Pelottaa ja hävettää kertoa asiat psykoterapeutille!

Vierailija

Olen aloittelemassa terapiaa. Pelottaa kertoa insestistä ja muusta sairaasta. Mitä terapeutti tekee/sanoo? Pakko vain päästä puhumaan ennenkuin sekoa. Ahdistaa. Miten ne terapeutit kestää? Sanokaa että joku muukin on kertonut jotain tälläistä?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Se kuulee noita tarinoita joka päiv ja osaa kyllä auttaa sua. Ei noissa jutuissa ole mitään hävettävää, paitsi ehkä itsesi mielestä. Vaikka kuinka tuntuisi vaivaannuttavalta kertoa, annat palaa vain! Mieti kuinka helpottunut olo on kun saa kerrankin sanoa ääneen asian, mikä on painanut mieltä pitkään. Nyt teet sen!

Vierailija

Kyllä terapeutit kuulevat työssään kaikennäköistä joka päivä. Tsemppiä, kerro kun siltä tuntuu. Ekalla kerralla ei tarvitse kaikkea kertoa :)

Vierailija

Sinä voit kertoa _aivan mitä tahansa_. Se terapeutti on kyllä kouluttautunut ottamaan vastaan ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Et todellakaan ole ensimmäinen asiakas joka kertoo tuollaisista. Kerro myös hänelle kaikki tuntemuksesi; siis sen että sinua pelottaa kertoa. Sen kertominen on yhtä tärkeää.

Vierailija

Olen myös itse tehnyt lapsena kaikkea sairasta. :( kannan kauheasti syyllisyyttä mukana koko ajan. Miten voin sanoa ääneen miten paha olen ollut? :'(
Ap

Vierailija

Eiköhän he ole kuulleet kaiken mahdollisen. Heidän tehtävänsä on auttaa. Hienoa, että olet hakenut ja saat apua. Ota terapiasta kaikki irti ja puhu puhu puhu!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen myös itse tehnyt lapsena kaikkea sairasta. :( kannan kauheasti syyllisyyttä mukana koko ajan. Miten voin sanoa ääneen miten paha olen ollut? :'(
Ap

Se että tunnet syyllisyyttä kertoo että olet inhimillinen, se on hyvä juttu. Lapsena me emme ymmärrä mitä teemme, joten sillä ei ole väliä. Monet meistä on tehnyt lapsena vaikka mitä kauheuksia. Ethän sinäkään syytä muita lapsia kaikesta mitä eivät ymmärrä? Älä siis itseäsikään syytä. Mutta koska asia vaivaa, kerrot ihan rauhassa ne jutut. Kuten ylempänä sanottiin, kaikkea ei kerralla tarvitse sanoa. Kun olet ollut avoin, huomaat pian että eihän se niin pahaa lopulta ollutkaan :)

Muist että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia!

Vierailija

Älä stressaa terapian aloitusta. Ei siellä ekalla kerralla vielä kaikkea mahdollista puhuta. Se aika menee niin nopeasti, että hyvä kun se ehtii kysellä, että minkä ikäinen oot, missä asut, millainen perhe sulla on ja mistä olet kotoisin. Tietty se kysyy sitäkin, että miksi oot sinne tullut, mutta ei siihen heti mennä älyttömän syvälle.

Vierailija

Mutta haluaisin heti kättelyssä sylkäistä nämä saastaiset asiat pois minusta! Olen ahdistunut ja masentunut, mutta kaikkein suurin syy on se ettei kukaan koskaan voisi kuvitella mitä olen tehnyt, tämä syyllisyys. Ruoskin itseäni ihan hirveästi. Kirjoittaisin asiat tähän, mutta pelottaa että joku on heti tekemässä ilmoitusta johonkin. Toisaalta olin lapsi, mutta silti. Haluaisin tavallaan saada asiat anteeksi, uskon että kuolemanpelkokin loppuisi kun tietäisin että nyt olen sovittanut tekoni ja sanani. Anteeksi minun pitäisi tietenkin pyytää niiltä kenelle olen väärin tehnyt, toivottavasti saan terapeutilta voimaa ja neuvoja siihen.
Ap

Vierailija

Olen jutustellut kaikenmaailman sairaanhoitajien ja ilmaisten nuorisoterapeuttien kanssa pinnallisista asioista samalla kun he vilkuilevat kelloa, että joko se 45min on mennyt. Nyt haluaisin päästä pintaa syvemmälle. Aukaista suuni ja puhua, saada apua. En jauhaa tyhjänpäiväisiä asioita.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaisin heti kättelyssä sylkäistä nämä saastaiset asiat pois minusta! Olen ahdistunut ja masentunut, mutta kaikkein suurin syy on se ettei kukaan koskaan voisi kuvitella mitä olen tehnyt, tämä syyllisyys. Ruoskin itseäni ihan hirveästi. Kirjoittaisin asiat tähän, mutta pelottaa että joku on heti tekemässä ilmoitusta johonkin. Toisaalta olin lapsi, mutta silti. Haluaisin tavallaan saada asiat anteeksi, uskon että kuolemanpelkokin loppuisi kun tietäisin että nyt olen sovittanut tekoni ja sanani. Anteeksi minun pitäisi tietenkin pyytää niiltä kenelle olen väärin tehnyt, toivottavasti saan terapeutilta voimaa ja neuvoja siihen.
Ap

Kerro nyt edes jotain kun aloitit. Anteekai uteliaisuus.. Ja kyllä sä voit terapeutille sylkästä kaiken ekalla kerralla, niitä lähdette sitten pikkuhiljaa työstämään.

Vierailija

En ihan totta uskalla kertoa :'( Pelkään että joku niistä ihmisistä jotka tietää, tunnistaa minut. Tai että joku jäljittää ja kostaa. Tiedän senkin että alan olla jo vainoharhainen. Olen kantanut näitä asioita sisälläni kohta 20vuotta ja vetänyt itseni henkisesti ja fyysisesti ihan lukkoon. Olen alipainoinen, jatkuvasti sairas. Selkänikamani pitää aukasta vähän väliä koska käperryn niin itseeni, vedän itseäni kasaan. Haluaisin olla koko ajan sikiöasennossa. En osaa enää olla ihmisten kanssa. Haluan parantua. :(

Vierailija

Hei...sä et ole voinut tehdä mitään sellaista, mitä terapeutit ei ole jo kuullut.Sun paraneminen lähtee siitä, että sä kerrot sen, silloin joku muukin jakaa sun taakan. Voimia sulle!

Vierailija

Oon käynyt terapiassa syyskuusta ja viime kerralla kerroin raiskauksen kohteeksi joutumisesta. Se oli yllättävän helppoa eikä terapeutti järkyttynyt ja mulle tuli parempi olo. Aion myös joskus kertoa pahasta asiasta, jonka tein lapsena. Olin ajatellut että en kerro kenellekään, koska menetän täysin kasvoni tämän ihmisen silmissä, mutta olen miettinyt että olin silloin n.11 ja tapahtuneesta on siten jo melkein kaksi vuosikymmentä. Ehkä mä voin. onnea matkaan ap! Et todellakaan ole ainoa näiden asioiden kanssa. Muista se, että terapeutit tosiaan on tottuneet sellaiseen ja se on siellä sua varten. Eikä se haittaa vaikka olisit vaikeana siinä puhuessa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat