Lue keskustelun säännöt.
Lapset "asuvat" mummolassa
18.11.2015 |
Tiedän tapauksen, jossa lapset käytännössä asuvat mummolassa. Kaksi lasta olivat kaikki viikonloput mummolassa hoidossa, mutta tähän kuvioon piti nyt tehdä vielä uusi vauva. No, vauva oli keväällä alle kuukauden ikäisestä jo "pitkiä viikonloppuja" mummolassa. Eroahdistusiässä roikkui itkeä vollottaen mummonsa jalassa, eikä päästänyt tätä edes vessaan. Vanhempiensa sylissä suostui olemaan itkua niellen ja mummoa jatkuvasti katseellaan seuraten. Isommat tytöt (3 ja 5v) kutsuvat isovanhempiaan isäksi ja äidiksi, ja vuolaasti itkien lähtevät pitkien hoitojaksojen jälkeen mummolasta kotiin.
Molemmat isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä, kun työpäivän jälkeen pitää keksiä viihdykettä ja tehdä ruokia kolmelle lapselle (usein lasten vanhemmat tuovat lapset illalla yöhoitoon ja odottavat kieli pitkällä, että myös heille itselleenkin on lämmin ruoka odottamassa) . Nykyisin ovat hoidossa kaikki kolme aina viikonloput, arkisin melkein yleensä illat ja yöt, mahdollisuuksien mukaan myös päivällä edes osa lapsista, jos jompi kumpi isovanhemmista suinkin olisi jo vaikka aiemmin töistä kotona. Isovanhemmat ovat tilanteessa, jossa eivät ole koskaan kotona kahdestaan, ilman näitä lapsia. Lasten vanhemmat ovat työttöminä kotona, elävät kuin teini-ikäiset. Isovanhemmat ovat joutuneet myös valvomaan mm. hampaita tekevän vauvan kanssa ja lähtemään sitten itse ansiotyöhön. Mietityttää, miksi isovanhemmat suostuvat tuollaiseen! Ja kuka kehtaa tehdä noin omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen?
Kommentit (271)
Ymmärrän isovanhempia siinä että ei raaski kieltäytyäkkään jos vaikka tuntuu siltä ettei lapsenlapset ole turvassa vanhempiensa luona tai ovat heitteillä. Toisaalta silloin kyllä isovanhempana itse hakisin vaikka lasten huoltajuutta. Tietysti taas ymmärrän että on aika iso kynnys alkaa taistella omaa lastaan vastaan huoltajuudesta (niin holtiton kuin se oma lapsi onkin niin varmasti silti rakas) :( Mutta kyllä tuossa tilanteessa pitäisi jo alkaa ajatella lapsenlapsia. Minkä ikäisiä nää isovanhemmat on? Entä vanhemmat? Lapset?
Meidän avoimessa pk:ssa on kaksi sellaista mummoa jonka luona lapsenlapsi asuu. Toisen heistä kanssa olen jutellut ja heillä tilanne on se että lapsen isä on työnsä puolesta pitkiä aikoja poissa ja näkee lasta tyyliin viikonloppuisin (tällöin lapsi siis isällään). Lapsen äiti puolestaan on lapsen syntymän ja avioeron vuoksi mielenterveytensä menettäneenä hoidossa.
Arvostan kyllä kovasti näitä isovanhempia jotka hoitavat tarpeentullen vielä lapsenlapsetkin <3 Olette rautaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua, niin tuttua! Läheltä olen seurannut miten aktiiviset lähes eläkeikäiset isovanhemmat ovat tällaisen kuvion uuvuttamina muutuneet hajamielisiksi, väsyneiksi ja lihoneet kumpikin lastenhoitostressissään kymmeniä kiloja. Valvovat viikollakin vauvan kanssa öitä, ja se on kyllä jättänyt jälkensä! Heidän lapsenlapsensa (4kpl) ovat siellä aina! Kävipä kylässä sitten viikonloppuna tai arki-iltana, niin usein kaikki neljä, aina vähintään kaksi nuorinta ovat paikalla ilman vanhempiaan. Lomilla kaikki kahdenkeskiset reissut on poissuljettu, ovat käyneet kesälomillaan korkeintaan jossain Särkänniemessä tai Muumimaailmassa nykyään, ennen matkustelivat paljon ulkomailla.
Isovanhemmille viedään aina se hankalimmassa iässä oleva tai olevat lapset, eli useimmiten vauva ja taapero. Nyt kun vanhin on jo esikoulussa, niin häntä pidetään useimmiten kotona, jos jotain lasta on pakko hetki "sietää" kotona. Isovanhemmille viedään myös aina ne lapset, jotka ovat sairaina, "ettei me nyt sentään mitään tautii saada". Isovanhemmat sitten hoitavat milloin oksennustautisia, milloin influenssassa olevia lapsia, saaden aina itsekin palkinnoksi ko. taudin. Ihan älytöntä!
Usein kyllä äidin sydämen valloittaa se uusi vauva, ja nämä isommat 1-6-vuotiaat viedään mummolaan. Tuo on kyllä harvinaista, että vauvojakin vietäisiin.
Kyllä isovanhemmat kokevat usein saavansakin jotain, mutta usein ovat myös väsyneitä. Mutta itse ovat lapsensa kasvattaneet niin, että toisia ei oteta huomioon.
Toisaalta moni sanoo, että monissa kulttuureissa on selviö, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapset.
Mutta onko niin, että silloin näissä kulttuureissa myös asutaan saman katon alla?
Tai niin, että joku isovanhempi on ollut aina kotona ja kulttuureissa arvostetaan myös ihmisten hoitamista? Suomessa se on lähes sama asia kuin makaaminen, joten sekään ei varmaan edesauta jaksamista.
Joo, yksien sukulaisten vauva oli mummolassa useamman päivän putkeen yökylässä jo ennen ristiäisiä! 2kk ikäisenä oli viikonkin mummonsa kanssa reissussa toisella puolella Suomea. Sitten onkin hoitotahti vaan kiihtynyt. Nyt on 6,5v ja itkee ja parkuu kun joutuu takasin kotiinsa pitkien mummolassaolojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, isovanhemmat ovat kokopäivätyössä ja hoitavat kolmea pientä lasta kaiken vapaa-aikansa. Vanhemmat loisivat tuilla kotona! Uskomatonta, vielä useampi tarina täällä samasta tilanteesta, myös tuo mummon näkökulma.
Kyllä. Nämä aloituksen vanhemmat ovat myös tosi riippuvaisia taloudellisesti isovanhemmista, he hoitavat mm. lasten talvivaatteiden oston ja kustantavat kaikki lasten harrastukset, ostavat jääkaapin ruokaa täyteen jne. Nyt vaikuttaa että he toimivat enenevissä määrin myös remonttiapuna, käyttävät lasten vanhempien puolesta heidän autonsa korjaajalla, palauttavat tankki täynnä yms. Tuet tällä pariskunnalla näyttävät törsääntyvän mm. nettishoppailuun. Ja ei, en ole kateellinen, minulla on ihan omat rahat, jotka riittävät elämiseeni. AP
Eihän tähän ole kun kaksi vaihtoehtoa. Joko teet lastensuojeluilmoituksen tai sitten isovanhemmat ottaa lapset kokonaan omakseen. Ei se tilanne täällä mässäilemällä miksikään muutu.
Kymmenen sivua enkä jaksanut kahlata kaikkia läpi... Mutta aloittajan viestiin viitaten, tuohan on täysin pattitilanne. Vanhemmat eivät viitsi/jaksa/pysty/halua tms., isovanhemmat ovat mahdollistajia ja läheiset (ap?) v päivittelevät, että on se kamalaa. Tässä nyt on mennyt ulkopuolisen avun ja tuen hakeminen päin mäntyä. Luulisin, että isovanhempia leimaa myös jonkin verran häpeä tilanteesta, en muuten ymmärrä miksi on niin vaikea pyytää apua. Ja itselläni on lastensuojelun tukitoimista omakohtaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, isovanhemmat ovat kokopäivätyössä ja hoitavat kolmea pientä lasta kaiken vapaa-aikansa. Vanhemmat loisivat tuilla kotona! Uskomatonta, vielä useampi tarina täällä samasta tilanteesta, myös tuo mummon näkökulma.
Kyllä. Nämä aloituksen vanhemmat ovat myös tosi riippuvaisia taloudellisesti isovanhemmista, he hoitavat mm. lasten talvivaatteiden oston ja kustantavat kaikki lasten harrastukset, ostavat jääkaapin ruokaa täyteen jne. Nyt vaikuttaa että he toimivat enenevissä määrin myös remonttiapuna, käyttävät lasten vanhempien puolesta heidän autonsa korjaajalla, palauttavat tankki täynnä yms. Tuet tällä pariskunnalla näyttävät törsääntyvän mm. nettishoppailuun. Ja ei, en ole kateellinen, minulla on ihan omat rahat, jotka riittävät elämiseeni. AP
Eihän tähän ole kun kaksi vaihtoehtoa. Joko teet lastensuojeluilmoituksen tai sitten isovanhemmat ottaa lapset kokonaan omakseen. Ei se tilanne täällä mässäilemällä miksikään muutu.
Eikö noissa lastensuojeluilmoituksissa muuten aina kerrota kohteelle kuka sen on tehnyt... Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, isovanhemmat ovat kokopäivätyössä ja hoitavat kolmea pientä lasta kaiken vapaa-aikansa. Vanhemmat loisivat tuilla kotona! Uskomatonta, vielä useampi tarina täällä samasta tilanteesta, myös tuo mummon näkökulma.
Kyllä. Nämä aloituksen vanhemmat ovat myös tosi riippuvaisia taloudellisesti isovanhemmista, he hoitavat mm. lasten talvivaatteiden oston ja kustantavat kaikki lasten harrastukset, ostavat jääkaapin ruokaa täyteen jne. Nyt vaikuttaa että he toimivat enenevissä määrin myös remonttiapuna, käyttävät lasten vanhempien puolesta heidän autonsa korjaajalla, palauttavat tankki täynnä yms. Tuet tällä pariskunnalla näyttävät törsääntyvän mm. nettishoppailuun. Ja ei, en ole kateellinen, minulla on ihan omat rahat, jotka riittävät elämiseeni. AP
Eihän tähän ole kun kaksi vaihtoehtoa. Joko teet lastensuojeluilmoituksen tai sitten isovanhemmat ottaa lapset kokonaan omakseen. Ei se tilanne täällä mässäilemällä miksikään muutu.
Miksi nykyinen tilanne ei olisi mahdollinen? Ei se pysyvästi lapset isovanhempien huostaan laittaminen mitenkään vähennä näiden työtaakkaa. Joutuisivat vaan viranomaisten tarkkailun alle ja sekin voi olla heille stressaavaa. Nythän lapset kuitenkin osan ajasta ovat vanhemmillaan. MItä sen jälkeen? Kenen etu se on etteivät lapset näkisi enää omia vanhempiaan ollenkaan? Jos tuo nykyinen järjestelmä olisi heille (isovanhemmille) taloudellisesti raskasta tai mahdotonta niin eivät he varmaan kävisi kaupassa tai tankkaisi omien aikuisten lastensa autoja.
Mikä siinä on, että Suomessa tuo muiden perheenjäsenten auttaminen on häpeällistä? Mielummin vaikka mikä viranomainen, kunhan ei vaan ole perheenjäsen. Muissa maissa sen sijaan sitä hävettäisiin aivan kauheasti, jos viranomaiset joutuisivat puuttumaan asiaan.
En tiedä kuinka hyvin Ap tuntee tämän perheen, mutta vähän liiankin hyvin hän tietää omasta mielestään mitä apua annettaan ja kukakin mitä maksaa. Entä, sitten? Mitä sitten jos joku haluaa kustantaa aikuisten lastensa ja lastenlastensa menot tai auttaa rempassa?
Mitä se oikeastaan muille kuuluu mihin jokainen omat rahansa käyttää? Mikä siitä tekee niin epänormaalia jos isovanhemmat auttavat? Koska ihmisellä ei saisi olla oikeutta hyvään elämään, ellei hän ole raatanut niska limassa rahojensa eteen? Koska tukirahoja saava ei saa ostaa netistä mitään, eikä ainakaan jos joku muukin auttaa taloudellisesti? Kateellisia tietenkin häiritsee aina, jos joku näyttää saavan vähänkin enemmän. Sukulaisilta varsinkin.
Ap:n aloitus on kateellisen, muka lapsista huolestuneen ihmisen kirjoitus, jota häiritsee se että joku näyttää saavan enemmän. Enemmän apua, ennemän rahaa, enemmän helpotuksia elämäänsä. Joku joka pystyy käyttäämään vähäisiä tukirahoja jopa nettiostoksiin.
Täällä ei yksikään isovanhempiensa luona asunut ole valittanut kohtaloaan. Heidän sukulaisensa senkin edestä. Ei edes isovanhemmat itse valita suuremmin. Eivät täällä mummot itke, koska ovat ostaneet lapsenlapsilleen talvitakin, eivätkä sitä, että kesällä viettävät viikkoja yhdessä. Yksikään heistä ei taida toivoa, että lastensuojelu saapuisi paikalle. Sen sijaan nämä joista oikein on oikein ja huonojenkin tai kiireisten vanhempien pitää hoitaa lapsensa hinnalla millä hyvänsä ovat äänessä eniten. Vaikea tosin ymmärtää miksi näitä lapsia kuuluisi suojella isovanhemmiltaan lastensuojelulla? Hyvinhän heillä näyttää menevän heidän kanssaan. Monen lapsen suurin ongelma näyttäkin olevan kateelliset sukulaiset. Heille joilla on vaikeuksia ymmärtää, että lapsilla voi olla onnellinen lapsuus, vaikkei sitä vietetty ydinperheessä pelkästään omassa kodissa.
Tosin monessa kohtaa tässäkin ketjussa herää kysymys, onko lasten onnellisuus monelle edes kovin tärkeää. Tärkeää näyttää olevan, että asiat tehdään oikein ja normaalisti. Kaikki pitää saada samaan kaavaan, vaikka sitten viranomaisten avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kertoa oma näkökulma asiaan. Minä ja vuotta nuorempi sisarus olemme olleet "hoidossa" vähintään viikottain syntymästä saakka. Isäni vanhemmat "hoitivat" meitä. Tilanne oli hyvin samanlainen kuin aloituksessa; meidät vietiin illalla yökylään ja kerrottiin, että muutaman päivän päästä mennään kotiin. Muutaman päivän päästä vanhempani tulivat käymään ja yllätyyys! Olettekin vielä muutaman päivän mummolassa. Vanhempani ovat ihan hyviä ihmisiä, eivät vain sopivia vanhemmiksi. Liian itsekkäitä ja kyvyttömiä ymmärtämään lapsen tarpeita.
*
Joku kysyi, mitä sitten kun lapset menevät kouluun? MMeidän tapauksessa isovanhemmat muuttivat lähemmäs, jottei meidän tarvitse mennä kotiin koulun jälkeen.
*
Nyt aikuisena olen valittettavasti joutunut hautaamaan isovanhempani. Tunnen itseni orvoksi. Koen asuneeni ja eläneeni heidän kodissaan. Olen heidän kasvattamansa. Sen takia alussa esiintyvät heittomerkit. Vanhempiani en tunne lainkaan enkä haluakaan. Hei eivät ajattele tehneensä väärin. Ovat ihmeissään "kunnioituksen puutteestani" ja hämmästelevät usein, että NÄINKÖ ME SINUT KASVATETTIIN. He eivät ole koskaan tavanneet veljeni lapsia.
*
Tämän pohjalta sanoisin, että eivät varmaan ole ainoat vanhemmat maailmassa, joita kaduttaa oma valinta antaa muiden kasvattaa omat lapset.
^Yllä lainattuna edelliselle kirjoittajalle. Eli väitteesi miten täällä ettei kukaan isovanhempien kasvattama ole valittanut kohtaloaan ei pidä paikkaansa. Mummonäkökulmaakin viesteissä on.
Onhan näitä, lapset asuvat käytännössä mummolassa, isä saattaa hakea sieltä jonnekin huvituksiin, tivoliin tai uimahalliin ja palauttaa sitten lapset elämään arkeaan mummolaan... Äiti on kuvioissa muttei jaksa tehdä lasten kanssa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa kyllä kaikilla lapsenlapsilla pitäisi olla tasapuoliset mahdollisuudet luoda suhde isovanhempiinsa. Kyllä mua ottais päähän! isovanhemmilla ei sitten ole kanttia hoitaa tilannetta kuntoon näemmä. Eihän toi ole normaalia kellekään...
Pitäisi varmaan mutta ei se näin vaan aina mee. Meidän lapset on paljon läheisimpiä isovanhempiensa kanssa kuin serkkunsa, ei ole isovanhemmista lähtöisin, vaan asiaan vaikuttaa a. Me asutaan samalla paikkakunnalla, b. Lasten serkku on kasvatettu "pumpulissa" ja häntä ei uskota muiden hoitoon juurikaan. Ja siis kyseiset isovanhemmat on mieheni vanhemmat ja serkku on mieheni siskon lapsi. Eli ei aina mene niin, että tyttären perheeseen olis läheisemmät välit.
Entä omat vanhempasi kuka heille on läheisin?
Miksi ketjun ekalta sivulta on kadonnut tosi monta viestiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykös kaikki ketjun alapeukuttajat tänään illalla puoliväkisin hakemassa omat kullanmurunsa mummolasta :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, isovanhemmat ovat kokopäivätyössä ja hoitavat kolmea pientä lasta kaiken vapaa-aikansa. Vanhemmat loisivat tuilla kotona! Uskomatonta, vielä useampi tarina täällä samasta tilanteesta, myös tuo mummon näkökulma.
Kyllä. Nämä aloituksen vanhemmat ovat myös tosi riippuvaisia taloudellisesti isovanhemmista, he hoitavat mm. lasten talvivaatteiden oston ja kustantavat kaikki lasten harrastukset, ostavat jääkaapin ruokaa täyteen jne. Nyt vaikuttaa että he toimivat enenevissä määrin myös remonttiapuna, käyttävät lasten vanhempien puolesta heidän autonsa korjaajalla, palauttavat tankki täynnä yms. Tuet tällä pariskunnalla näyttävät törsääntyvän mm. nettishoppailuun. Ja ei, en ole kateellinen, minulla on ihan omat rahat, jotka riittävät elämiseeni. AP
Eihän tähän ole kun kaksi vaihtoehtoa. Joko teet lastensuojeluilmoituksen tai sitten isovanhemmat ottaa lapset kokonaan omakseen. Ei se tilanne täällä mässäilemällä miksikään muutu.
Miksi nykyinen tilanne ei olisi mahdollinen? Ei se pysyvästi lapset isovanhempien huostaan laittaminen mitenkään vähennä näiden työtaakkaa. Joutuisivat vaan viranomaisten tarkkailun alle ja sekin voi olla heille stressaavaa. Nythän lapset kuitenkin osan ajasta ovat vanhemmillaan. MItä sen jälkeen? Kenen etu se on etteivät lapset näkisi enää omia vanhempiaan ollenkaan? Jos tuo nykyinen järjestelmä olisi heille (isovanhemmille) taloudellisesti raskasta tai mahdotonta niin eivät he varmaan kävisi kaupassa tai tankkaisi omien aikuisten lastensa autoja.
Mikä siinä on, että Suomessa tuo muiden perheenjäsenten auttaminen on häpeällistä? Mielummin vaikka mikä viranomainen, kunhan ei vaan ole perheenjäsen. Muissa maissa sen sijaan sitä hävettäisiin aivan kauheasti, jos viranomaiset joutuisivat puuttumaan asiaan.
En tiedä kuinka hyvin Ap tuntee tämän perheen, mutta vähän liiankin hyvin hän tietää omasta mielestään mitä apua annettaan ja kukakin mitä maksaa. Entä, sitten? Mitä sitten jos joku haluaa kustantaa aikuisten lastensa ja lastenlastensa menot tai auttaa rempassa?
Mitä se oikeastaan muille kuuluu mihin jokainen omat rahansa käyttää? Mikä siitä tekee niin epänormaalia jos isovanhemmat auttavat? Koska ihmisellä ei saisi olla oikeutta hyvään elämään, ellei hän ole raatanut niska limassa rahojensa eteen? Koska tukirahoja saava ei saa ostaa netistä mitään, eikä ainakaan jos joku muukin auttaa taloudellisesti? Kateellisia tietenkin häiritsee aina, jos joku näyttää saavan vähänkin enemmän. Sukulaisilta varsinkin.
Ap:n aloitus on kateellisen, muka lapsista huolestuneen ihmisen kirjoitus, jota häiritsee se että joku näyttää saavan enemmän. Enemmän apua, ennemän rahaa, enemmän helpotuksia elämäänsä. Joku joka pystyy käyttäämään vähäisiä tukirahoja jopa nettiostoksiin.
Täällä ei yksikään isovanhempiensa luona asunut ole valittanut kohtaloaan. Heidän sukulaisensa senkin edestä. Ei edes isovanhemmat itse valita suuremmin. Eivät täällä mummot itke, koska ovat ostaneet lapsenlapsilleen talvitakin, eivätkä sitä, että kesällä viettävät viikkoja yhdessä. Yksikään heistä ei taida toivoa, että lastensuojelu saapuisi paikalle. Sen sijaan nämä joista oikein on oikein ja huonojenkin tai kiireisten vanhempien pitää hoitaa lapsensa hinnalla millä hyvänsä ovat äänessä eniten. Vaikea tosin ymmärtää miksi näitä lapsia kuuluisi suojella isovanhemmiltaan lastensuojelulla? Hyvinhän heillä näyttää menevän heidän kanssaan. Monen lapsen suurin ongelma näyttäkin olevan kateelliset sukulaiset. Heille joilla on vaikeuksia ymmärtää, että lapsilla voi olla onnellinen lapsuus, vaikkei sitä vietetty ydinperheessä pelkästään omassa kodissa.
Tosin monessa kohtaa tässäkin ketjussa herää kysymys, onko lasten onnellisuus monelle edes kovin tärkeää. Tärkeää näyttää olevan, että asiat tehdään oikein ja normaalisti. Kaikki pitää saada samaan kaavaan, vaikka sitten viranomaisten avulla.
Hyvä kirjoitus ja periaatteessa aivan samaa mieltä.
Mutta jos isovanhemmat eivät jaksa enää tutustua kunnolla kaikkiin lapsenlapsiinsa edes, kun yhden perheen lapset ovat ottaneet paikkansa heidän kodissaan, on mielestäni ymmärrettävää, että sitä kateuttakin tunnetaan.
Ja se, jos isovanhemmat narisevat, eivätkä jaksa ottaa edes toista perhettä vierailulle, ilman hoitovastuuta lapsista. Tai se, jos isovanhemmat yrittävät siirtää taakkaansa eli näitä jonkun perheen lapsia itseltään toisille lapsilleen, niin minusta siinä tapauksessa on oikeus valittaa, jos isovanhemmat väkisin yrittävät delegoida toisia lapsenlapsiaan muualle. Ei pitäisi olla heidän hommansa edes, vaan hyväosaisten lastensa jotka vain ovat vähitellen aikuisuudessa tämän tavan ottaneet, että on helpompaa kun omia lapsia ei jaloissa näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kertoa oma näkökulma asiaan. Minä ja vuotta nuorempi sisarus olemme olleet "hoidossa" vähintään viikottain syntymästä saakka. Isäni vanhemmat "hoitivat" meitä. Tilanne oli hyvin samanlainen kuin aloituksessa; meidät vietiin illalla yökylään ja kerrottiin, että muutaman päivän päästä mennään kotiin. Muutaman päivän päästä vanhempani tulivat käymään ja yllätyyys! Olettekin vielä muutaman päivän mummolassa. Vanhempani ovat ihan hyviä ihmisiä, eivät vain sopivia vanhemmiksi. Liian itsekkäitä ja kyvyttömiä ymmärtämään lapsen tarpeita.
*
Joku kysyi, mitä sitten kun lapset menevät kouluun? MMeidän tapauksessa isovanhemmat muuttivat lähemmäs, jottei meidän tarvitse mennä kotiin koulun jälkeen.
*
Nyt aikuisena olen valittettavasti joutunut hautaamaan isovanhempani. Tunnen itseni orvoksi. Koen asuneeni ja eläneeni heidän kodissaan. Olen heidän kasvattamansa. Sen takia alussa esiintyvät heittomerkit. Vanhempiani en tunne lainkaan enkä haluakaan. Hei eivät ajattele tehneensä väärin. Ovat ihmeissään "kunnioituksen puutteestani" ja hämmästelevät usein, että NÄINKÖ ME SINUT KASVATETTIIN. He eivät ole koskaan tavanneet veljeni lapsia.
*
Tämän pohjalta sanoisin, että eivät varmaan ole ainoat vanhemmat maailmassa, joita kaduttaa oma valinta antaa muiden kasvattaa omat lapset.
^Yllä lainattuna edelliselle kirjoittajalle. Eli väitteesi miten täällä ettei kukaan isovanhempien kasvattama ole valittanut kohtaloaan ei pidä paikkaansa. Mummonäkökulmaakin viesteissä on.
Ei kirjoittaja valita isovanhempiaan. kyseessä oli huonot vanhemmat, jotka sentään ymmärsivät siirtää kasvatusvastuun jollekin toiselle. En minä kannata sitä, että isovanhemmat kasvattavat aina lapsenlapsensa, mutta parempi sekin kun huonot tai itsekkäät ja kyvyttömät vanhemmat. Toiset lapset ovat heitteillä juuri siksi, ettei heillä ollut niitä isovanhempia auttamassa.
Tietenkin lapsille on olemasssa ihannetilanteita. Ydinperhe, laajat tukiverkot, kotona viihtyvät vanhemmat, kyvykkäät vanhemmat, ystäviä, kaikki isovanhemmat elossa, varakkuutta, rakkautta, terveyttä ja vanhempien hyvät työajat. Niin ei vaan kaikkien lasten kohdalla ole. joten mikä siinä nyt on niin kauheaa, että niissä tapauksissa joissa ei päästä edes lähelle noita ihanteita, joku muu, kuten isovanhemmat auttavat?
Jos ja kun se huono vanhempi päättää lähteä usein työmatkalle tai vaikka baariin, niin eikö se nyt kuitenkin ole parempi, että vie lapsen mummolaan kun jättää yksin kotiin? Niitäkin kun on ja silloin naapurit ja sukulaiset eivät tietenkään voi valittaa, että lapset ovat mummolassa, mutta onko se lapsen kannalta jotenkin parempaa olla yksin kotona?
Entäs kun lapset alkaa olla sen ikäisiä, etteivät tarvitse enää hoitajaa? Voiko ne vielä sillonkin pakottaa mummon hoiviin jos ei jaksa esim. kokata ite?
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapset alkaa olla sen ikäisiä, etteivät tarvitse enää hoitajaa? Voiko ne vielä sillonkin pakottaa mummon hoiviin jos ei jaksa esim. kokata ite?
Eihän näitä lapsia paljon tarvitse pakottaa mummolaan. Eikö ongelma ollut pikemmin, että heillä on eroahdistusta enemmän isovanhemmistaan kuin omista vanhemmistaan?
Tiedän yhden eroperheen lapsen, joka. haluaisi muuttaa mummonsa luokse, mutta vanhemmat eivät suostu. Koko lapsuutensa on suurimmaksi osaksi viettänyt mummonsa kanssa, koska mummo on hoitanut häntä ihan vastasyntyneestä. Kolmekymppiset, henkisesti teini-ikäiset ikuisesti ja valitettavasti ovat olleet tämän lapsen kohtalo saada vanhemmiksi. Ainoa paikka jossa tämä lapsi tuntee olonsa kodiksi ja joka ei muuttojen ja erojen takia ole vaihtunut on juuri mummola. Kenen etua se palvelisi, että hänet sijoitettaisiin laitokseen? Nyt nelikymppiset vanhemmat eivät tule muuttumaan hyviksi vanhemmiksi koskaan. He eivät suostuisi maineensa takia koskaan antamaan huoltajuutta mummolle, mutta kyllä arvostelijoita silti riittää miksi lapsi on niin paljon mummolassa. Oikeasti tulen iloiseksi kun kuulen , että hän on mummonsa luona, koska tiedän, että häntä kohdellaan siellä hyvin ja hän voi siellä hyvin.
Onhan se nyt saatana kumma, jos kaksi kotona makaavaa aikuista ei saa itse edes autoaan tankattua :D Helpoksi on elämä tehty, jos omat vanhemmat hoitavat lasten ohella kaikki juoksevat asiatkin. Miksi tukea tuollaista elämäntapaa? Lähtisivät nuo isovanhemmat vaikka kahdeksi viikoksi ulkomaille ja sanoisivat että olette nyt omillanne, lähin Neste muuten on tuossa 2km päässä ja ruokakauppa siinä vieressä.