eikä hänen eteensä olla valmiita näkemään tippakaan vaivaa, toisin kuin toisen siskon. Ei se ole normaalia, eikä normaali suku toimi noin epätasa-arvoisesti.
Ps: moni on sanonut että suku ei viihdy ap:n luona ja siten on ok että he menevät muualle. Eikös kysymys ole silloin että miksi ihmeessä ap koetaan niin vastenmielisenä?! Eikö ap:lla ole silloin kahta enemmän syytä pahoittaa mielensä, jos oma lapsuudenperhe kokee hänet epätoivottuna henkilönä jonka kanssa ei haluttaisi viettää aikaa?
Minusta tässä on klassinen "musta lammas" -kuvio. Sisko on kultainen lapsi, veli näkymätön (joka yrittää myötäillä muita ettei hän joutuisi negaation kohteeksi) ja ap se musta lammas joka tarvitaan ukkosenjohdattimeksi ottamaan syy kaikesta pahasta. Vanhemmat jollain tavalla persoonallisuushäiriöisiä kun moinen kuvio on synnytetty. Usein ainoastaan se musta lammas hoksaa tämän kuvion, koska muilla ei "ole syytä" - ainakaan niin kauan, kuin se kaikki perheen sisäinen paska johdetaan siihen mustaan lampaaseen. Muillahan on silloin kaikki aivan mainiosti eikä mitään korjattavaa elämässään tai käytöksessään.
Ap:lle suosittelisin itsesi poistamista tuosta pelistä kokonaan. Todnäk loppusuvunkin sisällä alkaa silloin pikkuhiljaa salamoimaan, kun kaikkea ei voida johtaa sinuun (tai sitten ei, poissaolevanakin voit olla toki heidän mielestään syyllinen kaikkeen mahdolliseen...). Mutta ainakaan silloin et enää itse kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin niin onnellinen, jos ei tarvitsisi nähdä ainuttakaan sukulaista jouluna.
Koko vuoden stressaavin tapahtuma, mitä joutuu stressaamaan kuukausi tolkulla.
Mitenköhän onnistun väistelemään tänä vuonna...
N31
Sanot, että sinulla on tänä vuonna omat suunnitelmat ja että menet niiden mukaan. Oikein iloista ja rauhallista joulua koko suvulle, nähdään ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap:n lapsuudenperhe vain ihmettelisi että mitä, eihän me mitään olla tehty, ap on ihan outo. Ikävän usein se on niin, että lapsissa on se kunnollinen, joka hoitaa asiansa mallikelpoisesti ja sitten niitä, jotka ovat kuin käenpoikia, vaativat kaiken ja vielä lisää. Ja mitä tekevät vanhemmat, no hyysäävät tietenkin niitä käenpoikiaan, kun ne tarvitsee apua! Se kunnollinen on näkymätön eikä saa mitään koskaan, ei huomiota, ei ystävällisyyttä, ei apua - koska eihän se mitään tarvii koska selviää itse. Parhaassa tapauksessa hoitaa vielä vanhenevat vanhempansakin.
Miehen perheessä mies on juuri se kunnollinen asiansa hyvin hoitanut.
Omat vanhempani taas ovat aina olleet esimerkillisen tasapuolisia.
Hyvää odotusta ap:lle, sinuna en rupeaisi tekemään asiasta mitään numeroa, järjestäkää oma joulunne ja nauttikaa siitä keskenänne. Sukulaisille voitte sanoa, että pidätte oman joulun kotona. Ette te sitä muuta porukkaa tarvitse, eivätkä he ansaitse nähdä sinun pahaa mieltäsi.
Aika pitkälle vietyjä analyyseja teet sinulle tuntemattomasta suvusta yhden keskustelun perusteella.
Mutta kuitenkin nappiin meni. Siskolle on ostettu asunnot ja minä aina ostanut töitä tekemällä ja säästämällä omani. Sisko ei ole ollut töisssä koskaan, raukalla on aina todella huono tilanne ja hän tarvitsee apua kuten omistusasunnon.
ap
Minulla tuli ihan sama mieleen kuin tämän lainausketjun ekalla ap:n juttua lukiessani. Myös miehen perheessä on niin, että mies on se kunnollinen aina asiansa hoitanut ja veli hunsvotti, joka osaa aina vain sotkea asiansa. Hänelle ostetaan uudet huonekalut, tuetaan, autetaan, kehutaan, ylistetään jne. ihan olemattomistakin asioista. Miestä ei koskaan edes kiitetä mistään, vaikka hän on se, joka huolehtii myös vanhempiensa asioita, pihatöitä jne. Jos veli lupaa tulla leikkaamaan nurmikon, heti soitetaan meille ja kerrotaan, että on se reipas kun ehtii tämänkin tehdä. Ja tekeekö hän sitten niin kuin lupaa? Ei. Lopulta mies käy leikkaamassa sen nurmikon. Mies on esikoinen, veli kuopus. Mites muilla?
Vierailija kirjoitti:
No turhaahan tuo tietysti on tuo suuttuminen. Mutta ymmärrettävää, raskaana ollessa kun tunteet on tosi herkillä. Siksi sinun kannattaakin nyt vähän hellittää ja jättää monta asiaa sanomatta (vaikka sattuukin) Sillä ymmärrät ja näät aika suurella todennäköisyydellä asiat toisin kun oma lapsesi on syntynyt ja se on vähän vanhempikin. Ja jos nyt sanot/teet jotain mikä katkaisee hyvät välit perheeseesi saat sitten katua turhaan. Ja sitten ei välttämättä olekkaan helppo niitä välejä korata. Toki isovanhemmat menee sinne missä lapsenlapset on jouluna se on ihan ymmärrettävää.
Koittakaa keksiä jotain ihanaa ja romanttista joulunviettoa keskenään. Sillä siihen ei olekkaan sitten vuosiin aikaa. Tehkää sellainen joulu millaista ette pysty tekemään moneen vuoteen uudelleen. Ehkä ette koskaan.
Nauttikaa rauhasta ja toisistanne. Niitä peheen yhteisiä jouluja tulee vielä tosi paljon mutta kahdenkeskisiä ei varmaan ehkä koskaan.
Haloo!! Ap:lla on jo kaksi lasta, tämä syntyvä on jo kolmas. Isovanhempia vaan ei tunnu kiinnostavan kuin yhden lapsen lapset. Niitä mennään katsomaan vaikka ulkomaille, muita ei edes kotimaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä saisin kutsun joulun viettoon maalle isoon taloon tai kaupunkiin ahtaaseen kerrostaloasuntoon ja osa porukasta joutuisi majoittumaan hotelliin, valitsisin ilman muuta sen maaseudun joulun. En joulu tekemään tuollaisia valintoja, sillä vietämme joulun mieheni kanssa kahden ja asumme maaseutumaisessa paikassa. Kotimme on aivan taajaman reunamilla ja ihailemme avaraa peltomaisemaa. Siinä se joulun tunnelma tulee, kun sytyttelemme pihalle ulkotulia ja laitamme terassille jouluvaloköynnökset.
Juuri näin, Meilläkään ei vietetä isoja sukujouluja, itse asiassa emme tapaa joulun aikaan lainkaan. Aattona soittelemme hyvän joulun toivotukset ja sitten jokainen rauhoittuu viettämään joulua omalla tavallaan. Vietin jopa muutaman joulun yksin ja nautin niistä aivan suunnattomasti. Oli ihanaa ostaa herkkuja vain itselle, sai ostaa tuota 100 grammaa, tuota 200 grammaa jne. Ei tarvinnut miettiä muiden makumieltymyksiä. Söin silti ihan perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja, mutta lisänä spesiaalijuttuja vain minulle.
Oli taivaallista rauhoittua hyvän kirjan seuraan, ei kiljuvia kakaroita ja riiteleviä sukulaisia. Vain oma rauha. Nyt olemme miehen kanssa kahden ja nautimme rauhasta. Toivottavasti miehen tytär ei kutsu meitä heille joulun viettoon, siellä on muutaman kuukauden ikäiset kaksoset ja kolme vuotias esikoinen. Minä en ainakaan menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap:n lapsuudenperhe vain ihmettelisi että mitä, eihän me mitään olla tehty, ap on ihan outo. Ikävän usein se on niin, että lapsissa on se kunnollinen, joka hoitaa asiansa mallikelpoisesti ja sitten niitä, jotka ovat kuin käenpoikia, vaativat kaiken ja vielä lisää. Ja mitä tekevät vanhemmat, no hyysäävät tietenkin niitä käenpoikiaan, kun ne tarvitsee apua! Se kunnollinen on näkymätön eikä saa mitään koskaan, ei huomiota, ei ystävällisyyttä, ei apua - koska eihän se mitään tarvii koska selviää itse. Parhaassa tapauksessa hoitaa vielä vanhenevat vanhempansakin.
Miehen perheessä mies on juuri se kunnollinen asiansa hyvin hoitanut.
Omat vanhempani taas ovat aina olleet esimerkillisen tasapuolisia.
Hyvää odotusta ap:lle, sinuna en rupeaisi tekemään asiasta mitään numeroa, järjestäkää oma joulunne ja nauttikaa siitä keskenänne. Sukulaisille voitte sanoa, että pidätte oman joulun kotona. Ette te sitä muuta porukkaa tarvitse, eivätkä he ansaitse nähdä sinun pahaa mieltäsi.
Aika pitkälle vietyjä analyyseja teet sinulle tuntemattomasta suvusta yhden keskustelun perusteella.
Mutta kuitenkin nappiin meni. Siskolle on ostettu asunnot ja minä aina ostanut töitä tekemällä ja säästämällä omani. Sisko ei ole ollut töisssä koskaan, raukalla on aina todella huono tilanne ja hän tarvitsee apua kuten omistusasunnon.
ap
Minulla tuli ihan sama mieleen kuin tämän lainausketjun ekalla ap:n juttua lukiessani. Myös miehen perheessä on niin, että mies on se kunnollinen aina asiansa hoitanut ja veli hunsvotti, joka osaa aina vain sotkea asiansa. Hänelle ostetaan uudet huonekalut, tuetaan, autetaan, kehutaan, ylistetään jne. ihan olemattomistakin asioista. Miestä ei koskaan edes kiitetä mistään, vaikka hän on se, joka huolehtii myös vanhempiensa asioita, pihatöitä jne. Jos veli lupaa tulla leikkaamaan nurmikon, heti soitetaan meille ja kerrotaan, että on se reipas kun ehtii tämänkin tehdä. Ja tekeekö hän sitten niin kuin lupaa? Ei. Lopulta mies käy leikkaamassa sen nurmikon. Mies on esikoinen, veli kuopus. Mites muilla?
Sama juttu. Perheen kunnollinen, asiansa hyvin hoitanut ei ansaitse muuta kuin työvelvotteita. Tyttären lapset on kaikki hyviä, etenkin pojat, ja adoptiolapset, joilla on ollut niin vaikee elämä että ansaitsevat kaiken huomion.
220 lisää vielä että itse en oikein käsitä miksi pitää viettää aikaa yhdessä niin paljon jos jo kättelyssä tietää toisen oikukkaaksi ja määräileväksi. Eikö siinä tapauksessa ole helpompi olla itsekseen.
Minun oma sisko on vähän pompotteleva myös ja kun aikaan vietimme jouluja yhdessä niin itselläni oli aina huono olo siitä että tein liian vähän tms. tai sitten hän mökötti milloin mistäkin eli käytännössä kaikki miettivät hänen mielialojaan ja toimivat sen mukaan. En kyllä enää jaksaisi sellaista. Nuorempana jotenkin meni paremmin mutta sitten tajusin että ei ole järkeä viettää aikaa ahdistavassa seuravassa vaikka kyse olisikin sukulaisista. Nyt koen vapautta ja nautin suunnattomasti kun ei tarvitse miellyttää ketään.