Perheeni jättää meidät pois joulunvietosta

Itse olen tavallaan iloinen, että siskoni - heh ;) teki yhdestä tällaisesta "perhejoulusta" painajaisen . Sai kaksi lasta alle vuoden välein ja oli tietenkin väsynyt vielä taaperovaiheessakin.

Sai aivan megalomaaniset raivarit jo ennen kuin oli ehditty joulurauhaa julistaa, jostain aivan mitättömästä aikatauluseikasta. Muistaakseni johtui jotenkin joulupukin käynnin väärään ajankohtaan hänen lastensa kannalta, joilla oli tiukka päiväunirytmi. ja kun hän keksi välttämättä pukin haluta, niin oli jäljellä ota tai jätä -aikoja.

Koko joulu sujui älyttömän kireissä tunnelmissa, ihan kuin jostain sketsisarjasta.

Sen jälkeen päätimme vanhempieni ja veljeni kanssa, että se niistä sukujouluista ja se on ollut paras päätös ikinä. Meille on oman perheen kanssa muodostunut ihana jouluperinne (tästä on siis aikaa jo melkein kymmenen vuotta), enkä enää suostuisi isoihin sukujouluihin.

Välillä vanhemmat ovat meillä ja yhden joulun olemme sen jälkeen viettäneet anoppilassa, mutta pääasiassa ihan oman perheen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitens tää homma oli kesällä tästä joulun vietosta yhdessä sovittu?

Nyt jos juhannusiltana ap:lle on tullut idea, että olis hei hienoo viettää joulua kaikki yhdessä. Kaikki nyökkää, joo totta (mitä muuta kehtaa sanoa).

Sitten ap jatkaa: "...te voisitte kaikki tulla meidän luo Helsinkiin, nyt kun mäki oon raskaana!!"

Muut:"....joo no katellaan, onhan tässä jouluun vielä aikaa"

Ap:"Jee parasta, että tuutte meille jouluksi ja tuotte sit kaikkee ruokaa mukananne, ettei mun tartte emännöidä. Kivaa!

Muut:"...ööö....(mitä just tapahtui)"

Ja sit se oli ap:n mielestä sovittu juttu.

 

Ei se nyt kyllä noin mennyt ollenkaan, kaikki yhdessä pohdimme vaihtoehtoja ja valitsimme koko tilannetta katsoen meidän kodin ja jopa majoituspaikat että kaikki mahtuisivat. Ja kun sanoin mielenpahoituksesta siskolle ja veljelle, kumpikin myönsi että näin oli todella kesällä sovittu mutta tilanne on muuttunut ja sisko onkin nyt liian väsynyt ja nyt on myös oma uusi koti jota ei silloin ollut jossa hän haluaa viettää joulun. Tämä on oma oikeutensa, mutta miksi koko suvun suunnitelma piti muuttaa kun sisko ei tulekaan? Jos vain vanhempani tulisivat meille ja veljen perhe viettäisi joulun sovitusti meillä ja nukkuisi omassa kodissaan, niin tilanpuutettakaan ei olisi. Mutta näin ei tule tapahtumaan ikimaailmassa. Siskoa ei koskaan jätettäisi yksin.

 

ap

Kuten itsekin sanoit, tilanne on nyt muuttunut kesästä. Jos sekä vanhempasi, veljesi ja siskosi viettävät joulun mieluummin siskosi uudessa kodissa, niin miksi ihmeessä heidän pitäisi vastahakoisesti tulla teille? Kuka tuosta tilanteesta hyötyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D täällä on tosi katkeraa jengiä, esim 168... Ai hyvänen aika, osuuko omaan nilkkaan tuo sisaruksen huono kohtelu? Ap ymmärrän niin hyvin. Sitä yrittää ja toivoo, yrittää ja uskoo. Koska kuvittelee, että muutkin ovat valmiita tekemään uhrauksia, että saisi olla yhdessä. Ja ajattelee, että ollaan perhettä, nielee ylpeytensä ja haluaa vain lapsellisesti olla rakastettu ja kaivattu. Anna niiden olla. Sulla on oma perhe nyt<3 kasvatte vahvaksi porukaksi ja pysytte yhdessä! Unohda muiden aiheuttama mielipaha ja nauti pikkutontuistasi <3

Ihmettelin vain, kun luki koko ketjun, että erikoinen perhe, että kaikissa on jotain vikaa, mutta ei ap.ssa.

Olen nähnyt elämässäni näitä uhreja työpaikoilla ja muuallakin. Juuri se, joka koko ajan valittaa, että häntä kiusataan ja häntä vältellään ja kaikki ovat paskoja. Vaikka miten päin oltaisiin alussa, niin silti kaikilla on kuulemma häntä vastaan mitään. Sen varjolla hän voi tehdä mitä tahansa, kun kaikki ovat kiusaajia. Kun lopulta tätä yhtä vältellään, kun ei kestetä sen piikittelyä yms, hän tekee valituksen työpaikkakiusaamisesta, kun kukaan ei puhu hänelle mitään.

168

Onko mielessäsi käynytkään ajatusta, että ehkäpä ap ei ole yhtä kuin työkaverisi? Että maailmaan mahtuu todella monenlaisia tilanteita ja jos sinä olet elämässäsi kokenut jonkun yhden variaation niistä, niin on aika putkinäköistä vetää yhtäläisyysmerkkejä kaikkiin vähänkään vastaaviin tilanteisiin? Juuri noin tyyliin sukuriita--->ongelmia ihmissuhteissa----->työkaverilla oli ongelmia---->ap on samanlainen kuin työkaverisi. Aihe vapaan mädänneisyys on juuri yksinkertaisissa ihmisissä, keskustelut ovat yhtä tervanjuontia tämän takia. En ole ap enkä tuo toinen kirjoittaja, mutta rasittaa vain tuo mustavalkoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D täällä on tosi katkeraa jengiä, esim 168... Ai hyvänen aika, osuuko omaan nilkkaan tuo sisaruksen huono kohtelu? Ap ymmärrän niin hyvin. Sitä yrittää ja toivoo, yrittää ja uskoo. Koska kuvittelee, että muutkin ovat valmiita tekemään uhrauksia, että saisi olla yhdessä. Ja ajattelee, että ollaan perhettä, nielee ylpeytensä ja haluaa vain lapsellisesti olla rakastettu ja kaivattu. Anna niiden olla. Sulla on oma perhe nyt<3 kasvatte vahvaksi porukaksi ja pysytte yhdessä! Unohda muiden aiheuttama mielipaha ja nauti pikkutontuistasi <3

Ihmettelin vain, kun luki koko ketjun, että erikoinen perhe, että kaikissa on jotain vikaa, mutta ei ap.ssa.

Olen nähnyt elämässäni näitä uhreja työpaikoilla ja muuallakin. Juuri se, joka koko ajan valittaa, että häntä kiusataan ja häntä vältellään ja kaikki ovat paskoja. Vaikka miten päin oltaisiin alussa, niin silti kaikilla on kuulemma häntä vastaan mitään. Sen varjolla hän voi tehdä mitä tahansa, kun kaikki ovat kiusaajia. Kun lopulta tätä yhtä vältellään, kun ei kestetä sen piikittelyä yms, hän tekee valituksen työpaikkakiusaamisesta, kun kukaan ei puhu hänelle mitään.

168

En ole muuten missään muussa elämäni tilanteessa tuntenut olevani sorrettu. Kuulun työpaikalla joukkoon eikä minua kiusata. Minulla on hyviä ystäviä ja hyvät välit mieheen ja lapsiin. Tämän lapsuudenperheeni on ainoa joukko josta minut jätetään ulos.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D täällä on tosi katkeraa jengiä, esim 168... Ai hyvänen aika, osuuko omaan nilkkaan tuo sisaruksen huono kohtelu? Ap ymmärrän niin hyvin. Sitä yrittää ja toivoo, yrittää ja uskoo. Koska kuvittelee, että muutkin ovat valmiita tekemään uhrauksia, että saisi olla yhdessä. Ja ajattelee, että ollaan perhettä, nielee ylpeytensä ja haluaa vain lapsellisesti olla rakastettu ja kaivattu. Anna niiden olla. Sulla on oma perhe nyt<3 kasvatte vahvaksi porukaksi ja pysytte yhdessä! Unohda muiden aiheuttama mielipaha ja nauti pikkutontuistasi <3

Ihmettelin vain, kun luki koko ketjun, että erikoinen perhe, että kaikissa on jotain vikaa, mutta ei ap.ssa.

Olen nähnyt elämässäni näitä uhreja työpaikoilla ja muuallakin. Juuri se, joka koko ajan valittaa, että häntä kiusataan ja häntä vältellään ja kaikki ovat paskoja. Vaikka miten päin oltaisiin alussa, niin silti kaikilla on kuulemma häntä vastaan mitään. Sen varjolla hän voi tehdä mitä tahansa, kun kaikki ovat kiusaajia. Kun lopulta tätä yhtä vältellään, kun ei kestetä sen piikittelyä yms, hän tekee valituksen työpaikkakiusaamisesta, kun kukaan ei puhu hänelle mitään.

168

En ole muuten missään muussa elämäni tilanteessa tuntenut olevani sorrettu. Kuulun työpaikalla joukkoon eikä minua kiusata. Minulla on hyviä ystäviä ja hyvät välit mieheen ja lapsiin. Tämän lapsuudenperheeni on ainoa joukko josta minut jätetään ulos.

 

ap

Eiväthän he ole jättäneet sinua pois joulunvietosta, vaan sinä olet itse päättänyt jättäytyä pois tänä vuonna, koska heidän suunnitelmansa ei kelpaa sinulle.

Ennen tätä ap:n vastausta en uskonut, että tämä olisi provo. Nyt en ole niin varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tulepas ap vastailemaan, jookos!

 

Oliko tuo joulunvietto teidän kotona jo sovittu, vai vain pintapuolisesti ideoitu?

 

Oletko kertonut sukulaisillesi että pahoitit mielesi (lastenkin puolesta!) ohareista? Jos olet, niin mitä ne vastasivat?

 

Miten se viime joulu meni; pyydettinkö teitä mukaan reissuun? Miksi ette olleet mukana?

 

Joka tapauksessa ymmärrän täysin että sua ketuttaa, niin ketuttais muakin.

 

Ap vastailee.

 

Sovimme kesällä että vietämme joulun joka tapauksessa yhdessä ja keksimme keinon jolla se tapahtuu. Sisko ja veli suosi jo silloin ajatusta olla siskon luona kun siellä on enemmän tilaa, itse vastasin että olisihan se kiva mutta en halua lähteä kauas kotoa paria viikkoa ennen laskettua aikaa kun tarvitsen sektion ja lääkäri on sanonut että muiden synnytysten perusteella vauva syntyisi alakautta rytinällä ja tehden suuria tuhoja eli ehkä parasta pysyä kotosalla hyvissä ajoin että ehdin varmasti saada sen sektion. Kerroin että olen myös töissä laskettuun aikaan asti ja muutenkin varmaan liian väsynyt matkustamaan siinä vaiheessa, mutta ensi vuonna voitaisiin olla siskon luona. He olivat samaa mieltä ja sitten sovimme että sisko tulisi meille lasten kanssa (on juuri eronnut puolisostaan), saisivat vaikka yhden makuuhuoneen ja veli majoittaisi vanhemmat. Kun kerroimmme vanhemmillemme, äiti sanoi että olisi kivempaa ja kätevämpää olla siskon luona kun kaikki mahtuu samaan paikkaan, mutta voivat vaikka vuokrata siskon kanssa hotellin pariksi päiväksi Helsingistä (jossa veli ja minä asumme). Isä sanoi että mielummin ei viettäisi joulua ollenkaan mutta olisi mielellään siskolla kun se on lähellä kotia mutta voisivat ajella meille päin vaikka tapaninpäivänä, eihän joulu ole päivän päälle, se on kokonainen viikko. Minä olen eri mieltä. Minusta joulu on 24. päivä ja muilla päivillä ei väliä.

 

Kerroin pettymyksestäni veljelle ja hän sanoi että ymmärtää mutta nyt ei tiedä mitä pitäisi tehdä, koska näyttää siltä että joka tapauksessa perhe erottuu jouluksi kun minä en suostu siskolle ja sisko ei suostu meille. Kuitenkin itse menisi mielummin maalle niinkuin arvelinkin mutta ikävä olla meistä erossa. Kerroin siskolle ja hän sanoi että on väsynyt muutosta ja erosta ja vauvan ja taaperon yksinhuoltajaksi jäämisestä ja haluaa olla ensimmäisen joulun kotona omassa uudessa talossaan ja ei tiedä miten sovittaa lasten isän kuvioihin. Että hänellä ei ole muutenkaan rahaa ostaa kenellekään lahjoja ja että hänen lapsensa joka tapauksessa jäävät joulu-illasta pois kun menevät klo 18:00 nukkumaan ja heräävät klo 05:00 joka ei myöskään ole kivaa kenellekään jos on vieraana. Kuitenkin sanoi että ei lupaa mitään vielä tässä vaiheessa ja antaa vanhempani päättää mitä tehdään. Sanoin että asiasta sovittiin jo kesällä ja hän vastasi että niinpä, mutta että voisivat olla aaton kotona ja tulla meille vaikka seuraavan päivänä (isäni sanat). Vanhemmilleni en ole vielä puhunut, ovat matkalla.   

 

Viime jouluna sisko oli synnyttämässä ulkomailla (ex-puoliso on ulkomaalainen) ja vanhempani ja veljen perhe meni sinne joulua sekä lapsen synytmää viettämään. Me olisimme halunneet mennä mutta meillä ei ollut varaa matkustaa. Meitä ei tosin edes kutsuttu mukaan eikä meille edes soitettu jouluaattona. Tuntuu siltä että ovat nyt päättäneet että ovat jouluaatot nyt tästä lähtien yhdessä ja meitä nähdään vähemmän tärkeinä päivinä.

 

Olisi kiva jos olisi tosiaan miehen perhettä lähellä jolloin voisimme mennä sinne ja unohtaa tämän draaman. Hänellä ei ole sisaruksia, vain vanhemmat jotka ovat eläkkeellä Espanjassa. 

 

Ymmärrän siskon vaikean tilanteen mutta silti minusta olisi reilua että ainakin veljen perhe tulisi meille jos vanhempani ja sisko ovat maalla että emme jäisi taas yksin jouluksi. Viime joulu tuntui todella surulliselta ja yksinäiseltä varsinkaan kun meille ei edes soitettu. 

 

ap

1. Milloin sulla siis on suunniteltu sektio? Viikolle 38 tai 39? Jouluna olisit kuitenkin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos alakautta ei voi synnyttää, sektiopäivä sovitaan eikä mennä synnytyksen alettua synnärille, jossa tehdään päivystyksellinen sektio, ellei vauva tule aikaisemmin.

2. Missä työssä ollaan töissä laskettuun aikaan asti??

3. Vuosi sitten oli iloinen perhejoulu ulkomailla, jolloin sisareni synnytti. Siis menikö hän synnyttämään ulkomaille jouluksi, vai asuiko hän ulkomailla jossa synnytti?

4. Noin puoli vuotta joulusta sisko on eronnut ja ostanut tilavan talon(?) läheltä vanhempiasi. Ei kuitenkaan tiedä, mitä tekisi lasten isän kanssa. Siis onko tämä isä ulkomailla vai samalla paikkakunnalla? Mitä tekemistä ja miettimistä siinä on?

Jos on samalla paikkakunnalla, niin eikö se ole ihan selvä, että lapset viettävät joulua lähellä, jolloin pääsevät näkemään isää?

5. Isäsi ei halua kenenkään nurkkiin jouluna, haluaisi olla siskosi luona joulun josta pääsisi omaan kotiin yöksi, niinkö? Äitisi olisi mieluummin mennyt hotelliin kuin menisi toisen nurkkiin?

6. Siskon lapset nukahtavat klo 18, jolloin yleensä joulujuhlat jatkuvat vielä. Pitäisikö lapset herättää, jotta he pääsevät siirtymään hotelliin/veljen luokse?

I

Kärjistetysti siis näin:

Sisko on eronnut tänä vuonna, vanhemmalla lapsella ollut iso muutos: syntynyt pikkusisarus, vanhemmat eronneet, muutto uuteen kotiin ja joulua vietettäisiin ainakin 7 tunnin ajomatkan päässä (pysähdyksineen, jos riittääkään ellei koko matka pelkkää moottoritietä) kerrostaloasunnossa. Tavarat olisivat toisessa kodissa, enon luona.

I

Junalla matkustettaessa myös Helsingissä pitäisi liikkua julkisilla (koska kaksi lasta tarvitsee kaksi turvapenkkiä) tai taksilla. Isovanhempien kanssakaan ei ole kiva tulla, koska lastenistuinten kanssa takapenkille ei oikein enää mahdu aikuinen istumaan.

Lapset sitten herätettäisiin kun on aika poistua ap:n kotoa. Jos juhlat loppuvat ennen nukkumaanmenoa, juhlat käytännössä siirtyisivät veljen luokse, koska aikuiset eivät varmasti mene nukkumaan klo 18.

I

Jos synnytys alkaisi, ap lähtisi sektioon. Ilmeisesti yksin, koska moni on todennut, että mies voi hoitaa emännän velvollisuudet. Tai sitten itsekäs sisko ja tämän pillin mukaan tanssivat isovanhemmat ilolla hoitaisivat ap:n kaksi lasta jouluna vaikkei siitä ole ollut puhetta tai sovittu ketjun mukaan. Sektioista kotiutuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä, joten perhejoulu kutistuisi aika lailla, kun ainoa aikuinen joka halusi yhteisjoulun Helsinkiin, on sairaalassa ja häntä pitäisi siellä käydä tapaamassa.

I

Jos tämä ei ole provo, niin siirtäkää se perhejoulu vuoteen, jossa lapset ovat jo hiukan vanhempia, ja mielellään yhteen paikkaan. Tehkää joulusta omannäköisennne. Vähemmän stressiä, ei happamia naamoja, ei marttyyreitä kun kukaan ei joudu venymään yli omien rajojensa.

Vierailija kirjoitti:

" Aion ilmoittaa että ovat tehneet kantansa meidän suhteen selväksi ja sitten pitää pitkän tauon yhteydenottoon. "

 

Oletko ajatellut, tarvitseeko sinun tehdä selväksi heille että et aio pitää yhteyttä? Miksi sinun pitää antaa heille anteeksi/päästää heidät synneistään/tehdä selväksi, ettet aio pitää yhteyttä? Kuinka paljon heille tuleekaan parempi mieli siitä että juuri sinä katkaiset välit, koska hehän eivät ole tietenkään tehneet mitään väärää vaan se oletkin juuri sinä joka aiheutat mielipahaa katkaisemalla yhteyden.

Eikö vaan ole parempi heille olla liemissään ja sinun elää omaa elämääsi johon he eivät vaan sitten enää kuulu niin aktiivisesti?

Itsellä melko samanlainen tilanne ja aina kun olen kertonut että olen pahoittanut mieleni siitä että jäteätään ulkopuolelle niin kaikkien kommentti on ollut että "olet vähän outo kun tuolleen" tai  "aina toi sitten jaksaa naputtaa ja aiheuttaa muille mielipahaa" eli kielletään tietoisesti että omassa toiminassa olisi jotain korjattavaa, onhan se niin tuskallista ja ikävää.

Joten toivota heille iloisesti hyvää joulua ja uutta vuotta äläkä maalaile (uhkaile) mitään kuvia tulevaisuudesta. Rakenna hyvällä mielellä teidän näköinen joulu rakkaillesi miehelle ja lapsille, äläkä näytä varsinkaan lapsille (miehelle voit, koska hän varmasti tukee sinua) miten paljon olet pahoittanut mielesi, koska lapsesi imevät sinusta negatiivisuutta sukuasi kohtaan ja tuo vain ongelmia kun kohtaatte koska pienet padat kuulevat yllättävän paljon ja möläyttelevät asioita koska haluavat parantaa oman äidin mieltä tuomalla sen epäkohdan esille ettei äidillä olisi niin paha mieli.

Parempi siis keskittyä olennaiseen eli ihanaan ja hyvään jouluun omien lasten kanssa kuin murehtia tuota asiaa jota et pysty muuttamaan vaikka päälläsi seisoisit.

 

Kiitos tästäkin vastauksesta, olet täysin oikeassa. Helpommin sanottu kuin tehty tuo iloinen hyvän joulun toivotus kun minulla on oikeasti paha mieli, itseni tuntien haluaisin olla aito ja sanoa miten asiat oikeasti ovat, että olen vihainen. Ehkä pitäisi kuitenkin pyrkiä johonkin siltä väliltä. Esimerkiksi vain toteaminen että kaikki tekevät omat valintansa ja sitten vaan keskittyä omaan jouluun. Ongelmana tietysti että he huomaavat että olen vihainen viimeistään silloin kun en kutsu heitä jo heti synnytyssairaalaan vauvaa katsomaan joka syntyy tosiaan aika pian sen jälkeen. Tai jos en avaakaan ovea kun he saapuvat kasseineen korvausjouluvierailulle tapaninpäivänä. En halua heitä meille enkä vauvaa katsomaan tämän tempun jälkeen.

ap

Mä en ymmärrä, lähisuvusta on AP:lle paljon mielipahaa ja ylimääräistä harmia. Epäoikeudenmukaisuutta ja riitoja, asiat eivät mene kuten AP haluaisi, syystä tai toisesta.

Niin miksi sitten roikut tässä ajatuksessa, että pitäisi viettää joulua yhdessä? Ei pidä, pidät omat joulusi oman perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tätä ap:n vastausta en uskonut, että tämä olisi provo. Nyt en ole niin varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tulepas ap vastailemaan, jookos!

 

Oliko tuo joulunvietto teidän kotona jo sovittu, vai vain pintapuolisesti ideoitu?

 

Oletko kertonut sukulaisillesi että pahoitit mielesi (lastenkin puolesta!) ohareista? Jos olet, niin mitä ne vastasivat?

 

Miten se viime joulu meni; pyydettinkö teitä mukaan reissuun? Miksi ette olleet mukana?

 

Joka tapauksessa ymmärrän täysin että sua ketuttaa, niin ketuttais muakin.

 

Ap vastailee.

 

Sovimme kesällä että vietämme joulun joka tapauksessa yhdessä ja keksimme keinon jolla se tapahtuu. Sisko ja veli suosi jo silloin ajatusta olla siskon luona kun siellä on enemmän tilaa, itse vastasin että olisihan se kiva mutta en halua lähteä kauas kotoa paria viikkoa ennen laskettua aikaa kun tarvitsen sektion ja lääkäri on sanonut että muiden synnytysten perusteella vauva syntyisi alakautta rytinällä ja tehden suuria tuhoja eli ehkä parasta pysyä kotosalla hyvissä ajoin että ehdin varmasti saada sen sektion. Kerroin että olen myös töissä laskettuun aikaan asti ja muutenkin varmaan liian väsynyt matkustamaan siinä vaiheessa, mutta ensi vuonna voitaisiin olla siskon luona. He olivat samaa mieltä ja sitten sovimme että sisko tulisi meille lasten kanssa (on juuri eronnut puolisostaan), saisivat vaikka yhden makuuhuoneen ja veli majoittaisi vanhemmat. Kun kerroimmme vanhemmillemme, äiti sanoi että olisi kivempaa ja kätevämpää olla siskon luona kun kaikki mahtuu samaan paikkaan, mutta voivat vaikka vuokrata siskon kanssa hotellin pariksi päiväksi Helsingistä (jossa veli ja minä asumme). Isä sanoi että mielummin ei viettäisi joulua ollenkaan mutta olisi mielellään siskolla kun se on lähellä kotia mutta voisivat ajella meille päin vaikka tapaninpäivänä, eihän joulu ole päivän päälle, se on kokonainen viikko. Minä olen eri mieltä. Minusta joulu on 24. päivä ja muilla päivillä ei väliä.

 

Kerroin pettymyksestäni veljelle ja hän sanoi että ymmärtää mutta nyt ei tiedä mitä pitäisi tehdä, koska näyttää siltä että joka tapauksessa perhe erottuu jouluksi kun minä en suostu siskolle ja sisko ei suostu meille. Kuitenkin itse menisi mielummin maalle niinkuin arvelinkin mutta ikävä olla meistä erossa. Kerroin siskolle ja hän sanoi että on väsynyt muutosta ja erosta ja vauvan ja taaperon yksinhuoltajaksi jäämisestä ja haluaa olla ensimmäisen joulun kotona omassa uudessa talossaan ja ei tiedä miten sovittaa lasten isän kuvioihin. Että hänellä ei ole muutenkaan rahaa ostaa kenellekään lahjoja ja että hänen lapsensa joka tapauksessa jäävät joulu-illasta pois kun menevät klo 18:00 nukkumaan ja heräävät klo 05:00 joka ei myöskään ole kivaa kenellekään jos on vieraana. Kuitenkin sanoi että ei lupaa mitään vielä tässä vaiheessa ja antaa vanhempani päättää mitä tehdään. Sanoin että asiasta sovittiin jo kesällä ja hän vastasi että niinpä, mutta että voisivat olla aaton kotona ja tulla meille vaikka seuraavan päivänä (isäni sanat). Vanhemmilleni en ole vielä puhunut, ovat matkalla.   

 

Viime jouluna sisko oli synnyttämässä ulkomailla (ex-puoliso on ulkomaalainen) ja vanhempani ja veljen perhe meni sinne joulua sekä lapsen synytmää viettämään. Me olisimme halunneet mennä mutta meillä ei ollut varaa matkustaa. Meitä ei tosin edes kutsuttu mukaan eikä meille edes soitettu jouluaattona. Tuntuu siltä että ovat nyt päättäneet että ovat jouluaatot nyt tästä lähtien yhdessä ja meitä nähdään vähemmän tärkeinä päivinä.

 

Olisi kiva jos olisi tosiaan miehen perhettä lähellä jolloin voisimme mennä sinne ja unohtaa tämän draaman. Hänellä ei ole sisaruksia, vain vanhemmat jotka ovat eläkkeellä Espanjassa. 

 

Ymmärrän siskon vaikean tilanteen mutta silti minusta olisi reilua että ainakin veljen perhe tulisi meille jos vanhempani ja sisko ovat maalla että emme jäisi taas yksin jouluksi. Viime joulu tuntui todella surulliselta ja yksinäiseltä varsinkaan kun meille ei edes soitettu. 

 

ap

1. Milloin sulla siis on suunniteltu sektio? Viikolle 38 tai 39? Jouluna olisit kuitenkin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos alakautta ei voi synnyttää, sektiopäivä sovitaan eikä mennä synnytyksen alettua synnärille, jossa tehdään päivystyksellinen sektio, ellei vauva tule aikaisemmin.

2. Missä työssä ollaan töissä laskettuun aikaan asti??

3. Vuosi sitten oli iloinen perhejoulu ulkomailla, jolloin sisareni synnytti. Siis menikö hän synnyttämään ulkomaille jouluksi, vai asuiko hän ulkomailla jossa synnytti?

4. Noin puoli vuotta joulusta sisko on eronnut ja ostanut tilavan talon(?) läheltä vanhempiasi. Ei kuitenkaan tiedä, mitä tekisi lasten isän kanssa. Siis onko tämä isä ulkomailla vai samalla paikkakunnalla? Mitä tekemistä ja miettimistä siinä on?

Jos on samalla paikkakunnalla, niin eikö se ole ihan selvä, että lapset viettävät joulua lähellä, jolloin pääsevät näkemään isää?

5. Isäsi ei halua kenenkään nurkkiin jouluna, haluaisi olla siskosi luona joulun josta pääsisi omaan kotiin yöksi, niinkö? Äitisi olisi mieluummin mennyt hotelliin kuin menisi toisen nurkkiin?

6. Siskon lapset nukahtavat klo 18, jolloin yleensä joulujuhlat jatkuvat vielä. Pitäisikö lapset herättää, jotta he pääsevät siirtymään hotelliin/veljen luokse?

I

Kärjistetysti siis näin:

Sisko on eronnut tänä vuonna, vanhemmalla lapsella ollut iso muutos: syntynyt pikkusisarus, vanhemmat eronneet, muutto uuteen kotiin ja joulua vietettäisiin ainakin 7 tunnin ajomatkan päässä (pysähdyksineen, jos riittääkään ellei koko matka pelkkää moottoritietä) kerrostaloasunnossa. Tavarat olisivat toisessa kodissa, enon luona.

I

Junalla matkustettaessa myös Helsingissä pitäisi liikkua julkisilla (koska kaksi lasta tarvitsee kaksi turvapenkkiä) tai taksilla. Isovanhempien kanssakaan ei ole kiva tulla, koska lastenistuinten kanssa takapenkille ei oikein enää mahdu aikuinen istumaan.

Lapset sitten herätettäisiin kun on aika poistua ap:n kotoa. Jos juhlat loppuvat ennen nukkumaanmenoa, juhlat käytännössä siirtyisivät veljen luokse, koska aikuiset eivät varmasti mene nukkumaan klo 18.

I

Jos synnytys alkaisi, ap lähtisi sektioon. Ilmeisesti yksin, koska moni on todennut, että mies voi hoitaa emännän velvollisuudet. Tai sitten itsekäs sisko ja tämän pillin mukaan tanssivat isovanhemmat ilolla hoitaisivat ap:n kaksi lasta jouluna vaikkei siitä ole ollut puhetta tai sovittu ketjun mukaan. Sektioista kotiutuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä, joten perhejoulu kutistuisi aika lailla, kun ainoa aikuinen joka halusi yhteisjoulun Helsinkiin, on sairaalassa ja häntä pitäisi siellä käydä tapaamassa.

I

Jos tämä ei ole provo, niin siirtäkää se perhejoulu vuoteen, jossa lapset ovat jo hiukan vanhempia, ja mielellään yhteen paikkaan. Tehkää joulusta omannäköisennne. Vähemmän stressiä, ei happamia naamoja, ei marttyyreitä kun kukaan ei joudu venymään yli omien rajojensa.

Kunpa olisikin provo.  En ole varma miksi tilanne vaikuttaa epäuskottavalta, toki jokainen uskokoon mitä haluaa. Tässä kuitenkin vastaukset kysymyksiisi.

1. Sektio on suunniteltu uuden vuoden jälkeiselle viikolle, rv 39, mutta lääkärin mukaan parempi silti pysytellä kotosalla hyvissä ajoin ennen koska kaksi edellistä lasta syntyi todella nopeasti ja hieman etuajassa ja sisko ei asu tarpeeksi lähellä sairaalaa.

2. No melkein laskettuun aikaan asti olen töissä, kesällä oletin että se olisi laskettuun aikaan asti, sektiopäivää ei silloin vielä tiedetty. Minulla on pieni yritys jossa vain muutamia työntekijöitä ja kukaan ei voi tehdä töitäni sillä aikaa kun olen poissa, eli olen niin kauan töissä kuin mahdollista.

3. Sisko asui ulkomailla vielä viime jouluna, synnytti siellä, muutti takaisin Suomeen keväällä aviomiehensä kanssa, ja parisuhde alkoi melkein heti purkautumaan. Kun joulusta puhuttiin kesällä, ero oli lähellä mutta ei vielä tapahtunut.

4. Ex-puoliso on yhä samalla paikkakunnalla eri asunnossa mutta sisko ei tiedä mitä tekisi joulun ja hänen suhteen koska erosivat huonoissa väleissä, (mielestäni ei mikään ihme, siskoni kohtelee muita lähtökohtaisesti huonosti.) Silti ei halua ottaa lapsilta isää pois, ei ole varma miten kuvio menee nyt kun ero on tuore, tunteet vielä pinnassa ja eka joulu yh:na. Sisko puhui hänen ja lasten tapaamisesta mahdollisesti joulupäivänä.

5. Isä ei ole jouluihminen, mutta vielä vähemmän haluaa ajaa kauas kotoa. Äitini tekee mitä muut tekee, seuraa kuin lammas isää ja siskoa. Ehdotti hotellia yhdeksi majoitusvaihtoehdoksi että siskolla ja isällä olisi mukavampaa.

6. Kun suunnitelmista sovittiin kesällä, sisko ja lapset olivat tulossa meille yöksi eli ketään ei olisi tarvinnut herättää, heille olisi ollut meillä oma makuuhuone.

ap

Laitapa ap nyt jäitä hattuun ja alat kaikessa rauhassa valmistella omaa perhejoulua! Lasten kanssa pipareiden teko, jouluvalojen laitto, kynttilöiden poltoo jne. ja lepääminen olisi ehkä viisasta tässä vaiheessa. Vaikka em.tarinan perusteella otat sukujoulun vakavasti, koita päästä yli ja ajatella omia lapsia ja miestäsi sekä tulevaa vauvaa ensisijaisena perheenäsi. Ehdit nähdä sukulaisia kaikkina muina aikoina. Lämpöistä ja rauhallista joulua teidän perheellenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Aion ilmoittaa että ovat tehneet kantansa meidän suhteen selväksi ja sitten pitää pitkän tauon yhteydenottoon. "

 

Oletko ajatellut, tarvitseeko sinun tehdä selväksi heille että et aio pitää yhteyttä? Miksi sinun pitää antaa heille anteeksi/päästää heidät synneistään/tehdä selväksi, ettet aio pitää yhteyttä? Kuinka paljon heille tuleekaan parempi mieli siitä että juuri sinä katkaiset välit, koska hehän eivät ole tietenkään tehneet mitään väärää vaan se oletkin juuri sinä joka aiheutat mielipahaa katkaisemalla yhteyden.

Eikö vaan ole parempi heille olla liemissään ja sinun elää omaa elämääsi johon he eivät vaan sitten enää kuulu niin aktiivisesti?

Itsellä melko samanlainen tilanne ja aina kun olen kertonut että olen pahoittanut mieleni siitä että jäteätään ulkopuolelle niin kaikkien kommentti on ollut että "olet vähän outo kun tuolleen" tai  "aina toi sitten jaksaa naputtaa ja aiheuttaa muille mielipahaa" eli kielletään tietoisesti että omassa toiminassa olisi jotain korjattavaa, onhan se niin tuskallista ja ikävää.

Joten toivota heille iloisesti hyvää joulua ja uutta vuotta äläkä maalaile (uhkaile) mitään kuvia tulevaisuudesta. Rakenna hyvällä mielellä teidän näköinen joulu rakkaillesi miehelle ja lapsille, äläkä näytä varsinkaan lapsille (miehelle voit, koska hän varmasti tukee sinua) miten paljon olet pahoittanut mielesi, koska lapsesi imevät sinusta negatiivisuutta sukuasi kohtaan ja tuo vain ongelmia kun kohtaatte koska pienet padat kuulevat yllättävän paljon ja möläyttelevät asioita koska haluavat parantaa oman äidin mieltä tuomalla sen epäkohdan esille ettei äidillä olisi niin paha mieli.

Parempi siis keskittyä olennaiseen eli ihanaan ja hyvään jouluun omien lasten kanssa kuin murehtia tuota asiaa jota et pysty muuttamaan vaikka päälläsi seisoisit.

 

 

Kiitos tästäkin vastauksesta, olet täysin oikeassa. Helpommin sanottu kuin tehty tuo iloinen hyvän joulun toivotus kun minulla on oikeasti paha mieli, itseni tuntien haluaisin olla aito ja sanoa miten asiat oikeasti ovat, että olen vihainen. Ehkä pitäisi kuitenkin pyrkiä johonkin siltä väliltä. Esimerkiksi vain toteaminen että kaikki tekevät omat valintansa ja sitten vaan keskittyä omaan jouluun. Ongelmana tietysti että he huomaavat että olen vihainen viimeistään silloin kun en kutsu heitä jo heti synnytyssairaalaan vauvaa katsomaan joka syntyy tosiaan aika pian sen jälkeen. Tai jos en avaakaan ovea kun he saapuvat kasseineen korvausjouluvierailulle tapaninpäivänä. En halua heitä meille enkä vauvaa katsomaan tämän tempun jälkeen.

 

ap

Kun on kyse muista ihmisistä, niin aina ei ihmisten kanssa asiat mene niinkuin luulee/toivoo/olettaa. Emmä nyt sanois, että tämä on keneltäkää mitään varsinaista "temppuilua", tässä teidän tapauksessanne jokainen tekee joulun suhteen itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja, kuten sinäkin ap.

Enkä ymmärrä tuollaisia kostotoimenpiteitä, ettei vauvaa kutsuta katsomaan tai avata ovea, pahennat itse vaan tilannetta.

Minusta on lähtökohtaisesti väärin valehdella ja näytellä iloista, kun on oikeasti pahoittanut mielensä. Järkevämpää on kertoa rehellisesti, että olet pettynyt, kun kaikki juoksevat siskon oikkujen perässä ja kun jo toista joulua putkeen mennään siskon ehdoilla ja että koet, että koko elämän on näin tehty. Sitten kerrot, että haluat nyt viettää joulua oman perheen kesken ja keskittyä uuteen tulokkaaseen ilman että täytyy kuunnella siskon oikuttelua ja muiden myötäilyä ja että kun tilanne rauhoittuu, niin voidaan katsoa asiaa uudelleen. Nyt olet liian pettynyt jaksaaksesi löytää asiasta mitään positiivista.

Ja sen jälkeen teet johdonmukaisesti niin kuin koet olevan teidän perheellenne parasta. Ei tarvitse julistaa, että et enää ikinä halua heitä nähdä tai mitään muutakaan dramaattista, mutta ilman muuta se oma pettymys kannattaa sanoittaa ja vieläpä erittäin rehellisesti. Esim. älä muulle suvulle peittele vaan kerro suoraan, miksi ette vietä joulua yhdessä ja miten pettynyt siitä olet. Ei kannata mustamaalata mutta ei myöskään valehdella, koska viime kädessä olet todella heikoilla jäillä, jos joskus asiasta saa aikaan järkevän keskustelun. Mistä vanhempasi ja veljesi olisivat voineet tietää tunteesi kun esitit aina iloista ja onnellista?

Suosittelen siis opettelemaa sellaisen asiallisen tyylin, jolla tuot esille kokemasi vääryydet ilman tunteellista draamaa, ihan kuin vain latoisit faktoja ja toteat sen jälkeen pettymyksesi perheesi käytökseen. Näin he tietävät tarkalleen, mitä tunnet mutta eivät toisaalta pääse sanomaan, että olet vaikea ihminen, joka etsii vain draamaa.

Ymmärrän kyllä muuta sukua. Kun itse opiskelimme kaupungissa, todellakin menimme maalle vanhempien luo viettämään joulua. Palasimme kotiseudulle. Nyt asumme itse kotiseudulla lähellä vanhempia ja todellakaan en lähtisi sukuloimaan jouluksi kaupunkiin.

Ottaisin kutsun kaupunkiin vastaan kyllä vaikka loppiaisena, uutena vuotena ym. Mutta jouluna haluan olla rauhassa, että on tilaa olla. Kaupunkiasunnossa on ahdasta. En todellakaan menisi hotelliin jouluksi vieraaseen kaupunkiin ja reissaisi välillä sukulaisella. Ja taas hotelliin...

Tunnen yhden tällaisen marttyyrin, joka syyttää vanhempiaan ja perhettään huonosta kohtelusta. Toki joskus ollaan puolueellisia, vahingossa tai koska vaan ollaan samaa mieltä. Mutta tuntemani marttyyri tuottaa jatkuvaa pahaa mieltä kun haukkuu muita ja tuottaa riitaa. 

Itse tykkään kotiseudustani ja vanhemmistani ja muutin lähelle. Jos sisarukseni haluavat yhtä paljon vanhempieni kanssa olemista niin ovat tervetulleita heillä käymään tai muuttamaan lähemmäs. Minä olen läheinen koska vanhempieni kanssa koska soittelen, mitä tänään tehtäisiin jne. Veljeni mielestä olen hemmoteltu. Mutta veljeni on aivan yhtä tervetullut isäni kanssa kalaan tai äitini kanssa ostoksille jos haluaa.

Kannattaisi ottaa vanhempiesi kanssa puheeksi. Kerrot että tuli paha mieli, koska viime vuonna he menivät siskon luokse, mutta nyt eivät sinun luokse. Ei tarvitse vaatia heiltä vastauksia, mutta sen jälkeen he tietävät, että olet loukkaantunut.

Muuten jatka ystävällisellä linjalla. Välien rikkominen on niin turhaa. Itseään siinä vain rasittaa kun yrittää pitää mykkäkoulua, vaikka ketään ei kiinnosta mykkäkoulusi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, lähisuvusta on AP:lle paljon mielipahaa ja ylimääräistä harmia. Epäoikeudenmukaisuutta ja riitoja, asiat eivät mene kuten AP haluaisi, syystä tai toisesta.

Niin miksi sitten roikut tässä ajatuksessa, että pitäisi viettää joulua yhdessä? Ei pidä, pidät omat joulusi oman perheen kanssa.

En tiedä miksi roikun ajatuksessa että joulut vietetään yhdessä, ehkä siksi että näin on aina tehty koko elämäni ajan (paitsi viime vuonna). Olen tottunut isoon jouluporukkaan kaikkine riitoineen ja juhlatunnelmineen, ydinperheen kanssa joulu tuntuu vielä uudelta ja oudolta. Isovanhempieni ja tätejeni elon aikana hekin kuuluivat tähän sukujuhlaan. Ehkä se ei ajan mittaan enää tuntuisikaan oudolta jonkun ajan päästä jos siitä tulisi uusi perinne joka toistuisi joka vuosi. 

Tässä on myös se että jos kaikki sisarukset olisivat kotona viettämässä hiljaista perhejoulua, minäkin voisin sen tyytyväisenä tehdä, mutta kun nyt kaikki paitsi me ovat yhdessä, se tuntuu ikävältä. Tosiaan miehen puolesta paljon kivempaa olla kotona kuin tunkeutua siskoni nurkkiin, ei välitä hänestä mutta ei myös piittaa pahemmin joulusta, eli ihan sama. 

ap

Mua kiinnostaa ihan yleisellä tasolla se, missä vaiheessa on teidän mielestänne luvallista muuttaa (ihan mitä tahansa) suunnitelmia. Viime hetken muutokset eivät tietenkään käy, mutta jos joulun vietosta on vaikka juhannuksena sovittu suvun kesken, niin eikö sen jälkeen saa muuttaa mitään vaikka tapahtuisi mitä? Onko niin kiveen hakattu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, lähisuvusta on AP:lle paljon mielipahaa ja ylimääräistä harmia. Epäoikeudenmukaisuutta ja riitoja, asiat eivät mene kuten AP haluaisi, syystä tai toisesta.

Niin miksi sitten roikut tässä ajatuksessa, että pitäisi viettää joulua yhdessä? Ei pidä, pidät omat joulusi oman perheen kanssa.

 

En tiedä miksi roikun ajatuksessa että joulut vietetään yhdessä, ehkä siksi että näin on aina tehty koko elämäni ajan (paitsi viime vuonna). Olen tottunut isoon jouluporukkaan kaikkine riitoineen ja juhlatunnelmineen, ydinperheen kanssa joulu tuntuu vielä uudelta ja oudolta. Isovanhempieni ja tätejeni elon aikana hekin kuuluivat tähän sukujuhlaan. Ehkä se ei ajan mittaan enää tuntuisikaan oudolta jonkun ajan päästä jos siitä tulisi uusi perinne joka toistuisi joka vuosi. 

 

Tässä on myös se että jos kaikki sisarukset olisivat kotona viettämässä hiljaista perhejoulua, minäkin voisin sen tyytyväisenä tehdä, mutta kun nyt kaikki paitsi me ovat yhdessä, se tuntuu ikävältä. Tosiaan miehen puolesta paljon kivempaa olla kotona kuin tunkeutua siskoni nurkkiin, ei välitä hänestä mutta ei myös piittaa pahemmin joulusta, eli ihan sama. 

 

ap

Oletko miettinyt, että miehesi on joutunut viettämään joulunsa toraisan sukunne kanssa. Tuskin itse lähtisit itsellesi vieraan perheen jouluun kuuntelemaan heidän riitojaan joka joulu.

Itse olisin niin onnellinen, jos ei tarvitsisi nähdä ainuttakaan sukulaista jouluna.

Koko vuoden stressaavin tapahtuma, mitä joutuu stressaamaan kuukausi tolkulla.

Mitenköhän onnistun väistelemään tänä vuonna...

N31

Onko veljelläsi perhettä ja miten perhe suhtautuu tähän joulukuvioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Aion ilmoittaa että ovat tehneet kantansa meidän suhteen selväksi ja sitten pitää pitkän tauon yhteydenottoon. "

 

Oletko ajatellut, tarvitseeko sinun tehdä selväksi heille että et aio pitää yhteyttä? Miksi sinun pitää antaa heille anteeksi/päästää heidät synneistään/tehdä selväksi, ettet aio pitää yhteyttä? Kuinka paljon heille tuleekaan parempi mieli siitä että juuri sinä katkaiset välit, koska hehän eivät ole tietenkään tehneet mitään väärää vaan se oletkin juuri sinä joka aiheutat mielipahaa katkaisemalla yhteyden.

Eikö vaan ole parempi heille olla liemissään ja sinun elää omaa elämääsi johon he eivät vaan sitten enää kuulu niin aktiivisesti?

Itsellä melko samanlainen tilanne ja aina kun olen kertonut että olen pahoittanut mieleni siitä että jäteätään ulkopuolelle niin kaikkien kommentti on ollut että "olet vähän outo kun tuolleen" tai  "aina toi sitten jaksaa naputtaa ja aiheuttaa muille mielipahaa" eli kielletään tietoisesti että omassa toiminassa olisi jotain korjattavaa, onhan se niin tuskallista ja ikävää.

Joten toivota heille iloisesti hyvää joulua ja uutta vuotta äläkä maalaile (uhkaile) mitään kuvia tulevaisuudesta. Rakenna hyvällä mielellä teidän näköinen joulu rakkaillesi miehelle ja lapsille, äläkä näytä varsinkaan lapsille (miehelle voit, koska hän varmasti tukee sinua) miten paljon olet pahoittanut mielesi, koska lapsesi imevät sinusta negatiivisuutta sukuasi kohtaan ja tuo vain ongelmia kun kohtaatte koska pienet padat kuulevat yllättävän paljon ja möläyttelevät asioita koska haluavat parantaa oman äidin mieltä tuomalla sen epäkohdan esille ettei äidillä olisi niin paha mieli.

Parempi siis keskittyä olennaiseen eli ihanaan ja hyvään jouluun omien lasten kanssa kuin murehtia tuota asiaa jota et pysty muuttamaan vaikka päälläsi seisoisit.

 

 

Kiitos tästäkin vastauksesta, olet täysin oikeassa. Helpommin sanottu kuin tehty tuo iloinen hyvän joulun toivotus kun minulla on oikeasti paha mieli, itseni tuntien haluaisin olla aito ja sanoa miten asiat oikeasti ovat, että olen vihainen. Ehkä pitäisi kuitenkin pyrkiä johonkin siltä väliltä. Esimerkiksi vain toteaminen että kaikki tekevät omat valintansa ja sitten vaan keskittyä omaan jouluun. Ongelmana tietysti että he huomaavat että olen vihainen viimeistään silloin kun en kutsu heitä jo heti synnytyssairaalaan vauvaa katsomaan joka syntyy tosiaan aika pian sen jälkeen. Tai jos en avaakaan ovea kun he saapuvat kasseineen korvausjouluvierailulle tapaninpäivänä. En halua heitä meille enkä vauvaa katsomaan tämän tempun jälkeen.

 

ap

Kun on kyse muista ihmisistä, niin aina ei ihmisten kanssa asiat mene niinkuin luulee/toivoo/olettaa. Emmä nyt sanois, että tämä on keneltäkää mitään varsinaista "temppuilua", tässä teidän tapauksessanne jokainen tekee joulun suhteen itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja, kuten sinäkin ap.

Enkä ymmärrä tuollaisia kostotoimenpiteitä, ettei vauvaa kutsuta katsomaan tai avata ovea, pahennat itse vaan tilannetta.

En tiedä ovatko nuo varsinaisesti kostotoimenpiteitä, ap:lla on paha mieli ja raskaana tunteet pinnassa, eikä ehkä ole valmis kohtaamaan ihmisiä jotka aiheuttivat pahan mielen eikä olemaan asiallinen. Ehkä on viisasta että hän ei tapaa sukua vähään aikaan, ehkä juuri sillä hän välttäisi riitoja. Tiedän miten vaikeaa on kontrolloida raskaana omia tunteita ja käytöstä ja olen väsyneenä ja viimeisillään raskaana raivonnut paljon pienemmistä asioista. Miksi ihmeessä ap:n pitäisi ottaa iloisena vastaan näitä huonosti käyttäytyviä sukulaisia tapaninpäivänä jos häntä ei kiinnosta korvausjoulu? Tai kutsua synnytyssairaalaan kun on herkässä ja haavoittuvassa tilassa ja leikkauksesta toipilaana, ei siellä käyminen ole mikään suvun oikeus eikä itsestäänselvyys.

Ap:lle olisi varmasti ihan terve valinta ajatella omaa itseään, voimavarojaan ja sietokykyään, sitä muu suku näyttää tekevän piittaamatta siitä miten paljon poisjätetyksi tuleminen loukkaa ap:ta. Ei tarvitse esittää iloista jos ei ole iloinen, ainakaan minusta.