Lue keskustelun säännöt.
Lapset "asuvat" mummolassa
18.11.2015 |
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
Kommentit (271)
Tähän asiaan ei ole kuin yksi helpottava ratkaisu johon kaikki osapuolet voisivat suostua. Niille lapsille täytyy hankkia tukiperhe. Perheen joka hakee tukiperhettä ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas vaan tukiperhetyö on ennemminkin ennaltaehkäisevää perhetyötä. Lapset olisivat siellä tukiperheessä siis yhden viikonlopun kuukaudessa. Silloin isovanhemmat saisivat levätä sen viikonlopun ajan. Mutta niiden isovanhempien pitäisi käskeä niitä virallisia vanhempia hakemaan sitä tukiperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet niin huolissasi isovanhempien jaksamisesta, niin mitä jos sinä hoitaisit niitä lapsia joskus?
No sehän varmaan tilannetta parantaisi, kun lapsilla olisi vielä kolmaskin paikka jossa säännöllisesti olisivat hoidossa :D
Huonontaisiko se tilannetta?
Se parantaisi isovanhempien jaksamista niin, että ei jouduta huostaanottotilanteeseen kun isovanhemmat eivät jaksa enää.
Ilmeisesti aloittaja saisikin siis täältä tsemppiviestejä ja kannustusta, jos paljastaisi että ne ovatkin hänen omia lapsiaan jotka ovat hoidossa 24h. Nyt kun "puuttuu muiden asioihin" on vaan hullu ja katkera sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta niiden isovanhempien pitäisi käskeä niitä virallisia vanhempia hakemaan sitä tukiperhettä.
Minusta tukiperhe mahdollisuuden tai muutenkin tilanteen ongelmallisuuden voi vanhempien kanssa ottaa puheeksi muutkin kuin isovanhemmat.
Toisaalta taas on niitä perheitä joissa nimenomaan isovanhemmat esim. vastustaa avun hakemista muualta. He voivat esim. kokea häpeälliseksi sen että eivät kykenisi auttamaan lapsensa perhettä tarpeeksi. Myös isovanhempien kanssa kannattaa keskustella siitä että heidän jaksamisensa on varmasti rajallista ja apua on mahdollista sitä tarvitessa hakea muualtakin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittaja saisikin siis täältä tsemppiviestejä ja kannustusta, jos paljastaisi että ne ovatkin hänen omia lapsiaan jotka ovat hoidossa 24h. Nyt kun "puuttuu muiden asioihin" on vaan hullu ja katkera sekopää.
kyllä, haluaisin että hän mielummin kuormittaa isovanhempia kuin veronmaksajia, jos hänen ei jostain syystä näytä siihen hoitamiseen itse kykenevän. Ei kaikkea vaan kuulu maksattaa veronmaksajilla ja kuvitella, että kyllä yhteiskunta hoitaa.
Kukaan ei ole sanonut, että ruon tyyppiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia. Siksi on hyvä, että noissa tapauksissa on hyvät isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittaja saisikin siis täältä tsemppiviestejä ja kannustusta, jos paljastaisi että ne ovatkin hänen omia lapsiaan jotka ovat hoidossa 24h. Nyt kun "puuttuu muiden asioihin" on vaan hullu ja katkera sekopää.
kyllä, haluaisin että hän mielummin kuormittaa isovanhempia kuin veronmaksajia, jos hänen ei jostain syystä näytä siihen hoitamiseen itse kykenevän. Ei kaikkea vaan kuulu maksattaa veronmaksajilla ja kuvitella, että kyllä yhteiskunta hoitaa.
Kukaan ei ole sanonut, että ruon tyyppiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia. Siksi on hyvä, että noissa tapauksissa on hyvät isovanhemmat.
Miten AP on nyt teoillaan kuormittanut veronmaksajia!? Hän ei ole itse sanonut mitään esim. lastensuojeluilmoituksista tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittaja saisikin siis täältä tsemppiviestejä ja kannustusta, jos paljastaisi että ne ovatkin hänen omia lapsiaan jotka ovat hoidossa 24h. Nyt kun "puuttuu muiden asioihin" on vaan hullu ja katkera sekopää.
kyllä, haluaisin että hän mielummin kuormittaa isovanhempia kuin veronmaksajia, jos hänen ei jostain syystä näytä siihen hoitamiseen itse kykenevän. Ei kaikkea vaan kuulu maksattaa veronmaksajilla ja kuvitella, että kyllä yhteiskunta hoitaa.
Kukaan ei ole sanonut, että ruon tyyppiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia. Siksi on hyvä, että noissa tapauksissa on hyvät isovanhemmat.
Miten AP on nyt teoillaan kuormittanut veronmaksajia!? Hän ei ole itse sanonut mitään esim. lastensuojeluilmoituksista tms.
Eikä myöskään, että kyseessä on hänen lapsensa. Nyt vaan jossitellaan. Molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten AP on nyt teoillaan kuormittanut veronmaksajia!?
Aloittaja ketjun perusteella lähinnä kuormittaa itseään ja ehkä hiukan palstaa. Asian ratkaisuun se tuskin johtaa. Ehkä sen kannalta hedelmällisempää olisi kuormittaa itseään esim. keskustelemalla asiasta ko vanhempien tai esim. lasta hoitavien isovanhempien kanssa. Lähtökohdat onnistumiseen ei kommentien perusteella ole ihan parhaimmat.
heidän oma asia, mutta eihän tuossa järjen häivääkään ole. Pitäisi isovanhempien rajoittaa rankalla kädellä tuota vastuunottoaan ja siirtää vastuu pikku hiljaa sinne minne se kuuluu eli vanhemmille. Vanhemmat eivät koskaan kasva aikuisiksi, heillä menee itsellään elämä piloille ja suhde lapsiin ei pääse muodostumaan ollenkaan normaalisti. Lapset eivät niinkään kärsi koska heillä on turva isovanhemmista. Mutta yksi sukupolvi välissä jättää nyt elämänsä elämättä, eivät kasva aikuisiksi eivätkä opi ymmärtämään mitä tosi rakkaus omiin lapsiin voisi olla.
95% ihmisissä on valtavasti potentiaalia, kunhan heidät pakottaa ottamaan sen käyttöön... ja ovat kyllä itsekin sitten onnellisia loppu viimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää se on ja isovanhemmat hoitaa, kun ei vaihtoehtoja ole. Oma isoäitini hoiti 55-56 -vuotiaana, 100kg painoisena, sydäntautisena tätini vauvaa, koska täti ei vain yksinkertaisesti kypsynyt äidiksi ajoissa. Vauva oli pakko saada, mutta vauva dumpattiin mummulle hoitoon 2kk:n iässä ja asui siis mummulla viikot ja viikonloputkin. Joka toinen vkl tämä tätini tuli miehensä kanssa "katsomaan" lasta ja tietysti mummu sitten passasi koko porukkaa, kun tämä nuoripari nautiskeli lepäilystä. Näinä viikonloppuinakin mummu hoiti vauvan yöt. Isoisäkin oli tuolloin pois viikot töissä toisella paikkakunnalla kommenuksella, joten mummu oli oikeasti täysin yksin ja pläräsi jollain sideharsovaipoilla, kun kyse oli 70-luvusta. Sitten tämä täti alkoi odottamaan toista lasta, kun "lapset on kivoja ja kiva, että olis toisesta seuraa". Tähän mummu vetäisi sitten kunnon hepulin ja ilmoitti, että saa tästä lähtien hoitaa lapsensa ihan itse. Ja kyllähän tuo täti sitten jotenkin hoitikin. Talous oli hyrskynmyrskyn ja muutenkin asiat ihan rempallaan. Toki mummu kävi edelleen siivoamassa ja auttamassa, mutta 24/7 -vauvanhoito loppui toiseen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempani saivat kolme lasta vuoden välein. Äitini oli esikoinen ja kun hänen äitinsä kädet oli täynnä pikkusisarusten kanssa, äitini laitettiin isovanhempiensa hoidettavaksi.
Äitini kertoi, että lapsena hänellä oli välillä vaikeuksia aamuisin muistaa missä oli. Katse haki sängyssä ympäristön tuntomerkkejä -oliko kyseessä vanhempien koti vai isovanhempien. Suurimman osan ajasta hän eli isovanhempien luona ja käytännössä oli heidän kasvattamansa ja tämän huomaa edelleen: äitini on hyvin erilainen kuin sisaruksensa niin ajatusmaailmaltaan, mentaliteetiltaan ja käytöstavoiltaan.
Omat vanhemmat olivat kovia äitini kohtaan. Välistä puuttui normaali kiintymys ja oman lapsensa tunteminen. Äitini tunsi yksinäisyyttä oman perheensä keskellä ja muutti kokonaan kotoa pois 16-vuotiaana.
Ei kannattaisi liioitella kasvuympäristön merkitystä luonteeseen. Saman perheen lapsetkin voivat olla hyvin erilaisia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen isovanhempieni kasvatti, tosin isäni oli yksinhuoltaja ja hänelle on aina maistunut alkoholi, ongelmaksi se kasvoi vasta kun olin n. 12v. Halusin aina mummolaan ja siellä olin 75% ajastani. Isän sisarukset olivat katkeria kun minä sain aina olla mummolla, mutta olisivat tuoneet omat lapsensa hoitoon JOS kerran niin kovasti halusivat. Ongelma oli vain ajatus tasolla, harvoin he toivat omia lapsiaan yökylään mummolle, mutta minun olemiseeni siellä sai kyllä puuttua ja arvostella. Kyllä lapsi tietää jo pienestä pitäen missä on hyvä ja turvallista olla, ja ja jos tahtoo olla mummolassa niin olkoon.
Sinähän tarkkaan tiedät kaiken. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen isovanhempieni kasvatti, tosin isäni oli yksinhuoltaja ja hänelle on aina maistunut alkoholi, ongelmaksi se kasvoi vasta kun olin n. 12v. Halusin aina mummolaan ja siellä olin 75% ajastani. Isän sisarukset olivat katkeria kun minä sain aina olla mummolla, mutta olisivat tuoneet omat lapsensa hoitoon JOS kerran niin kovasti halusivat. Ongelma oli vain ajatus tasolla, harvoin he toivat omia lapsiaan yökylään mummolle, mutta minun olemiseeni siellä sai kyllä puuttua ja arvostella. Kyllä lapsi tietää jo pienestä pitäen missä on hyvä ja turvallista olla, ja ja jos tahtoo olla mummolassa niin olkoon.
On kuitenkin eri asia olla mummolassa 12-vuotiaana tai vanhempana omasta tahdostaan kuin vauvana, jolla ei ole keinoa ilmaista tahtoaan tai käsitystä minne äiti häviää päiviksi tai viikoiksi. Ja kun kiinnyt mummoon, sinut viedäänkin taas äidille, joka on ihan vieras viikkojen hoidossa olemisen jälkeen.
Tuossa on luultavasti jo käynyt niin että isovanhemmat ovat todella kiintyneitä lapsiin eli tuntevat heidät lähes omiksi lapsikseen. Ja heistä tuntuu pahalta ajatus siitä miten lapset voivat oikeiden vanhempien kanssa.
Ja toki aihettakin on koska nämä oikeat vanhemmat ovat saaneet tulla tuollaisiksi. Kaikkien isovanhempien pitäisi antaa omien lastensa itse kasvaa vanhemmuuteen. Ilmeisesti tuossa on puututtu liikaa jo ekan vauvan hoitamiseen ja näin oikeastaan riistetty vauvalta mahdollisuus hyvään suhteeseen oman äidin ja isän kanssa.
Olen läheltä seurannut samantyyppistä kuviota. Lapsi viettää yli puolet ajastaan mummolassa. Ei vain viikonloppuja vaan myös viikolla öitä. Kesällä hän lähtee isovanhempien mukaan mökille esim. 6 viikoksi, vaikka äidilläkin olisi lomaa samaan aikaan. Äiti huitelee ihan muualla kuin lapsi. Mummi tietää paremmin kuin äiti mitä vaatteita tarvitaa, mitkä ovat jääneet pieneksi, käy tytön kanssa lääkärissä yms.
Minusta tässä tilanteen on aiheuttanut tuo kaikkeen puuttuva mummi. Ei tässä äiti mikään juoppo hulttio ole, hänen ei vaan ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta lapsestaan kunnolla ha näin hänestä ei ole tullut hyvä äiti lapselleen. Minusta mummi on tässä riistänyt tuolta lapselta mahdollisuuden hyvään ja tasapainoiseen suhteeseen äidin kanssa.
Äiti oli jonkun aikaan yh ja toki hän tarvitsi hoitoapua. Mutta minusta tuo että tyttö vietti ja viettää edelleenkin yli puolet viikostaan mummolassa on niin epänormaalia. Nyt äiti asuu avoliitossa mutta meno ei ole muuttunut.
Minkä sille teet, jos isovanhemmat ovat ehtineet kasvaa lapsesta aikuiseksi ja kasvattaa lapsensa aikuiseksi ja ovat jo lähellä eläkeikää, mutta eivät osaa tai halua jollekin lapselleen sanoa ei, vaan ovat joka viikonloppu nalkissa, koska eivät osaa sanoa ei, ja laittavat joka päivä aterian jonkun lapsensa koko perheelle, kun nämä nälissään tulevat töistä mummolan kautta hakemaan lapsensa jos isovanhemmat ovat nämä hoitaneet tai tuomaan yöksi.
Ja kateudesta ei ole kyse, koska tällaiset isovanhemmat huokailevat kyllä muille väsymystään ja jopa yrittävät roudata niitä yhden lapsensa lapsia muille lapsilleen. Kukaan normaali tuollaiseen tilanteeseen ei edes yritä ängetä omiaan sinne, kun miten tuollainen joka lähestyy kuoleman portteja, eikä saatana osaa sanoa ei jollekin lapselleen. Ap:n tilanteessa sen ymmärtää, jos nuo vanhemmat ovat jotain syrjäytyneitä ja tarvitsevat apua, mutta kun noin toimivat ihan todella varakkaat hyvätuloisetkin vanhemmat.
Noita voi kutsua marttyyreiksi.
Meidän suvussa lähes sama meno. Siskoni huokailee että ei olisi voinut kolmatta hankkia elleivät vanhempani "vähän" auttaisi. Eli lapsensa ovat lähes joka viikinloppu ja arkisinkin mummolassa yökylässä. Äitini ostaa myös lasten vaatteet ja tarvikkeet ja kuskaa isointa harrastuksiin säännöllisesti vaikka sisko ja miehensä taloudellisesti hyvässä asemssa, samassa kuin meidän perhe.
Etenkin äitini on puhki enkä kehtaa omiani viedä edes muutamaksi tunniksi kovin usein hoitoon, ehkä kerran kuussa, pyydän kyllä mummon ja ukin meille kylään usein tai kyläillään heillä perheenä niin nähdään.
Tuttua, niin tuttua! Läheltä olen seurannut miten aktiiviset lähes eläkeikäiset isovanhemmat ovat tällaisen kuvion uuvuttamina muutuneet hajamielisiksi, väsyneiksi ja lihoneet kumpikin lastenhoitostressissään kymmeniä kiloja. Valvovat viikollakin vauvan kanssa öitä, ja se on kyllä jättänyt jälkensä! Heidän lapsenlapsensa (4kpl) ovat siellä aina! Kävipä kylässä sitten viikonloppuna tai arki-iltana, niin usein kaikki neljä, aina vähintään kaksi nuorinta ovat paikalla ilman vanhempiaan. Lomilla kaikki kahdenkeskiset reissut on poissuljettu, ovat käyneet kesälomillaan korkeintaan jossain Särkänniemessä tai Muumimaailmassa nykyään, ennen matkustelivat paljon ulkomailla.
Isovanhemmille viedään aina se hankalimmassa iässä oleva tai olevat lapset, eli useimmiten vauva ja taapero. Nyt kun vanhin on jo esikoulussa, niin häntä pidetään useimmiten kotona, jos jotain lasta on pakko hetki "sietää" kotona. Isovanhemmille viedään myös aina ne lapset, jotka ovat sairaina, "ettei me nyt sentään mitään tautii saada". Isovanhemmat sitten hoitavat milloin oksennustautisia, milloin influenssassa olevia lapsia, saaden aina itsekin palkinnoksi ko. taudin. Ihan älytöntä!
Vierailija kirjoitti:
Minkä sille teet, jos isovanhemmat ovat ehtineet kasvaa lapsesta aikuiseksi...
Toisinaan kyse saattaa olla siitäkin että lasta/lapsia ei ole kasvatettu aikuisiksi... ei ehkä ole koskaan haluttukaan.
Huonontaisiko se tilannetta?